Itsenäisyyspäivä ja sunnuntai Messilässä

Julkaistu: 15.12.2018

Kauden ensimmäisen laskureissun kotimatkalla annetut lupaukset pojan kanssa tulivat täytäntöön itsenäisyyspäivänä. Kahden pojan kanssa lähdettiin katsastamaan edellisenä päivänä avatut Messilän rinteet. Messilässä olen käynyt edellisen kerran joskus 2000-luvun alkupuolella. Siellähän se oli paikallaan aivan erilaisena kuin omissa muistoissani.

Ostin Messilän blackfriday tarjouksesta viisi päivälippua 99 eurolla ja nyt käytin niistä ensimmäisen. Pojille otin ski.fi-kortin tarjouksen eli kaksi yhden hinnalla. Ostin kyseisiä kortteja kaksi kappaletta, kun olivat tarjoushintaan. Kun perheessä on useampi laskija kuittaa kortit itsensä nopeasti takaisin. Ajatuksena on kiertää tällä kaudella Etelä-Suomen hiihtokeskuksia, jotta oma suosikki löytyisi. Seuraavalle kaudelle voidaan sitten pohtia kausikorttien ostoa meille mieluisimpaan paikkaan. Ja onhan niistä korteista hyötyä meille, kun lähdetään pohjoiseen tai itään suuntaaville reissuille. Näkisin myös, että esimerkiksi Messilän ja Sveitsin yhteiskausikortti voisi olla meillä mieluinen, mutta sellaista ei valitettavasti ole tarjolla.

Pojat harjoittelivat ensin kartanon mäessä ja sitten vein heitä hissillä yksi kerrallaan isompaan mäkeen. Ensin toisen ja laskin alas ja sitten toisen kanssa huipulle. Eivät kumpikaan halunneet käyttää ankkurihissiä yksinään tai mennä kahdestaan. Selkeästi arastavat ankkurihissin käyttöä, vaikka sompahissillä kulkevatkin jo ihan sujuvasti.

Vihdissä oli jalassa pilkkahinnalla ostetut Zolon kengät, mutta nyt otin keväällä ostetut Headin kengät kokeiluun uudestaan. Keväällä ko. kengillä jalat kipeytyivät ja puutuivat. Selkeästi jäykemmän kengän kanssa sai enemmän vauhtia mäessä. Päivän loppupuolella heitin pienen voltinkin hyvissä vauhdeissa, kun pienen virhe liikkeen jälkeen kantti nappasi kiinni rinteeseen. Totesin kypärän olevan hyvä varuste, kun otsa otti kontaktia jäiseen rinteeseen. Headin kenkien kanssa jaloissa esiintyi kipua sekä puutumista kuten keväälläkin. Ei ole sopivat siis nekään kengät ja täytyy etsiä uusia kenkiä. Mukavasti meni itsenäisyyspäivä laskiessa rinteitä pikku pakkasessa. Hyvällä fiiliksellä lopelteltiin päivä neljän tunnin laskemisen jälkeen.

Sunnuntaina lähdin kolmannen pojan (joka ei vielä ollut tällä kaudella mäkeen päässyt) kanssa mäkeen ja jälleen Messilään. Vettä satoi jonkun verran ja rinne oli vähän pehmeämpi kuin itsenäisyyspäivänä. Kehnosta säästä huolimatta viihdyttiin useampi tunti mäessä. Poika uskaltautui kokeilemaan ankkurihissiä yksinäänkin ja hienostihan se nousu huipulle sujuikin. Pari ensimmäistä tuntia palauteltiin mieleen peruslaskemista ja lopuksi lähdettiin kokeilemaan ministreettiin reilejä sekä hyppyriä. Molemmat pysyimme pystyssä reileissä ja hyppääminenkin alkoi jo hieman sujua ja poikakin onnistui pari kertaa pysymään pystyssä alastulossa. Sateesta huolimatta pysyimme hyvien vaatteiden avustuksella kuivina ja vietettiin hieno päivä. Perheen tyttöillä on kausi vielä avaamatta, mutta viimeistään sitten tulevalla Rukan reissulla hekin pääsevät rinteeseen.

Kauden 18-19 avaus Vihti Ski Centerissä

Julkaistu: 05.12.2018

Kaipaus alamäkeen kaihersi ajatuksiani marraskuun viimeisenä päivänä. Mieleeni hiipi Alangon kipale, jossa lauletaan kaipauksen soivan kauniimpana. Alangon lyriikoiden pyöriessä päässäni näpyttelin duuniläppärin näppäimistöön ski.fi ja liisin verkkosivustolle tarkistamaan missä on rinteitä auki. Pohjoisessahan niitä olisi jo monessa paikkaa, mutta matka on niin jäätävän pitkä, joten en edes tarkistanut Pohjois-Suomen tilannetta. Klikkasin kartalta Keski-Suomea ja siellä oli vain yksi rinne auki Kasurilassa. Tiesinkin, että Himos aukeaa vasta itsenäisyyspäivänä. Seuraavaksi kokeilin onneani Etelä-Suomen kanssa ja ilokseni sain todeta, että Etelä-Suomi voitti Keski-Suomen 11-1. Ilmeisesti pakkanen oli ollut suosiollisempaa täällä etelessä. Päätös lähteä viikonloppuna avamaan kausi oli helppo. Kauden avauspaikaksi valikoitui Vihti Ski center, jossa oli peräti viisi rinnettä auki. Muilla perheessä oli menoja ja osa kipeänä, joten kaveriksi rinteeseen löytyi keskimmäinen sankari.

