Kesänki 2014 edition!
Dodiin! Kuten luvattu, palaamma jälhen Ylläksen maisemiin ja tällä kerttaa randoilun merkeissä. Ei siis vielä mitään perus rinnetouhutouhutuksia vaan iha rehellistä hikoilua hiihtoa, sano!
11.3.2014 taisi olla tarkka päivä, eli suurin piirtein viikko sitten, kun aurinkoinen ja suhteellisen tuuliton päivä koitti ja koimme paremman puoliskoni, Annin kanssa suurta paloa lähteä kokeilemaan nousukuntoa ”takamaille”. Samalla oli mukava päästä tsekkaamaan lumitilanne muuallakin kuin rintheillä, tosin odotukset eivät valliinneen plussa-miinus vaihtelun ja kovan tuulen vuoksi juuri olleet korkealla.
Tällä kertaa aloitimme skitourimme Kesänkijärven parkkipaikalta ja skippasimme ns. tasamaahiihdot kokonaan. Emme siis sivakoineet kohti Pirunkurua, kuten viime talvena vaan läksimme oikeastaan suoraan parkkipaikalta nousemaan kohti Kesängin toppia. Noustessa ei juuri kartanlukutaitoa tarvita, vaan sukset kohti suoraan ylämäkeen ja menoksi – kyllä se puuraja sieltä vastaan tulee… Muutaman sata metriä nousua tuo vaatii, mutta huomattavasti vähäisemmällä hikoilulla nousu tapahtuu kuin mitä Pirunkurun kautta.
Lumi oli etelän puoleisissa metsillä arvatenkin sulanutta ja jäätynyt koppuraa mutta noustessa tilanne muuttui ja lumikin alkoi tuntua talviselta. Toppiin kavutessa lumi tottakai puurajan jälkeen kovettui tuulen hakkaamaksi koppuraksi, joten ylös kavuttaessa päätimme suunnata Kesängin topin yli kohti itäisi seiniä, josta ainakin viime talvena löytyi ihan näppärää pikku laskua, ja nytkin tuulet olivat puhallelleet sen suuntaisesti että lumi saattaisi olla kätkettynä sinne?!
Lumiarvauksemme ei osunut aivan väärään, sillä jo ensimmäisellä laskulla kohti itää, hanki oli jo hieman puurajaa ylempää pehmeähköä (ei mitään putikkaa) ja mukavaa laskettavaa, mutta puurajan lähetyessä lumi parani entisestään. Tööttäsimme pari sivallusta itäseinälle, jonka jälkeen lähestyvät pilvet kehottivat suuntaamaan jo takaisin auton suuntaan…
Pirunkuru kun tuli sivuutettua kokonaan noususuunnassa niin päätimme laskea puolestamme alas Pirunkurun vierestä lännen puolelta. Lumitilanne oli lähes identtinen idän puolelle, mutta yllättäen lumi olikin jo reilusti ennen puurajaa aikan mukavaa sivakoitavaa. Laskuun lähdimme siis Pirunkurusta katsottuna lännen puolelta, mutta ei kuitenkaan aivan topin alta. Laskulle tuli yllättävän hyvin verttiä, vaikkakin läksimme jo hyvissä ajoin metsässä sivakoimaan loivasti alamäkeen kohti Kesänkijärven parkkipaikkaa, jotte emme päätyisi hiihtelemään suotta tasamaata, eikä pertsaa tarvinnutkaan työnnellä muutamaa sataa metriä enempää.
Oli loisto laskut ja loistopäivä! Annin jaksoi hienosti painaa koko päivän ja väitän, että paukkuja olisi ollut pidempäänkin settiin! Mutta taas on sulka hatussa ja lisää kokemusta tourailusta- kohti isompia mäkiä siis kok talouden voimin?!
