Matkalaukun täytettä mutkamäkimessuilta

Terve taas kaikille.

Niin kuin edellisessä lupasin, lauantai aamusella peltiponin kärsä kohti messukeskusta ja kokeilemaan josko hankkimani arpalippu voittaisi. Voittihan se. Ennen viimeisen portin avautumista starttikarsinassa kanssani oli vain kourallinen messuvieraita odottamassa Mikki Hiiren käsien siirtymistä osoittamaan pohjoista ja länttä. Kun tämä tapahtui ryntäsimme kukin tahoillemme ja ensimmäinen pikasilmäily kierros saattoi alkaa.

Aivan aamusta hiihtokeskuskujalla oli väljempää.

Ilokseni sain huomata jotta lumetuksen makuun oli päästy jo etelässäkin…

Perheen pienimmille oli värkätty oma board stage keskelle hiihtokeskuskujaa.

Pääasiallinen agendanihan oli siis imeä itseeni kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto Jaappaniasta ja hankkia matkalle tarvittava rekvisiitta, tiätty. Olimme käyneet alustavaa keskustelua retkikumppaneiden kanssa messuilla käymisestä ja silmäilykierroksen päätyttyä puolet seurueestamme odotti lähellä lähtöpistettä iloinen virne kasvoillaan. Ylävitosten ja vattamorojen jälkeen päätimme yksissä tuumin ruveta valloittamaan messukeskusta osasto kerrallaan. Ja eikun lets menox.

Olin jo silmäilykierroksella todennut jotta Scandinavian out doorista saisi kyllä suksia mutta heillä ei ollut tarjota sidettä joten heidät ohitimme ja porhalsimme suoraan Elämys-matkojen generoimalle Japan osastolle. Siellä oli mukavasti edustettuna heidän suurimpia keskuksiaan omina pieninä pisteinä. Mukaanlukien se meidänkin kohteemme. Tiukan kysely tuokion ja prosyyrien haalinnan jälkeen suuntasimme rinta kaarella kohti uusia seikkailuja…

 Tuonne siis olemme menossa.

Seuraavaksi minulle puuterisuksia siteillä ja nahoilla. Mankkaan suksihuolto olikin juuri sopivasti Japan osaston vieressä. Sinne siis kauppaa hieromaan… Kaikki tarvittavat kilkkeet olisi kyllä löytynyt, mutta se hinta. Siitä ei päästy yhteisymmärrykseen. Mutta sitten tärppäsi…

Savon Suksi Studion setä kirjoittaa yhteys tietojani juuri hankkimiini K2:n Ponttooneihin.

Setä kysyi jotta mihin ollaan menossa jonka jälkeen hän kaivoi seinältä ko sivakan. Tuumimme siinä vielä jotta kanootti olisi se varmin kapistus millä pysyisin pinnalla. Mutta kun juuri ne olivat juuri nyt päässeet loppumaan, joutuisin tyytymään Ponttooneihin. Melkoiset lätyskät nekin ovat. Sitten sattui jotain hassua.Sedän matitiikka hieman onnahti. Kassakoneessa killitti paketista 50e enemmän mitä siitä Ojalan laskuopilla tuli. Tästä seuranneen ylen hupaisankin väittelyhetken jälkeen saatiin kassakoneeseen oikea summa ja hilpakat vaihtoi haltijaa… Heillä oli siis yksi mallisuksi seinällä johon oli tarralapulla merkitty montako paria ko sivakkaa löytyy liikkeen syövereistä Mikkelistä. Yhteystiedot kirjoitettiin ylös ja kun en muistanut mononi kokoa suoralta kädeltä, setä lupasi ottaa maanantaina yhteyttä tämän asian tiimoilta. Liittyy ilmeisesti jollain tapaa siteen asennukseen. Omaa tyhmyyttäni en tosin älynnyt kysyä jotta mikä maanantai. Eilen se ei nimittäin ollut. Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Onhan maanantai aina ensi viikolla…

Tässä vaiheessa oli messuvieraiden ilmenemistiheys kohnnut tasolle ”sardiinit purkissa”, joten päätimme suunnata virvoittavien lähteiden äärelle. Pikaisen elpymisen jälkeen jatkoimme valloitusretkeämme teemalla: Työystävälleni uudet laskulapaset. Ne löytyivätkin loppujen lopuksi Scandinavian outdoorista kierroksella 3 tahi 4.

Kierroksien välillä oli hyvä käydä lepuuttamassa koipiaan snow stagella, jossa oli tärkeää asiaa koko päivän mm. lumiturvallisuudesta ja vapaalasku retken suunnittelusta.

Petter Reuter pitämässä luentoa lumiturvallisuudesta.

Mankkaan suksihuollon osastolta tarttui mukaan ja matkaan vielä tälläiset Black Diamondin teleskooppi sauvat. Hankintalistalle jäi vielä suksipussi ja vapaalaskulasit. Sitten matkarekvisiitta olisi hankittuna. Sillä monothan olin hankkinut jo noin vuosi sitten. Se kävi osimoilleen niin jotta menin paikalliseen Inter-Sporttiin vain katselemaan käsipainoja, kahvakuulaa tahi vastaavia joilla voisi hieman jumppailla kotona. Liikkeeseen saapumisesta parinkymmenen minuutin kuluttua kävelin ulos liikekeskuksen isoista lasiovista kainalossa pahvilaatikko joka sisälsi Salomonin Quest monot. Muistan ihmetelleeni jotta mitä pirua juuri tapahtui ja mitähän näillä meinasin tehdä kun minulla kuitenkin on vallan mainiot rinnemonot kotona varastossa. No, nythän niille tulee käyttöä…

-Jani-

P.S. 8 197 200 sekunttia osimoilleen…