Processed with VSCO with f2 preset
Yleinen

Mietteitä makuupussista Jäämeren rannalta.

Julkaistu: 15.4.2017

Kirjoittelen makuupussissa luurilla tarinaa. Pahoittelen mahdollisia omituisuuksia tekstissä! Pakko silti vähän välittää fiiliksiä! Postaus tulee online kunhan saan wifiä tulille! Anyway:

Elämäni ensimmäisen Pohjois-Norjan reissuni on nyt puolessa välissä. Ei mennyt kuitenkaan kuin ajomatka Tromssasta Nord Lenangeniin, että tajusin miksi tämä paikka on lopputalven ehdoton ykkönen.


Mukavat iltapäiväkahvit lautalla matkalla Lyngeniin

Lähdin Itävallasta Fügenistä viime viikon keskiviikkona autolla kohti Helsinkiä. Viikonloppu meni ystäviä tavatessa ja varustautumisessa Norjaa varten. Maanantaina lentoni lähti Tromssaan ja juuri ennen laskeutumista minua piti jännityksessä maisemia peittävä pilviverho. Kentällä minua oli vastassa hyvä ystäväni Kuju” sekä uudet tuttavuudet Ile ja Kaide. Ajoimme Tromssasta Nord Lenangeniin, jossa leiriydyimme. Kuju ja Ile nukkuivat autossa ja Kaide sekä minä omissa teltoissamme. Leirimme sai myös ensimmäiseksi yöksi lisää majoittujia mm. Tiken teltallaan, Viirun autollaan, Hepun pakullaan sekä Antin ja kumppaneiden kahdella asuntoautolla. Äijät ottivat meikän ainoana suksijätkänä lämpimin mielin vastaan! Hyvä jengi!


Iltasnäkin laittoa teltassa

Ensimmäisenä päivänä (Ti) skinnasimme Lyngenin pohjoispäässä Storgaltenin ja laskimme laskijan vasemman puoleiset rännit alas. Toppiin ei tarvitse tetsata yksin, sillä reitillä kuhisee kohtuu paljon. Kuitenkin oma laskureittivalintamme toi omaa rauhaa. Illalla Hiacen takakontti muuttui fine dining -kyökiksi jossa loihdittiin safkat jaksamiseen. Kupit pysyi myös yllättävän hyvin pystyssä Lyngenin töyssyisillä teillä ja aamuiset riisithän voi lämmittää seuraavankin päivän aamuna ihan hyvin.


Kuju ja Viiru matkalla Storgaltenin toppiin


Ristorante Hi-Ace

Toinen päivä (Ke) meni Stetindenillä jälleen aurinkoisessa säässä. Matkalla sovittiin, että lähden puolilta päivin heittämään Tiken Tromssaan kentälle. Tämä tarkoitti sitä, että luvassa olisi suhteellisen nopea nousu. Kerkesin kuitenkin hyvin huippuharjanteen alapuolella olevalle ensimmäiselle rännille, josta sain sopivan jäisen runin automatkan pohjille. Palatessani leiriin nuotio loimusi ja iltatoimet alkoivat.


Kamat valmiiksi ylämäkeen

Kolmas päivä (To) lähdimme Nord Lenangenista etelään laaksoon katsomaan edellisenä päivänä Kujun topista näkemää aallon muotoista featurea. Matkalla otimme kopin Tapsasta ja hänen koirastaan Milosta. Tapsa ja Milo olivat leiriytyneet reilu viisi kilometriä parkkipaikalta, johon jätimme auton ja aloitimme skinnaamisen. Leiri oli viimeisen päälle ja kahvit nautittuamme jatkoimme matkaa laaksoon. Tarkoituksena oli ehtiä ”pinkin” iltavalon aikaan mestoille ja saada hyvät kuvat, mutta aalto jäi hieman varjoon. Ile ja Kuju jatkoivat lähemmäs katsomaan aaltoa ja minä, Tapsa ja Milo lähdimme kiipeämään laakson länsiseinää. Tapsa ja Milo kääntyivät jäisen osuuden alkaessa ja Milon voimien hiipuessa alas. Minä jatkoin hakulla ja jääraudoilla ylös ränniä. Ylhäällä saavutin täydellisem valon ja laskin kohtuullisella lumella alas. Alhaalta alkoi vielä melkein 10km pitkä traverse takaisin, osa kävellen. Matkaa tuli siis 20km gps:n mukaan, reilu 1000m vertikaalia päälle. Autolla olimme yhdeksän paikkeilla ja leirinuotio syttyi iltaan pimenevään.


Tapsan ja Milon leiri


Hakulla ja raudoilla hyvä naputella ylämäkeen

Neljäs päivä (Pe) arvoimme sitä, mihin lähtisimme kipuamaan. Päätimme käydä etenkin maiseman vuoksi Russelvfjelletillä Lyngenin aivan pohjoispäässä. Lähestyimme huippua normaalista reitistä poiketen pohjoispuolta. Jäinen rinne johdatti meidät upealle huipulle. Näkymä merelle ja saarille oli upea. Myös eräs kuru ja siihen laskeutuminem pistettiin mieleen lumisempaa tulevaisuutta varten. Lasku alas pohjoisseinää oli jäinen ja vähintäänkin huvittava. Lopussa pieni bowli tarjoili mukavaa pöllytystä jälkiruoaksi. Alhaalta kävelimme ilta-auringossa merenrantaa pitkin autolle ja lähdimme ajamaan Tamokkiin. Matkalla pysähdyimme nälänhädässä Lyngseidetiin ja pitäjän ainut avoinna oleva mesta tarjoili tuoretta turskaa potuilla nälkäisille ukoille. Myöhään illalla saavuimme Tamokin Husetille väsyneinä ja onnellisina. Koko matka mielessä ollut ensimmäinen lämmin suihku kuuteen päivään olikin yllättävän pääsiäisruuhkan ja suhteessa pienen lämminvesivaraajan ansiosta niin sanotusti freshi ja virkistävä ja RAIKAS! Mutta ai että: lämmin kämppä ja hyvät yöunet.


Ylös Russelvfjelletille


Ile nautiskelee topissa

Nyt makailen sängyssä viettäen lepopäivää pienessä orastavassa flunssassa. Huomenna toivottavasti tuorein voimin lyöttäydyn yhteen Mika Fältin kanssa ja suuntaamme kohti uusia haasteita. Pysykää linjoilla!!

LATERS

HEMU

Avainsanat:
, ,
Jaa artikkeli:

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *