Kuinka korkealle vuoristoon lasten kanssa?

Julkaistu: 04.8.2015

Lasten kanssa vuoristossa matkatessa kannattaa jo etukäteen miettiä miten korkealle aikoo ja kannattaa nousta. Vanhemmat määrittävät itse rajat vaikka netistä löytyy hyvin erilaisia asiantuntija-artikkeleita sekä mielipiteitä aiheesta. Esiin nousevat tarinat vanhemmista, jotka ovat vieneet vastasyntyneitä vuoristoon ilman ongelmia. Olen myös itse törmännyt parin kilometrin korkeudessa sinne isän tai äidin selässä vietyihin vauvoihin, jotka vaikuttivat melko tyytyväisiltä. Tässä kohtaa totean, etten ole lääkäri tai aihealueen asiantuntija, olen pelkkä matkailija, joka on koittanut löytää vastauksen tämän blogin otiskkoon.

 Vuoristokansan viisauteen luottaen

Minulla ja Euroopan korkeimman vuoren, Mont Blancin juurelta kotoisin olevalla avomiehelläni on kolmevuotias poika, jonka kanssa tykkäämme tutustua maailman eri kolkkiin. Miettiessämme korkeusasioita, olemme päättäneet luottaa nettiartikkelien sijaan vanhan kansan tietoon eli niihin oppeihin, joita vuoristossa asuvat ovat noudattaneet kautta aikojen. Tässä tietolähteenämme ovat mieheni yli 70-vuotiaat vanhemmat sekä näiden sukulaiset sekä luotettavat tutut.

 Pienet vauvat pysyvät laaksossa

Perusperiaatteena on että pienet vauvat pysyvät laaksossa. Konkreettisen korkeusmitan koitimme saada testaamalla eri kylien ja monumenttien kautta mihin vuoristossa ikänsä asuneet veisivät oman pienokaisensa. Korkeusrajaksi saimme viehättävän Tourin kylän, joka sijaitsee 1500 metrin korkeudessa. Korkeudensietokykyyn luonnollisesti vaikuttaa se, onko vauva syntynyt vuoristossa vai laaksossa. Suomessa syntyneen sekä Nepalin vuoristossa syntyneen vauvan perimät ja tottuma omat eri luokkaa. Oma poikamme syntyi Suomessa noin 90 metrin korkeudessa, joten ero Chamonixin 1040 metrin korkeuteen on jo huomattava. Vaikka puolet geeneistä tulee vuoristosta, niin silti huomasin jo ensimmäisen kerran Chamonixiin noustessa, että silloin puolivuotiaan poikamme olo oli korvien takia tuskallinen.

 Nousu tehdään mahdollisimman hitaasti

Vanha kansa sanoo, että jos korkealle on pakko mennä, niin nousu on tehtävä mahdollisimman hitaasti. Kun poikamme oli 1,5-vuoden ikäinen, niin kävimme laskemassa Tourin kylässä 1500 metrin korkeudessa ilman ongelmia. Ainoa sivuvaikutus olivat poikkeuksellisen pitkät yöunet. Neljä kuukautta myöhemmin kävimme Sveitsissä Emossonin padolla, joka sijaitsee 1900 metrin korkeudessa. Nousimme padolle autolla, mutta pysähtyen aina välillä katselemaan maisemia sekä samalla totuttautuen korkeuteen, kuten isovanhemmat olivat neuvoneet. Kävellessä nousu on sen verran hidasta, että totuttautuminen tapahtuu itsestään, mutta autolla tai gondolilla noustessa korkeus muuttuu lapselle usein liian nopeasti. Emossonin reissu meni loistavasti, joten parin päivän päästä kävimme jo Saint Bernardin solassa 2475 metrin korkeudessa. Ongelmaksi tuolla reissulla osoittautuivat korvat, joihin tuli painetta sekä noustessa, että laskeutuessa. Ylhäällä ollessamme vietimme täydellisen päivän yhdessä leikkien ja kivilohkareilla kiipeillen, mutta laskeutuessa tuntui todelta pahalta kuunnella lapsen itkua tietäen itse sen aiheuttaneen. Koska emme halunneet aiheuttaa enempää tuskaa jätimme loppumatkasta poikamme isoäidille hoitoon niinä päivinä kun itse nousimme korkeammalle vuoristoon. Chamonixin laaksossa on tästä syystä paljon luotettavia lastenhoitajia, joiden hoivaan turistit jättävät jopa vastasyntyneitä. Lastenhoitopalvelulla on todella pitkät perinteet turistivoittoisissa vuoristokylissä, kuten Chamonixissä, ja usein tieto luotettavista lastenhoitajista kulkeen sukupolvelta toiselle. Anoppini on yksi näistä luotettavista lastenhoitajista yli 70-vuoden iästä huolimatta. Tässä kohtaa todettakoon, että vuoriston asukkailla 70-vuoden ikä vastaa meillä 50-vuoden ikää eli ikä ei ole ainoa tekijä hoitajaa arvioitaessa.

Nyt poikamme on kolmevuotias ja kestää jo paremmin korkeuseroja. Tänä kesänä vietimme kolme ihanaa viikkoa Argentierin kylässä, joka sijaitsee kiven heiton päässä Chamonixista. Edelleen korvat vaivaavat siirryttäessä kylästä toiseen, mutta nyt poikamme itse tietää mistä se johtuu ja on jo oppinut keinot, jolla aukaisee korvansa. Nolostuttaa jopa hieman kertoa, että meillä korvien lukkoonmenoa helpottamaan hankittiin uudestaan tutti, koska emme uskaltaneet vielä antaa purukumia pureskeltavaksi.

Mitä isompiiin lapsiin tulee, niin 11-vuotias tyttäreni kärsii vain pienistä korvaongelmista. Hänen kanssaan uskallamme liikkua jo 3000-4000 metrin korkeaudessa, koska hän osaa itse tarkkailla omaa olotilaansa. Hengitys ja korvaongelmia suurempana riskinä ovat yllättävät säävaihtelut sekä vuoriston erilainen maasto. Vaikka olisikin liikkunut Suomen luonnossa paljon, niin kivivyöryt, railot ja yllättävät pudotukset saattavat tulla eteen huomaamatta. Siksi vähänkään epätasaisessa maastossa liikkuessa tyttäreni käyttää kypärää ja on kiinnitettynä aikuiseen. Varuste, josta lasten kanssa ei kannata tinkiä ovat hyvät varrelliset kengät, jotka varmistavat ettei nilkka pääse nyrjähtämään ja joidenka pohja pitää liukkaallakin kivellä. Tärkeää on myös varustaa lapset useamman tunnin reissuille sadevaatteilla vaikka keli olisikin lähtiessa aurinkoinen. Vuoriston kelit voivat muuttua hetkessä ja parinkympin helteestä voi tulla hetkässä parin asteen sadekeli. Varsinkin läpikasteleva kylmä sade kangistaa pienen lapsen nopeasti.

Avomieheni Chamonixissa kasvanut 16-vuotias poikani käy jo vaativilla vuoristoreiteillä, joissa liikutaan sekä suksilla, että kiiveten. Korkeaus ei aseta hänelle Euroopassa liikuttaessa rajoja, mutta ihan vielä häntä ei turvallisuussyistä Mont Blancille lasketa. Anoppini sanoin; ”Olet valmis valloittamaan Mont Blancin kun kannat vastuun itsestäsi ja maksat itse vakuutusmaksusi”.

Täydellistä naisten laskureppua etsimässä

Julkaistu: 03.8.2015

Hyvän laskettelurepun löytäminen ei ole osoittautunut ihan yksinkertaiseksi asiaksi. Vuosien varrella on tullut testattua useampia tunnettuja sekä vähemmän tunnettuja merkkejä. Ongelmana on, että markkinoilla oleva tarjonta on suunnattu pääsääntöisesti miehille ja siksi useimmat testaamani reput ovat minulle 163 cm pitkälle liian suuria tai eivät istu hihnojen kohdalta.

Viime talvena ostin Insbruckin Intersportista 22 litraisen Ortovox Free Rider 22 Women repun, joka on tähän asti kokeilemistani repuista lähimpänä täydellistä. Hintaa repulle tuli muutaman sentin alle 180 €, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen laaturepulle. Blue-tomato.com verkkokaupassa hinta näytti olevan myös 179,95 €. Reppu on valmistajan merkintöjen mukaan tarkoitettu 1,50 cm- 1,75 pitkälle naiselle ja painaa 1700 grammaa, joka on ihan kohtuullinen laskutouhuissa.

Tyylikäs rinteessä näkyvä väritys

Naisena tietysti kiinnitän huomiota repun ulkonäköön ja silmääni miellytti heti kaupassa sekä repun väritys, että muotoilu. Repun kirkas sininen sekä tehosteena käytetty pinkki varmistavat myös, että reppu näkyy rinteessä, mikä on huonolla kelillä liikuttaessa turvallisuuskysymys.

