Itsenäisyyspäivä ja sunnuntai Messilässä

Julkaistu: 15.12.2018

Kauden ensimmäisen laskureissun kotimatkalla annetut lupaukset pojan kanssa tulivat täytäntöön itsenäisyyspäivänä. Kahden pojan kanssa lähdettiin katsastamaan edellisenä päivänä avatut Messilän rinteet. Messilässä olen käynyt edellisen kerran joskus 2000-luvun alkupuolella. Siellähän se oli paikallaan aivan erilaisena kuin omissa muistoissani.

Ostin Messilän blackfriday tarjouksesta viisi päivälippua 99 eurolla ja nyt käytin niistä ensimmäisen. Pojille otin ski.fi-kortin tarjouksen eli kaksi yhden hinnalla. Ostin kyseisiä kortteja kaksi kappaletta, kun olivat tarjoushintaan. Kun perheessä on useampi laskija kuittaa kortit itsensä nopeasti takaisin. Ajatuksena on kiertää tällä kaudella Etelä-Suomen hiihtokeskuksia, jotta oma suosikki löytyisi. Seuraavalle kaudelle voidaan sitten pohtia kausikorttien ostoa meille mieluisimpaan paikkaan.  Ja onhan niistä korteista hyötyä meille, kun lähdetään pohjoiseen tai itään suuntaaville reissuille. Näkisin myös, että esimerkiksi Messilän ja Sveitsin yhteiskausikortti voisi olla meillä mieluinen, mutta sellaista ei valitettavasti ole tarjolla.

Pojat harjoittelivat ensin kartanon mäessä ja sitten vein heitä hissillä yksi kerrallaan isompaan mäkeen. Ensin toisen ja laskin alas ja sitten toisen kanssa huipulle. Eivät kumpikaan halunneet käyttää ankkurihissiä yksinään tai mennä kahdestaan. Selkeästi arastavat ankkurihissin käyttöä, vaikka sompahissillä kulkevatkin jo ihan sujuvasti.

Vihdissä oli jalassa pilkkahinnalla ostetut Zolon kengät, mutta nyt otin keväällä ostetut Headin kengät kokeiluun uudestaan. Keväällä ko. kengillä jalat kipeytyivät ja puutuivat. Selkeästi jäykemmän kengän kanssa sai enemmän vauhtia mäessä. Päivän loppupuolella heitin pienen voltinkin hyvissä vauhdeissa, kun pienen virhe liikkeen jälkeen kantti nappasi kiinni rinteeseen. Totesin kypärän olevan hyvä varuste, kun otsa otti kontaktia jäiseen rinteeseen. Headin kenkien kanssa jaloissa esiintyi kipua sekä puutumista kuten keväälläkin. Ei ole sopivat siis nekään kengät ja täytyy etsiä uusia kenkiä. Mukavasti meni itsenäisyyspäivä laskiessa rinteitä pikku pakkasessa. Hyvällä fiiliksellä lopelteltiin päivä neljän tunnin laskemisen jälkeen.

 

Sunnuntaina lähdin kolmannen pojan (joka ei vielä ollut tällä kaudella mäkeen päässyt) kanssa mäkeen ja jälleen Messilään. Vettä satoi jonkun verran ja rinne oli vähän pehmeämpi kuin itsenäisyyspäivänä. Kehnosta säästä huolimatta viihdyttiin useampi tunti mäessä. Poika uskaltautui kokeilemaan ankkurihissiä yksinäänkin ja hienostihan se nousu huipulle sujuikin. Pari ensimmäistä tuntia palauteltiin mieleen peruslaskemista ja lopuksi lähdettiin kokeilemaan ministreettiin reilejä sekä hyppyriä. Molemmat pysyimme pystyssä reileissä ja hyppääminenkin alkoi jo hieman sujua ja poikakin onnistui pari kertaa pysymään pystyssä alastulossa. Sateesta huolimatta pysyimme hyvien vaatteiden avustuksella kuivina ja vietettiin hieno päivä. Perheen tyttöillä on kausi vielä avaamatta, mutta viimeistään sitten tulevalla Rukan reissulla hekin pääsevät rinteeseen.

 

 

 

 

Kommentoi

Kauden 18-19 avaus Vihti Ski Centerissä

Julkaistu: 05.12.2018

Kaipaus alamäkeen kaihersi ajatuksiani marraskuun viimeisenä päivänä. Mieleeni hiipi Alangon kipale, jossa lauletaan kaipauksen soivan kauniimpana. Alangon lyriikoiden pyöriessä päässäni näpyttelin duuniläppärin näppäimistöön ski.fi ja liisin verkkosivustolle tarkistamaan missä on rinteitä auki. Pohjoisessahan niitä olisi jo monessa paikkaa, mutta matka on niin jäätävän pitkä, joten en edes tarkistanut Pohjois-Suomen tilannetta. Klikkasin kartalta Keski-Suomea ja siellä oli vain yksi rinne auki Kasurilassa. Tiesinkin, että Himos aukeaa vasta itsenäisyyspäivänä. Seuraavaksi kokeilin onneani Etelä-Suomen kanssa ja ilokseni sain todeta, että Etelä-Suomi voitti Keski-Suomen 11-1. Ilmeisesti pakkanen oli ollut suosiollisempaa täällä etelessä. Päätös lähteä viikonloppuna avamaan kausi oli helppo. Kauden avauspaikaksi valikoitui Vihti Ski center, jossa oli peräti viisi rinnettä auki. Muilla perheessä oli menoja ja osa kipeänä, joten kaveriksi rinteeseen löytyi keskimmäinen sankari.

Perjantai-iltana oli tarpeen tarkistaa kanttien kunto ja vahata laudat. Säätiedotus lupasi neljän asteen pakkaspäivää lauantaille. Päätin ottaa kokeiluun syksyisen 20 euron kirppislöydöksen Ride Antic Seriesin laudan. Hyvä kuntoinen camber lauta kaikin puolin, kantit iskussa ja ei lainkaan kolhuja tai syviä naarmuja pohjassa. Ilta menikin lautoja vahatessa ja kaupasta evässämpylöitä hakiessa.

Lauantaina aamulla puhelin herätti kahdeksalta ja nousin väsyneenä ylös huonosti nukutun yön jäljiltä. Kahvi tippumaan, aamupala naamaan ja webasto päälle pöhisemään hyvissä ajoin. Lautakengät, hanskat, tuubihuivit, kypärät, hissikortit, varahanskat ja eväät mukaan. Niin ja kahvi termosmukiin! Kamat autoon, poika kyytiin ja nokka kohti Vihtiä.

Reilun 60 km matka taittui mukavasti kertaamalla rinnesääntöjä ja  jutustelemalla niitä näitä. Pohdimme, että onkohan paljonkin porukkaa jo rinteessä ja meneekö päivä jonotteluksi. Pari joulubiisiäkin kantautui radioaalloilta korviimme.

Perille päästyämme totesimme, että Vihdissä tosiaan oli jo talvi. Valkoisia mäkiä katsellessa fiilis alkoi lupaavasti nousta. Lumista rinnettä katsellen vaihdettiin kengät ja laitettiin laskutakit päälle. Otettiin laudat kainaloon ja askel johti kohti hissilippujen myyntipistettä. Hissijonoa ei ollut nimeksikään. Ski.fi-korttia näyttämällä saimme päiväliput yhden lipun hinnalla. Hissiliput laitetettin talteen hihataskuun ja lähdettiin muistelemaan lastenmäkeen miten se lauta toimikaan.

Parin harjoituslaskun jälkeen poika halusi jäädä treenailemaan pikkumäkeen ja itse suuntasin päärinteiden huipulle. Huipulta avautui aurinkoinen maisema, jossa oli kontrastia, kun lumisen rinteen ulkopuolella oli lumeton maa. Tuuli tuntui yllättävän kylmältä. Kauden ekaan laskuun liittyi pientä jännitystä, kun alla oli uusi lumilauta ja edessä uusi tuntematon rinne. Lankku luisti hyvin ja rinteessäkin oli mainiosti tilaa. Muutaman laskun jälkeen nälkä yllätti ja käytiin autolla syömässä evässämpylät.

Kauden eka lasku edessä ja uusi lauta alla.

Evästauon jälkeen poika rohkaistui ja halusi mukaan isompaan mäkeen. Edellisen kauden ankkurihissikonfliktin jälkeen poika oli siis rohkaistanut ja halusi ottaa erävoiton hissistä. Hienosti noustiin huipulle ja onnistuttiin irrottautumaan ankkurista. Pojalla varmuus kasvoi, mutta ei halunnut kokeilla ankkurihissiä yksin, joten kimpassa kuljettiin. Laskettiin punaista rinnettä jonkin aikaa ja sitten oli jälleen aika pitää taukoa. Käytiin syömässä ja juomassa kaakaot. Hetkeksi jäi poika vielä huilimaan ja kävin laskemassa pari laskua yksin. Sen jälkeen siirryttiin viime talvena avattuun takarinteeseen, joka olikin pojalle mieluisampi loivan profiilin vuoksi. Takarinteessä menikin useampi lasku. Harjoiteltiin spinnaamista ja tail pressiä. Takarinteen loivan profiilin vuoksi se on myös mainio paikka harjoitella ankkurihissin käyttöä. Pitää tuoda muutkin lapset siihen harjoittelemaan ankkurihississä kulkemista.

Ennen kotiin lähtöä käytiin kokeilemassa myös hyppyriä ja laskettiin muutamat laskut punaisessa rinteessä. Kaiken kaikkiaan kauden avauspäivä sujui mukavasti. Polvet ja ranteetkin saivat pari tutustumista jäiseen tykkilumeen. Kotiin lähtiessä tiesi liikkuneensa, kun lihaksissa tuntui jomotusta ja nälkä kurni vatsassa. Paikallisesta k-kaupasta haettiin vielä evästä ja ajettiin kotiin kerraten laskupäivää ja lupailemalla, että pian lähdettäisiin taas laskemaan.

 

 

Kommentoi