Matka on jatkunut vaiherikkaissa merkeissä. Tuulta on edelleen ollut kitsaasti ja leijaseikkailu on muuttunut pikemminkin hiihtovaellukseksi, jota välillä jouduttaa lyhyet leijahiihto-osuudet. Sanomattakin on selvää, että tällä aikataululla ei ehditä Nuorgamiin. Nyt enää jännitetään kummalla Finnmarkia halkovalla tiellä lähdetään takaisin etelään.

Päivä 5. Saitejavri – Reisajavri

Eilisen vesisateen jälkeen herätään miellyttävään auringonpaisteeseen ja -yllätys!- tuuleen, joka puhaltaa vieläpä menosuuntaan nähden oikeasta suunnasta! Hiihdellään järvenrannalta paljakalle ja aletaan posottaa hyvällä vauhdilla sivumyötäisessä kohti Reisajavren tupaa. Välillä mietityttää että mennäänkö liian nopeasti, että maltetaanko jäädä autiotuvalle. Olisi niin houkuttelevaa jäädä lämpimään kahden dramaattisen telttayön jälkeen, mutta toisaalta eteenpäin on mentävä! Haastava maasto pitää kuitenkin huolta että emme pääse yhtään liian nopeasti perille. Poroaitojen ylitykset vie aikaa samoin lyhyet koivikot, jotka on turvallisempaa ylittää hiihtämällä kuin koittaa taiteilla leijojen kanssa risujen välistä. Lopulta päädymme alkuillasta Reisajavrihyttalle vain huomataksemme että ovi on lukossa eikä meidän viimevuotisella avaimella ole enää käyttöä. Havaintoa seuraa reissun toistaiseksi pahin henkinen romahdus. Hiihdämme pari kilometriä tuvalta, pystytämme teltan ja seuraava päivä päätetään levätä. Teltasta ei poistuta kuin kuselle ellei sitten tuule jotenkin erityisen komeasti.

Päivä 6. Reisajavri – Sadgevarri

Aamulla on myrsky. Tuuli on vähintäänkin navakka, lunta sataa vaakasuorassa ja näkyvyys on poikkeuksellisen heikko. Keräilemme rohkeutta ja voimia, tuplatsekkaamme radiopuhelimet ja tuplavannomme että kaveri pidetään koko ajan näkyvissä. Ja lähdemme liikkeelle! Tuulta on riittävästi, harmi että se puhaltaa suoraan vastaan. Sen turvin pääsemme kuitenkin 2-3 tunnissa mukavan 20 km osuuden isojen tunturien ylitse. Hiihtämällä siihen olisi vierähtänyt päivä tai kaksi. Vedämme nopean keittolounaan ja jatkamme matkaa vain huomataksemme että myrsky on vaihtunut auringonpaisteeksi ja tuuli on tyyntynyt. Hiihtelemme hetken ja käymme yöksi. Kylmä yö tulossa, satellittipuhelimen ennuste lupaa -14 astetta.

Päivä 7. Sadgevarri – Carajavri 

Tämän aamun yllätys onkin hieman erilainen. Satelliittipuhelimen datayhteys alkaa vihdoinkin toimia! Aamupäivä vierähtääkin sitten iloisesti somehommissa. Saamme ekan blogipostauksen tehtyä ja Mikko päivittää instagrammia niin että ranteet rytkyy. Pääsemme liikkeelle vasta yhdeltä iltapäivällä, mutta emme pidä sitä ongelmana. Ei tuule, pitää hiihtää. Matka on silkkaa ylämäkeä ja motivaatio on jotenkin hukassa. Päätämme tsempata huomenna paremmin. Hiihdämme hädin tuskin 10 km ja pystytämme teltan vaaran laelle. Ylhäällä on lämpimämpää. On tulossa kylmä yö, ennuste lupaa -23 astetta.

Päivä 8 Carajavri – Havgagielas

Olipa kylmä yö, mutta aamulla on mahtava sää. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmittää mukavasti. Ei tuule, pitää hiihtää. Mutta se ei enää paljoa haittaa. Hiihtämiseen alkaa tottua. Finnmark on uskomattoman kaunis ja tuntuu että olemme todella onnekkaita ja etuoikeutettuja että saamme kokea sen näin täydellisissä olosuhteissa! Tänään olemme myös reippaita. Hiihdämme lähes 20 km, mikä on kova suoritus ottaen huomioon maaston, laskettelukamat ja ahkioiden painot. Suomen puolella vauhti oli aavistuksen nopeampaa, mutta sielläpä oli tikutetut kelkkareitit. Täällä pitää suunnistaa ja suunnittelemme reittiä lennossa niin että nousuja tulisi mahdollisimman vähän. Se on mukavaa puuhastelua matkan aikana ja helppoa koska näkyvyys täysin rajaton. Edessä on viides yö peräkkäin teltassa. Huomenna on tavoitteena päästä mökkimajoitukseen Mazeen. Siellä myös päätämme jatkammeko reissua Karasjohkan tielle vai alammeko etsiä keinoa päästä kotiin. Tuulta pitää olla, hiihtämällä emme enää tämän loman aikana seuraavalle tielle ehdi.