Huttujärven vuokratupa Pyhällä
Lapset aloitti kouluvuoden torstaina, niin johan sitten perjantai piti ottaa vapaaksi, ettei liian rankka aloitus tule. Torstaina lähdettiin illalla ajelemaan Pyhälle, Huttujärven vuokratupa oli meille varattu perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Sääennusteet lupailivat oikein mukavaa keliä, n. 15 astetta lämmintä ja pilvipoutaa, lauantaille vähän lämpimänpääkin. Keskiviikkona kotona pakkailtiin jo kamoja reppuihin, jottei vaunulla tarvitsisi reppuja enää paljon availla. Oli taas vähän hankala miettiä mitä kaikkea voisi tarvita tuommoselle reissulle. Otettiin siis varmasti ihan liikaa tavaraa. Vaatetta ainakin oli myös kylmän ja sateen varalle, onneksi kumpaakaan ei tullut.
Perjantaina Noitatunturin ja Peurakurun kautta Huttujärvelle
Perjantaiaamuna syötiin vaunulla aamupala ja pakattiin vielä loput tavarat reppuihin. Johanna otti reppuun pienen kylmälaukun ja sinne yhden kylmäkallen niin saatiin makkarat ja voi pysymään hyvinä ainakin mökille asti.
Huttujärven vuokratupa on siis Metsähallituksen ylläpitämä tupa jonka voi luontoon.fi sivun kautta vuokrata itselleen. Hintaa oli 50 euroa. Pyhän alueelta löytyy toki myös monia ilmaisia tupia, mutta haluttiin tuommoinen saunallinen mökki, jossa saadaan rauhassa olla oman perheen kesken.
Pyhällä Metsähallituksen paikka on Luontokeskus Naava. Mentiin sinne kymmenen aikoihin aamulla ja kuitattiin mökin avain itsellemme. Sitten Naavan kahvila Loimuun vielä aamukahville ja pullalle, että jaksaa lähteä patikoimaan.
Isokuru ja Oravanlampi
Suunnitelmana meillä oli, että menemme Huttujärvelle Noitatunturin yli ja ns. yläpolkua pitkin Peurakurun kautta kiertäen. Raskaampi matka siis ensin ja palataan sitten ns. alapolkua Karhunjuomalammen ja Isokurun kautta takaisin. Ensiksi siis suunta kohti Perherinteitä ja siitä vanhan tuolihissin ala-aseman vierestä kansallispuistoon ja polkua pitkin Isokurun kodalle. Tuo polku on todella helppokulkuinen ja Isokurun kodalle asti pääsee vaikka lastenvaunujen kanssa jos haluaa. Se on semmoinen leveä sorapolku jota pitkin on tosi helppo kulkea. Kodan viereen oltiin rakentamassa uutta rakennusta, epäilisin, että puuvarasto siitä tulee, siltä se ainakin näytti. Emme jääneet tähän sen kummemmin ihmettelemään kun tuossa on tullut käytyä niin usein ja matkaakaan ei oltu tultu kuin vähän reilu kilometri vasta. Ei muuta kuin portaita alas Isokurun pohjalle.
Isokurun pohjalla kulkee leveät pitkokset. Ei ne oikein ole edes pitkokset, enemmänkin kuin laituri ja sitä pitkin on helppo liikkua. Jos lähtee oikealle portailta pääsee koko kurun läpi Pyhänkasteenputoukselle ja sieltä portaita ylös Uhriharjun kautta Karhunjuomalammelle. Tuo on oikein mukava ja helppo päiväretki. Karhunjuomalammella on kaksi laavua joissa makkarat saa paistettua. Meidän tarkoitus oli kuitenkin mennä sinne Noitatunturille joten lähdimme portailta vasemmalla ja hetken päästä portaita ylös toiselle puolelle Isokurua Ukonhatun alarinteille ja kohti Oravanlampea. Oravanlammen polku on perinteisempää metsäpolkua, välillä melko kivikkoista ja juurakkoista. Jopa melko hankalakulkuista välillä. Tuolle polulle talvella lasketaan kun on käyty Ukonhatulla (eli Kakkosella) skinnaamassa.
Oravanlammella pidettiin pikku tauko ja syötiin eväsvoileivät ja vähän pähkinää ja suklaata ja vähän juotavaa. Muutama muukin retkeilijä nähtiin laavulla, mutta ei siinä samanlaista ruuhkaa ollut kuin keväällä aurinkoisena päivänä kun toistakymmentä takamaastojen kiertäjää voi olla makkaraa paistamassa.
Noitatunturi, Kuorinkikuru ja Peurakuru
Oravanlammelta alkaa reitin vaikein osuus, nousu Noitatunturille. Aluksi nousu on mukavaa metsäpolkua, mutta aika nopeasti nousu alkaa jyrkkenemään ja puurajan jälkeen kiipeilläänkin sitten rakassa.
Se oli ainakin oman rinkan kanssa kohtuu raskasta ja kun olin köyttänyt rinkan päälle kaksi makuupussia jotka veivät painopistettä vähän taaksepäin niin sai olla tarkkana tasapainon kanssa. Tuuli oli aika kova, mutta onneksi etelän suunnasta, niin t-paidalla tarkeni oikein mukavasti.
Pakko tähän väliin vähän kehua merinovillaa. Xxlstä alennuksesta löytyi Devoldin merinovilla t-paitoja ja se oli kyllä tällä reissulla aivan loistava vaate. Selkä kastui rinkan kanssa läpimäräksi, mutta kun rinkan otti pois, niin ei mennyt kauankaan kun paita oli taas kuiva ja ei missään vaiheessa tuntunut kylmän märältä niinkuin normi t-paita tuntuisi. Ja eihän normaali puuvillainen t-paita kuivukaan kyllä tauon ainaka mihinkään. Noniin, jatketaan matkaa. Rakkaa pitkin siis noustaan Noitatunturin huipulle. Talvella ei kestä kauankaan laskea tuota pätkää alas, mutta kyllä sitä nyt hetki jos toinenkin kiivettiin ylös. Kellosta en katsonut, mutta varmaan lähemmäs tunti kiivettiin. Huipulla oli tosiaan sen verran kova tuuli, että muutamat kuvat siinä vaan otettiin ja jatkettiin toiselle puolelle Noitatunturia. Heidille tämä oli ensimmäinen kerta Noitatunturin huipulla, Aleksi on käynyt nyt kesällä ja talvella ja Johanna kahteen otteeseen kesällä. Itse olen käynyt nyt kahdesti kesällä ja suunnilleen kerran talvessa siellä ihan huipulla tulee käytyä. Yleensä laskuun lähdetään talvella jo ennen huippua, kun ei tuosta huipulta kovin hyvää laskua saa. Paras lasku on Pikkukurun seinämillä vähän alempana.
Huiputuksen jälkeen lähdettiin laskemaan alas kohti Anninkinlampea ja Kuorinkikurua. Kuorinkikurun paikkeilla tuuli oli tyyntynyt jo sen verran, että todettiin keittimen käytön olevan siinä jo mahdollista ja nälkäkin alkoi olla, eli lounastauon paikka. Kuorinkikuru on jyrkkäreunainen kuru ja siinä varmaan pisimpään keväällä/kesällä pysyy lumi, jos haluaa käydä kesähiihtoa kokeilemassa. Juhannuksen aikoihin siinä on kuvien mukaan usein hiihdelty. No nyt ei enää lunta ollut ja onneksi myös hyttyset loistivat poissaolollaan. Ja ei niitä viime reissulla kiusaksi asti olleita paarmojakaan enää näkynyt. Keitin tulille ja veden lämmitys. Meillä oli muutamia pussilounaita mukana ja syötiin niitä tuossa kaksi. Minä ja Johanna syötiin pasta carbonara puoliksi ja lapset söi pasta bolognesen puoliksi. Leipää syötiin jo Oravanlammella niin todettiin, ettei enempää nyt ruveta vettä lämmittämään, kun kuitenkin aika hikistä hommaa oli matkanteko ja monta kilometriä vielä jäljellä eikä vedenottopaikkaa ennen Huttujärveä olisi. Jälkikäteen ajateltuna litra lisää vettä olisi ollut paikallaan, vaikka oli meillä nytkin melkein neljä litraa yhteensä vettä.
Kuorinkikurusta lasketaan vielä hetken matkaa alas ja tullaan risteykseen josta pääsee oikealle lähtemällä Noitatunturin kierroksen loppupätkän Karhunjuomalammelle ja vasemmalle lähtee jo aiemmin mainitut yläpolku ja alapolku. Me lähdettiin nyt siis yläpolkua Laakakeron alarinteitä kohti Peurakurua.
Tämäkin reitti on tuttu talvelta skinnausreittinä kun Peurakurulle on menossa. Reitti kulkee kohtuullisen tasaisesti, mutta nousee kuitenkin pikkuhiljaa ylemmäs. Koko retken ajan mustikoita oli aika hyvin tarjolla polun varrella ja usein kun käännyin taaksepäin katsomaan, oli näkymä tämä:
Aivan Peurakurun reunalla ei tämä polku käy, vaan täytyy itse olla tarkkana jos haluaa sen käydä katsomassa, ettei mene siitä ohi. Kuru ei polulle oikein hyvin näy, mutta kyllä sen kohdan huomaa milloin ollaan lähellä. Me jätettiin reput polulle ja poikettiin katsomaan kurua lähempää. Talvella kun olen siellä ollut, on ollut aina aika sumuista, eikä oikein kunnolla ole nähnyt kurua ja siksikin se kiinnosti. No eipä sitä nytkään tuosta nähnyt oikein kunnolla, mutta kyllä se jylhältä näytti tuostakin sen mitä sitä näki.
Muita ei kiinnostanut niin paljon, että olisivat lähteneet kiertämään tuonne reunoille, vaan jäivät ihailemaan maisemaa lähemmäs kurun päätä.
Peurakurulta jatketaan vielä vähän ylöspäin, mutta Peurakeron huipulle asti ei polku kuitenkaan nouse. Pikkuhiljaa sitten lähdetään laskemaan alas kohti Huttulomaa, jossa on myös tupa ihan yleisessä käytössä. Seuraavan päivän Tunturimaratonin puolikkaan kääntöpaikka oli tuossa Huttuloman kohdalla. Maratoonarit juoksivat ensin sitä alapolkua ja sitten takaisin päin tätä yläpolkua. Olipa reitin varteen laitettu muistutus juoksijoille:
Huttujärvi
Huttuloman jälkeen tullaan hiekkatielle jota pitkin loppumatkan Huttujärven vuokratuvalle pääsee. Hiekkatie tuntuikin jo ihan mukavalta kun rupesi jo jaloissa painamaan. Itse asiassa tuo laskeutuminen Peurakerolta alas oli tämän päivän rankin pätkä. Polvissa ja pohkeissa alamäki tuntui rankalta. Oikein tervetullut näky oli tupa kaivoineen! Heidi halusi heti testata kaivon ja pumppasi meille juomapullot täyteen raikasta vettä. Tuvan pihapiirissä oli erillinen saunarakennus jossa oli myös puuvarasto ja erikseen myös yleisessä käytössä oleva grillikatos ja ulkohuussi. Illalla joku pariskunta tulikin pyörillä grillikatokselle ja pystyttivät teltan sen viereen. Me taas käytiin tutkimassa ranta ja laituri jonne pääsee suon yli pitkospuita pitkin. Hillaa näytti suolla olevan ihan mukavasti. Laiturin vieressä oli myös soutuvene jota olisi myös saanut käyttää, mutta meillä ei nyt sille ollut tarvetta. Johanna alkoi kahvinkeittoon ja minä lähdin laittamaan saunan pesään tulia.
Kahvi maistui hyvältä ja saunassa puut syttyivät helposti. Lapset kantoivat järvestä vettä pataan. Aleksi nosti veden järvestä ja toi puoleen väliin pitkoksia ämpärin josta Heidi toi sen saunalle ja vei tyhjän ämpärin Aleksille täytettäväksi. Ja me juotiin Johannan kanssa kahvia ja syötiin keksejä! Loistava työnjako!
Sauna lämpeni aika nopeasti, joten ei muuta kuin löylyihin. Aivan loistavan pehmeät löylyt oli tässä saunassa ja päivän suorituksen jälkeen tuntuivat mukavilta. Matkaa tuonne tuvalle tulee noin 12km. Vähän tuntui vaihtelevan reitin varrella olevissa kylteissä tuo ilmoitettu matka, mutta tuo voisi olla aika lähelle osuva keskiarvo. Ja kun järvi oli lähellä niin pitihän se uimassa käydä saunasta päin. Saunan jälkeen ruvettiin ruuan laittoon, meillä oli mukana perunoita ja säilyketölkkilihapullia. Samoja mitä myös Lofooteilla Kvalvikan rannalla syötiin. Hyvältä maistuivat taas, mutta edelleen todettiin, että kotona kyllä syödään itse tehtyjä lihapullia, eikä koiteta noita säilykeversioita. Ruuan jälkeen lapset lähtivät poimimaan suolta hilloja, jotta saadaan jälkkärilätyille marjoja. Oli meillä hilloakin mukana, mutta kyllähän tuoreet hillat on parempia. Lätyt paistettiin ja syötiin ja siinä vaan istuttiin ja juteltiin ja kulutettiin aikaa ja sitten nukkumaan. Tuvassa oli neljälle sängyt ja meillä makuupussit ja tyynyliinat mukana. Peitotkin tuvassa on, mutta otettiin mieluummin makuupussit kuin kauheasti lakanoita. Tuvassa oli myös kaasuliesi ja takka sekä kamiina. Näistä me ei käytetty kuin kaasuliettä. Sen verran lämmin oli, että lämmitystä ei kaivannut. Peruskeittovälineet löytyy myös, eli ei tarvitse kuin omat astiat.
