lasten kanssa, Vihti Ski

Kauden 18-19 avaus Vihti Ski Centerissä

Julkaistu: 05.12.2018

Kaipaus alamäkeen kaihersi ajatuksiani marraskuun viimeisenä päivänä. Mieleeni hiipi Alangon kipale, jossa lauletaan kaipauksen soivan kauniimpana. Alangon lyriikoiden pyöriessä päässäni näpyttelin duuniläppärin näppäimistöön ski.fi ja liisin verkkosivustolle tarkistamaan missä on rinteitä auki. Pohjoisessahan niitä olisi jo monessa paikkaa, mutta matka on niin jäätävän pitkä, joten en edes tarkistanut Pohjois-Suomen tilannetta. Klikkasin kartalta Keski-Suomea ja siellä oli vain yksi rinne auki Kasurilassa. Tiesinkin, että Himos aukeaa vasta itsenäisyyspäivänä. Seuraavaksi kokeilin onneani Etelä-Suomen kanssa ja ilokseni sain todeta, että Etelä-Suomi voitti Keski-Suomen 11-1. Ilmeisesti pakkanen oli ollut suosiollisempaa täällä etelessä. Päätös lähteä viikonloppuna avamaan kausi oli helppo. Kauden avauspaikaksi valikoitui Vihti Ski center, jossa oli peräti viisi rinnettä auki. Muilla perheessä oli menoja ja osa kipeänä, joten kaveriksi rinteeseen löytyi keskimmäinen sankari.

Perjantai-iltana oli tarpeen tarkistaa kanttien kunto ja vahata laudat. Säätiedotus lupasi neljän asteen pakkaspäivää lauantaille. Päätin ottaa kokeiluun syksyisen 20 euron kirppislöydöksen Ride Antic Seriesin laudan. Hyvä kuntoinen camber lauta kaikin puolin, kantit iskussa ja ei lainkaan kolhuja tai syviä naarmuja pohjassa. Ilta menikin lautoja vahatessa ja kaupasta evässämpylöitä hakiessa.

Lauantaina aamulla puhelin herätti kahdeksalta ja nousin väsyneenä ylös huonosti nukutun yön jäljiltä. Kahvi tippumaan, aamupala naamaan ja webasto päälle pöhisemään hyvissä ajoin. Lautakengät, hanskat, tuubihuivit, kypärät, hissikortit, varahanskat ja eväät mukaan. Niin ja kahvi termosmukiin! Kamat autoon, poika kyytiin ja nokka kohti Vihtiä.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Reilun 60 km matka taittui mukavasti kertaamalla rinnesääntöjä ja  jutustelemalla niitä näitä. Pohdimme, että onkohan paljonkin porukkaa jo rinteessä ja meneekö päivä jonotteluksi. Pari joulubiisiäkin kantautui radioaalloilta korviimme.

Perille päästyämme totesimme, että Vihdissä tosiaan oli jo talvi. Valkoisia mäkiä katsellessa fiilis alkoi lupaavasti nousta. Lumista rinnettä katsellen vaihdettiin kengät ja laitettiin laskutakit päälle. Otettiin laudat kainaloon ja askel johti kohti hissilippujen myyntipistettä. Hissijonoa ei ollut nimeksikään. Ski.fi-korttia näyttämällä saimme päiväliput yhden lipun hinnalla. Hissiliput laitetettin talteen hihataskuun ja lähdettiin muistelemaan lastenmäkeen miten se lauta toimikaan.

Parin harjoituslaskun jälkeen poika halusi jäädä treenailemaan pikkumäkeen ja itse suuntasin päärinteiden huipulle. Huipulta avautui aurinkoinen maisema, jossa oli kontrastia, kun lumisen rinteen ulkopuolella oli lumeton maa. Tuuli tuntui yllättävän kylmältä. Kauden ekaan laskuun liittyi pientä jännitystä, kun alla oli uusi lumilauta ja edessä uusi tuntematon rinne. Lankku luisti hyvin ja rinteessäkin oli mainiosti tilaa. Muutaman laskun jälkeen nälkä yllätti ja käytiin autolla syömässä evässämpylät.

Kauden eka lasku edessä ja uusi lauta alla.

Evästauon jälkeen poika rohkaistui ja halusi mukaan isompaan mäkeen. Edellisen kauden ankkurihissikonfliktin jälkeen poika oli siis rohkaistanut ja halusi ottaa erävoiton hissistä. Hienosti noustiin huipulle ja onnistuttiin irrottautumaan ankkurista. Pojalla varmuus kasvoi, mutta ei halunnut kokeilla ankkurihissiä yksin, joten kimpassa kuljettiin. Laskettiin punaista rinnettä jonkin aikaa ja sitten oli jälleen aika pitää taukoa. Käytiin syömässä ja juomassa kaakaot. Hetkeksi jäi poika vielä huilimaan ja kävin laskemassa pari laskua yksin. Sen jälkeen siirryttiin viime talvena avattuun takarinteeseen, joka olikin pojalle mieluisampi loivan profiilin vuoksi. Takarinteessä menikin useampi lasku. Harjoiteltiin spinnaamista ja tail pressiä. Takarinteen loivan profiilin vuoksi se on myös mainio paikka harjoitella ankkurihissin käyttöä. Pitää tuoda muutkin lapset siihen harjoittelemaan ankkurihississä kulkemista.

Ennen kotiin lähtöä käytiin kokeilemassa myös hyppyriä ja laskettiin muutamat laskut punaisessa rinteessä. Kaiken kaikkiaan kauden avauspäivä sujui mukavasti. Polvet ja ranteetkin saivat pari tutustumista jäiseen tykkilumeen. Kotiin lähtiessä tiesi liikkuneensa, kun lihaksissa tuntui jomotusta ja nälkä kurni vatsassa. Paikallisesta k-kaupasta haettiin vielä evästä ja ajettiin kotiin kerraten laskupäivää ja lupailemalla, että pian lähdettäisiin taas laskemaan.

 

 

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *