Moro!

Ja luntahan tuli. Välillä kerkesi jo aurinko pilkahtaa, mutta lumisade vaan jatkui ja jatkui. Nyt miltei viikon kestänyt dumppi on ohi ja etelän tuulet puhaltaa. Keli on vielä kirpsakka, mutta näyttäisi siltä, että kelit lämpenee ja aurinkoa on luvassa seuraavat puolitoista viikkoa. Tämähän tarkoittaa tietenkin ankaraa skinnailua!

Viime postauksen jälkeen käytiin vielä laskemassa vähän huonossa kelissä. Pieniä navigaatio-ongelmia saattoi sattua, mutta pienikin aukko ja puuterikenttä vaivutti puskassa tetsaamisen unholaan ja hymy saapui huulille. Puurajan yläpuolella täytyy tietenkin välttää navigaatio-ongelmat, sillä riskit kasvavat ja vaaranpaikat lisääntyvät, kun ympäröivät puut eivät ole enää luomassa kontrastia sumussa/pilvessä.

Jussin veikeä hymy ei juuri välity kuvasta, toisin kuin fiilis.

Oli jo toinen päivä menossa säätiedotusten lupaamia aurinkopäiviä. Lunta tuli silti taivaan täydeltä mikä ei tietenkään haitannut. Lähdettiin nousemaan hissillä Titlikselle, jos vaikka keli aukeaisikin korkeammalla. Tietenkin web-kameroista asian olisi voinut tarkistaa, mutta mitä jännää siinä on! 2600m asti oltiin aivan sinkissä, joten päätettiin vain laskea alas. Talabfahrtin eli kyläänlaskun varrelta löytyi mukava puska, jota hangattiin vanhalla kabiinilla ylös nousten kaksi kertaa. Täällä päin (Keski-Sveitsissä) on tärkeää tarkastaa kartasta Wildruhezonet eli rauhoitetut alueet etukäteen, sillä niillä laskemisesta voi saada monen sadan frangin sakot. Myöskin tiellä laskeminen on kiellettyä.

Jussi painaa tuiskussa menemään. Helly Hansenin laskupuku pitää huolen näkyvyydestä!

Meikäläinen pöläyttää pienen tyynyn päältä pusikkoon

Meininki oli ajoittain kuin toiselta puolelta maapalloa

Ehkä mieleenpainuvin hetki tässä muutaman päivän sisällä on ollut tyttöystäväni Mirvan ensimmäinen pitkä pyydapäivä. Mirva on lasketellut nuoruudessaan vähän ja nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen pyydan paukuttaminen miesten 178cm pitkillä rockerittomilla mucho camber tykeillä näyttää yllättävän leppoisalta. Hyvä Mirva! Säästellään vielä ensi kertaan Mirvan käännöksien julkaiseminen, joten malttamattomimmat joutuvat nyt hetken pysymään housuissaan.

Kainalossa uusi syvän lumen Mirva!

Titliksen puoli oli pysynyt osittain pilvessä ja lähdettiin ylös Jonaksen kanssa katsomaan mikä on tilanne. Laskettiin Steinbergin jäätiköltä alas vaihtelevin lumin. Ylhäällä oli tuulenpakkaamaa, keskivaiheilla jyrkemmässä osassa täydellistä ja alemmassa osassa tultaessa solaan jo täysin puhki laskettua. Otettiin Jussista koppi ja käytiin laskemassa pari kertaa sikret spot ja pistettiin Jonaksen sauva poikki ja suksi remonttiin. Noh, varusteita saa onneksi uusia, onneksi ei mennyt kaveri remonttiin! Loppuun saatiin vielä kyläänlaskulle mukaan Mirva ja Nyyti-koira. Oli mukavaa katsella miten reippaasti Nyyti jaksoi juosta koko matkan kylään asti. Kokonaisuudessaan n. 800 vertikaalimetriä! Huh! Videon Nyyti-koirasta näät instagram-sivullani @henrialeksipietilainen, muista seurata! Alla myös linkki videoon:

@jupehynn trying to keep up with #nyytithedog! She ran all the way down to the village, about 800 vertical meters! Cool dog is cool, life must be good up here in the mountains. #goodlife

A post shared by henri-aleksi pietiläinen (@henrialeksipietilainen) on Jan 22, 2017 at 7:25am PST

Mukava nähdä aurinkoa!

Jussi nauttiskelee

Tytöt tsemppaamassa Jussia! Jaksaa jaksaa, enää muutama mutka kotiin!

Aurinkoa on luvattu nyt niin pitkälle kun säätiedotus näyttää. Silloin on syytä laittaa skinit alle ja nauttia auringosta ja ulkoilusta. Jos onni on, niin voi löytää vielä suojassa pysynyttä pyydaa!

