Aiemmin olemme kirjoittaneet kokemuksistamme pienten lasten kanssa laskettelusta. Aika rientää ja joukkueeseen kuuluu nyt jo kaksi koululaista, on siis hyvä hetki pohtia, miten harrastus lasten kasvaessa muuttuu ja miten lasten motivaatio saadaan säilymään.

Ohjattuun toimintaan

Meidän tapauksessamme harrastukselle tuli uusi suunta hiukan avustettuna, sillä kotirinteessämme Peuramaalla lanseerattiin Lumitiikerit –ratalaskukoulu juuri sopivasti samaan aikaan kun oli aika pohtia miten lasten laskutaitoa ja kiinnostusta kannattaisi ylläpitää. Vanhempi poikamme meni mukaan Lumitiikereihin ja opetteli kahden kauden verran innoissaan leikkaavaa käännöstä. Ryhmän tähtäimessä ei ollut ratalasku kilpailumielessä vaan ennen kaikkea hyvän laskutekniikan oppiminen. Siinä tavoitteessa myös onnistuttiin, yhden talven aikana laskeminen muuttui varsin taloudellisen ja vaivattoman näköiseksi. Harjoitteet ratalaskukoulussa olivat vielä sopivan helppoja ja osin leikinomaisia, mutta tähtäsivät kuitenkin hyvän tekniikan omaksumiseen. Sittemmin myös nuorempi poikamme lähti mukaan ratalaskukouluun ja viihtyi mukana kahden talven verran.

Lumitiikereissä ei vielä tarvita mitään erikoisempia varusteita. On toki helpompaa opetella leikkaavaa käännöstä suksilla, jotka on siihen tarkoitettu. Toisin sanoen pujottelusuksi toimii paremmin kuin vaikkapa temppuiluun tarkoitettu suksi. Kypärä on tietenkin pakollinen varuste, mutta sauvoja ei läheskään joka kerta käytetty. Mitään suojuksia ei ollut tarve hankkia (tosin selkäpanssarista ei ole mitään haittaa kun rinteessä ollaan). Polvi- ja säärisuojia tai muita ratakepeiltä suojautumiseen käytettäviä varusteita ei ollut tarve hankkia. Sisällöltään Lumitiikerit on vastannut aika lailla Werneri –ohjelman myöhempiä kursseja (kts. esim. Vauhti Werneri jne.)

Muutaman ratalaskutalven jälkeen poikien katseet alkoivat kääntyä kohti isompien poikien miehittämiä hyppyreitä, reilejä ja muita temppuilupaikkoja. Erään uuden kauden ollessa ovella aloitettiin keskustelu freestylen tai oikeammin new school –laskemisen puolelle siirtymisestä. Vanhempina lupasimme sen olevan mahdollista yhdellä ehdolla; jossain pitää ohjatusti ja turvallisesti saada temppuilun perusteet haltuun. Peuramaalla oli sopivasti tarjolla freestyle –ryhmä, jonka vetäjäksi oli saatu Minna Karhu, olympiaedustajamme kumparelaskussa. Tässä vaiheessa pujottelusukset vaihtuivat sitten twin tip –suksiin ja selkäpanssarit hankittiin suojamaan kolhuilta.

Ohjatuista ryhmistä molemmat poikamme ovat saaneet hyvän ja vankan perustan harrastukselle turvallisesti ja ammattitaitoisten ohjaajien opastuksella. Varsinkaan new school –hiihdon opettamiseen eivät kyllä vanhempien taidot olisi millään riittäneetkään. Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että satsaus on kannattanut, sillä molempien laskeminen on niin vaivattoman näköistä, että perustekniikka on omaksuttu hyvin. Ehdottoman positiivinen asia on ollut myös se, että lapset ovat päässeet käyttämään hissiä muidenkin kuin omien vanhempiensa kanssa.

Vaatteet ja varusteet

Koululaisten kasvuvauhti on huimaava ja se tarkoittaa tietysti myös sitä, että lasketteluvarusteita hankitaan joka talvi. Onneksi vanhemman pojan monoja ja muita varusteita on voitu käyttää vielä nuoremmallakin. Kahden pojan jäljiltä käytön merkkejä varusteissa alkaa jo näkyä, mutta sopivasti hinnoittelemalla kaikista käytetyistä varusteista on päästy eroon myymällä ne eteenpäin. Parhaaksi kauppapaikaksi on osoittautunut Tori.fi –palvelu, jossa parhaimmillaan suksille on löytynyt ostaja puolessa tunnissa.

Vaatetus on osoittautunut ajoittain vaikeaksi rastiksi. Viime talvina on lämpötilojen vaihtelu ollut niin suurta, että mielikuvitus on välillä ollut koetuksella, kun on yritetty keksiä sopivaa vaatekokonaisuutta välille – 20 – +5 astetta (ja pahimmillaan saman matkan aikana). Ratkaisuksi olemme valinneet saman kuin aikuisilla; kerrospukeutuminen. Kerroksia lisäämällä ja vähentämällä saadaan ehkä sopiva kokonaisuus aikaan, joka tapauksessa alimpana on aina tekninen alusasu eli hikiasu. Varsinkin kylmemmillä säillä parhaaksi valinnaksi on osoittautunut merinovillainen alusasu.

