Ohcejohka – eli utsjoki!
Bures dat manná, eli hyvin menee edelleen! Inarin rymyytysten jäljiltä karavaani pomppasin kohti Utsjokea ja sillä suunnalla ihmeteltiinkin koko arkiviikko. Tottahan toki Utsjoella ollessa piti käydä Norjaa ja Varangin niemimaata ihailemassa, kuten myös käppäilemässä Kevolla, mutta nyt keskitytään edelleen siihen tärkeimpään eli pyöräilyyn jänkhällä.
Polut ovat joko leveääkin mökijäuraat, tai pientä poronpolkua, mutta mitään siloteltua hiekkatietä ei tarvitse ajella
Ei olla pohojanmaalla, vaan päälaella.
Utsjoki on mitä paras paikka lähteä maastopyöräilemään, nimittäin maasto on suurimmaksi osaksi puutonta tai vähä kasvillista tunturiylänköä, joten jopa poluton eteneminen onnistuu. Toisekseen Utsjoen alueelta löytyy todella kattava ja hieno nettisivusto, josta löytyy karttoineen, gpx-träkkeineen ja sanallisin kuvauksineen kaikki alueen reitit, jossa erikseen on myös todelliset maastopyöräilyyn soveltuvat MAASTOPYÖRÄreitit. Kannattaa käydä tutustumassa Utsjoki 360-palveluun.
Piekana laskeutuu huilaamaan saalistuksen (tai meidän hätyyttelymme) lomassa
Taustalla luikertelee Teno
Kävimme ajamassa kolme eri reittiä Utsjoen alueela ja kaikille reiteille oli luonteenomaista se, että Tenojoen laaksosta noustaan aluksi aika reilustikin ylös joko Kaldoaivin erämaan tai Kevon puoleselle tunturiylängölle, jossa reitit kulkevat mukaille avonaisia tuntureita ja laaksoja. Itse kävimme ajamassa Ailikkaan reitin, Loktajarven reitin sekä Nuvvus-Dalvadas reitin. Alla mukavaa todistusaineistoa siittä, että mikä menee ylös, pitää myös tulla alas =)
Reittien varsilta löytyy todella vaikuttavia paikkoja
Kahluuhomma, selevä!
Jokainen kolmesta reitistä olivat hyvin omanlaisiaan, vaikkakin jokainen juurikin kulki Tenolta nousemisen jäljiltä ylängöllä. Mutta jokaisella reitillä oli lumoavia maisemia, erillaisia pinnamuotoja, sekä hyvinkin erillaisia polkuja ja maastoa. Välillä ajettiin polutonta taivalta ja välillä kovastikin leveää mönkijäpolkua, mutta ihmispaljoudesta ei tarvinnut kärsiä – kaksi poromiestä tuli yhdellä taipalella mönkkäreineen vastaan.
Vallitsevaa ylälapin seudun reittien maisemissa on tietysti hurmaava Teno-joki. Mutta myös näin heinäkuussa Norjan lumihuippuiset tunturit maalaavat uskomatonta taivaanrantaa lähes kaikkialta. Maisemien lisäksi luonto ja varsinkin kirjava lintukatras on jatkuvasti läsnä ja melko tavanomaiseksikin tuli bongata taivaalla tunturikihuja, piekanoja sekä jopa kotkia.
Maastopyörämatkailijalle voi kyllä todellakin suositella päänlaen Lapin maastoja ja puitteita. Muita maastopyöräilijöitä ei näkynyt laisinkaan, kalamiehiä tosin sitäkin enemmän – myös julkimoita kesäinen Utsjoki tarjoili kuin käynti lentoasemalla konsanaan. Majoituspalveluita tuolla suunnalla on melko rajoitetusti kuten myös muitakin lomailaisen palveluita, mutta lähteä kannattaa silti, jos hienot fillarimaastot kiinnostavat. Ja se myös kannattaa muistaa, että kun reitit nousevat aina Tenon varresta pitkälti ylös, myös reitit päättyvät todella maukkaisiin alamäkiin, joissa pääsee todellakin testaamaan jousituksen viimeisimmät justeeraukset. =)