Stifu ja Marja kipuamassa

Meikäläinen hikoilemassa käännösten tähden.

LATERS!!

HEMU

Moro!

Kauden ensimmäinen aurinkopyydapäivä takana ja ajankohta on aika uniikki. Harvoin on tarvinnut melkein puolessa välissä tammikuuta varoa näin paljon kiviä. Malttamattomimmat ovat ajelleet suksensa jo pilalle. Eihän siinä mitään, suksia ja muita kamojahan saa kaupasta, mutta oman terveyden vaarantaminen malttamattomuuden takia on vähän hölmöä. Suksi kun napsahtaa kiveen ja kolaat naama edellä kiveen niin varmaan miettii olisiko se välipäivä pitänyt pitää ja odottaa pohjien muodostumista. Noh, jokainen taklaa tyylillään.

Valittaminen sikseen ja siirrytään viime päivien fiiliksiin.

Keskiviikko oli hyvä päivä. Lähdettiin Jussin ja Marjan kanssa pienin odotuksin katsomaan mihin mentäisiin laskemaan. Tammikuun puoliväli on kauden hiljaisinta aikaa ja se kyllä näkyi. Saa aika rauhassa mennä ja hissijonoista ei puhettakaan. Päätettiin lähteä Brunnille, joka on Engelbergin aurinkoisen puoli. Sieltä löytyi pieni ikkuna pilvestä ja kruisailtiin vähän peltoja. Oltiin ainoat suksilla koko mäessä ja ala-aseman henkilökunnan puheista huolimatta päästiin tuolihissillä jatkamaan vielä ylhäällä matkaa.

Juuri ennen kuin pilvet alkoi siirtyä Brunnin päälle.

Peltoja on hyvä koluta kun ei tarvitse pelätä kiviä. Nurtsi paistaa käännösten jälkeen.

Pilvien noustessa Brunnille vaihdettiin puolta Titlikselle. Laskettiin alas bussipysäkille josta suora kyyti Titliksen ala-asemalle. Engelbergin ilmainen bussijärjestelmä on erittäin jees!

Auringon paistaessa pilvipeitteen läpi voi nähdä hienoja väri -ja valoilmiöitä.

Titliksellä noustiin Jussin kanssa jäätikölle ja saatiin pari todella hyvää laskua. Ajeltiin Steinbergin jäätikköä kaksi kertaa ja varottiin railoja ja kiviä. Klikkaa linkkiä ja näät pari käännöstä jäätiköltä!

https://www.instagram.com/p/BPNL0hyBA2R/?taken-by=henrialeksipietilainen&hl=fi

Eilen käytiin Jussin kanssa yksi lasku Grossella ja lumi oli pakkautunut vähän epävarmaksi yön aikana. Ehkä kuitenkin lämmin ilma oli pakannut lumen sen verran hyvin, että ei saatu kokeilemalla lunta liikkeelle. Uskalsi siis hyvin tuikata menemään.

Jussi osoittelee reittiä ja höpöttää ja miä kuuntelen.

Kaverikuva. Tuolihissin kupu suojaa hyvin kun huju käy.

Iltapäivällä alkoi tuulla kovaa ja seuraavaksi pariksi päiväksi oli luvattu rankkaa lumisadetta. Hyvä! Mutta se myös tarkoitti sitä, että lepopäivä voisi olla hyvä idea jalkojen, näkyvyyden ja lumiturvallisuuden vuoksi. Lepo on tärkeää! Aurinko kun taas tulee esiin sateiden jälkeen on jalkojen oltava tikissä.

Roxan monoissa on mukava olla pidempikin päivä.

Nyt on ensimmäinen kauteni ROXA:n monoilla. XFace 120 mallin monot istuivat minun jalkaan erittäin hyvin jo pelkästään kun laitoin sisällä jalkaan ennen reissua. 99mm lesti ja Intuitionin wrap-sisäkenkä on hyvä combo minun jaloille. Minun jalka ei tietenkään ole sinun jalka, että kokeilemallahan se selviää. Mutta mikä parasta, Boosteria ei tarvitse enää, koska ylin sträppi on ns. power strap, eli toimii irtohihnan tavoin ja antaa parhaimman tiukkuuden meikäläisen ohkasille pohkeille. Tarrasträpit kuluisivat myös herkemmin. 3-osainen mono on tähän mennessä palvellut hyvin. Vaikka monossa on kävelymode ja tech-insertit on se silti erittäin jämäkkä kovassakin ajossa.

Tänään on tullut lunta ja kunnolla. Huomenna on hyvä päivä!

Loppuun vielä pikku tuikkaus jonkun farmarin puskan läpi. Vielä pitää ottaa iisisti.

LATERS!

HEMU