Pohdintaa

Muutama ajatus kaatumiselle

Julkaistu: 19.3.2014

Haluan kertoa teille vähän fiiliksiä kaatumisestani, sillä vaikka olen jo päässyt takaisin suksille, ei paluu ole ollut ihan helppo.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Heti kaatumisen jälkeen päällimmäinen fiilis oli suuren suuri pettymys. Koska onnettomuus tapahtui heti lomaviikon alussa, minulla oli tunne, että pilasin yhteisen lomamme. Onneksi Tommi pääsi kuitenkin kaatumisesta huolimatta rinteeseen. Se vähän lievitti omantunnontuskaani. Varsinaisesta laskettelulomasta ei kuitenkaan voinut puhua, ja se jäi harmittamaan.

Jalka oli tosi kipeä koko loman ajan ja vielä muutama viikko kotiinpaluun jälkeenkin. Koska harrastan tanssia monta kertaa viikossa, olin todella huolissani jalan kunnosta. Onneksi se lähti paranemaan kuitenkin melko hyvin.

Sappee olikin sitten ensimmäinen laskettelureissu kaatumisen jälkeen. Jalka oli ihan kamalan kipeä koko päivän ajan, koska mono painoi juuri siihen kohtaan, jonka alun perin satutin. Jouduin ottamaan monon monta kertaa pois jalasta ja hieromaan säärtä. Päätin kuitenkin purra hammasta, koska halusin takaisin suksille.

Kipuakin pahempaa oli kuitenkin pelko, jonka kaatuminen oli aiheuttanut. En varsinaisesti pelännyt uutta kaatumista, vaan sitä, että jalka pettää alta. En myöskään enää luottanut suksiini.

Kauhistuin pelon tunnetta, koska se oli minulle ihan uusi tunne rinteessä. En pelännyt edes silloin, kun noin kymmenisen vuotta sitten aloitin laskemisen. Nyt sen sijaan aloin jopa uskoa, etten enää ikinä oppisi tai uskaltaisi laskea kunnolla.

Pakotin itseni kuitenkin voittamaan pelkoni ja varaamaan painoa kipeälle jalalle aluksi helpommissa mäissä. Takapuoli taisi viistää rinnettä useamman kerran, sillä pistin automaattisesti pyllyn maahan aina kääntäessäni vasemmalla eli kipeälle jalalle. Muutamien harjoituslaskujen jälkeen homma alkoi kuitenkin pikku hiljaa sujua. Ensimmäisen ehjän laskun sain silti laskettua vasta Himoksella. Eli hermoja vaadittiin, vaikka kaikki menikin lopulta hyvin.

Kaatuminen muistutti kuitenkin siitä, että laskettelu on keskimääräistä harrastusta vaarallisempi laji, ja rinteessä voi sattua kaikenlaista. Opin myös sen, ettei turvallisuudesta ei saa ikinä tinkiä, vaikka laskettelu onkin huippuhauskaa. Se on itse asiassa asia, joka jokaisen laskijan hyvä palauttaa aina silloin tällöin mieleen.

-Suvi-

Kuva: Flickr / Snowboardguides.com

Avainsanat:
,