Perjantai-iltana oli tarpeen tarkistaa kanttien kunto ja vahata laudat. Säätiedotus lupasi neljän asteen pakkaspäivää lauantaille. Päätin ottaa kokeiluun syksyisen 20 euron kirppislöydöksen Ride Antic Seriesin laudan. Hyvä kuntoinen camber lauta kaikin puolin, kantit iskussa ja ei lainkaan kolhuja tai syviä naarmuja pohjassa. Ilta menikin lautoja vahatessa ja kaupasta evässämpylöitä hakiessa.

Lauantaina aamulla puhelin herätti kahdeksalta ja nousin väsyneenä ylös huonosti nukutun yön jäljiltä. Kahvi tippumaan, aamupala naamaan ja webasto päälle pöhisemään hyvissä ajoin. Lautakengät, hanskat, tuubihuivit, kypärät, hissikortit, varahanskat ja eväät mukaan. Niin ja kahvi termosmukiin! Kamat autoon, poika kyytiin ja nokka kohti Vihtiä.

Reilun 60 km matka taittui mukavasti kertaamalla rinnesääntöjä ja jutustelemalla niitä näitä. Pohdimme, että onkohan paljonkin porukkaa jo rinteessä ja meneekö päivä jonotteluksi. Pari joulubiisiäkin kantautui radioaalloilta korviimme.

Perille päästyämme totesimme, että Vihdissä tosiaan oli jo talvi. Valkoisia mäkiä katsellessa fiilis alkoi lupaavasti nousta. Lumista rinnettä katsellen vaihdettiin kengät ja laitettiin laskutakit päälle. Otettiin laudat kainaloon ja askel johti kohti hissilippujen myyntipistettä. Hissijonoa ei ollut nimeksikään. Ski.fi-korttia näyttämällä saimme päiväliput yhden lipun hinnalla. Hissiliput laitetettin talteen hihataskuun ja lähdettiin muistelemaan lastenmäkeen miten se lauta toimikaan.

Parin harjoituslaskun jälkeen poika halusi jäädä treenailemaan pikkumäkeen ja itse suuntasin päärinteiden huipulle. Huipulta avautui aurinkoinen maisema, jossa oli kontrastia, kun lumisen rinteen ulkopuolella oli lumeton maa. Tuuli tuntui yllättävän kylmältä. Kauden ekaan laskuun liittyi pientä jännitystä, kun alla oli uusi lumilauta ja edessä uusi tuntematon rinne. Lankku luisti hyvin ja rinteessäkin oli mainiosti tilaa. Muutaman laskun jälkeen nälkä yllätti ja käytiin autolla syömässä evässämpylät.

Kauden eka lasku edessä ja uusi lauta alla.

Evästauon jälkeen poika rohkaistui ja halusi mukaan isompaan mäkeen. Edellisen kauden ankkurihissikonfliktin jälkeen poika oli siis rohkaistanut ja halusi ottaa erävoiton hissistä. Hienosti noustiin huipulle ja onnistuttiin irrottautumaan ankkurista. Pojalla varmuus kasvoi, mutta ei halunnut kokeilla ankkurihissiä yksin, joten kimpassa kuljettiin. Laskettiin punaista rinnettä jonkin aikaa ja sitten oli jälleen aika pitää taukoa. Käytiin syömässä ja juomassa kaakaot. Hetkeksi jäi poika vielä huilimaan ja kävin laskemassa pari laskua yksin. Sen jälkeen siirryttiin viime talvena avattuun takarinteeseen, joka olikin pojalle mieluisampi loivan profiilin vuoksi. Takarinteessä menikin useampi lasku. Harjoiteltiin spinnaamista ja tail pressiä. Takarinteen loivan profiilin vuoksi se on myös mainio paikka harjoitella ankkurihissin käyttöä. Pitää tuoda muutkin lapset siihen harjoittelemaan ankkurihississä kulkemista.

