Keski-Suomen polkuja
Perinteinen ralliviikonloppu muuntui tänä kesänä toisenlaiseen ralliin – tosin samoissa maisemissa. Toisaalla kun WRC-autot pärisivät pitkin Keski-Suomen sorateiden granprixia, myö pojjaat poljettiin omalla moottorillan niin ylä- kuin alamäkeenkin. Suuntana oli viime viikonloppuna siis Jyväskylän seutu ja tarkoituksena hoitaa sielua polkupyöräilyn merkeissä. Yleensä tuona viikonloppuna allekirjoittanut on notkunut metsän laidassa nauttien virvokkeita ja kannustanut rallimiehiä.
Tarkemmin suuntasimme Muuramen suuntaan ystäväni asustellessa siellä. Alueella ei ole mitään merkittäviä luonnon- tai kansallispuistoja, vaan tyypillistä keski-suomalaista kangasmetsää, jossa kuitenkin erona kotinurikille ovat hieman vaihtelevammat maastomuodot. Etelässä ja kotinurkilla kun käy sotkemassa reilummankin lenkin niin yleensä vertikaalinousut jäävät n.100 – 300 metriin pitkilläkin lenkeillä.
Viikonloppuna kävimme ajelemassa muutama tuntisen xc-henkisen metsälenkin pitkin harjuja ja n. 26km lenkillä vertikkaalia kertyikin n.350 – 400 metriä. Tämä tietysti muuntuu käytännössä reilummiksi ylämäkinousuiksi, mutta myös onneksi reillummiksi alamäiksi! Lenkkimme ei ollut mikään kummoinen puristus, vaan letkeä fiilsitely hyvässä seurassa ja ohessa fotoloita moisesta meiningistä.
Maakuntamatkailu siis kannattaa maastopyöräilynkin merkeissä, maastojen muodot jo pelkästään antavat mukavaa vaihtelua kotinurkkien peruspolkuihin ja -metsiin verrattuna. Omasta mielestäni on varsin antoisaa ajella ns. vietävänä reitit tuntevan ihmisen perässä kun ei ole varsinaista tietoa mitä tuleman pitää, vaan saa rullailla maastoa mukaillen.
Mr.Muurameguido näyttää mihin mennään.
Kävimme myös viikonlopun aikana ajelemassa Laajavuoressa hissin kanssa enduro- sekä dh-polkuja, mutta siitä mahdollisesti myöhemmin lisää. Itselleni suurin haaste tuntui olevan ankkurihissin kanssa toimeentuleminen pyörän selässä – kapula kun muuutaman kerran livahti salakavalasti alta pois kaataen urhoon voimalla kiviselle nousuladulle. Itse enskapolkujen ajelu alamäkeen puolestaan oli varsin mukavata puuhaa… Pikku viritysten avulla tarkoitus on kuitenkin lähteä tässä vielä kokeilemaan josko alamäkihommista saisi vielä enemmänkin, ja jos sen ankkurhissin kanssa tulisi toimeen – näin hiihtäjän näkökulmasta on aika outoa, että se HISSI on SE hankaluustekijä, mutta niinhän se aikanaan oli laskemistakin opetellessa…
Meikämandoliino iha hurjana.
Haarri kalliopoluilla.
