Joskus ihminen tulee kipeäksi. Yleensä juuri huonoon aikaan. Oli se sitten raskaan viikon jälkeen juuri ennen viikonloppua ja mukavia menoja. Tai sitten kesken vajaan parin viikon reissun Norjassa. Kuitenkaan moisen luonnollisen epäonnen ei pidä antaa pilata fiilistä. On vain annettava keholle oma aikansa levätä ja palautua, jotta se jaksaa taas ottaa vastaan uudet haasteet.

Sunnuntai 16.4. Norjan tripin puolen välin lepopäivä jatkui vielä flunssaisena toiselle päivälle. Onneksi olin pakannut hyvän setin Sveitsistä ostettuja hieman tujakampia flunssalääkkeitä. Päivän suunnitelmat Mika Fältin kanssa menivät siis uusiksi. Mika tuli kuitenkin käymään Tamokissa Husetissa ja juttelimme pitkän tovin niitä näitä sekä suunnittelimme tulevaa.

Jäin Tamokiin alkureissun jätkien lähtiessä takaisin Helsinkiin. Onneksi jäin Husetiin! Mesta täynnä hyviä tyyppejä yhteisellä lumisella asialla. Flunssaiset välipäivätkin menevät siivillä tutustuessa uusiin ihmisiin ja ihan vain hengaillessa. Hyvää ruokaa, leffailtoja ja miksei tietenkin myös jousiammuntaa!

JJ nakuttelemassa napakymppejä

Samppa suolailemassa hirven ja poron sydämiä

Tamok Huset alavasemmalla pinkissä iltavalossa

Maanantai 17.4. Olo oli kohentunut huomattavasti. Ajattelin, että suon itselleni rauhallisen päivän suksilla. Ajattelin lähteä Husetin pihalta etelään kohti laakson perukoita kuullessani siellä olevan vielä muutamassa kurussa/bowlissa hyvää kylmää lunta. Mukaani sain Ullan, Husetin asukin, ja lähdimme matkaan. Vaihtoehtona olisi ollut mennä laakson koillispuolen harjannetta pitkin, mutta päätimme nautiskella aurinkoisen päivän lämmöstä tuuletonta laaksonpohjaa pitkin puurajan jälkeen.

Meikäläisen sukset turvassa pihalla Edda-koiran pitäessä vahtia

Pohjoisen koivujen valoshow

Laakson perällä avautui mieletön leikkikenttä. Sopiva paikka monelle nousulle ja laskulle muutaman sadan vertikaalin bowleissa. Lähdimme skinnamaan ylös, mutta Ulla joutui kääntymään aikaisemmin ja lähtemään Lyngeniin kohti uusia seikkailuja. Minä jatkoin ylös. Ilman suksicramponeja hommasta ei olisi tullut mitään. Suht jyrkkä ja ajoittain miltei peilijäässä oleva seinä oli haastava. Huipulla odottava palkinto auttaa silti aina jaksamaan. Ylhäällä aukesikin mieletön maisema ja valinnan vaikeus.

Leikkikenttä. Teemun ja Kaisan träkit edellispäivältä keskellä.

Valitsin omasta mielestäni hyvän linjan katsojan vasemmalla olevaa kuru pitkin jatkaen katsojan oikealle mukavalle droppilinjalle. Parasta lunta koko reissulla! Nopeaa ja kylmää lunta noin kymmenen sentin kerros. Hymy huulilla luisuttelin joen vartaa loivaa alamäkeä takaisin suoraan kämpille. Easy access sanon minä!

Iloisen miehen jäljet ja näkymä Blåbärfjelletille, Sjufjelltille ja Hattavarrelle

Upeita näkymiä huipulta silmänkantamattomiin

Husetin saunalla saa pehmeät löylyt ja hurjimmat voi dipata joen avantoon

Tiistai 18.4. Pilvet saapuivat laaksoon. Näykyvyys oli huono. Olin ollut tyytyväinen reissuun jo ensimmäisten päivien jälkeen. Ei siis ollut stressiä huonosta kelistä. JJ ehdotti, että lähtisimme laskemaan ”Super Bowlin” jonka pitäisi olla hyvällä lumella ja näkyvyyttä toisi laskeminen puurajan alapuolella. Otimme matkalta muutaman tyypin mukaan ja pienen ajomatkan jälkeen jätimme autot tiensivuun ja aloimme skinnata ylös. Tuuli alkoi voimistua huomattavasti saavuttaessame puurajaa ja olikin hyvä aika laskea bowli ennen säätiedotuksen lupaamaa myrskyä. Lumi oli napakkaa muttei jäistä ja lasku oli erittäin mukava! Kiitos JJ siitä!

Hi-Ace tiensivuun ja menoksi

Matka ylöspäin kävi joutuisasti

Takaisin Husetille ja ruoat tulille. Nälkä ei lähtenyt syömällä ja ajattelin, että ehkä tämä vielä vaatii viimeisen päivän kunniaksi pienen iltaskinnauksen. Myrsky oli keskipäivällä kova ja tavarat lentelivät pihalla. Myrsky kuitenkin laantui hieman ja noin kahdeksan aikaan lähdin vajaan parin tunnin reissulle. Ajattelin käydä tsekkaamassa edellisenä päivänä näkemäni asuntovaunun keskellä ei mitään. Vaunua kutsutaan Toppenöliksi ja se osoittautui erittäin kotoisaksi varustettuna muutamalla istumapaikalla ja kaminalla – upeata näköalaa unohtamatta. Hetken tusatessani kolmijalan ja amatöörikuvaustaitojeni kanssa jatkoin vielä hieman matkaa ja sain mukavan loivan losottelun takaisin Husetille.

Toppenöl toimii puilla

Keskiviikko 19.4. Matka kohti alkoi kohti Helsinkiä. JJ ja hänen tyttärensä Aino olivat ystävällisiä ja heittivät minulle Tromssaan kentälle ja lähtivät viettämään päivää kaupungille. Pienellä suksipussin lisämaksulla pääsin koneeseen ja Oslon kautta Helsinkiin. Helsingissä oli luvassa vain yhden yön pysähdys, jotta pääsisin jättämään yhdet sukset ja muita tavaroita jo Suomeen. Seuraavana aamuna torstaina 20.4. lähdin takaisin Innsbruckiin kämpille ja tyttöystäväni Mirvan luo.

Hattavarre toivotti minulle hyvää kotimatkaa ja näkemiin

Päivittäinen punainen ja onnellinen naamani suksilla

Nälkä kasvaa syödessä. Pohjois-Norja antoi minulle paljon ja aion ehdottomasti tulla takaisin. Löysin paljon linjoja mitä haluan tulla laskemaan. Ensimmäisellä kerralla en olettanutkaan saavan välttämättä ihan kaikkea irti. Välillä on hyvä vain tutkailla mestoja ja ottaa iisisti. Nyt olen ollut muutaman päivän Innsbruckissa suunnittelemassa vielä jotain loppukeväälle ennen Suomeen palaamista. Pysykää linjoilla!

LATERS

HEMU