Ennen kotiin lähtöä käytiin kokeilemassa myös hyppyriä ja laskettiin muutamat laskut punaisessa rinteessä. Kaiken kaikkiaan kauden avauspäivä sujui mukavasti. Polvet ja ranteetkin saivat pari tutustumista jäiseen tykkilumeen. Kotiin lähtiessä tiesi liikkuneensa, kun lihaksissa tuntui jomotusta ja nälkä kurni vatsassa. Paikallisesta k-kaupasta haettiin vielä evästä ja ajettiin kotiin kerraten laskupäivää ja lupailemalla, että pian lähdettäisiin taas laskemaan.

Odottamista ja tavoitteiden asettamista

Julkaistu: 30.11.2018

Tämän talven ensimmäisenä pakkasaamuna kirosin mielessäni, koska olin unohtanut laittaa auton webaston pöhisemään ja sen vuoksi jouduin skrabaamaan tuulilasin jäästä. Auton sisällä kuuma kahvi höyrysi termosmukin kannen juoma-aukosta. Sängyn lämpö alkoi kadota kropastani ja kylmä tunki luihin ja ytimiin. Kun olin saanut ikkunan kirkkaaksi, pujahdin autoon kylmää pakoon. Ei helpottanut auton sisälläkään, koska kylmä moottori hönki viileää ilmaa. Penkinlämmitys päälle ja kohta alkoi lämpö leviämään läpi penkin pehmusteiden ja kankaiden.

Muutaman kilometrin motaria kiidettyäni lämmöt alkoivat olemaan kohdillaan ja kahvi virkisti mieltäni. Radio Aallon aamussa Vehviläinen ja kumppanit nauraa höhöttivät jollekin älyttömyydelle. Siinä herjaa kuunnellassani avautui moottoritien vasemmalla puolella maisema suoraan Hyvinkään Sveitsin hiihtokeskuksen rinteisiin, jossa lumitykit puskivat lunta taivaalle railakkaan iloisesti. Näkymä nosti myös oman fiilikseni, sillä nyt tosiaan tuntui, että kausi alkaa osaltani ihan näillä näppäimillä.

Vaan kuinka kauan se lumetus oikein voi kestää. Pakkasta on jo jatkunut hyvän aikaa ja rinteitä ei aukea. Himos avaa itsenäisyyspäivänä ja Messilä päivää aiemmin. Tunnetusti odottavan aika on pitkä ja nyt ei tähän odotukseen ole auttaneet edes jatkuvat työkiireet. Odotellessa on ollut aikaa surffailla netissä laskuaiheisilla sivustoilla työkiireistä huolimatta. On se hienoa miten nykyään on saatavilla tietoa netin pursutessa erilaisia opetusvideoita ja sivustoja. Silloin 90-luvun lopussa oli tiedon löytäminen paljon hankalampaa (tai ainakaan minä en sitä osannut etsiä). Löysinkin ihan mehevän otsikon Snowboardaddiction sivuilta. Jutun otsikossa luvataan neljän liikkeen muuttavan elämän (4 Moves That Will Change Your Life). Ei voi olla kovinkaan huonot liikkeet kyseessä, jos elämä vallan muuttuu. Nämä liikkeet kannattaa siis ottaa haltuun ja antaa elämän muutoksen tulla. Liikket ovat:

Nose ja tail pressit
Olliet ja nolliet
Spinnit
Shiftiet

Markkinoin tavoitteet lapsille ja sen jälkeen ovatkin välillä valloittaneet eteisen, kuistin ja olohuoneen treenisaleiksi. Välillä on tsekattu opetusvideoilta, että missä asennossa sitä onkaan oltava ja pitikö katse olla meno suuntaan vai kohti taivasta. Vuoronperään lautojen noset ja tailit nousevat lattiasta kohti kattoa ja pojat ovat kilpailleet siitä kuka saa eniten ilmaa alle. Pressitreenien jälkeen alkaa kuulua tömähtelyiden ääniä, kun ollieita ja nollieita otetaan haltuun. Hyvä on treenata tasasella, jotta on helpompi siirtää taidot rinteeseen. Saas nähdä miten homma toimii alamäessä vauhdin kanssa. Toivottavasti treenien ansiosta on lihasmuistissa liikeradat. Tavoitteet kaudelle 2018/2019 on asetettu.

Lyhyt katsaus GoExpo Winter 2018 messuihin

Julkaistu: 06.11.2018

Käytiin perjantaina 2. marraskuuta vierailemassa GoExpo Winter 2018 messuilla. Samaan aikaan oli myös Outlet- ja pelimessut. Messuilla menikin mukavasti koko ilta. Lapset oli huomioitu hyvin ja mielenkiintoista tekemistä riitti mukavasti. Peuramaan pisteellä meitä viihdytti taikuri, joka hauskuutti koko perhettä jutuillaan. Lapset saivat ilmapalloista taituroituja koiria, miekkoja ja kitaroita. Peuramaalla onkin mielenkiintoinen uusi konsepti. He vuokraavat suksisetin koko kaudeksi 99 eurolla ja lumilauta setin 119 eurolla. Vaimo haluaisi laskea suksilla ja pohdittiin, että voisimme kokeilla tätä vaihtoehtoa omien välineiden hankkimisen sijaan. Vuokra maksaisi itsensä takaisin jo tulevan Rukan loman aikana.

Tytär kävi kokeilemassa lautaa jalkojen alle Kids on Board pisteessä sekä Rukan Rosa & Rudolf familyparkissa kuulutusten kera. Hienosti otti hiihto-opettaja vastaan pienen laskijan ja rohkeasti tyttö lähti vieraan ihmisen matkaan. Kids on Board hanke lanseerattiin messuilla. Hankkeen tavoitteena on tuoda lumilautailu tutuksi 1.-3. luokkalaisille hauskalla tavalla. Hankkeessa on mukana noin sata koulua ympäri Suomea. Koululaiset saavat hankkeen kautta tietoa lähialueen hiihtokeskuksista, -kouluista ja lumilautailuseurojen toiminnasta. Hienoa, että lajia viedään eteenpäin ja uusia harrastajia houkutellaan mukaan. Samalla tavalla käsipalloseura sai meidän perheestä kolme uutta harrastajaa.

Mäkihyppy oli myös messuilla edustettuna ja pojat kävivätkin kokeilemassa hyppäämistä minisuksilla. Tartteis kuulemma omaankin pihaan rakentaa mini mäki hyppyreineen.

Vaihtokamapörssissä käväistiin, mutta ostokset siellä jäi tekemättä. Ei vain löytynyt meidän tarpeisiin sopivia tuotteita. Intersportista löytyi toiselle kaksosista uudet siteet. Jalka kun kasvaa menee vaihtoon kengät ja sitä myöten siteetkin. Kohta tulee vaihtaa lautakin pidempään. Samalle kaverille ostettiin vanhan kypärän tilalle uusi kypärä Scandinavian Outdoorista. Samasta myymälästä lähti muille lapsille matkaan uudet buffit. Aikuisille löydettiin Luhdan pisteeltä välikerrosta laskutakkien alle.

Tahkon, Vuokatin ja Kasurilan takana toimivalla SkiOne groupilla oli tarjouksena kahden päivän hissiliput ja niihin tartuttiin. Hiihtolomalla päästään rinteisiin edullisemmin. Osallistuttiin myös monen moisee kilpailuun, mutta niiden saalis jäänee laihaksi. Puuhaa olisi riittänyt varmasti pidemmäksikin aikaa ja itseäni olisi kovasti kiinnostanut myös after ski puoli, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta. Kaikki uudet laskuleffat yms. jäivät myös kokematta, mutta toisella kertaa sitten niihin.

Kauden 17/18 fiilistelyä

Julkaistu: 29.10.2018

Ajattelin jakaa ihan vaan fiilistelyn vuoksi kuvia ja tarinoita edelliseltä kaudelta. Kuvat ovat Vuokatista, Hyvinkään Sveitsistä ja Kalpalinnasta.

Keskimmäisen tyylinäyte Vuokatissa.

Vuokatin ankkurihissiä opeteltiin keskimmäisen kanssa kantapään kautta. Keskimmäinen ei aiemmin ollut noussut rinnettä ylös ankkurilla ja joskushan se on pakko opetella. Poikaa selkeästi jännitti ja ei ensin halunnut lähteä kokeilemaan. Sain jännityksestä huolimatta pojan kanssani hissiin. Nousuhan menikin ihan mallikkaasti ylös asti, mutta pois lähdön kanssa olikin sitten ongelmia. Ankkuri jäi pojan jalkojen väliin enkä saanut sitä pois. Tarttuiko se jotenkin haalariin vai mikähän siinä oli. Poika lensi selälleen ja jäi hissin vietäväksi. Tokihan valvomo pysäytti hissin ja ystävällisesti kuulutti, ettei henkilökunta auta hissistä poistumisesta, vaan siitä tulee poistua itse. Poikahan säikähti tuosta niin paljon, että en saanut häntä suostuteltua edes tuolihissiin. Hän vietti päivän mattohissin kanssa ja täysin tyytyväisenä. Niin hyvin viihtyi, että olisi halunnut jatkaa laskemista, kun me muut oltiin jo valmiita lähtemään pois.

Vuokatin huipulla.

Tykkylunta Vuokatin huipulla.

Tuolihissi antaa pienen tuokion, jolloin ehtii jututtaa lasten kuulumisia ja kuunnella mietteitä. Tai sitten ihan vain käyttää ajan kuvien ottamiseen, niinku mä tässä. Poikia tuolihissit hieman jännitti, kun ne kulkevat välillä niin korkealla. Hissiä kuljettavat vaijerit ovat kuulemani mukaani liian ohuen näköiset ja pelottaa, että ne pettävät. Kerroin, että hissit tarkastetaan määrätyin välein ja niiden valmistajat ovat tehneet tarkat laskelmat sekä testanneet hissit ennen käyttöönottoa. Peloista huolimatta oli mukava katsoa jäisiä kallioita ja lumisia puita. Nähtiin myös eläinten jälkiä sekä roskia. Pojista oli ikävää, että ihmiset roskaavat.

Esikoiset tuolihississä ja pakkasta parikymmentä astetta.

Eräänä iltapäivänä kävi niin onnellisesti, että tuli eteen tilaisuus lähteä vaimon kanssa kahdestaan ulkoilemaan. Rinteeseen suunnistettiin harjoittelemaan laudan hallintaa. Ehdittiin kaikessa rauhassa nauttia myös kuumat kaakaot kahvilassa.

Vaimon kanssa kaakaolla.

Otin tavaksi käydä yhden lapsen kanssa kerrallaan mäessä saadakseni yhteistä aikaa lapsen kanssa kahden. Eräällä käynnillä Sveitsissä toinen kaksosista totesi minulle: ”Lumilautailu on vaan niin siistii. Mä tykkään siitä. Ja se tunne, kun olet siellä päällä ja tuuli puhaltaa kasvoihin ja vaan katot niitä maisemia, mä tykkään olla siellä korkeella.” Jaan pojan tuntemukset ja kyllä nämä pojat pitää viedä vieläkin korkeammalle!

Tuuli pöllytti lunta Sveitsin huipulla.

Kalpalinnassa on sopiva sompahissi harjoitteluun ja siinä kävin jokaista lasta harjoituttamassa hissillä kulkemiseen. Jätkillä syntyi pieni kisakin, että kuka pääsee ylös asti kaatumatta. Yllättäen se poika, joka Vuokatin ankkurissa jäi hissin vietäväksi pääsi heti ensimmäisellä kerralla ylös asti pystyssä ja hissistä poiskin.

Maisema Kalpalinnan huipulta.

Ja toisen suunnan maisema Kalpalinnan huipulla.

Keskimmäisen mielestä lumilautailussa on hauskaa vauhti ja jarruttaminen sekä videoiden tekeminen ja niiden katsominen. Minusta näytti, että hänestä oli myös kivaa spinnailla laskiessa. Hän opetti temppua minullekin, sillä seurauksella, että törmättiin ja kaaduttiin molemmat. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan käynyt.

Isän ja pojan yhteistä aikaa.

Hissi treeniä Kalpalinnassa.

Kunnon kohotusta lähimaastossa

Julkaistu: 26.10.2018

Lumipallossa oli hiljattain juttu, jossa jaettiin 11 vinkkiä miten voi valmistautua laskukauteen. Ensimmäinen vinkki komentaa aloittamaan treenauksen. Vinkissä luetellaan erinomaisiksi treeneiksi esimerkiksi vaellus, polkujuoksu ja maastopyöräily.

Lapsilla treeniä tulee jo luonnostaan touhuissaan ja lisäksi ovat koulun liikuntatunnit sekä käsipalloilu harjoitukset. Itsellä menee päivät toimistotyön vuoksi istuessa. Syksy on ollut kiireinen ja olen päässyt liikkumaan vähemmän kuin olisin halunnut. Vinkkejä lukiessa ajattelin, että en ehdi vaelluksella ja maastopyörääkään ei löydy, mutta lyhyet metsäretket lähimaastoon onnistuu kyllä.

Riihimäellä on monta mukavaa luontopolkua ja luonnonsuojelukohdetta ihan lähellä keskustaa. Tuntuu oikeastaan melko uskomattomalta, että voi kokea olevansa ihan metsässä ja keskustaan on matkaa kuitenkin vain pari kilometriä. Tämä muistutuksena itselle, että aina ei tarvitse lähteä pitkälle päästääkseen luontoon rentoutumaan ja purkamaan duunipäivän stressiä.

Välillä lähiretki on tehty lasten kanssa ja useimmiten koirakin on ollut mukana. Muutaman minuutin automatkan päässä on monipuolista maastoa pitkospuista metsäpolkuun ja kuntorappuihin. Toisilta reiteiltä löytyy mukavasti nousua ja laskua. Käytiin yhden pojan ja koiran kanssa kävelemässä pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa. Sehän olikin ihan jännittävä kokemus, kun en itsekään meinannut muistaa miten polku kiersi takaisin lähtöpisteeseen. Löydettiin kuitenkin takaisin autolle.

Kuntorappuihin tutustumassa.

Sadekuuro yllätti kesken suolenkin.

Lenkkikaverina hoffi.

Kohti uutta kautta

Julkaistu: 12.8.2018

Olipas aivan hillittömän upea kesä. Kesä kului mökillä nauttien upeista uintikeleistä, kalastuksesta ja hyvästä seurasta. Kalaa saatiin mukavasti ja sitä on syöty grillattuna, savustettuna, paistettuna, keitoissa ja pastoissa. Syksyä varten on muutama kuha ja hauki pakkasessa. Kesän huippuhetket ovat vain muistoissa ja muutamissa kuvissa. Arjen alkaminen ja kesän loppuminen saa mieleni aina apeaksi ja haikeaksi. Tähän arjen tuomaan alakuloon olen kuitenkin löytänyt hyvän lääkkeen ja se on nimittäin niin, että kannattaa järjestää odotettavaa talven osalta. Jouluksi olen varannut mökin Rukalta. Sitten alkoikin tuntua siltä, ettei tuo viikko kauden alussa Rukalla riitä alkuunkaan. Siitähän on vielä puolivuotta seuraavaan kesään. Kuluneen viikon tutkin Lumipallon sivuilta esittelyitä eri kohteista ulkomailla ja lentojen ja laivojen hintoja. Koko porukan saaminen ulkomaille kohtuullisilla kustannuksilla alkoi tuntua melko mahdottomalta. Ja onko kaikilla tarpeeksi taitoja lähteä valloittamaan Alppien huippuja? Eihän toki Alpeilta tulla Suomeen harjoittelemaan laskemista, että sikäli voisi lähteäkin. Toisaalta lapsille voin tarjota uusia kokemuksia ja paikkoja ihan kotimaastakin. Lopulta haaveet ulkomaanmatkasta vaihtuivat Leville, josta on keväälle varattuna mökki viikoksi. Alkujaankin oli selvää, että hiihtolomalla pistäydytään taas Itä-Suomessa ja tehdään Koli-Vuokatti-Tahko lenkkiä. Nyt on jotain mitä odottaa ripoteltu pitkin talvea. Eiköhän näillä eväillä pärjätä seuraavaan kesään. Ensi kaudella siis lisää treeniä laskemiseen ja ehkäpä seuraavalla vuosikymmenellä lähdetään kohti Alppeja. Ehtiipä kartuttaa matkakassaa (ellei sitten tuhlaa kaikkea täällä kotimaassa varusteisiin ja lähirinteisiin).

Odottaessa kauden aloitusta on myös hyvä tehdä inventaario varusteisiin ja siihen elokuinen sade päivä on omiaan. Invetaarion lopputuloksena selvisi, että kahdella lapsella on pienet kengät ja yksi tarvitsee uuden takin. Takkia ja housuja vailla ovat myös vaimo ja minä itse. Juuri nyt näyttäisi olevan hinnat kohdillaan talvivarusteissa, sillä viime kauden viimeisimmät erät myydään tarjoushinnoin pois. Varustautuminen kauteen on nyt virallisesti aloitettu.

Nyt kun suunnitelmat talven osalta on jotakuinkin selviä, voin taas keskittyä kesään ja koti askareisiin. Talon ikkunat kaipaavat maalia ja vaimon hankkima trampoliini on kasattava. Löytyipä Lumipallon sivuilta artikkelikin, josta vinkkejä laskijan trampoliinitreeneihin.

Juhannuksena nautittiin kokosta.

Pieni tintti huusi nälissään ruokaa.

Heltainen päivä saaressa.

Kolille jäätietä pitkin

Julkaistu: 09.4.2018

Vanhemmillani on mökki Pohjois-Karjalassa, joka luonnollisesti valikoitui majapaikaksi suunnatessa Itä-Suomen rinteisiin. Mökiltä on reilu 100 km Kolille, Vuokattiin ja Tahkolle. Hiihtolomalla kävin Kolilla poikien kanssa ja nyt pääsiäisenä uudestaan keskimmäisen lapsen kanssa.

Kolille ajettiin Pielisen itä puolta eli Lieksan kautta. Ihan jo senkin takia, että samalla päästiin ajamaan ja kokemaan Euroopan pisin sisävesien jäätie. Jäätien pituus on noin 7 km ja se lyhentää Vuonislahden kylän ja Kolin kylän välimatkaa 62 kilometriä. Jäätie avataan liikenteelle, kun jäätä on 40 cm. Jäätielläkin on voimassa liikennesäännöt. Suurin sallittu nopeus on 50 km/h. Pysähtyminen sekä ohittaminen on kiellettyä ja turvaväli edellä ajavaan on 50 metriä. Näistä säännöistä huolimatta, joku sankari meidät ohitti ajaen ylinopeutta. Olihan se hieno kokemus halkoa järvenselkää autolla ja maisemat Kolille päin ovat upeat. Tien vieressä kulkevan luisteleradan varalle oli parit riippumatot lepäämistä varten. Riippumatossa on nähty poliisikin tutkan kanssa nopeuksia mittaamassa.

Hiihtolomalla Kolilla ei ollut paljoa porukkaa ja oli hyvä treenailla ankkurihissiä lasten kanssa. Alkuun hommasta ei meinannut tulla mitään. Aloin jo vaipua epätoivoon, että rahat menivät Kolin mattohissimäkeen, joka on siis aika lyhyt ja kapea. Lopulta hoksattiin, että homma toimii paremmin kun menee ankkurihissiin yhdessä jonkun toisen kanssa, jolloin saa kaverista tukea ja on helpompi pitää tasapaino. Kaksoset pääsivät pian laskemisen makuun ja loppupäivästä mentiin myös tuolihissillä huipulle ja päästiin nauttimaan pidemmistä rinteistä. Keskimmäinen jäi opettelemaan mattohissimäkeen laudanhallintaa.

Lankalauantaina kävimme keskimmäisen kanssa Kolilla uudestaan muiden jäädessä sairastapausten vuoksi mökille. Ja kyllä olikin porukkaa ihan älyttömästi. Voiko ruuhka olla seurausta siitä, että Loma-Kolin rinteet on suljettu? Hissilippujonossa vierähti yli tunti. Tuolihissiinkin sai jonotella oman aikansa, mutta ihan kohtuu nopeasti hissi veti. Joka kerta hissivalvoja tuli nostamaan pojan hissin kyytiin ja hymyili sekä muisti sanoa ole hyvä. Pieniä juttuja, joista jää tosi hyvä fiilis, kiitos! Ja maistuihan se mäki meille molemmille. Kiva huomata, että muutamassa viikossa poika on oppinut laskemaan ja rohkeus kasvanut niin, että siirtyi Kolin aloittelijoiden pienestä mattohissirinteestä punaisiin rinteisiin.

Alla tunnelmia Kolilta kuvien muodossa.

Ekat käännökset Riutassa

Julkaistu: 07.4.2018

Itse opettelin lautailemaan kavereiden avustuksella kodin lähinyppylöillä. Ajattelin, että vien pojat hiihtokouluun, jotta oppivat nopeammin ja asiantuntevasti. Ehdottaessa jätkät kuitenkin olivat kaikki sitä mieltä, etteivät halua vaan minun pitää opettaa. Ajattelen, että enhän minä osaa ja hyvä kun muistan itsekään miten laskea. Otin kuitenkin poikien haasteen vastaan. Netistä löytyy nykyään paljon vinkkejä aloittelijoille tekstien ja videoiden muodossa. Lukasin muutaman asiantuntijan neuvot ja katsoimme yhdessä You tubesta Wernerin lumilautakoulut. Videosessioiden jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan teoriaa rinteeseen.

Pohdin, että ensi alkuun kyllästyminen saattaa tulla nopeasti joten tuntikausien hissilippuja ei kannata ostaa. Toiseksi oma toimistorotan kroppani kaipasi liikuntaa. Näistä syistä harjoittelupaikaksi valikoitui suljettu keskus Riutta, jossa on loistava loiva, mutta kohtalaisen pitkä rinne harjoitteluun. Riutta on lähellä ja sinne ajaa hetkessä. Sinne on helppo lähteä tunniksi tai kahdeksi työpäivän jälkeen harjoittelemaan. Mäki ajetaan kyllä pulkkailijoita varten eli on ihan hyvässä lasku kunnossa. Lisäksi Riutalla on tulentekopaikka, jossa voi paistaa makkaraa ja nauttia eväitä. Toki jalan nouseminen ylös on hitaampaa, mutta ainakin kunto paranee.

Alkuun vauhdin hurmasta innostuneiden jätkien laskeminen meinasi olla pelkkää syöksylaskua. Piti kerrata, että pitää opetella myös kääntymään ja jarruttamaan eli opetella laudan hallintaa. Opettaessa pitää muistaa antaa paljon kehuja pienistäkin saavutuksista ja pysyä itse rauhallisena vaikka lapsilla tuntuukin olevan valikoiva kuulo ohjeiden suhteen. Itse tietävät olevinaan kaiken paremmin, vaikka ovat ensimmäistä kertaa mäessä. Näistäkin tilanteista selvittiin keskustelemalla asia ja kertaamalla Wernerin ohjeita. Hiihtokoulussa voisi opettajalla olla erilainen auktoriteetti. Lapsen on tuntemattomalle vaikeampi kiukutella. Ensi käännökset ja kanttaukset opeteltiin siis Riutassa ja hyvinhän tuo opettaminenkin sujui, kun pojat jotain oppivatkin. Eikä hiihtokoulun käyttö vieläkään ole pois suljettu vaan sieltä olisi hyvä hakea vinkkiä laskuun ja etenkin parkkiin, mikä meitä poikia kiinnostaa.

Lumilaudat isolle perheelle

Julkaistu: 30.3.2018

Lumilautailu on tosiaan meidän perheelle uusi harrastus. Olen lautaillut joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta koen itseni tällä hetkellä enemmän aloittelijaksi kuin edistyneeksi. Toki liikeradat lihasmuistista palautui aika nopeasti ja laskuun on tullut jo lisää vauhtia. Muut tässä perheessä ovat aloittelijoita ihan oikeasti. Vaimo on joskus 90-luvulla kerran kaksi kokeillut lumilautailua.