Repun istuvuus on täydellinen ja melko nopeasti unohdin, että minulla on reppu selässä. Mukavuudesta kertoo, että repun unohtaa ottaa pois selästä gondooli-hississä ja tuolihississäkin se tuntuu vain lisä lämmittimeltä. Pisteen ulkopuolella liikkuessa reppu ei häirinnyt ja antaa tilaa käyttää käsiä kiipeämiseen. Repun mukana tulee selkäpanssari, joka istuu selkään yllättävän mukavasti. Selkäpanssarin voi poistaa repusta mikä tuo hieman lisätilaa reppuun. Tosin ilman selkäpanssariakaan reppuun ei valitettavasti mahdu kovin paljon ylimääräistä tavaraa. Selkäpanssaria voisi käyttää myös irrallisena selkäsuojana, mutta itse olen käyttänyt panssaria vain takapuolen lämmittimenä lumella istuessa. Selkäpanssarin paikalla kuljetan lentokoneessa läppäriä, sillä Mac Air mahtuu hyvin repun takaosaan ja repun takaosa on tarpeeksi vahva suojaamaan läppäriä. Pieni mutta kiva yksityiskohta on, että kun panssarin poistaa repusta, näkyy punainen teksti ”Danger no protector inside”, mikä on jo pari kertaa osoittautunut hyödylliseksi.

Veden pitävät vetoketjut

Kevät talvella pidin reppua lähes päivittäin satoi tai paistoi ja toukokuussa reppu makasi Levillä sateessa ja jopa vesilätäkössä. Vaikka olin aamupäivän jälkeen itse kuin uitettu koira, niin repun sisältö oli kuiva. Myös repun vetoketjut ovat vedenpitäviä mikä estää monta katastrofia. Levin kokemuksen perusteella uskallan ottaa repun mukaan myös vaativiin olosuhteisiin.

Kätevät kiinnitykset ja vahvat remmit

Ortovox Free Rider 22 W:ssä on kiinnitykset suksille, lumilaudalle, lumikengille sekä silmukat hakulle ja sauvoille. Tahkolla nuorten ratalaskun loppukisoissa suksia roikkui parhaimmillaan kolmet kappaleet repussa, kun käsillä oli työnnettävä pienempää lasta rattaissa. Keväällä viritin reppuuni jopa kaksivuotiaan poikani, jolta lopahtivat voimat metsäretkellä. Kantokokemus ei varmasti ollut lapselle samaan luokkaa kuin lasten rinkassa, mutta pääsimme kuitenkin parin kilometrin matkan autolle. Itse tykkään repun alumiinisista kiinnikkeistä ja niiden helposta mekanismista, kiinnikkeet ovat kestäviä ja helppoja kiinnittää vaikka sormet olisivat jäässä. Repussa on myös verkko kypärälle sekä paljon taskuja mm. laseille, kameralle, kännykälle ja camelback:lle, jota ei valitettavasti ollut repun mukana. Itse ostin Ranskasta Quechualta kolmelitraisen juomasysteemin alle kymmenellä eurolla. Camelbackin juomaletkun saa hygieenisesti piiloon olkaremmiin vetoketjun taakse mistä se on helppo ottaa tarpeen tullen esiin. Olisin mieluusti itse maksanut pari kymppiä lisää repusta, jos mukana olisi ollut myös camelback. Rintaremmin muoviseen kiinnikkeeseen on saatu myös muokattua pilli, johon puhaltaminen onnistuu kesällä leukaa laskemalla, mutta talvella takin kaulus tekee puhaltamisesta astetta haastavampaa. Pillin ääni on yllättävän kirkas ja kuuluu vuoristossa liikuttaessa hyvällä kelillä kauas.

Ortovox Free Rider 22 Woman antaa vastinetta rahalle

Summa summarum Ortovox Free Rider 22 Woman on toimiva perusreppu päivälaskuun, mutta yön yli kestävälle reissulle on otettava mukaan tilavampi reppu, vaikka makuupussin ja alustan kiinnittäisikin repun ulkopuolelle. Itse olisin suunnitellut repusta aavistuksen suuremman, jotta sinne mahtuisi eväiden lisäksi, kevytuntuva, sadekamat sekä vaihtovaatteet. Repun hinta on kohtuullinen ja laadukkaiden materiaalien, kiinnikkeiden sekä ompeleiden ansiosta se palvelee useamman vuoden antaelle rahalle paljon vastinetta.

Oma tukikohta Mont Blancin juurella

Julkaistu: 02.8.2015

Kun alppikuume nousee korkealle

Tuskin olen ainoa, jonka sydän sykkii Alppien tahtiin ja joka on vilkuillut Alppikohteessa kiinteistövälittäjien ikkunoita. Lokakuussa 2014 alppikuume nousi niin korkealle, että astelin rohkeasti kiinteistövälittäjän toimistoon pyytäen asuntoesittelyitä. Kävin varmuuden vuoksi katsastamassa useamman kiinteistön, mutta tosi asiassa olin jo oman päätökseni tehnyt ikkunassa olleiden kuvausten perusteella.