Launtaina takaisin Karhunjuomalammen ja Isokurun kautta
Yö nukuttiin hyvin ja aamulla heräiltiin aikoinaan. Lauantaina oli myös Tunturimaraton päivä ja odotettavissa oli, että poluilla on muitakin liikkujia. Täysmaratonin reitti kulki ihan tuvan vierestä, mutta me kerettiin siivoukset tehdä jo ennen kuin ensimmäisiä juoksijoita rupesi tuvan vierestä juoksemaan. Tupa oli tullessamme erittäin siistissä kunnossa jotain siistiksi mekin se jätettiin tottakai. Mukava sinne oli itsellä saapua kun paikat oli siistit ja järjestyksessä.
Tunturimaraton, Karhunjuomalampi ja Isokuru
Huttuloman vieressä alkoikin kuhina, juoksijoita oli tulossa siihen jo paljon. Täysmatkan juoksijat jatkoivat ylös Huttutunturiin ja puolikkaan juoksijat kääntyi takaisin kohti Pyhää. Me lähdettiin kävelemään kohti Karhunjuomalampea ja väisteltiin juoksijoita ja kannustettiin toki kovasti. Mukavasti oma matka kului siinä juoksijoita tsempatessa. Suurin osa oli erittäin iloisia kun saivat kannustusta, joillakin oli ehkä juoksun hankala hetki menossa siinä noin 10 kilometrin jälkeen ja ei paljon naurattanut. Meillä matka kulki aika mukavasti ja tuo alapolku onkin huomattavasti helpompaa käveltävää kun ei ole nousua juurikaan. Heidiä vähän välillä rupesi matkanteko tympäisemään, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Välillä vähän suklaata ja pähkinärusinasekoitusta, niin taas jaksoi.
Jossain vaiheessa juoksijoiden vastaantuleva virta lakkasi ja pian sen jälkeen ruvettiinkin jo lähestymään Karhunjuomalampea. Tässä vaiheessa juoksijoita rupesikin sitten tulemaan selän takaa kun he olivat oman lenkkinsä käyneet kiertämässä ja palasivat nyt kohti maalia. Karhunjuomalammella pidettiin lounastauko ja paistetiin makkaraa ja nakkeja.
Karhunjuomalammelta on mahdollista palata Pyhälle Isokurun läpi tai sitten reittiä joka kiertää Pohjoisrinteiden kautta ja Tajukankaan ohi. Me mentiin Isokurun läpi, Karhunjuomalammelta Uhriharjua kohden ja pitkät portaat alas Isokuruun ja toisesta päästä Isokurua ylös kodalle ja sitten enää vähän toista kilometriä niin ollaan takaisin Naavassa.
Tosi hieno reissu ja voin kyllä suositella muillekin. Tai joku muu Metsähallituksen mökeistä. Niitä näyttää olevan aika pitkä lista tuolla luontoon.fi sivuilla. Tämä meidän retki ei ihan pienten lasten kanssa ole varmasti kovin kiva koska varsinkin tuo Noitatunturin ylitys on kohtuu haastava. Toki tuonne Huttujärven mökin lähelle pääsee myös autolla jos haluaakin niin mennä sinne yöpymään. Joka tapauksessa tosi hieno viikonloppu ulkona mahtavissa maisemissa. Ja kelit suosivat kyllä viimeisen päälle.
Ensi viikonloppuna sitten Pyhä-Luosto MTB reitin avajaiset. 70km kisa on pidentynyt jo 81km reissuksi, eli kramppeja on kyllä odotettavissa. Toivottavasti keli suosii ensi lauantaina ja jaloissa on voimaa.