auringonlasku1

Pyhätunturi kesällä – parasta!

Julkaistu: 24.7.2017

auringonlasku1Melkein viikko vierähti Pyhällä. Ilmat olivat suotuisat ja kun täällä vaan viihtyy. Johannalla iski kylläkin ärhäkkä angiina ennenkuin tänne lähdettiin ja oli tiedossa, että sen kummempia vaelluksia ei voida tehdä porukalla kun Johannalla on kahden viikon kielto minkäänlaisesta hikiliikunnasta. No itse kävin sen Pyhä-Luosto-Pyhä maastopyöräreissun ja toisella kerralla kahden huipun kierroksen, eli Soutaja-Kultakero. Lisäksi on kerätty kasveja kasvioon,  käyty uimassa Astelin rannassa, syöty vohveleita Tsokassa, paistettu lättyjä Tajukankaalla yötä myöten, katseltu auringonlaskua Kultakeron huipulla, harjoteltu rappelointia, tehty ritsa, harjoteltu railopelastusta, istuttu Callen terassilla, grillattu kertakäyttögrillillä makkaraa ja kanaa, syöty Huttu-uulan a’la carte puolella aivan loistavaa ruokaa ja muuten vaan nautittu. Sekä hermostuttu järkyttävään määrään paarmoja! Tässäpä kuvia:

auringonlasku2

Aurinko laskee Pyhäjärven ja Luoston taakse

Tajukankaalla

kuorinki

Kakkonen ja kolmonen, eli Ukonhattu ja Noitatunturi. Ja näkyykö Kuorinkikurussa vielä vähän luntakin.

auringonlasku1

Sinne se laskee

poroja

En ollut ainoa auringonlaskun ihmettelijä

zpulley

Railopelastutreenit käynnissä. Paarmoja ihan älyttömästi.

ritsa

Ritsan testausta

Rappelointia

Aleksi naamioituneena taustaan

 

 

 

 

 

Kommentoi

isokuru

Pyhä-Luosto Tunturi MTB tutustuminen

Julkaistu: 21.7.2017

Lofooteilta kun kotiuduttiin, niin muutama päivä oltiin kotona ja sitten lähdettiinkin Pyhän suuntaan. Vähän treeniä Syöte MTB:tä varten saa kun käy ajamassa Pyhä-Luosto MTB reitin. Tultiin paikalle torstai-iltana ja heti perjantai-aamuna yhdeksän aikaan olin Luontokeskus Naavassa ja sain sieltä reittikartan mukaan ja opastuksen, että valkoisia kylttejä joissa on maastopyöräilijän kuva pitää seurata. Kuulostaa selkeältä.

(Jos et jaksa lukea, niin tässä pikku video matkalta: https://youtu.be/dP97yWhU7hQ )

Reitti lähtee latupohjaa Polarin edestä kohti Pohjoisrinteitä. Latupohjaa ajetaan n. 4km ja sen jälkeen reitti muuttuu enemmän poluksi. Polkua pitkin ajetaan Kiimaselälle ja Kiimaselän mökkialueen läpi ajetaan alueen hiekkateitä pitkin. Kiimaselästä (Kiimaselältä?) Huttulomaan reitti on paikoitellen melko märkä. Menomatkalla tuo ei niin haitannut kun tuoreilla jaloilla vaan polkaisi muta/suopätkien yli. Palatessa meno oli hankalampaa. Oikea reisi oli krampannut jo aiemmin ja piti varovasti mennä, ettei se kramppaa uudestaan ja joutuu pysähtymään keskelle märintä kohtaa…

Tuosta märästä kohdasta kun selviää niin tullaan hiekkatielle joka vie Huttulomaan. Siinä on  mukavan vauhdikas lasku joka lopussa kääntyy ysikymppisen mutka ja lähtee polkuna kohtuu pitkään nousuun Huttutunturin kuvetta pitkin. Nousun jälkeen seuraa, tottakai, lasku, joka oli vauhdikas ja paikoin kivikkoinen ja siinähän se käärme pääsi puremaan ja vanne iski tyylikkäät vierekkäiset reiät sisuriin. Onneksi oli vaihtosisäkumi mukana.

Siitä jatkettiin nousu Kapustan päälle ja siitä taas vauhdikas lasku alas. Kohtuu mutainen välillä, että tarkasti sai mennä ettei ole naamallaan mutalällyssä. Latvavaaran kiersin mennessä menosuuntaan nähden oikealta ja tullessa vasemmalta. Siitä Pyhälammen laavulle ja piiiiiitkä nousu Lampivaaraan Ametistikaivoksen viereen. Siitä sitten hiekkatietä Luostolle asti. En tiedä sitten että kiertääkö reitti itse tapahtumassa elokuussa myös tuon Luoston kierroksen, minulle riitti että ajoin Luostolle. Kävin hotellilta ostamassa pari pulloa jaffaa ja istahdin polun varren penkille syömään eväitä.

Ja sitten paluumatkalle. Aika lailla samaa reittiä. Piiiiitkä nousu Lampivaaraan oli siis nyt piiiiitkä lasku Pyhälammen laavulle. Vähän sen rengasrikon jälkeen piti ottaa varovaisemmin, ettei uutta rikkoutumista tulisi. Aika paljon on terävää rakkakiveä tuolla polulla. Latvavaarassa nousu Porontahtomaan tuntui lähes pystysuoralta nousulta ja samoin Kapustan nousu oli raastava. Huttuvaarassa, jossa menomatkalla rengas rikkoutui iski ensimmäiset krampit. Se on aina sama paikka. Oikea sisäreisi tuosta ihan vähän polven yläpuolelta. Mäen päällä vähän venyttelyä ja jalan heiluttelua ja pystyi taas jatkamaan. Huttuloma-Kiimaselkä välin vesikot tuntuivat tosiaan hankalilta nyt palatessa ja hieman ennen Pohjoisrinteitä iski kramppi taas reiteen ja piti pistää kävelyksi. Hetken kävelyn jälkeen helpotti ja loppumatkan pystyikin taas ajamaan. Pohjoisrinteiltä ilmoittelin majapaikkaan, että kohta perillä ja vähän ajan päästä vastaan tulikin pari tuttua naamaa ja pyöräiltiin loppumatka yhdessä. Hyvä niin, aika puhki rupesin jo olemaan!

Koko reissu mulla oli aivan hieman alle 70km, että vaunun pihassa mietin, että pitääkö käydä vaadittavat sadat metrit ajamassa, mutta ei tarvinnut. Aikaa meni kaikkineen vähän alle 7.5h. Täys työpäivä. Maisemat oli hienot ja reitti mukavan vaihteleva. Pääosin reitti oli hyvin merkattu, muutama paikka vähän oli arpomista. Saa nähdä sitten miten itse tapahtumassa kun tuo on kuitenkin edestakainen reitti, että kuinka siellä tulee ahdasta esim Lampivaaran nousussa kun toiset matelee ylöspäin ja toiset lasettaa urku auki alaspäin… Ja tosiaan silloin on lähtö vasta klo 12 ja palkintojen arvonta alkaa jo klo 17, ainakin aikataulun mukaan. No pitää noutaa sitten arpajaisvoitot jälkikäteen 🙂

Illalla vielä käytiin Huttu-uulassa ja XL poronkäristys (250g poroa) upposi aika helposti ja oli mielettömän hyvää! Niinkuin aina.

Muutama kuva vielä loppuun:

isokuru

Isokuru nähtynä jostain ennen Kiimaselkää suon laidasta

kansallispuisto

Ennen Huttulomaa, kun siirrytään kansallispuiston alueelle

hajosi

Siihen se levahti

kapusta

Tauko Kapustan tuvalla paluumatkalla

 

 

1 kommentti

lofootit

Lofootit 2017

Julkaistu: 16.7.2017

Upea paikka tuo Lofootit! Kannattaa mennä käymään. Maisemat on huikeat! Vuoret on jyrkkiä ja karuja, mutta samalla tosi vihreitä ja reheviä. Nyt kun on kerran käynyt, niin ehkä voisi suunnitella semmoisen reissun, että mitä kaikkea haluaisi nähdä, eikä vain mennä vähän arpapelillä sinne ja tänne. Meillä reissu kesti 8 päivää ja kilometrejä tuli n. 2100. Tämä siis Oulusta Ouluun ja kuljimme asuntoautolla.

Oulu-Gällivare

Loma alkoi perjantaina ja heti töiden jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Asuntoautoa oli toki pakattu jo parina aikaisempana iltana, joten lähtö oli aika helppo. Matka sujui hyvin ja ei ollut tarkkaa päämäärää mihin asti ajetaan. Googlen street viewlla olin muutamia risteyspaikkoja katsonut etukäteen ja yksi yöpymisvaihtoehto oli risteys jossa E10 kääntyy kohti Kiirunaa hieman ennen Gällivarea. Kello rupesi olemaan sen verran, että todettiin sen olevan hyvä yöpymispaikka. Trafikverketin Rastplatsit ovat Ruotsissa varsin siistejä, jos niitä vertaa vaikka Suomen levähdyspaikkoihin joissa ei oikein vessassa uskalla mennä käymään. Semmoinen oli siis eka yöpymyspaikka ja heti levähdysalueen vieressä olikin hieno koski ja vanha kivisilta joita vielä ennen nukkumaanmenoa käytiin ihmettelemässä.

kivisilta gällivare

 

Normaaliin tyyliin, minulla loppui uni kun muut vielä nukkuivat täyttä päätä ja lähdin kuvailemaan siltaa ja keittelemään kahvia ulos. Kun muutkin olivat heränneet jatkettiin matkaa kohti Kiirunaa.

kivisilta aamulla

Kivisilta aamuauringossa

Norjaan

Kiirunassa tankkaus ja vähän ostoksilla käyntiä ja jatkettiin kohti Riksgränseniä. Alunperin oli mietitty, että voitaisiin olla Riksulla yötä ja ehkä käydä siinä ympäristössä vähän katselemassa. Kyseltiin siitä Riksun ICAsta että mitenhän vaunualueella yöpyminen tms, mutta meinasivat vaan, että Björklidenissä on lähin campingalue, niin ajateltiin ja kun vettäkin satoi, että ajetaankin Narvikiin leirintäalueelle. No sittenhän kävi niin, että se Googlen kertoma leirintäalue olikin suljettu ja löytyihän siitä kommentti Googlestakin, että alue on suljettu. Siinä sitten Narvikin Reman pihassa mietiskeltiin seuraavia liikkeitä ja todettiin, että eiköhän jatketa matkaa ja katsotaan jostain pian nukkumispaikka. Kello oli kuitenkin jo siirtynyt illan puolella ja kilometrejä oli tullut aivan tarpeeksi pariin päivään. Onneksi aika pian tulikin vastaan Oyjordin leirintäaluekyltit ja sinne tyytyväisenä suunnattiin. Leirintäalueella asiakaspalvelualtis isäntä juoksikin heti vastaan ja sisäänkirjautuminen onnistui näppärästi autosta nousematta. Ei muuta kuin auto parkkiin ja iltapalan laittoon. Siinä iltasella sitten mietittiin seuraavaa päivää jolloin pitäisi Lofooteille asti päästä, että mitäs ja minne sitä nyt sitten seuraavaksi. Todettiin, että ajetaan Unstadin rannalle ja ihmetellään siellä seuraavan kerran.

oyjord camping

Näkymä Oyjord campingista Narvikin vuorten suuntaan.

Itse Lofootit ja Unstad

Aamulla siis otettiin suunnaksi edelleen E10 ja Å i Lofoten. Tuota kylttiä kun seurailee niin aika pitkälle pääsee. Aikaa Lofooteilla ajaminen kyllä ottaa ja asuntoautolla välillä tiet tuntuu melko kapeilta, mutta ei tullut kertaakaan mitään ongelmia. Itse kun muistaa väistellä ja muut tuntuu väistelevän myös niin eipä siinä kun tarkasti ajelee.

Aikaa kului taas useampi tunti käsittämättömän hienoissa maisemissa ajellessa, mutta lopulta päästiin Unstadin tunnelista läpi ja upea maisema levisi eteen. Laakso muutamine taloineen ja peltoineen vuorten reunustamana ja meri toisessa suunnassa vastassa. Upean näköistä! Unstad on siis nykyään surffaajien suosima paikka jossa on ilmeisesti hyvät aallot. En harrasta itse surffausta, niin en oikein osaa sitä sen kummemmin kommentoida. Surffaajia joka tapauksessa paikalla oli paljon. Ajelimme ensin rannalle asti ja katselimme siellä, että mikä on meininki. Siellä oli telttoja ja asuntoautoja majoittuneena, mutta ei suihkuja tai vessoja. Ajattelimme itse, että ehkä mieluummin siirrymme parempien palvelujen ääreen ja menimme Unstad Arctic Surf alueelle. He järjestävät myös surffauskoulutusta ja vähän jäi mietityttämään, että surffaaminen Lofooteilla voisi tulevaisuudessa olla yksi hieno kokemus. No meillä oli kuitenkin mielessä viereisen Nonstindenin huiputus ja respasta siitä kysäistiin ja se on kuulemma hieno ja kiva reissu. Että sinne vaan.

Nonstinden

Parkkeerattiin auto ja pakattiin reput ja lähdettiin marssimaan kohti rantaa mistä lähtee polku kohti Nonstindeniä. Tämän ohjeen mukaan reitti on edestakainen ja tämän mukaan taas ympyräreitti, mutta reitti lähdetään kiertäämään eri suuntaan. Respan ohjeiden mukaan lähdimme kiertämään tuon ensimmäisen ohjeen mukaan ajatuksena kuitenkin kiertää koko kierros ympyräreittinä.

Nonstindenille

Kohti taustalla melkein näkyvää Nonstindeniä. Itse huippu jää tuonne taakse piiloon.

Kun tie rannassa loppuu pääsee portista lampaiden aitaukseen mitä tuo koko vuori on. Lampaan jätöksiä saa siis varoa koko ajan. Polku lähtee nousemaan rannasta pieneen solaan josta pääsee makean veden järven, Utdalsvatnetin, rantaan. Tuosta järvestä tulee Unstadin juomavesi kuulemma.

Utdalsvatnet

Utdalsvatnetin rannalla

Järven jälkeen polku lähtee nousemeen paikoitellen varsin jyrkästi. Ainakin näin tasamaiden tallaajana välillä suorastaan hirvitti, mutta kyllä sieltä turvallinen reitti löytyi aina. Tarkasti kyllä tämä katsottiin, varsinkin kun lasten kanssa ollaan liikkeellä. Lapsethan kyllä kiipeää varmasti paremmin kuin mitä itse pääsee, mutta kun itseä rupeaa jännittämään heidän puolestaan.

Nousemassa Nonstindenille

Nousemassa Nonstindenille

Lampaat

Tämä kaksikko oli vallannut polun täysin ja täytyi mennä vähän polulta pois, että pääsi heidät kiertämään

No kiipeäminen meni kuitenkin hyvin vaikka välillä kivikoissa polku katosikin lähes kokonaan ja isoimpien lohkareiden kiertämiseen piti vähän etsiä reittiä. Maisemat olivat upeat vaikka välillä pilvet tulivatkin vähän päälle, mutta poistuivat kuitenkin nopeasti. Eka nousun jälkeen on pitkä tasainen harjanne jolla keiteltiin kahvit ja syötiin vähän evästä ennenkuin jatkettiin oikealle huipulle.

Huippu lähestyy

Unstad

Unstad

Kahvia

Kahvia ja eväitä

Nonstindenin huipulla

Heidi lisää oman kiven Nonstindenin huipun kivikekoon

Huipulta lähtee polku toiselle puolelle vuorta ja se kiertää voimakkaasti vasemmalle. Meitä neuvottiin respasta, että sitä ei kannata kovin pitkälle seurata, koska se vie mahdottomaan paikkaan. Lampaat kun menee minne vaan. Ja tosiaan se polku loppuukin pystysuoraan pudotukseen. Tuosta polusta erkani toinen polku jota lähdimme seuraamaan, mutta lopulta menimme suorempaa reittiä alas kanervarinnettä mikä ei kyllä kovinkaan kivaa ollut varsinkaan kun vesisadekin tuli päälle. No siinä sitä sitten raahustettiin alas, eikä loppureissusta pahemmin kerrottavaa olekaan 🙂 Koko kierrokseen meillä meni aikaa vähän reilu neljä tuntia kahvinkeittoineen kaikkineen. Hauska reissu! Lopun vesisade ja rämpiminen mäkeä alas ei niin kivoja olleet, mutta semmoista se välillä on. Ja se pitää aina muistaa noissa Norjan vaikeusasteikoissa reiteille, että kyllä niissä yleensä jokin yllättävä kohta tulee tämmöiseen suomalaiseen tasamaastoon tottuneelle 🙂

Nonstinedin jälkeen

Reissun loppupuolella. Taustan harjanne käveltiin.

Lofotr-viikinkimuseo

Seuraavana aamuna pieni tihkusade jatkui, mutta käytiin kuitenkin leirintäalueelta lainaan saatavilla fat bikeilla rannassa katselemassa aaltoja. Illalla oli päätetty, että jäädään parin pitkän ajopäivän jälkeen toiseksikin yöksi Unstadiin ja otetaan rennosti.

Aaltoja karkuun

Aaltojen kanssa leikkimistä

Aikansa kun oli sadetta pidetty lähdettiin käymään lähellä olevassa Lofotr-viikinkimuseossa. Museo oli ihan kiva paikka. Joku näyttely oli pois käytöstä kun oli teknisiä ongelmia. Käytiin katselemassa viikinkien taloa jossa oli heidän käyttöesineitään ja kypäriä ja muita sotavälineitä, mutta aika nopeasti siirryttiin ulkoalueella missä oli tarjolla kirveen heittoa, jousiammuntaa ja muita pelejä sekä viikinkiveneellä soutelua.

Viikinkilaiva

Edellinen ryhmä saapumassa satamaan.

jousiammuntaa

Jousiammuntaa

viikinkitalo

Viikinkitalo Lofotr-museossa

Illalla käytiin vielä rannassa katsomassa surffaajia kun aurinkokin rupesi paistelemaan.

surffaajia

Surffaajia Unstadissa

Kvalvika Beach

Seuraavana aamuna suunnaksi otettiin Kvalvikan ranta josta oli kuultu juttua ja nähty toinen toistaan hienompia kuvia. Vaikka oltiin ihan kohtuu ajoissa liikkeellä niin sen verran aikaa meni taas ajamiseen, että se lähin parkkipaikat oli jo aivan täynnä ja jouduttiin auto viemään parin kilometrin päähän polun lähtöpisteestä. Kvalvikaan siis ei pääse autolla vaan sinne noustaan pari sataa metriä solaan josta laskeudutaan sitten rannalle. Paikka on erittäin suosittu retkikohde ja sen huomasi autojen ja ihmisten määrästä. Joku reittiohje opasti, että ei kannata jättää autoa parkkiin tien varteen parkkipaikan viereen, että siinä saatetaan helposti sakottaa. Mehän tähän uskottiin ja vietiin tosiaan auto kauemmas, mutta näyttipä siihen tien varteen melko pitkä jono autoja kertyvän joita sakottaminen ei pelottanut. Toki ei asuntoautoa siihen kohtaa oikein olisi parkkiin saanutkaan.

Tieltä polku nousee leppoisasti solaan ja siitä on vähän jyrkempi laskeutuminen itse rannalle. Ranta oli kyllä juuri niin upea ja upeampikin kuin mitä kuvista oli nähnyt, kannattaa ehdottomasti käydä. Hetki siinä rannalla ensin vettä testailtiin ja se kylmäksi todettiin, mutta lopulta piti kuitenkin vaihtaa uikkarit jalkaan ja käydä uimassa ja olihan se kylmää!

Nyt oli oikein kunnon retkievään mukana, pastaa ja lihapullasäilykepurkkeja. Ne keiteltiin rantakallioilla ja hyvälle maistui. Tuolla on myös iso nurmikkoalue jolla on hyvä telttailla, parikymmentä telttaa siellä nytkin oli.

parkkis

Nousemassa kohti solaa, alhaalla parkkipaikka.

kvalvika

Kvalvika

ryten

Suosittu lisäreitti Kvalvikalle on tämä vieressä nouseva Ryten. Me jätettiin tuo seuraavaan kertaan.

kiikkumassa

Keinu rannalla

Å ja Henningsvaer

Kvalvikasta ajettiin Moskenes campingiin yöksi. Siellä käytiin vielä illalla iltajumpat ottamassa rantakallioilla joilla oli mukava kiipeillä.

Aamulla suunnattiin vielä auton keula kohti Å:ta jonne tie siis päättyy Lofooteilla. Käytiin kääntöpaikalla kääntymässä ja ihmettelemässä turskanpäitä ja lähdettiin kohti Henninsvaeria joka oli päivän pääkohde.

å i lofoten

Å i Lofoten

Henningsvaer on kylä jota oli kehuttu mukavaksi ei niinkään kalastajakylätyyliseksi. Suorastaan hipsterimäinen kylä oli oikein mukava. Käveleskelimme siellä aikamme ja kävimme pikku putiikeissa ja söimme älyttömän hyvät kalakeitot lounaaksi. Kannattaa käydä tuokin paikka katsastamassa, oikein kiva pikku kylä.

Henningsvaer

Henningsvaer

Henningsvaerista jatkoimme muutaman kilometrin päähän Kabelvågin leirintäalueelle. Ideana palata aamulla Henningsvaerin vieressä kohoavalle Festvågtindenille. Sääennuste ei ollut oikein meidän puolella ja vähän mietitytti jääkö huiputus väliin kun vettä rupesi illalla satamaan.

Festvågtinden

Mutta eipä hätää. Aamulla oli ennuste muuttunut, että Henningsvaerissa pitäisi sateen loppua aamulla ja jatkua vasta illalla kuuden aikaan. Lähdimme siis vesisateessa ajelemaan Festvågtindeniä kohti ja niinpä vain vesisade loppui kun nousemaan lähdimme. Polun sade oli kyllä kerennyt tekemään mutaiseksi ja se oli näin ollen paikoitellen liukas ja varsinkin alaspäin tullessa piti olla tarkkana. Onneksi tällä kertaa oltiin jo heti pian kymmenen jälkeen aloittamassa nousua niin saatiin mennä aivan rauhassa. Yksi paikallinen polkujuoksija tuli vastaan käytyään jo huiputtamassa ja sanoi nastalenkkareissaan, että varovasti sitten alaspäin.

Alun lohkarelabyrintin jälkeen polku oli varsin selkeä ja sitä pitkin vaan ylöspäin. Melko jyrkkä kylläkin ja tosiaan sateen kastelemana paikoitellen liukas. Monin paikoin tarvittiin käsiä avuksi ylöspäin mentäessä. Reilun 400 metrin kohdalla Johanna tuumasi, että hän jää siihen, eikä halua kiivetä ylemmäs. Polku oli sen verran liukas ja kiipeäminen raskasta ja alaskin olisi vielä päästävä. Aleksi ja Heidi olivat halukkaita kuitenkin huipulla käymään, niin me jatkoimme kolmestaan viimeiset sata metriä. Kun huippuharjanteelle noustaan on näkymä kyllä upea vuoren yli merelle ja muille huipuille. Ja onneksi pilvet olivat sen verran ylhäällä, että Henningsvaerin kyläkin näkyi hienosti.

Festvågtinden

Festvågtinden 541m, itse huippu ei kylläkään tähän näy, se jää tuonne taakse. Tuossa seinällä oli paljon kalliokiipeilijöitä ja heillä myös isot leirit tuossa alhaalla. Ilmeisen suosittu kalliokiipeilyyn tämä paikka.

huippuharjanne

Huippuharjanteella, huippu näkyy edessä ja kylä alhaalla

huipulla

Huipulla, nimet vihkossa. Alhaalla Henningsvaer. Tuo huippu oli sen verran pieni, että jos olisimme olleet muutaman tunnin myöhemmin liikenteessä, niin olisi varmaan pitänyt jonottaa vuoroaan huipulle. Nyt saatiin aivan rauhassa kuvailla ja ihmetellä.

henningsvaer

Henningsvaer Festvågtindenin huipulta nähtynä.

Alaspäin meno olikin sitten tarkkaa puuhaa, mutta eipä siinä mitään sen kummempia kun rauhassa ja varovaisesti tultiin. Porukkaa ylöspäin menossa oli kyllä melkoiset määrät. Uskoisin, että kymmeniä nyt ainakin. Vuoronumeron kanssa saa huipulla jonottaa 😉

Alas kun päästiin, niin alkoi meidän reissu olla paketissa kotimatkaa lukuunottamatta. Hypättiin autoon ja aloitettiin ajomatka ja melkein saman tien alkoi satamaan ja sitä sadetta riitti tunti toisensa perään. Hyvä tuuri kävi kelin kanssa!

Mitä jäi käteen?

Mahtava paikka! Pitää päästä joskus uudestaan. Leirintäalueet oli kohtuuhintaisia n. 30e yö, paitsi Unstadissa tuplahinta. Asuntoautolla ajelu oli välillä vähän kuumottavaa ja raskasta kun tiet on niin kapeita ja mutkaisia ja liikennettä ainakin näin heinäkuussa melko paljon. Ja henkilöauton toki saisi parkkiin aina helpommin, mutta eipä näinkään ollut suurempia vaikeuksia. Ne kalastajamökit (Rorbuer tms) mitä mainostetaan nykyään yöpymispaikkoina vois olla hyvä vaihtoehto, en tosin hintatasoa ole niistä tutkinut yhtään.

Maisemat on aivan käsittämättömät! Ei niitä voi oikein edes kuvailla, kyllä ne pitää nähdä itse ja yrittää ottaa muistikuvia mahdollisimman paljon. Vaeltaminen Lofooteilla, jokin pidempi reissu, voisi olla myös mahtava kokemus ja se surffaaminen. Ehdottomasti suosittelen käymään tuolla joskus. Lofootit rules!

 

 

Kommentoi

Pyhä – Luosto MTB 19.8.2017!

Julkaistu: 05.7.2017

Loistavaa! Pyhällekin maastopyörätapahtuma! Tottakai piti ilmoittautua mukaan hommaan. Oli kyllä tuo pidempi matka nimetty vähän pelottavasti ”pro”-sarjaksi, mutta siihen kuitenkin ilmoittauduin, jotta pääsee koko 70km lenkin ajamaan. Muutama vuosi sitten aioin ajaa Luostolta Pyhälle, mutta silloin homma tyssäsi katkenneeseen takavaihtajan korvakkeeseen noin 10 kilometriä Luostolta lähdön jälkeen. Jospa nyt sitten paremmalla onnella.

Lisätietoa: https://pyha.fi/tapahtuma/tunturi-mtb-reitin-avajaiset-ja-kilpailu

Tuossa on mukavasti kolmen viikonlopun putki,  ensin Syöte MTB, sitten patikointireissu Pyhällä ja sitten tuo Pyhä-Luosto MTB. Onpahan tekemistä elokuulle. Vielä kun saa pyörän kuntoon. Siinä on ollut ongelmia jouston laakereiden kanssa ja toivotaan nyt, että sen kerkeää huollosta saada ennenkuin lähdetään reissuun.

Muutoin kesä on edennyt mukavasti, vielä viimeiset päivät töitä ja sitten auton nokka kohti Lofootteja. Muutamia päiväretkiohjeita ollaan sieltä kateltu ja näyttää kyllä mukavilta reissuilta. Maisemat näyttää jo kuvissa niin huikeilta, että ei voi kuin toivoa, että olisi sitten edes jossain välissä niin kirkasta, että maisemia oikeasti näkee.  Tämmöisiä sivuja olen pääosin tutkinut:

Ja toki lukemattomia blogeja Lofooteista. Aika monia postauksia löytyy googlella etsimällä.

Perjantaina on siis lähtö, tarkoitus ajaa työpäivän jälkeen jonkin matkaa Ruotsin puolelle ja lauantaina jatkaa Riksgränsenille ja viettää ilta ja yö siinä ja näillä näkyminen sitten tämän viikon sunnuntaina ollaankin jo Lofooteilla. Katsotaan sitten tulee päivityksiä blogiin suoraan paikan päältä vaiko vasta reissun jälkeen.

Talveakin on jo kuumeisesti suunniteltu ja siitä lisää tässä jossain välissä. Hyviä suunnitelmia on tulossa! Vielä muutamia lukkoon lyötäviä asioita.

Tämmöinen välipäivitys tähän väliin, seuraavaksi lisää toivottavasti Lofoottien suunnalta!

2 kommenttia