Lasten käytössä päällimmäisenä kerroksena on pitkään ollut Reiman housuja ja takkeja; ne kestävät kulutusta hyvin ja pitävät tuulen ja veden ulkopuolella. Siinä vaiheessa kun Reima-asujen käyttäminen on jo liian noloa, niin kaivellaan vanhempien taskuja ja siirrytään nuorisovaateosastolle… Hyvin vähän käytettynä saatu Peak Performancen nuorille suunniteltu asu oli muuten hyvä, mutta sen housujen leikkaus oli niin eriskummallinen, ettei niille tullut meillä käyttöä. Haltin mallistosta on löytynyt muutamia toimivia ja kohtuuhintaisia takkeja ja 8848 housut ovat osoittautuneet kestäviksi myös rinteiden ulkopuolisessa käytössä. Tänä vuonna muistimme kerrankin hyödyntää kevään alennusmyynnit ja saimme tulevan laskukauden housut (Reimat ja 8848:t) hankittua huomattavilla alennuksilla.

Kokemustemme perusteella varpaat ovat kaikkein herkin alue myös lapsilla ja siinä vaiheessa kun tulee ensimmäinen raportti ”vähän palelevista” varpaista, niin kannattaa ryhtyä etsimään lämmittelypaikkaa. Muussa tapauksessa hetken kuluttua on tilanne jo liian pitkällä. Kunnollisiin laskettelusukkiin kannattaa siis panostaa, mitä paksummat sen parempi.

Vaikka yleensä laskemmekin koko perhe yhdessä tai kahtena lapsi-aikuinen –parina, niin olemme ottaneet tavaksi laittaa lapsillekin puhelimen muovipussissa taskuun siltä varalta, että joudumme eroon toisistamme ja on tarvetta sopia tapaamispaikasta. Kovalla pakkasella Vuokatissa tosin todettiin, ettei älypuhelimesta ole turvavarusteeksi, kun sen toiminta lakkasi ulkolämpötilan laskettua kahteenkymmeneen pakkasasteeseen. Itävallassa laitoimme puhelimen lisäksi takin taskuun varmuuden vuoksi kortin, jossa oli vanhempien ja hotellin yhteystiedot.

Jaksaminen ja tauot

Kouluikäiset lapset jaksavat olla rinteessä jo varsin hyvin. Yleensä vanhemmilta loppuu puhti ennen lapsia, mutta toisaalta lapset eivät myöskään tunnusta tai tunnista väsymystään. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkaa olla vähän vaikeaa tai hyppyjen alastulot hiukan liian rentoja, ollaan jo myöhässä tauon pitämisen kanssa. Olemme havainneet hyväksi pitää lounas- ja välipalataukoja varsin usein, mieluiten vähän liian aikaisin ja ehdottomasti nuorimman ehdoilla.

Kun rinnepäiviä tulee lähirinteen kausikortin ansiosta talvessa yli kolmekymmentä, niin kahviloiden ja ravintoloiden antimiin ei aina voi tukeutua – tai mikäpä sen estäisi, mutta meidän lompakkomme ei sitä kestäisi. Lähirinteestä, tai silloin kun majoitus on lähellä rinnettä ja oma keittiö on käytettävissä, tullaan yleensä pois rinteestä lounaalle, mutta muulloin suositaan eväitä. Olemme usein tehneet hyvät leivät kotona valmiiksi ja ottaneet ne reppuun mukaan hedelmien ja esimerkiksi välipalakeksien kanssa juotavaa unohtamatta. Onneksi on vielä rinnekahviloita ja lämmitettyjä taukopaikkoja, joissa omia eväitä saa syödä lämpimässä (esim. Peuramaalla ja Rukan Saaruassa). Usein olemme kyllä tukeneet kahvilaa kaakaon tai kahvin ostamisella. Jos rinteessä on tarjolla kota tai muu nuotiopaikka, niin makkaran paistaminen on mainio taukomuoto. Makkaran lämpenemistä odotellessa on aikaa syödä muita eväitä ja tauolla ehtii sopivasti palautua, kun ei heti leivän tai banaanin syömisen jälkeen olla ryntäämässä takaisin rinteeseen.

Kaksi alakoululaista on jo sen verran pitkä ja painava parivaljakko, että he pärjäävät hississä hyvin kahdestaankin. Tämä helpottaa vanhempien hissinousuja kummasti, kun pituusero hissiparin kanssa on vähän kohtuullisempi. Kokemusten perusteella lapset pärjäävät halutessaan hississä hyvin kahdestaan, mitään kaatumista vakavampia tapaturmia ei ole sattunut. Jossain vaiheessa päivää tosin veljesten pinna saattaa kiristyä sen verran, että hissinousun aikana tulee houkutuksia kaikenlaiseen tönimiseen yms. toimintaan, joka altistaa erilaisille poikkeamille.

Kaiken kaikkiaan voimme todeta, että kouluikäisten kanssa laskettelusta on tullut entistä enemmän koko perheen harrastus, kun voimme ja jaksamme laskea kaikki yhdessä. Ehkäpä sekin hetki vielä koittaa, että vanhempien kanssa laskeminen on lapsille aivan liian noloa ollakseen mahdollista, sitä odotellessa nautimme joka hetkestä raittiissa ulkoilmassa 🙂