Moni voisi sanoa, että ennen välineiden hankintaa kannattaisi käydä kokeilemassa lajia vuokravälineillä ja jos innostusta piisaa niin sitten hankkii omat välineet. Toisaalta tunnen lapsen ja olin varma, että he innostuvat. Toiseksi käytettyjä lautoja liikkuu paljon ja niitä saa edullisesti. Käytettyjä ne ovat vuokravälineetkin, toki voivat olla parempi kuntoisia ja uudempia. Kolmanneksi omalla laudalla voi mennä laskemaan myös keskusten ulkopuolelle.

Välineiden hankinnasta tulikin monipuolinen kokemus ja varmaan kaikki hankinta kanavat tuli käytetty. Mitenkään merkkiuskollinen en näissä hankinnoissa ole. Kun ajatuksena on pitää hauskaa mahdollisimman pienellä rahalla, niin hinta ja sopivuus tarkoitukseen ovat ensisijainen kriteeri. Uskon, että käytetyillä kamoilla pärjää ihan hyvin, kun ei osta sitä aivan loppuun kulutettua. Alla kokemuksia eri ostoskanavista.

Paikallinen urheiludivari

Paikallisesta urheiludivarista löysin ensimmäiselle pojalla Völkl käytetyn laudan siteineen ja kenkineen. Lauta on käytetyksi tosi hyvässä kunnossa. Poika ei ollut mukana ostaessa ja kengät ostin pelkän kokonumeron perusteella. Tämä oli virhe. En tosiaan muistanut, että lautailukengissä koko on enemmän suuntaa antava ja kengät tulisi aina sovittaa. Ensimmäisellä laskureissulla Kalpalinnaan jouduinkin ostamaan sopivammat kengät, kun jalkoihin sattui liikaa. Olin epäillyt kenkiä pieniksi, mutta poika vakuutti niiden olevan sopivat. Se hyvä puoli useamman lapsen kanssa, että toiselle liian pienet voi olla toiselle jo sopivat. Kengät menivät siis pikkuveljelle.

Samasta paikasta ostin itselleni Völkl easy rocker laudan ja ZOLO kengät. Kengät olivat ihan pilkkahintaiset, mutta ei kovinkaan kaksiset. Onhan niillä tullut laskettua kuitenkin.

Tori.fi kaupat

Toiselle pojalla löysin lumilaudan torin kautta naapuri paikkakunnalta. Sain 40 eurolla vanhahkon Crazy Creekin, mutta aloittelijalle sopivan setin jolla päästä alkuun. Ja kun alkuun oli päästy pistin setin kiertoon 20 eurolla. Torista löysin pojalle myydyn setin tilalle Fireflyn setin. Tällä laudalla laskeekin jo pari seuraavaa kautta.

Facebook kaupat

Facebook on täynnä osto- ja myyntiryhmiä. Lautailulle löytyy myös omansa. Löysin vaimolleni Laminan laudan Burtonin siteillä ja kengät tätä kautta. Jälleen halvalla käytettyä, mutta aloittelijalle sopivaa. Alkuun pääsee ja vaihdetaan sitten mikäli innostusta riittää.

Pyörätaikurit etäkauppaa suomalaisen firman kanssa

Tässä liikkeessä oli ihan uskomattoman hyvä palvelu. Laitoin sähköpostitse tarjouspyynnön illalla klo 21.00 ja sain vastauksen vielä samana päivänä. Transsin 118cm uusi lauta siteineen irtosi 120 eurolla kuljetuksineen matkahuollon kautta. Kaupankäynti sujui hyvin Whatsappin kautta. Asiantunevan oloinen myyjä laittoi useita kuvia ja tuki ostopäätöksen tekoa vastaamalla kysymyksiin nopeasti. Tässäkin kohtaa päädyin uuteen lautaan, koska kaikki sopivalta vaikuttaneet käytetyt myytiin nenän edestä. Osoittaa sen, että käytetty tavara käy hyvin kaupaksi.

Glisshop verkko-osto Euroopasta

Toukokuussa kolme vuotta täyttävä tyttäreni on seurannut sivusta suu mutrussa, kun olen pojille kantanut varusteita kotiin. Melko pian alkoi pyytämään omaa lumilautaa ja pihalla piti päästä seisomaan veljiensä laudoille. Suomesta näytti olevan kaikki pienet laudat loppu ja niitä ei myöskään torissa liikkunut. Päädyin tilaamaan laudan ranskalaisesta Glisshopista. Burtonia monet kehuvat pienille aluille hyviksi, mutta ostin Roxyn muiden merkkien myydessä eioota. Lauta on vielä matkalla suomeen, mutta eiköhän me ensi treenit päästä vielä tänä talvena pitämään.