Itselleni tärkein kriteeri oli päästä mahdollisimman lähelle lasketteluhissejä, joilla pääsee korkealle. Toisena kriteerinä oli löytää keskus, jossa hissit aukeavat mahdollisimman aikaisin talvella ja sulkeutuvat mahdollisimman myöään keväällä. Tämä tarkoitti käytännössä Argentierin kylää, joka on 1250 metrin korkeudessa ja 10 kilometrin päässä Chamonixista.

Kiinteistövälittäjän ikkunasta löysin noin 40 m2:n parvellisen asunnon, joka sijaitsee maantasalla eli ovesta voi lähteä sukset jalassa. Entinen omistaja oli Ruotsalainen, joten pieni asunto oli saatu Ikean kalusteilla toimivaksi. Tarjoukseni 123 000 euroa meni heti läpi ja helmikuussa 2015 sain avaimet omaan asuntooni. Kun kaupat tehtiin puolen päivän aikaan, niin iltapäivästä olin jo muuttanut asuntoon sisälle. Ranskassa tämä ei ole itsestään selvyys, koska usein asunnot myydään ilman kodinkoneita ja keittiökalusteita. Minulla kävi tuuri, koska sain asunnon täysin kalustettuja ja pystyin heti alusta lähtien keskittymään oleellisimpaan eli lasketteluun.

Argentier, vapaalaskulle pyhitetty alue

Asuntoni sijaitsee 60-luvulla tosi laskijoille rakennetussa Grand Roc -nimisessä asuntokompleksissa, joka koostuu kahdesta kerrostalosta sekä ostoskeskuksesta. Vaikka näiden ulkoasu ei hivele silmiä, niin etuna on Grand Montet nimisellä huipulle nousevan hissin läheisyys. Matkaa omalta oveltani on noin 80 metriä hissille, ja siitäkin suurin osa taittuu sydäntalvella hiihtäen. Grand Montet tarjoaa hupia koko rahalla. Telekabiinilla pääsee Grand Montetin huipulle 3300 metrin korkeuteen ja sieltä suksilla laskien 1250 metriin eli laskua tulee kilometritolkulla. Ensimmäisen päivän jälkeen pohkeet huutavat kokeneellakin laskijalla hoosiannaa. Argentier merkityt pisteet ovat ihan ok, mutta offarit ovat MIELETTÖMÄT. Koko hiihtokeskuksen idea on päivänvastainen kuin muualla. On olemassa muutama merkitty piste ja niiden ympärillä ovat hillittömän laajat vapaalaskualueet. Vuoren huipulle on edes turha nousta, jos ei ole tottunut laskemaan offareilla ja jos ei siedä kumpareita.

Argentier toimii myös kesällä

Argentier on kiipeilijöiden mesta kesällä. Palasin juuri kolmen viikon reissulta kahden 11-vuotiaan tytön sekä 3-vuotiaan uhmaikäisen pohjan kanssa. Kävimme kerran Sveitsissä Martignyn upeassa kylpylässä sekä kerran ajoimme Saint Bernardin kautta Italiaan palaten Mont Blancin tunnelin kautta. Muutoin vietimme aikaa Argentierin metsissä sekä Chamonixissa. Parasta laaksossa ovat ilmaiset bussit ja junat, joilla pääsee kätevästi kylästä toiseen. Turisti voi hankkia Argentierin tai Chamonixin turistitoimistoista 9 euron hinnalla kortin, joka oikeuttaa ilmaismatkoihin eri kylien välillä. Asunnon omistajana saat maistraatista asukaskortin, jolla on samat edut, ja joka on kaksi vuotta voimassa kerrallaan. Kesällä laaksossa on tapahtumia joka viikolle ja eri kylien juhlissa kannattaa käydä tanssimassa ja maistelemassa edullisia viinejä. Kesällä tekee myös hyviä varustelöytöjä paikallisista urheilukaupoista, varsinkin suksia poistellaan silloin ahkerasti.

Neljän maan laskettelurinteet kiven heiton päässä

Tämän blogipostauksen alkuperäisenä tarkoituksena oli esitellä kesämökkin vaihtoehtona Alppi-asunto, mutta samalla tuli mainostettua Argentieria lomakohteena. Seuraavan kerran suuntaan Argentieriin syksyllä katsomaan ruskaa ja samalla ajattelin käydä laskemassa myös jäätiköllä Itavallassa, Ranskassa tai Sveitsissä. Ja tässä tulikin juuri mainittua Chamonixin-laakson paras ominaisuus, nimittiän mahdollisuus vaihtaa lomalla laskettelukeskusta neljän maan välillä.