Pientä luksusta Vuokatti suites -huoneistossa

Julkaistu: 29.3.2016

Vuoden 2015 Skiexpossa voitimme neljän vuorokauden majoituspaketin Hotelli Vuokattiin. Niinpä vietimme pääsiäistä Vuokatissa ja majoituimme Vuokatti Suites –huoneistossa, mikä olikin erittäin miellyttävä kokemus. Varsin uusi, moderni ja tilava huoneisto tarjoaa mainion tukikohdan aktiiviselle perheellle. Hotelli Vuokatin sijainti on hyvä, sillä ajomatka rinteille on vain muutama minuutin luokkaa ja maastohiihtoladuille pääsee aivan hotelin läheltä. Suksien kanssa ei rinteeseen sentään jaksa kävellä, mutta jos osa perheestä haluaa esim. lähteä rinteiltä aiemmin takaisin huoneistolle, on matka helposti käveltävissä. Etäisyys Vuokatin liikekeskukseen on puolisen kilometriä ja sieltä löytyy K-Supermarket, Subway, pizzeria ja pankkiautomaatti. Aivan ostoskeskuksen vieressä on Vuokatin Safarin toimipiste.

Meillä oli käytössämme kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa oli myös sauna ja pesuhuone, keittiö, kaksi wc:ta ja parveke. Keittiö on hyvin varustettu: jääkaapin, pakastimen, integroidun lieden (induktio) ja uunin lisäksi löytyivät myös mikroaaltouuni, kahvinkeitin ja vedenkeitin. Pesuhuoneen varustuksena ollut pesukone oli meille iloinen yllätys ja eteisen kuivauskaappi täydensi mainiot edellytykset vaatehuollolle ja monojen sisäkenkien kuivaukselle. Molempia pesukoneita varten oli pesuaineet huoneistossa ja keittiön astiastot oli varustettu kuudelle hengelle. Keittiön maustehylly oli tyhjä, joten omat mausteet suolaa ja pippuria myöten kannattaa ottaa mukaan.

Valoisassa olohuone-ruokailutilassa on ruokapöydän lisäksi sohva, sohvapöytä ja televisio. Sohvasta olisi tarvittaessa saanut vielä lisävuoteen kahdelle. Makuuhuoneet on varustettu parivuoteilla ja suurilla liukuovikaapistoilla. Toisessa makuuhuoneessa oli myös oma televisio. Pistorasioita huoneistossa on paljon ja niitä on sijoiteltu kaikkiin huoneisiin eteistä lukuun ottamatta. Koko perheen puhelimet, tabletit ja kamerat sai siis yöksi lataukseen yhtäaikaa. Esteettömyys on huoneistohotellissa huomioitu hyvin, sillä rappukäytävässä on hissi ja kulkuteissä rampit.

Huoneistojen asukkaat voivat käydä Honkalinnan elämyssaunassa, jossa on miesten ja naisten vuorot iltapäivän lopuksi ja alkuillasta. Saunan pukeutumis- ja peseytymistilat ovat varsin ahtaat, mutta itse sauna on suuri. Näköalat saunan suurista ikkunoista avautuvat järvelle ja varsinkin kesällä maisema on varmasti kokemisen arvoinen. Saunomisen yhteydessä kannattaa ehdottamasti käydä pulahtamassa ulkoaltaaseen tehdyssä avannossa. Hotellin puolella oleva kuntosali on myös huoneistojen asiakkaiden käytettävissä. Pihalla on tila suksien huoltoa varten ja kellarissa (sisäänkäyntikerroksessa) kellarikomeroita harrastusvälineiden säilyttämistä varten. Komeroissa ei ole lukkoja, mutta sellaisen voi vuokrata hotellin vastaanotosta. 

Hotellin vastaanotto oli saapumispäivänämme auki klo 17 saakka, ja koska saavuimme vasta sen jälkeen, huoneisto luovutettiin meille näppärästi tekstiviestillä, jossa kerrottiin tarvittavat ovikoodit. Huoneistossa oli odottamassa kattava ohjekansio, josta löysimme kaiken tarvittavan infon (mm. ilmaisen WLANin salasanan) sekä laitteiden käyttöohjeet.

Vietettyämme neljä pääsiäistä Tahkon mainiossa huoneistohotellissa Vuokatti suites tuntui suorastaan valtavan tilavalta. Ainoastaan eteisen mitoituksessa vaikuttaa tapahtuneen pieni suunnitteluvirhe, sillä neljän hengen tehdessä aamulla lähtöä ulos tila loppuu kesken useiden eteiseen aukeavien ovien haitatessa liikkumista.

Siinä missä Tahkolla huoneisto soveltuu mainiosti yöpymiseen ja aktiiviseen ulkoilmaelämään niin Vuokatin huoneiston runsaat tilat ja hyvä varustetaso houkutteleviat viettämään laatuaikaa myös huoneistossa. Näiden kahden tarkempi vertailu ei kuitenkaan olisi reilua, koska ne on suunniteltu eri pohjalta ja suunnattu erilaisille kohderyhmille, mikä näkyy tietenkin myös toteutuksessa. Jotta sohvalla makoilu Vuokatin huoneiston sohvalla onnistuisi, tarvitsisi perheemme kuitenkin vähintään kymmenen päivän loman. Vuokatti on nimittäin niin täynnä houkuttelevia mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja, että sohvalle ei malta jäädä lyhyen loman aikana makaamaan.

 

Arkeen palaaminen pääsiäisen jälkeen oli tänä vuonna hieman helpompaa kuin aiemmin. Mahdollisuus pestä pyykkiä loman aikana nimittäin madalsi loman aikana syntyvää urheiluvaatteiden pyykkivuorta merkittävästi. 

Saimme arpajaisvoittona neljän vuorokauden majoituksen oheisohjelmineen neljälle hengelle. Blogikirjoitus on tehty sitoumuksetta ja omaksi iloksemme.  

 

Mielakan keväthangilla

Julkaistu: 15.3.2016

Vanhempi poikamme tiedusteli hiihtokauden lähestyessä, mennäänkö tänä vuonna Mielakkaan. Kysyimme olisiko sinne kiva mennä, johon tuli hyvin yksiselitteinen vastaus: Mielakkaan olisi päästävä, koska siellä on niin hyvä parkki. Siinäpä siis hyvä syy lähteä kohti Kouvolaa ja jos kahtena peräkkäisenä keväänä käy Mielakassa, niin voisiko sitä jo kutsua perinteeksi?

Näkymä kohti vauhti- ja turistirinnettä

Tästä ei kevätsää voi paljon paremmaksi muuttua. 

Maaliskuussa 2015 kävimme ensi kertaa tutustumassa Kouvolan lähirinteeseen ja sama reissu toteutui uudelleen maaliskuussa 2016, tällä kertaa viidettäkymmenettä toimintavuottaan juhlivaan hiihtokeskukseen. Merkittävin ero näillä kahdella matkalla oli sää, joka viime vuonna oli harmaa ja kostea päivä kun taas tänä vuonna aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kouvolassa oli rinteiden ulkopuolellakin vielä kunnon kinokset kun pääkaupunkiseudulla olivat lumet jo aika lailla kokonaan sulaneet. Murtomaahiihtämäänkin olisi Mielakassa vielä päässyt.

Rinteet olivat Etelä-Suomen mittapuulla normaalissa kunnossa. Yöpakkasen jäljiltä pinta oli aluksi kova, mutta lämpötilan noustessa se pehmeni nopeasti auringon puoleisilla rinteillä ja päivän mittaan märkää lunta alkoi kertyä kasoiksi. Takana parkin puolella rinteet pysyivät hyvässä kunnossa koko päivän. Viime talveen verrattuna lumitilanne oli niin hyvä, että myös metsäreittiä kahvion yläpuolelta pääsi hyvin laskemaan.

Mielakan parkki keräsi jälleen kiitosta nuorisoltamme. Suorituspaikkoja on paljon ja ne ovat hyvänkokoisia, monipuolisia sekä hyvässä kunnossa. Parkissa on selvästi huomioitu eritasoiset laskijat ja rinteessä näkyikin tavattoman pieniä lumilautailijoita temppuilemassa. Selvästikin seuraava sukupolvi on seuraamassa Roope Tonterin jalan- vai pitäisikö sanoa laudanjälkiä.

