KoliE40_IMG_13668_web
Laskettelu, Matkustus, Yleinen

Temppuilua Loma-Kolin Junior Snowparkissa

Julkaistu: 18.3.2014

Yhteistyössä Break Sokos Hotel Kolin ja Kolin rinteiden kanssa.

Vietettyämme aamupäivän Ukko-Kolin rinteissä, oli aika pitää pieni tauko ja palata hotellille. Break Sokos Hotel Kolin aulassa on toteutettu hieno oivallus. Vastaanottotiskin lähellä on hylly, josta vieraat voivat lainata käyttöönsä Reino-tohvelit. Mekin lainasimme Reinot, joissa oli huomattavasti mukavampi liikkua sisällä ja jalat saivat kaivattua lepoa laskettelumonojen jälkeen.

Päätimme nauttia lauantain lounaan aamiaisella tutuksi tulleessa ravintola Grill it!:ssa. Valitsimme ravintolassa viikoloppuisin tarjoiltavan kotiruokalounas-buffetin. Tällä kertaa tarjolla oli mm. lihapullia ja vuohenjuustolasagnea sekä todella hyvä salaattipöytä. Aamupäivän räntäsateen hiukan laannuttua alkoi näkyvyys vähitellen parantua ja maisemat ravintolasta olivat upeat. Kotiruokalounas osoittautui hyväksi valinnaksi ja oli myös lasten mieleen. Toinen pojista itseasiassa totesi, että olisipa kotona aina näin hyvää ruokaa. Pitänee siis varmaan lähiaikoina hakeutua kokkikurssille…

Kohti Loma-Kolin Junior Snowparkia

Ruokailun jälkeen emme pitkää taukoa malttaneet pitää, vaan suuntasimme kohti Loma-Kolia. Ajomatka Loma-Kolin parkkipaikalle sujui kymmenessä minuutissa opasteita seuraten. Ruuhkaa ei pysäköintialueella tai rinteissä ollut. Loma-Kolilla palvelut (mm. vuokraamo, hiihtokoulu ja kahvila Sula) sekä pulkkamäki ja nuotiopaikka sijaitsevat parkkipaikan välittömässä läheisyydessä. Ajomatkan varrella oli kauppa, josta olisi voinut ostaa makkarat mukaan, mutta emmehän me tajunneet sitä tehdä!

”Siis mitä äiti? Eikö meillä ole makkaraa mukana?”

Pojat ilmoittivat suuntaavansa ensimmäiseksi Junior snowparkkiin kokeilemaan pressejä ja hyppyreitä. Loma-Kolilla nuoremmille laskijoille sekä aloittelijoille sopiva Junior Snowpark sijaitsee lastenrinteessä ja kokeneiden laskijoiden isommilla suorituspaikoilla varustettu Snowpark Hiidenhäntä -rinteessä. Turvallisuuden kannalta on hyvä, että aloittelijoiden ja kokeneiden alueet on selkeästi erotettu toisistaan. Junior Snowparkissa on runsaasti erilaisia  mitoiltaan nuoremmillekin laskijoille sopivia suorituspaikkoja ja saman laskun aikana pystyy laskemaan sekä presseistä että hyppyreistä. Junior Snowpark sijaitsee lastenrinteen sompahissin vieressä, joten nousu takaisin suorituspaikkojen yläosaan onnistuu nopeasti. Vierailumme aikana hissijonoa ei ollut käytännössä lainkaan, joten laskuja ehdittiin tehdä lyhyessä ajassa paljon. Sompahissin toisella puolella sijaitsee leveä ja loiva lastenrinne, joka soveltuu hyvin lasten ensimmäisiin laskuharjoituksiin.

Parkkien hyvä puoli on se, että lapset viihtyvät niissä todella hyvin. Ja huono puoli on se, että lapset todellakin viihtyvät niissä hyvin ja heitä saa houkutella muihin rinteisiin :) Kun houkuttelu vihdoin tuotti tulosta, siirryimme tutustumaan alueen muihin rinteisiin. Märkä ja raskas uusi lumi teki rinteiden testaamisesta aika työlästä, sillä vauhti loppui heti kun rinne loiveni ja lisäksi lumi kasautui rinteessä aika isoiksi kasoiksi. Vauhdin loppumiseen on yksi lääke ylitse muiden; lisää jyrkkyyttä! Siis mustien rinteiden kimppuun.

Eivätkä nämä mustat kalvenneet yhtään Ukko-Kolin rinnalla, ihan samalla tavalla rinne katosi jonnekin näkymättömiin siinä alkujyrkän kohdilla. Rinteiden hiukan Ukko-Kolia lyhyempi mitta ei haittannut lainkaan, koska iltapäivällä ei jaksaisikaan painaa mustaa rinnettä enää yhtään pidempään.

Riikka, joka laskee vasta toista kautta suksilla, totesi punaisen Mustarintasenkin jo varsin tummanpunaiseksi rinteeksi vallinneista sääolosuhteista johtuen ja suuntasi kuopuksen kanssa nautiskelemaan Pitkähiisi-rinteen leppoisammasta profiilista. Aurinkokin pilkisti välillä pilvien lomasta, joten maisemia piti taas pysähtyä ihastelemaan.

