Luonnon päivät: Nuku yö ulkona

Julkaistu: 18.6.2017

No nyt lähdettiin ulos mukavuusalueelta. Eli siis edellisessä postauksessa pohjustettu ”Nuku yö ulkona” oli nyt käsillä. Ruvettiin laittamaan kamoja rinkkaan ja reppuihin ja silloinhan se iski oikein tosissaan; ei ole tullut harrastettua yön yli kestäviä retkiä luontoon ja että vielä itse pitäisi kantaa kaikki kamat sinne. Päiväretkiä varten kyllä aika hyvät rutiinit on mitä sinne tarvii, mutta nyt iski epävarmuus, että mitä kaikkea tarvii ja onko nyt kaikki mukana. Vaikka reissussa ei oltaisikaan kuin yksi yö ja kaiken lisäksi noin 10 kilometrin päässä kotoa.

No joka tapauksessa kamoja ruvettiin lastaamaan reppuihin ja minulle rinkkaan myös aika paljon. Rinkassa mulla oli loppujen lopuksi teltta, 3 makuupussia, makuualusta, omat vaatteet, ruuat, keitin, valurautainen lättypannu ja mitähän kaikkea muuta. No joka tapauksessa painoa rinkalle kertyi ihan kunnioitettavasti 25kg. Noin niinkuin yhden yön reissua varten.

Lapset pakkasivat omiin reppuihinsa juomapullot, makuualustat ja omat vaatteet. Ja Aleksi otti lisäksi vielä juomapussiin 1.5 litraa vettä.

 

Matkaan

Matkaan lähdettiin kunhan ensin oli aamulla käyty Raatin urheilukentällä hyppäämässä korkeutta ja pituutta, eli noin kolmen aikoihin. Ensin lähtöjätskit.

Jätskiä

Jäätelöllä koneet käyntiin

Suunnitelman mukaan autolla Pilpasuon luontopolun parkkipaikalle ja siitä kävellen kohti Pilpakankaan laavua, jossa siis yön vietimme telttaillen. Launtaille kävelyä ei tullut kuin vähän reilu 4 km ja siksi lähdimmekin niin myöhään liikkeelle, ettei aivan tuntikausia tarvitse viettää laavulla. Heti alkumatkasta kävi selväksi, että hyttyset olivat saapuneet Ouluun!

Pitkoksilla

Pitkoksia on kohtuu paljon tällä reitillä.

Taukokahvit parin kilometrin kävelyn jälkeen Alakorkeakankaan muinaisella rannalla. Tämä oli 6500 vuotta sitten saari meressä.

Pilpasuo

Pilpasuon ylitys

Pilpasuon laidalla

Loistavaa pyöräilymaastoa

Yllä oleva polku kuuluu siihen pätkään jota kehuin aiemmassa kirjoituksessa.

Leirissä

Parin tunnin tallustelun jälkeen tultiin leiripaikalle Pilpakankaan laavulle. Muita ei sillä hetkellä laavulla ollut ja ruvettiin katselemaan telttapaikkaa samantien. Ajateltiin, että ihan laavun viereen ei telttaa haluta, vaan pidetään siihen ihan kohtuullinen välimatka. Tuolla alueella on hyvää maastoa telttailuun, tasaista maata löytyy paljon ja suuri osa siitä on pehmeää kanervikkoa. Siitä vaan etsii miellyttävän kohdan.

Telttapaikka

Meidän telttapaikka. Laavu taustalla.

Hetki kerettiin ihmetellä siinä rauhallisuutta ja sitten alkoikin tapahtumaan. Jokin läheinen kyläyhdistys tms. aikoin pitää kokousta ja tapaamista laavulla. Siihen liittyi myös hevostalli ja porukkaa sieltä. Kohta laavulla oli viitisentoista hevosta ratsastajineen, yhdet hevoskärryt ja puolenkymmentä autolastillista porukkaa 🙂 Onneksi ei telttaa laitettu ihan laavun lähelle, sen ois hevoset pian talloneet.

Hevoset

Hevosia laavulla

No he pitivät omia kokouksiaan laavulla ja me ruvettiin kokkailemaan omia herkkuja teltalla, eli perunoita kermanötköttikastikkeella. Oli muuten hyvää!

pottukermanötkött

Maistui aivan tosi hyvälle. Tosin todettiin, että ei yritetä heti tehdä samaa kotona, saattais tulla pettymys.

Laavu oli vallattuna pari tuntia ja sitten ratsukot poistuivat laukaten ja kärryt ja autot heti pian perässä. Hyttysiä oli aivan älyttömästi! Ilman täytti jatkuva ininä jonka rikkoi vain lähes taukoamatta kukkunut käki. Hetki oltiin konkkasta pihalla, mutta sitten todettiin, että ei siinä hyttyskeskityksessä viitsinyt olla ulkona joten siirryttiin telttaa pelaamaan Maijaa. Teltassa taas oli aivan älyttömän kuuma 🙂 Varmasti 30 astetta. No pelattiin hetki Maijaa ja makoiltiin teltassa ja sitten todettiin, että on tarpeeksi unohdettu hyttysten määrä ja lähdettiin paistamaan lättyjä.

lätyt

Lättyjä hyttysten keskellä

Melkein purkillinen hilloakin tuhottiin lättyjen kanssa. Aika näppärä oli tuo valmis lettutaikina johon vaan lisättiin 5 desiä vettä ja sekoitettiin. Ainakin tuossa kuvassakin näkyvässä juomapullossa sen sai sekoittumaan hyvin kun vaan ravisteli hetken kunnolla. Ja valurautapannulla paistettuna, niin olihan ne hyviä. Juurikaan pidemmälle reissulle en kyllä viitsisi tuommoista pannua kantaa, mutta tämän matkan meni ihan hyvin. Lättyjen jälkeen sitten vielä hetki Maijaa teltassa ja sitten nukkumaan.

Aurinko laskee

Aurinko laskee

No se tuo nukkuminen kun itsellä on monesti aika onnetonta ihan kotioloissakin, niin saatikka sitten tulikuumassa teltassa makuualustalla surkean tyynyn kanssa… No siinä sitä sitten pyörittiin. Lapsillakin oli hetki muka kauhean vaikeaa ja ei millään saa unta, mutta niimpä molemmat simahti kuitenkin aika pian. Jossain vaiheessa sitten itsekkin ainakin torkahdin ja heräsin aamuyöstä todetakseni, että oli ruvennut satamaan vettä ja teltassakin lämpötila laskenut sen verran, että pystyi harkitsemaan makuupussin sisälle siirtymistä, sen jäkeen nukkuminenkin tuntui mukavammalta. Loppujen lopuksi jonnekin kuuden paikkeille asti sain sinniteltyä ja sitten rupesin surffailemaan. Jossain vaiheessa siirryin laavulle kahvin keittelyyn. Kyllähän siinä kelpasi kahvia juoda yksikseen hiljaisuudessa ja kaikessa rauhassa ja tämä kaikki reilun 10 kilometrin päässä keskustasta. Pari kuppia kerkesin juoda ennenkuin Aleksi liittyi seuraan ja lopulta yhdeksän aikoihin piti käydä Heidikin herättelemässä, ettei aivan päivä mene ohi. Aamupalaksi pikapuuroa annospusseista ja leipää.

Aamupalalla

Aamupalalla

Aamupalan jälkeen ei ollutkaan muuta jäljellä kuin leiri kasaa ja patikointi autolle. Tuo matka ei ollut enää kuin pari kilometriä joten siihen ei kauhean kauaa mennyt ja kun rinkkakin oli kaiken tämän syömisen jälkeen keventynyt ties kuin paljon niin mikäpä siinä marssiessa. Pitkospuita oltiin tuolle loppupätkälle uusimassa ja aivan syystäkin, vanhat olivat melko lahot jo. Ennenkuin viimeiselle laavulle saavutaan on aika märkä paikka ja siinä oli melkoinen pitkospuuhässäkkä mitä pitkin edetä.

pitkokset

Pitkokset levällään

Tuosta viimeiseltä laavulta ei ole enää kuin pari sataa metriä autolle ja sitten kotia kohden.

perillä

Perille päästiin ja yö on nukuttu ulkona

No kannattiko?

Kannatti ehdottomasti! Olin kyllä itse ennen reissuun lähtöä jo melkein sen kannalla, että olispa se mukava jäädä tähän kotiin vähän ottamaan aurinkoa ja lämmittää sauna ja ottaa rennosti ja tämä siksi, koska se olis ollut niin helppoa. Ei ole tämmöistä reissua tullut tehtyä ennen niin tämä vaati itseltä miettimiestä ja suunnittelua. Periaatteessa toki tosi helppoa ja monille varmasti aivan itsestäänselviä juttuja tämmöiset yöpymiset metsässä, mutta ei näin aloittelijalle. Ei näköjään se, että kohtuu paljon tekee päiväretkiä auta siihen kun pitäisi yö viettää metsässä. Mutta kuten niin monesti on monessa paikassa todettu, niin aina kannattaa lähteä! Lapset tykkäs reissusta, minä tykkäsin reissusta ja kaikki meni hyvin. Ja tämä kaikki 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa!

Ja tulipa otettua haaste vastaan ja nukuttiin yö ulkona. Vahva suositus!

Loppujätskit tottakai myös:

loppujätskit

Kommentoi

Luonnon päivät: Nuku yösi ulkona – valmistelut

Julkaistu: 16.6.2017

Johanna lähti tyttöjen mökkireissulle Rokualle niin me päätettiin lasten kans ottaa osaa Luonnon päivien Nuku yö ulkona tapahtumaan. Ympäri Suomea on monenlaisia tapahtumia, mutta me ei nyt mihinkään semmoiseen ajateltu osallistua, vaan lähdetään vaan testaamaan telttailua kohtuu lähelle kotia ja helppoon paikkaan. Me ei oo koskaan oltu porukalla metsässä telttayötä. Pari kertaa leirintäalueella, mutta siinäpä se. Itselläkin viimeinen metsässä vietetty telttayö taitaa olla armeijassa. Jopa se ois siis aikakin lähteä testailemaan kuinka se onnistuu. Ajattelin, että jos tässä aika lähellä pysytään eikä kovin pitkiä matkoja kävellä niin eiköhän se siitä. Ja lähdetään taas runsaitten eväiden kanssa liikkeelle. Kävelymatkaa tulee sen verran vähän, että jaksaahan sitä kantaa vähän tavaraakin.

Yöpyminen

Meillä itsellä on semmoinen ns. festariteltta joka kyllä auton peräkontissa kulkee näppärästi, mutta ei mikään kaikkein paras retkeilyyn. Minun vanhemmilta sain lainaan enemmän retkeilyyn tarkoitetun kolmen hengen tunneliteltan jolla varmasti pärjätään. Makuupusseja meillä on yksi uusi kolmen vuodenajan Marmotin pussi, yksi vanha McKinleyn, varmaankin myös, kolmen vuodenajanpussi ja yks jonkun vuoden vanha kesäpussi. Eiköhän niillä yö pärjätä, varsinkin kun ennuste lupaa kohtuu lämmintä.

makuupussit

Makuupussit, makuualustat ja teltta

Ruoka

Ruoaksi ajattelin tehdä semmoisen peruna nötköttikermakastikehässäkän. Viime aikoina on tullut enemmän retkeiltyä talvella ja silloin ei paljon tarvitse miettiä ruokien pilaantumista. Nyt parinkymmenen asteen lämmöissä se on kuitenkin jo jonkinlainen mietinnän aihe. Ainakin näin itse pähkäilin. Meillä ei lapset kauhean innostuneita ole noista valmiista retkiruokapusseista. Itselle ne maistuu ihan hyvin, mutta kun nyt siinä tulee todennäköisesti olemaan aikaa ihan hyvin, niin ruuanlaittoonhan sitä on mukava hetki käyttää. Vaikkei tässä nyt mitään gourmeeta ollakaan tekemässä. No joka tapauksessa idea on, että keitän varhaisperunat, sitten teen valmispussista kermakastikkeen jonne sekaan pilkon sikanautatölkistä lihat ja siinähän se 😀 Uskoisin että maistuu aivan hyvin. Jälkkäriksi / iltapalaksi sitten ”lisäävainvesi” lettutaikinapussista letut. Ja hilloa kaveriksi. Aamupalana luotan puuron voimaan, tosin aivan pikapuurona tällä kertaa. Ja vielä varulta nakkipaketti mukaan, jos syödään sunnuntaina vielä lounaskin metsässä. Ja sinappi pitää muistaa.

retkiruuat

 

Ruuanlaitto

Metsäpalovaroitus näyttää olevan voimassa huomenna Oulun alueella joten ruuat tehdään kaasukeittimellä. Mukaan lähtee myös valurautapannu jolla voi lätyt paistaa. Sitä en ole koskaa testannut tuon kaasukeittimen kanssa mutta miksipä se ei toimisi? Lusikkahaarukoita on Pyhällä vaunussa 7 kappaletta ja vain yksi täällä kotona… No pitää ottaa muunlaisia lusikoita ja haarukoita. Lapset oli isovanhempien kanssa heti koulun loppumisen jälkeen saariston rengasreittiä kiertämässä ja toivat tuliaisiksi hienot retkilautaset/kulhot Scandinavian Outdoor Storesta ja ne saa nyt tulikasteen. Juomapulloja toki myös. Ja varmaan myös juomapussi rinkkaan. Laavun vieressä on lähde, mutta otetaan nyt kuitenkin kotoakin ihan reilusti vettä mukaan.

ruuanlaitto

Ruuanlaitto- ja ruokailuvälineitä

Että näin. Tämmösillä eväillä ollaan huomenna lähdössä liikenteeseen. Vaatteisiin en nyt tässä sen kummemmin puuttunut, kun niitä ei nyt hirveesti mitään tarvita mukaan. Kunhan nyt vaatteet päälle ja kuiva paita mukaan. Toki pitäähän sitä vähän muutenkin varautua, mutta ei nyt ihan kauheasti näin lyhyeen reissuun.

Katsotaan jos sunnuntaina kerkeäisi kirjottaa sitten reissun jälkeiset tunnelmat.

1 kommentti

Oulun paras maastopätkä: Valkiasjärventie – Pilpakangas

Julkaistu: 08.6.2017

Oispa ollut makia paikka tehdä kunnon klikkiotsikko 🙂

Kesä on saapunut Ouluun! Pitkästi yli 20 lämmintä ja aurinko paistaa. Niimpä olikin hyvä lähteä tekemään vähän pitempi maastopyörälenkki. Normaalisti tulee kuitenkin pyörittyä tuossa lähistöllä noita tuttuja polkuja joista tulee semmoinen n. 1.5h lenkki. Nyt ajattelin, että olisi hyvä saada välillä vähän pidempikin lenkki tehtyä ja mielellään kohtuu rauhallisella vauhdilla. Suunnaksi otin Niilesjärven ja Valkiaisjärven suunnan. Kaakkurin suunnalta kun lähtee niin tulee aika paljon siirtymää tuolle lenkillä, mutta onpahan sitä vähän rauhallisempaa ajoakin sitten.

Niilesjärven jälkeen kääntyy oikealle yksityistie jota pitkin pääsee polun alkuun. Tuon tien varrelta lähtee aika monta polkua, osa niistä menee tosi märkiin paikkoihin. Tuo polku mistä itse tykkään lähtee ehkä reilun kilometrin päästä Valkiaisjärventiestä. Polku lähtee sähkölinjan alla vasemmalle tiestä. Ja tästä alkaa se minun mielestä paras maastopätkä Oulussa. Ainakin niistä mitä minä olen ajanut. Siinä on mukavan vauhdikasta singleträkkiä, teknisempiä pätkiä ja lähempänä Pilpakangasta oikein kunnon neulaspolkuakin.

Reitin alkupään polkua, kuva on otettu joskus aiemmin kun en tänään oikeen muistanut kuvailla.

Alussa on tosiaan tuommoista perinteistä singleträkkiä jossa on kiviä siellä täällä, mutta vauhtia voi kuitenkin pitää jonkin verran yllä. Jossain vaiheessa polku muuttuu vanhaksi metsäkoneen uraksi, eli siinä menee kaksi polkua vierekkäin, mutta mikään tie se ei ole. Tämä pätkä kiertelee metsässä kohti Sanginjoentietä. Kun tullaan tuolle tielle lähdetään ajamaan golfkentän vieressä menevää linjaa eteenpäin. Tässä on varsinkin alussa hieman teknisempää pätkää ja polku laskee alas suolle jossa on melko märkää. Tuon kohdan pystyy kiertämään oikean kautta risukon läpi, mutta tänään se montun pohja oli sen verran ”kuiva”, että siitä pääsi ajamalla kovinkaan pahasti kastumatta. Tämä polku päättyy hiihtoladun pohjalle jota pitkin pääsee Sankivaaran golfkentän parkkipaikalle.

Teknisempää

Golfkentältä kannattaa suunnistaa Sanginjoen varteen missä kiemurtelee oikein mukava polku. Välillä se käy pikku pätkän kuntoradalla ja palaa sitten taas metsään ja joen rantaan. Aikansa kun on tuota ajellut tulee vasemmalle mäki jonka voi polkea ylös ja laskea lyhyen DH-pätkän alas. Radan alaosaan on tehty pari hyppyriäkin, että siitä vaan hyppimään. Sitten reitti jatkuu joen rantaa eteenpäin käsikäyttöiselle köysilossille. Siitä yli ja kohti Pilpakangasta.

Sanginjoen ylitys

Joen toisella puolella onkin helppo ryhtyä seuraamaan Tervareitin opasteita. Sitä reittiä voi sitten jatkaa vaikka koko 100km Rokualle. Tässä tulee myös pian eteen melkoinen juurakko. Kohtuu tiheässä metsässä tosi isoja juuria. Tässä meinaa mennä joskus suorastaan hermot kun ei saa vauhtia pidettyä vaan vähän väliä tökkää juurakoihin. No kun tästä kuitenkin kohtuu lyhyestä osasta on selvitty pääsee treenaamaan hetkeksi pitkospuilla ajamista. Näitä on Syötettä ajatellen ihan hyvä välillä treenailla, koska Syötteellä pitkospuukohdat on kuitenkin semmoisia mukavia lepohetkiä, kunhan niillä ajaminen vaan luonnistuu. Jos niissä rupeaa kovin jännäämään niin todennäköisesti tippuu. Pellon reunan ja pitkospuiden jälkeen reitti kääntyy pikku ylämäkeen (Oulun alueella suorastaan suureen ylämäkeen) ja sitten alkaa tosi vauhdikas neulaspolku jota saa paahtaa oikein tosissaan. Puut vilisee silmissä ja välillä aika lähelläkin, mutta on tuota niin mukava ajaa, että pakko siinä on vähän vauhtia kerätä. Tämän jälkeen saavutaan Pilpakankaan laavulle, tuo minun mielestä paras pätkä jatkuu tästä vielä muutaman kilometrin eteenpäin, mutta tässä on myös hyvä taukopaikka ja voi vaikka ajaa saman reitin takaisin. Aika hyvä idea voisi olla esim. että ajaa autolla Valkiasjärven parkkipaikalle ja lähtee siitä käymään tuolla Pilpakankaalla ja ajaa samaa reittiä takaisin ja lenkin päälle Valkiaisjärveen uimaan. Matkaa tuossa tulee varmaan vähän reilu 10 km suuntaansa, eli kuitenkin ihan ok lenkki.

Pilpakankaan laavu

Itse jatkoin tästä vielä kohti Pilpajärveä ja kiersin luontopolun ympäri. Se on kyllä melkoista tunkkaamista välillä. Louhikkoa, juurakkoa, kaikkea ihanaa. Ja kävimpä kerran yhessä 90 asteen pitkospuiden mutkassa tutustumassa lähemmin myös suohonkin 🙂 No eipä siinä muuta kuin märkä kenkä ja hanska, ei haitannut tässä kelissä mitään. Luontopolun jälkeen ajalin aika lailla teitä pitkin takaisin kotiin. Mittaa lenkille tuli 45km ja aikaa meni 3.5h eli pidemmän lenkin tavoite tuli kyllä minun mittapuulla täytettyä.

Muutenkin maastossa on tullut ajettua ihan kohtuullisen hyvin viime aikoina. Sports tracker kertoo, että toukokuun puolivälistä lähtien tänään oli yhdestoista maastolenkki. Aikaa maastossa on mennyt n. 20h ja kilometrejä kertynyt kolmisensataa. Se on aina vähän hankala tuossa Syöte MTBn ajankohdassa, että kun se on elokuun alussa, niin siinä on takana just lomakuukausi ja silloin tulee itsellä ajettua vähemmän kun on reissussa yms. No pitää yrittää jaksaa ajella kuitenkin.

Kertokaa toki myös mistä löytyy parempi reitti, Oulusta mielellään 🙂

Ja en tiedä miksi kun noita kuvia klikkaa auki, niin ne tuntuu kääntyvän aina kyljelleen. Koitan selvitellä.

EDIT: Tämähän selvisi kiitos Facebookin. Pitää jatkossa muokkaila kuvat kuntoon ennen siirtoa, en taida jaksaa näitä kaikkia kuvia ruveta muokkaamaan.

Ja ilmenneen toiveen myötä, niin tässä vielä jonkinlainen karttanäkymä reitistä.

EDIT 10.5.2018: Tässäpä vielä jonkinlainen gpx ladattavaksi: https://jalki.fi/routes/1674-pilpakangas-gpx

3 kommenttia

Kesää kohti: suunnitelmia

Julkaistu: 01.6.2017

Lapsilla loppuu koulu ylihuomenna ja juuri äsken satoi lunta 🙂

Tälle kesälle on suunniteltuna ainakin koko perheen reissu Lofooteille asuntoautolla heinäkuussa, Syöte MTB 60km elokuun alussa – muu perhe ei tänne ole ajamaan tulossa, mutta ehkäpä kannustamaan – ja Huttujärven varaustupa Pyhällä on varattuna yhdeksi yöksi elokuun puolivälin tienoilla.

Lofoottien suunnitelmat ovat aika täysin auki, ainoastaan ajankohta on lyöty lukkoon. Tai oikeastaan vasta lähtöpäivä on lyöty lukkoon, reissun kesto ei niinkään. Yli viikko, alle kaks. Ehkä. Kirjastosta on myös lainattu Lofooteista kertova kirja, mutta enpä ole sitä vielä pahemmin kerennyt katselemaan. Joku mäki siellä kiinnostaisi käydä huiputtamassa. Ei mitään kovinkaan vaikeaa, mutta semmonen mukavan korkuinen jonne koko perhe helposti ja turvallisesti pääsee. Muuten oikeastaan tieto Lofooteista on Huipussa (http://huippufreeride.fi) ollut laskujuttu sieltä ja olisikohan sama lehti josta luin Unstadin surffirannasta. En osaa surffata, mutta olisi ihan mielenkiintoinen paikka käydä katsomassa. Ja toki valassafareista on kuullut juttua. Jotkut ovat olleet hienoja ja toiset vähemmän hienoja merenkäynteineen.

Syöte MTB tulee olemaan kolmas kerta tuossa ”kisassa”. Minulle se ei kylläkään kisa ole, vauhti ei riitä siinä kisaamaan muuta kuin itseään vastaan. Ja siinäkään kisassa ei meinaa pärjätä. Kolme vuotta sitten kävin eka kerran ajamassa Syötteellä ja heti siinä 10 kilometrin ajelun jälkeen Pytkynharjulla menin tyylikkäästi tangon yli ja oikea solisluu meni poikki. Käsi oli 6 viikkoa kantositeessä ja sitten jatkettiin taas. Tuo ei siis ollut virallinen Syöte MTB tapahtuma, vaan oma tutustumisreissu maastoihin.

Solisluu

Eka kerta itse Syöte MTB tapahtumassa oli toissa kesänä. Keli oli aika kylmä ja kostea. Krampeilta ei säästytty, shortsit repes ja melkoisen mutaisena pääsin lopulta maaliin. Aikaa taisi mennä hieman alle 6 tuntia.

Revenneet pelihousut ja ”rusketusrajat”

Viime kesänä keli oli nätimpi ja polut vähän kovemmassa kunnossa ja ajasta lähtikin puolisen tuntia pois. Krampeilta ei taaskaan säästytty mutta ehkä se vähän helpommin meni kuin vuotta aiemmin.

Maaliin tulossa

Aikasempina vuosina olen harrastanut kovasti ympärivuotista työmatkapyöräilyä, mutta tänä vuonna se on jäänyt käytännössä pois kokonaan. Maastoajelut aloitin vasta tuossa toukokuun alussa ja sitä on nyt yrittänyt ylläpitää, että pari kertaa viikossa tulisi käytyä ajamassa. Talven kuntoilusta ovat huolehtineet 1-2 kertaa viikossa koripallonpeluuta ja viikonloppujen laskureissut. Saa nähdä miten käy… Mäkien nousuhan siellä Syötteellä tämmöistä Oulun mäkiin (moottoritien meluvallit ja alikulkutunnelit) tottunutta syö. Pitäisi viitsiä käydä muutamia kertoja ihan vaan ajamassa noita muutamaa Oulun mäkeä (Rusko ja Köykkyri Kempeleessä) ylös alas.

Elokuun puoliväliin varattiin tosiaan Huttujärven vuokratupa (http://www.luontoon.fi/huttujarvivuokratupa) Pyhän lähistöltä yhdeksi yöksi. Sinne tulee semmoinen kymmenisen kilometriä kävelyä suuntaansa. Ei olla käyty tuolla kukaan vielä aikasemmin, että ihan uusi kohde Pyhällä meille. Edestakaisin samaa reittiä ei kuitenkaan tarvitse kävellä vaan siinä voi tehdä vähän lenkin oloisen kierroksen ja nukkua yön välillä. Toiseen suuntaan mennessä voi mennä Oravalammen kautta Noitatunturin yli ja käydä vaikka Peurakurua ja keroa katselemassa ja palata sitten Karhunjuomalammen ja pohjoisrinteiden kautta takaisin. Koko perheellä on aikasemminkin käyty Oravalammella asti ja Johannan kanssa on kesällä käyty myös Noitatunturin päällä. Aleksi pääsi siellä käymään viime talvena eka kerran, mutta Heidi ei ole vielä koskaan siellä käynyt, että siitä tulee ainakin yks etappi hänelle.

Noitatunturilla

Noitatunturilla Aleksin kanssa

Tämmöisiä kesän pääsuunnitelmia nyt ainakin tässä vaiheessa. Ja noista olisi tarkoitus myös jonkinlaisia postauksia kirjoittaa. Muita reissuja sitten miten kerkeää ja huvittaa. Tuosta Syöte MTB:hen valmistautumisesta/maastopyöräilystä Oulussa, voisin kirjoitella seuraavassa postauksessa.

Kommentit olisivat erittäin tervetulleita! Tämä on eka blogi jota kirjoitan, niin kyllähän ne kommentit kehittää. Niitä voi kirjoitella tuohon alle.

Eiköhän se kesäkin sieltä vielä tule.

Loppuun vielä loistava uusi biisi, tanakkaa suomalaista punkkia: Tasaraha – Lohduton

Kommentoi