Mielakan parkki veti eniten laskijoita puoleensa

 

Mainiosta säästä ja olosuhteista huolimatta rinteissä oli hyvin tilaa. Eturinteen puolella hissijonoja ei ollut lainkaan ja parkin puolella jonoa muodostui hetkittäin jonkin verran. Lounasaikaan rinneravintolassa oli pientä ruuhkaa ja henkilökunta pahoitteli ruoka-annosten normaalia pidempiä toimitusaikoja. Odotus ei kuitenkaan ollut mitenkään kohtuuton.

Tällä annoksella kuittaa nopeasti päivän menetetyt kalorit…

Laskettelun lopuksi kävimme vielä testaamassa rengasliukumäen ja pulkkamäen. Hyvät vauhdit sai molemmissa. Harvassa pulkkamäessä pääsee mattohissillä ylös! Omia välineitä ei tarvitse Lastenmaahan ottaa mukaan, sillä pulkkia, Stigoja ja laskutyynyjä on alueella lainattavaksi. Hyvin positiivisena asiana panimme myös merkille, että Mielakassa vaikuttaa olevan varsin aktiivinen SPR:n rinnepäivystäjien ryhmä. Apu on siis lähellä, jos sattuu tapaturma.

Lastenmaassa toinen rinne on varattu kokonaan pulkkailijoille ja reunassa kulkee tuubimäki. 

Neljän tunnin laskettelun jälkeen ajoimme muutaman minuutin ajomatkan päässä olevalle Kouvolan urheilupuiston uimahallille uimaan ja saunomaan. Sisäänpääsy perhelipulla maksoi 12 euroa, mikä on vähintäänkin kohtuullinen hinta neljältä hengeltä.

Jälleen onnistunut kevättalven päivä Kouvolassa!

R & J

Mielakan hiihtokeskus tarjosi meille päivän hissiliput ja lounaat.

Koekäytössä Columbia Shreddin’ ja Jump Off

Julkaistu: 02.3.2016

Bloggaajayhteistyön kautta sain tilaisuuden ryhtyä Columbian Titanium -sarjan sinivalkoisen Shreddin’ -takin ja sinisten Jump Off -housujen koekäyttäjäksi. Housuille on laskupäiviä tullut tähän mennessä noin 35 ja takille hiukan vähemmän. Käyttö on vaihdellut lähirinteen hiihtokoulun opetustehtävistä hiihtolomalasketteluun Alpeilla.

Ensivaikutelma takista oli jotain ”purjeen” ja ”mekon” väliltä, sillä sen verran erilainen leikkaus siinä on aikaisempiin takkeihini verrattuna. Takki on kokoa L, malliltaan aika pitkä ja leveäkin. Mitoitus askarrutti jonkin verran, sillä ruumiinrakenteeni vuoksi (189 cm/ 85 kg) minun on usein ollut hankala löytää takkia, jossa olisi tarpeeksi pitkät hihat, mutta ilman valtavaa etumusta. Hihojen pituuden osalta huoli osoittautui jonkin verran aiheelliseksi, pitkävartiset laskukäsineet ovat kuitenkin kompensoineet ongelman eivätkä ranteet ole palelleet. Takin leikkaus on väljä, joten isommallekin vatsalle olisi tilaa, mutta takki ei kuitenkaan tunnu säkiltä. Vaikka kyllähän siinä jotain slopestyle –henkistä rentoutta ja välyttää kuitenkin on – syynä lienee se, että asu on käsittääkseni suunniteltu alunperin Yhdysvaltain frestyle-maajoukkueelle.

Viimeiset noin kaksikymmentä vuotta olen käyttänyt vain henkseleillä varustettuja, pitkiä ylös selkään ulottuvia housuja. Jump Off -housut ovat kuitenkin vyötärömalliset ja olinkin aluksi vähän epäileväinen niiden toimivuuden suhteen. Lähinnä huolta herätti alaselän pysyminen suojassa. L-kokoisten housujen vyötärö on minulle väljä, mutta lantion säädettävillä tarroilla ongelman pystyy hyvin korjaamaan. Henkseleitä ei siis ole, mutta vyölenkit kyllä. Lahkeet ovat minulle ehkä aavistuksen liian lyhyet, mutta toisaalta ei ole pelkoa siitä, että ne jäisivät kantapäiden alle kävellessä. Lumilukot lahkeissa ovat napakat ja tiiviit.