Melko pian pojat halusivat päästä takaisin Junior Snowparkiin ja loppujen lopuksi poistuimme parkista vasta hissien mennessä kiinni :D Koska poikien päät eivät ilmeisesti menneet vielä tarpeeksi sekaisin rinteissä temppuillessa, halusivat he testata vielä nuotiopaikan vieressä olevan napakelkan. Vauhdin hurma oli taattu!

Pitkän rinnepäivän jälkeen oli saunan aika. Hotellin saunat ovat vieraiden käytettävissä klo 21 saakka, joten päivän hiet ehtii hyvin pesemään pois hissien sulkeuduttua kello 18. Siisteissä saunatiloissa ei ollut ruuhkaa, mutta aivan yksinkään ei meidän tarvinnut olla.

Iltapalaksi vielä pizzaa ja caesar-salaattia pizzakahvila Kahpitsassa ja sen jälkeen nukkumaan. Sanomattakin lienee selvää, että nukahtamisvaikeuksia ei ollut kenelläkään.

Rinnepesue sai majoituksen, hissiliput sekä kylpyläliput yhteistyökumppaneilta Break Sokos Hotel Kolilta ja Kolin rinteiltä.

 

Jaa artikkeli:

Kommentoi blogikirjoitusta

  • rinnepesue sanoo:

    Kiitos kommentista! Mekin opimme tuon rinteiden värikoodauksen merkityksen viimeistään Alpeilla, jossa luokitukset tosin eroavat Suomesta jonkin verran. Joka tapauksessa harrastaminen on paljon mukavampaa kun pääsee rinteeseen, jossa voi nauttia eikä kaikki energia mene pystyssä pysymiseen tai vauhdin hillitsemiseen.

    Erityisryhmien laskettelu on meille kokonaan uusi tuttavuus eikä siitä ole omakohtaisia kokemuksia. Tänä talvena tosin seurasimme vierestä kun Mielakassa esiteltiin Maliken varusteita. Ja Itävallassa kohtasimme ensimmäistä kertaa näkövammaisen laskijan oppaineen, laskeminen näytti sujuvan mainiosti. Ainoa mikä erotti laskijat muista oli kirkas liivi, jonka selässä kerrottiin näkövammaisuudesta.

  • Matti Hokkanen sanoo:

    Olipa miten sokea, on syytä osata nuo rinteiden värienmukaiset luokitukset, jotta siten pystyy esittämään toiveita mahdollisesti ilman Erityisryhmien ohjaamiskokemusta olevalle Hiihdonopettajalle, kun H-hetki koittaa ja itsevarattu tuokio rinteessä alkaa, eli perustan aina ensisijaisesti sinisiä rinteitä, jotka ovat pitkiä ja -loivia, vaikka sitä tietenkin pitääkin olla jokin jyrkempi vaihe, saadakseen vauhtia, mutta en mielelläni mene mustiin rinteisiin, vaikka eräs Opettaja minulle tässä 2 kuukautta sitten sanoikin, että voitaisiin jopa niitäkin kanssani ajatella eräänä Suomen ensimmäisinä, syntymäokeana Laskettelijana. Tässäpä sitä ollaan juuri menossa junalla Jyväskylään ja sieltä edelleen Muuramen Riihivuoreen, jossa tälläkertaa, menen ensikertaa koskaan täysin itsevaraamalle Laskettelutunnille, eli on ollut hieman opettelemista, mitä on syytä ottaa huomioon ns normaaleja reittejä Rinnetuntia varatessa, eli kannattaa ottaa jo alunperin yhteyttä useaan paikkaan tiedustellakseen, mistä löytyy Opettajija, jotka ovat käyneet ns Soveltavan-Modulin Vuokatin Hiihdonopettajakoulutuksen puitteissa, jonka jälkeen on perusvalmiudet toimia erilaisten Erityisryhmien kanssa rinteessä ja joskus löytyy ja joskus ei, mutta toisaalta, pitkäaikaisena Laskettelijana, pysyn hieman kouluttamaan myös kokemattomampiakin Opettajija, jotka ehkä sitten innostuvatkin suorittamaan kyseisen Modulin. Syntymäsokeatkin, opetelkaa siis rinteiden väriluokitukset kunnolla ja -ulkoa, niin selviätte eteenpäin!i

  • rinnepesue sanoo:

    Rinteiden luokittelu on tosiaan mielenkiintoinen aihe. Olen käsittänyt, että rinteen luokka määräytyisi sen vaativimman (=jyrkimmän) kohdan mukaan. Mutta mikä sitten on punaisen jyrkän ja mustan jyrkän ero – siitä ei ole tullut hankittua tietoa. Siinähän olisikin hyvä aihe blogikirjoitukselle – lyhyt johdatus rinteiden värikoodaukseen. Onko vapaaehtoisia? :-)

    J

  • Niko76 sanoo:

    Loma-Kolilla tosiaan riittää haasteita myös kokeneemmille laskijoille, kuten totesitte. Mustarintasen voisi mielestäni aivan hyvin luokitella mustaksikin, joskaan en juuri tunne rinteiden luokitteluperusteita. Hauska paikka Loma-Koli kaikkiaan on!

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *