Kevät alkaa saapua tänne Länsi-Norjan vuonoillekin hurjaa vauhtia. Tarkoituksena oli lumikenkäillä vuoren rinteellä olevalle mökille, mutta totesimme puolimatkassa, että lumikengät olivat turhaan jalassa. Tällä kertaa kävimme mökillä vain päiväreissun, sillä illaksi piti mennä töihin, mutta kyllä siinä tulet tehdessä ja kaakaon keittäessä jäi kaivelemaan, ettei voitu jäädä yöksi tai useammaksi.

Jos jotain samaa olen huomannut norjalaisissa ja suomalaisissa (ainakin lappilaisissa), niin se on rakkaus mökkeilyyn. Kuten Geirangerissa, niin myös kotikunnassani Inarissa, porukka asuu jo hankalien kulkuyhteyksien päässä (monille kaupunkilaisille ”keskellä ei mitään”), ja silti sieltä kotoa vielä täytyy päästä entistäkin kauemmas muista ihmisistä luonnon keskelle. Norjassa yleinen asennoituminen retkeilyyn on ehkä vähän parempi kuin Suomessa, eikä täällä luonnossa liikkuvia leimata ”eräjormiksi”, vaan ulkoilu on joka perheen, erittäin arvostettu harrastus, jota harrastavat kaikki vauvasta vaariin.

Pääsiäiseksi on povattu uutta lumipeitettä ja hyvää säätä vuoristoon, joten toivottavasti ensi viikon vapailla päästäisiin taas suksille ja mökkeilemään!