Lahkeen lumilukko


Hyvin nopeasti käytössä huomasin, että ennakkoluuloni takin leikkauksen (purje/ mekko) tai housujen pituuden suhteen olivat turhia. Pitkä takki suojaa mainiosti selkää kumartuessa tai ylös kurkottaessa, vaikka housut ovatkin vain vyötärömittaiset. Housut ja takki pelaavat hyvin yhteen, sillä vyötäröllä sijaitseva lumilukko tiivistää asun toimivaksi kokonaisuudeksi. Lumilukko kiinnitetään edestä neppareilla ja se tiivistyy housuihin kuminauhalla.

Taskuja on runsaasti sekä takissa että housuissa. Erikoisuutena, tai ainakin itselleni uutena ominaisuutena, takin takahelmassa on iso lähes koko selän levyinen tasku, jolle en aluksi keksinyt käyttöä. Ajan mittaan päädyin säilyttämään siinä muutamia varavaatteita kuten silkkisormikkaita, fleece-kauluria ja toista putkihuivia. Bonuksena mainitut vaatekappaleet toimivat pehmusteena istuessa. Puhelimelle on takin vetoketjun sisäpuolella oma tasku kuulokkeiden läpivienteineen ja toisella puolella samassa kohdassa hyvä paikka esim. rahoille tai korteille. Puhelimen käyttö vaatii tosin takin etuvetoketjun avaamisen, mutta toisaalta puhelin pysyy takin sisällä lämpimänä mikä varmasti pidentää akun kestoa. Ulkopuolelta on pääsy erilliseen vesitiiviillä vetoketjulla suljettavaan taskuun; hyvä paikka rinnekartalle ja huulirasvalle. Takin vetoketjulliset lämmittelytaskut ovat valtavat ja vasemmassa hihassa on tasku hissilipulle. Kaulus on korkea ja suojaa leuan varsin hyvin, mutta vaatii toimiakseen kuitenkin vetoketjun sulkemisen kokonaan. Housuissa on taskuja paljon, kaikkiaan kuusi, josta kaksi reisitaskuja ja niiden lisäksi etu- ja takataskut.

Takin sisätaskut

Puhelintasku

Takatasku

Asun sisäpinnassa käytetty materiaali muistuttaa hypotermiapotilaiden hoidossa käytettävää avaruuslakanaa paitsi ulkonäön niin myös lämmittävyytensä puolesta. Sen lisäksi kuoren ja sisäpinnan välissä on kevyt toppaus. Kokonaisuus tottelee Columbialla nimeä Omni-Heat ja sen tarkoitus on ollut vähentää tarvetta paksujen väliasujen käytölle. Ratkaisun ansiosta sekä takki että housut ovat erittäin lämpimät ja Etelä-Suomen talven nollakeleissä jopa liiankin kuumat. On vaatinut mielikuvitusta löytää riittävän kevyet vaatteet alle, sillä kevytkin liikunta nollakelillä saa hien virtaamaan. Lopulta olen päätynyt käyttämään alimman kerroksen päällä Craftin keskikerrokseksi tarkoitettua väliasua, joka sekin on usein liikaa. Voi olla, että pelkkä alusasukin riittäisi. Lämpimyydestä huolimatta materiaalit kuitenkin hengittävät hyvin. Vaikka hiihtäjä liikkuessaan hikoilisi, niin pysähtyessä kosteus vaikuttaisi haihtuvan varsin hyvin pois myös kankaan läpi.

Asun lämpötilaa voi periaatteessa säädellä ventilaatioilla, joita on takin kainaloissa ja housujen sivusaumoissa. Takin tuuletusvetoketjut ovat lämmittävyyteen verrattuna alimittaiset, sillä niiden auki pitäminen ei juurikaan vähennä hikoilua kun ulkolämpötila on lähellä nollaa. Housujen sivusaumat saa auki lähes koko pituudelta ja tämä mahdollistaakin tehokkaan tuuletuksen. Housuissa ei ole samanlaista verkkoa tuuletusaukossa kuin takissa ja sen vuoksi vetoketjun avaaminen sallii lumen suoran pääsyn housujen alle. Housujen lahkeissa on neppareilla ja tarroilla suljettavat lumilukot, jotka yhdessä avattavien sivusaumojen kanssa mahdollistaisivat housujen pukemiseen jopa monot jalassa. Takin huppu on tarpeeksi iso yltääkseen myös kypärän päälle. Huppu on syytä kiristää huolellisesti, ettei tuuli tai laskuviima puhalla sitä pois päästä.

