Etelä-Suomen hiihtokausi on ollut jo hyvän aikaa historiaa, mutta onneksi seuraava on pian jo ovella. Keväällä veneen kunnostuksen lomassa oli aikaa pohtia mitä ensimmäisestä kaudesta alppihiihdonohjaajana jäi päällimmäisenä mieleen. Aika usein talven aikana sain vastata muutamaan kysymykseen: kannattiko, onko kivaa, mikä on parasta? Vastaus kahteen ensimmäiseen on lyhyt: kannatti ja oli. Siinäpä se tärkein oikeastaan tulikin, oli kivaa. Ja mikä parasta, arkiviikon työsiat eivät juuri tulleet mieleen, joten rentoutuminenkin työtä tehden onnistui.

Vuokatti.

Jo pelkästään kurssi Vuokatin urheiluopistolla joulukuun puolivälissä oli hieno kokemus. Paljon uutta oppia, uusia tuttavuuksia ja hyvä pohja opetustyölle. Vähän teoriaa ja paljon käytäntöä täysihoidossa urheiluopistolla ei ollut lainkaan huono aloitus kaudelle. Alkukauden heikon lumitilanteen vuoksi kurssin toteutuminen tosin varmistui vasta aivan viime tingassa, joten jännitystä riitti ihan lähtövalmisteluihin saakka.

Cervinia.

Hiihtokoulun arkeen pääsin kiinni heti uuden vuoden ensimmäisinä päivinä, kun kausi etelärannikolla alkoi. Kauden alusta noin puolitoista kuukautta Etelä-Suomen hiihtolomaan saakka olikin sitten melkoista vilskettä, asiakkaita riitti ja aika kulki kuin siivillä. Pääasiassa tein töitä viikonloppuina mutta myös yhtenä arki-iltana viikossa. Hiihtoloman jälkeen hiljeni ja kausi päättyi hiukan ennen huhtikuun puolta väliä. Hiihtokoulutunteja ei minulla tosin ollut enää maaliskuun lopun jälkeen.

Zermatt.

Kolmen ja puolen kuukauden rupeamaan mahtui hiukan yli 80 tuntia opetusta, joten ohjaajakurssin jälkeinen 25 tunnin opetusharjoittelu tuli täyteen helposti. Pääasiassa asiakkainani oli aloittelijoita ikähaitarin ollessa kolmesta vuodesta keski-ikäisiin. Muutama vanhaa harrastustaan elvyttävä aikuinenkin mahtui mukaan, mutta muuten useimmat oppilaani olivat ensimmäistä tai korkeintaan viidettä kertaa suksilla. Pääosa asiakkaistani puhui Suomea mutta myös ruotsia ja englantia pääsin käyttämään.

Zermatt.

Yksi kysymys jäi vielä vaille vastausta; mikä oli parasta? Parasta oli kaikki – se vaan on niin hienoa, kun joku maksaa työstä, jota voisi tehdä ilmaiseksikin. Yksi parhaista hetkistä oli ehdottomasti noin viisivuotiaan tytön reaktio kysymyksiin ”onko helppoa vai onko vaikeaa?” Tämän tunnin oppilaat olivat luonnonlahjakkuuksia; ensimmäistä kertaa alppihiihtosuksilla eli aloitimme nollasta, mutta siitä huolimatta pääsimme tunnin aikana helposti aikuisten rinteisiin saakka. Ison rinteen loppujyrkällä oppilaani suorastaan innosta täristen vastasi ponnekkaasti kysymykseeni ”Ei! Tämä oli hauskaa!” Silloin oli kyse molemminpuolisesta onnistumisen elämyksestä.

Mielakka.

Haku kauden 2016-17 kursseille Vuokatissa on nyt käynnissä. Kannattaa hakea, jos mukava työ raikkaassa ilmassa ja iloisten ihmisten parissa kiinnostaa!

 J

P.S. Kauden jälkeen huomasin, että minulla ei ole yhtään kuvaa opetustoiminnasta, siksi valitsin kuvitukseksi lastenrinteitä eri puolilta Suomea ja Alpeilta.

Bad Gastein.