Coreshotteja ja aurinkopyydaa

Moro!

Kauden ensimmäinen aurinkopyydapäivä takana ja ajankohta on aika uniikki. Harvoin on tarvinnut melkein puolessa välissä tammikuuta varoa näin paljon kiviä. Malttamattomimmat ovat ajelleet suksensa jo pilalle. Eihän siinä mitään, suksia ja muita kamojahan saa kaupasta, mutta oman terveyden vaarantaminen malttamattomuuden takia on vähän hölmöä. Suksi kun napsahtaa kiveen ja kolaat naama edellä kiveen niin varmaan miettii olisiko se välipäivä pitänyt pitää ja odottaa pohjien muodostumista. Noh, jokainen taklaa tyylillään.

Valittaminen sikseen ja siirrytään viime päivien fiiliksiin.

Keskiviikko oli hyvä päivä. Lähdettiin Jussin ja Marjan kanssa pienin odotuksin katsomaan mihin mentäisiin laskemaan. Tammikuun puoliväli on kauden hiljaisinta aikaa ja se kyllä näkyi. Saa aika rauhassa mennä ja hissijonoista ei puhettakaan. Päätettiin lähteä Brunnille, joka on Engelbergin aurinkoisen puoli. Sieltä löytyi pieni ikkuna pilvestä ja kruisailtiin vähän peltoja. Oltiin ainoat suksilla koko mäessä ja ala-aseman henkilökunnan puheista huolimatta päästiin tuolihissillä jatkamaan vielä ylhäällä matkaa.

Juuri ennen kuin pilvet alkoi siirtyä Brunnin päälle.

Peltoja on hyvä koluta kun ei tarvitse pelätä kiviä. Nurtsi paistaa käännösten jälkeen.

Pilvien noustessa Brunnille vaihdettiin puolta Titlikselle. Laskettiin alas bussipysäkille josta suora kyyti Titliksen ala-asemalle. Engelbergin ilmainen bussijärjestelmä on erittäin jees!

Auringon paistaessa pilvipeitteen läpi voi nähdä hienoja väri -ja valoilmiöitä.

Titliksellä noustiin Jussin kanssa jäätikölle ja saatiin pari todella hyvää laskua. Ajeltiin Steinbergin jäätikköä kaksi kertaa ja varottiin railoja ja kiviä. Klikkaa linkkiä ja näät pari käännöstä jäätiköltä!

https://www.instagram.com/p/BPNL0hyBA2R/?taken-by=henrialeksipietilainen&hl=fi

Eilen käytiin Jussin kanssa yksi lasku Grossella ja lumi oli pakkautunut vähän epävarmaksi yön aikana. Ehkä kuitenkin lämmin ilma oli pakannut lumen sen verran hyvin, että ei saatu kokeilemalla lunta liikkeelle. Uskalsi siis hyvin tuikata menemään.

Jussi osoittelee reittiä ja höpöttää ja miä kuuntelen.

Kaverikuva. Tuolihissin kupu suojaa hyvin kun huju käy.

Iltapäivällä alkoi tuulla kovaa ja seuraavaksi pariksi päiväksi oli luvattu rankkaa lumisadetta. Hyvä! Mutta se myös tarkoitti sitä, että lepopäivä voisi olla hyvä idea jalkojen, näkyvyyden ja lumiturvallisuuden vuoksi. Lepo on tärkeää! Aurinko kun taas tulee esiin sateiden jälkeen on jalkojen oltava tikissä.

Roxan monoissa on mukava olla pidempikin päivä.

Nyt on ensimmäinen kauteni ROXA:n monoilla. XFace 120 mallin monot istuivat minun jalkaan erittäin hyvin jo pelkästään kun laitoin sisällä jalkaan ennen reissua. 99mm lesti ja Intuitionin wrap-sisäkenkä on hyvä combo minun jaloille. Minun jalka ei tietenkään ole sinun jalka, että kokeilemallahan se selviää. Mutta mikä parasta, Boosteria ei tarvitse enää, koska ylin sträppi on ns. power strap, eli toimii irtohihnan tavoin ja antaa parhaimman tiukkuuden meikäläisen ohkasille pohkeille. Tarrasträpit kuluisivat myös herkemmin. 3-osainen mono on tähän mennessä palvellut hyvin. Vaikka monossa on kävelymode ja tech-insertit on se silti erittäin jämäkkä kovassakin ajossa.

Tänään on tullut lunta ja kunnolla. Huomenna on hyvä päivä!

Loppuun vielä pikku tuikkaus jonkun farmarin puskan läpi. Vielä pitää ottaa iisisti.

LATERS!

HEMU