Viime kesänä hankittu purjeveneemme osoittautui ensimmäisillä retkillä juuri sopivan kokoiseksi neljän hengen perheellemme. Yhdellä pidemmällä ja useilla päivä- ja viikonloppuretkillä opettelimme vene-elämää ja veneen käsittelyä sekä tutustuimme veneeseen pintaa syvemmältä. Päällisin puolin kaikki toimi kuten pitikin, mutta vähitellen muutama asia alkoi askarruttamaan.

Ensimmäinen asia oli kölipultin ympäristössä tehdyt havainnot, jotka vaikuttivat meistä hiukan huolestuttavilta. Top coatissa oli hiushalkeama ja pultti eristeineen vaikutti hiukan kostealta. Otimme kuvia ja seurasimme tilannetta. Lähetimme venekorjaamolle kuvan ja saatteena kysymyksen ”uskaltaako lähteä liikkeelle?”. Vastaus oli, että uskaltaa, mutta asiaa kannattaa tutkia tarkemmin telakoinnin aikana.

Epäilyttävä kölipultti.

Kesäloman jälkeen elokuussa otimme yhteyttä espoolaiseen Touri Marineen ja pyysimme vierailua veneellä tarkemman diagnoosin ja korjausarvion saamiseksi. Tapaamisemme yhteydessä arveltiin ongelman johtuvan vuotavasta kölisaumasta, mutta tarkemman varmuuden asiaan saisi vasta kun vene on nostettu ylös. Sovittiin jatkosta: telakoinnin jälkeen köli irti ja kuivumaan. Asennetaan köli uudelleen uusien massojen kanssa keväällä ja vaihdetaan samalla kölipultin mutterien aluslevyt suuremmiksi ja laminoidaan pilssiin kölipulttien kohdalle lisää lasikuitukerroksia rakennetta vahvistamaan.

Kesän purjehduksilla olimme ihmetelleet muutaman kerran sähkölaitteiden erikoista toimintaa ja vähitellen alkoi herätä epäilys, että kaikki ei ehkä olekaan sitä miltä näyttää. Veneessä oli tuolloin kaksi akkua ja kaksi pääkytkintä, joten ensimmäinen ajatus oli tietenkin se, että käynnistysakku ja käyttöakku ovat toisistaan erillään. Eräänä aamuna kuitenkin huomasimme, että moottorin sai käyntiin, vaikka vain käyttöakun piti olla kytkettynä käyttöön. Hiukan myöhemmin karttaplotterimme alkoi sammua aina kun moottori käynnistettiin. Lopulta plotteri hajosi eikä toiminut enää lainkaan. Päätimmekin aika pian, että telakoinnin jälkeen sähköpuoli tutkitaan läpikotaisin ja korjataan tarvittavilta osin. Onneksi plotterin korjaaminen onnistui sittemmin Helsingin Lauttasaaressa toimivan OK Mechanics Oy:n toimesta.

Talviteloille vene nostettiin jo syyskuussa, jolloin kölin korjaaminen päästiin aloittamaan ennen pakkasia ja vuotavan kölisauman kohdalta hieman kostuneelle lasikuidulle saatiin mahdollisimman pitkä kuivumisaika. Muuten lasikuidun todettiin onneksi olevan kunnossa. Touri Marine aloitti oman osuutensa nopeasti ja itse kävimme viikonloppuisin siivoamassa ja laittamassa paikkoja talvehtimiskuntoon. Eräänä viileänä lauantaiaamuna ihmettelimme hikoilevaa, kauttaaltaan kasteen peitossa olevaa peräsintä, vaikka muuten vene oli kuiva. Lisäksi yhdessä kohdassa peräsintä oli erikoisen näköinen valumajälki. Pyynnöstämme Touri Marine tutki asiaa ja diagnoosi ei ollut yllätys: peräsin oli täynnä vettä ja kylmänä syysyönä oli ilmankosteus kondensoitunut peräsimen pintaan. Peräsin otettiin irti ja vietiin Touri Marinen lämpimään halliin kuivumaan. Maalien poistamisen jälkeen ongelman syyksi paljastui joskus aikaisemmin huolimattomasti tehty peräsimen korjaus. Tuolloin peräsin oli jostain syystä tyhjennetty vaahdosta ja siinä yhteydessä tehty aukko oli paikattu huolimattomasti, jolloin vesi pääsi saumasta sisään.

Kysymys ei ole siitä, onko peräsimessä vettä, vaan kuinka paljon sitä on… (Kuva Tourimarine)

Sähköjen uusimisen ajattelimme ensin antaa ammattilaisen tehtäväksi, mutta jonkin aikaa asioita tutkittuamme ja 12 voltin sähköasioita opeteltuamme päätimme tehdä remontin itse. Suurena rohkaisuna tälle päätökselle oli Suomenlahden puuveneilijät ry:n päivän mittainen venesähkökurssi, jolla käytiin läpi veneen sähköjen suunnittelun ja toteutuksen pääasiat. Suunnitelmia tehtiin ja hankintoja suunniteltiin syksyn ja talven aikana.

Maasähköjärjestelmäksi valittiin Defan valmispaketeista pienempi, joka oli Marineassa syksyllä sopivasti tarjouksessa. Samalla hankittiin myös maasähkölaturi. Helmikuussa Helsingin venemessujen jälkeen alkoi intensiivinen hintojen selvittäminen ja tilausten suunnittelu. Lopulta hankinnat tehtiin suomalaisista alan liikkeistä (Raisionranta, Marinea, Motonet ja Maritim). Monia komponentteja olisi ollut tarjolla myös ulkomaisissa verkkokaupoissa, mutta postikulujen jälkeen hintaero olisi jäänyt niin pieneksi, että päätimme mieluummin tukea kotimaisia toimijoita.

Syksyllä heti telakoinnin jälkeen teimme moottorille syyshuollon (öljyn ja suodattimien vaihto, pakkasnesteiden lisäys ja polttoainejärjestelmän ilmaus suodattimien vaihdon jälkeen) ja keskityimme sisätilojen homeentorjuntaan ja siivoamiseen. Talven aikana suunnitellessamme tulevia hankintoja havahduimme siihen, että kaikki tekeillä olevat remontit jäävät katseilta piiloon. Niinpä halusimme saada jotain näkyvää aikaan ja päätimme ottaa keväällä projektiksi myös kylkitarrojen vaihdon, kaikkien normaalien keväthuoltojen lisäksi.

Ilmanvaihtoventtiilit ennen ja jälkeen puhdistuksen.

Kun alppihiihtokausi huhtikuussa päättyi, niin saman tien siirryimme veneen pariin ja tekemistä riitti kesäkuun puolelle saakka. Varsinkin sähköremontti osoittautui aika paljon oletettua hitaammaksi ja työläämmäksi, joten työtunteja ei alun jälkeen enää laskettu… Vanhojen kylkiteippien irrotus osoittautui myös hermoja vaativaksi puuhaksi. Vene saatiin lopulta vesille puolitoista viikkoa ennen juhannusta ja katsastuskin tehdyksi juuri juhannuksen alla. Ensimmäinen talvitelakointi oli siis kaikkiaan varsin työläs, mutta sitäkin palkitsevampi, sillä kesällä meillä oli käytössä hyvin erinäköinen vene kuin aiemmin.