Kainalon ventilaatio

Housujen tuuletusaukko

Lahkeiden lumilukko avattuna

Kireämmässä pakkasessa ja kovassa kylmässä tuulessa asun materiaalit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Loppiaisen tienoilla etelärannikolla vallinnut kahdenkymmenen asteen kylmemmälle puolelle mennyt lämpötila ei ollut mikään ongelma kun välikerroksena alimman vaatekerroksen päällä käytin Warmpeacen fleeceasua. Hiihtolomalla Zermattin jäätiköllä navakka tuuli puhalsi lunta vaakasuoraan ja sai lämpötilan tuntumaan hyvinkin arktiselta; siitä huolimatta asuun paketoitu hiihtäjä ei palellut muutoin kuin varpaista ja sormista, vaikka alla oli vain edellä mainittu ohuempi väliasu. Materiaalin vedenpitävyys on ollut hyvä. Märkä räntä, sulava lumi ja silkka vesikin ovat pysyneet moitteetta asun ulkopuolella.

Housujen sininen väri on pirteä ja sietää hyvin käyttöä ilman, että lika näkyy kovin helposti. Takin valkoiset hihansuut ja helma ovat arkoja paikkoja, joissa lika näkyy ja jotka myös likaantuvat käytössä herkästi. Joka tapauksessa väriyhdistelmä on käyttökelpoisempi verrattuna aikaisempiin valkoisiin housuihini.

Takista ja housuista on käytössä löytynyt useita mukavia yksityiskohtia. Takin toisessa lämmittelytaskussa ja housujen etutaskussa on kiinnityslenkki, joka estää avainten putoamisen samalla kun taskusta kaivaa jotain muuta. Housujen sivusaumoissa on kiinteät lenkit, joihin takin lumilukon neppareilla suljettavat lenkit kiinnitetään estämään takin nouseminen ja selän paljastuminen kaatumisen yhteydessä tai kumarruttaessa. Takin helmassa on pieni muovilenkki, johon esimerkiksi käsineet on mahdollista ripustaa kun niitä ei tarvita. Lenkin sijoituspaikan ainoa huono puoli on se, että käsineet roikkuvat noin polvien tasalla ja ovat siis aika alttiina esimerkiksi takertumaan esineisiin ohi kävellessä.

Takintaskun avainlenkki

Käsineiden ripustuskoukku

Käytön jälkiä ei ole vielä kovin paljon asussa havaittavissa. Ainoastaan toisen kainalon tuuletusaukon vetoketjun vetimen naru on kadonnut ja toisen lahkeen lumilukon tarra on alkanut repsottaa ompeleen pettäessä. Lahkeiden vahvikkeet ovat kestäneet käytännössä naarmuitta monojen ja kanttienkin aiheuttaman rasituksen.

Talven mittaan olen kerta kerralta päässyt paremmin eroon ennakkoluuloistani ja asukokonaisuus on osoittautunut miellyttäväksi ja hyväksi käytössä. Kokemusteni perusteella asu on siis hyvin lämmin ja sanoisin, että parhaimmillaan se toimii kovilla pakkasilla tai kovassa tuulessa/ lumipyryssä kun tarvitaan suojaa viimalta ja lämmittävyyttä. Kiristämällä hupun hyvin kypärän ympärille ja sulkemalla vielä kypäränkin tuuletusaukot voi hiihtäjä kapseloida itsensä luonnonvoimien ulottumattomiin. Lämpötilan kohotessa varsinkin takki alkaa kuitenkin olla liian kuuma ja kevään aurinkoisille nollakeleille on varmaankin löydettävä kevyempi vaihtoehto. Joka tapauksessa olen ollut asukokonaisuuteen hyvin tyytyväinen. Lyhyesti sanottuna Columbia Titanium on vähän enemmän kuin kuoriasu. 

J

Kirjoittaja on saanut Columbia Shreddin’ -takin ja Jump Off -housut veloituksetta testikäyttöön.