Laskettelu, Yleinen

Lumiturvallisuus ja lapset

Julkaistu: 24.9.2017

Olen miettinyt otsikon aihetta aika paljon viime vuosina ja viime aikoina aihe on pyörinyt sen verran mielessä, että koin tässä olevan hyvä aihe blogitekstiksi. Minä olen lasten kanssa Pyhällä pyörinyt lähimaastoissa ja vähän kauempanakin, mutta aina on menty paikoissa jotka olen kokenut itse turvallisiksi. En ole tästä lasten kanssa sen suurempaa numeroa tehnyt, vaan aina vähän ohimennen olen pyrkinyt kertomaan että mistä lasketaan ja miksi. Ja myös miksi ei laskettaisi jostakin toisesta kohdasta jos semmoinen paikka on ollut minkä olen kokenut vyöryalttiiksi. Lumiturvallisuudesta on puhuttu ja piipparin käyttöä harjoiteltu. Kuitenkin yleensä lasketaan semmoisissa paikoissa, että ei meillä ole kellään piipparia ollut edes mukana, saatikka lapiota ja sondia. Nyt sitten kun Itävallan reissu lähenee on aihe pyörinyt enemmän ja enemmän mielessä. Minne kaikkialle voi mennä niin, että sen kokee vielä perustelluksi riskit huomioonottaen?

Lumivyöry

Vapaa Lasku -kirja (kirjoittaneet Matti Verkasalo ja Jarkko-Juhani Henttonen) kertoo hyvin tarkkaan lumivyöryn taustoista ja lumen eri muodoista ja kerrostumisista. En niihin tässä rupea paneutumaan, ne kannattaa tarkastaa tuosta kirjasta itse. Kirjan mukaan lumivyöryonnettomuuksissa kuolee vuosittain yli 250 ihmistä, näistä 70 hiihtäjiä ja 20 lumilautailijoita. Kirja kertoo myös, että ”merkittävä osa vyöryihin kuolleista joko ei tiennyt lymivyöryvaarasta tai ei osannut tai välittänyt varustautua vyöryjen varalta”. Omalla käytöksellään voi siis vaikuttaa tottakai hyvin paljon riskien määrään ja niiden toteutumiseen. Itse olen kerran Rukalla joutunut lumivyöryyn, joka ei onneksi ollut kovinkaan iso. Revenneillä housuilla ja verisellä haavalla takamuksessa selvittiin. Tosin kaikkien housujen repeäminen selvisi vasta illalla vaunussa, eli päivä oli menty sitten persaus hieman vilkkuen…

Reitti ja ryhmä

Laskureitti kannattaa suunnitella etukäteen. Toki joskus tulee yllätyksiä ja reittiä joudutaan muuttamaan, mutta jos reittiä on miettinyt etukäteen, todennäköisesti myös tämä vaihtoehtoinen reitti on tullut esiin ja se ei niin suuri yllätys olekaan. Tottakai samoin nousureittiä pitää miettiä etukäteen, olettaen, että ei olla hissioffareilla. Nousun aikana mahdollisella lumivyöryalueella ollaan yleensä paljon kauemman kuin laskiessa, joten sitä kannattaa todellakin miettiä. Vapaa lasku -kirjassa on myös reitin valinnasta paljon asiaa johon kannattaa perehtyä. Toki myös muualta löytyy paljon tietoa, netti on tietoa pullollaan ja vaikka youtubesta löytyy paljon hyviä videoita aiheesta. Reitin valinnasta ja lumiolosuhteiden arvionnista on paljon asiaa. Kuinka tehdään ryhmässä päätöksiä ja kuunnellaan muiden ryhmän jäsenten mielipiteitä sekä myös kuinka ryhmää johdetaan. Kokeneet kaverit yhdessä eivät välttämättä tarvitse varsinaista johtajaa, mutta ryhmässä voi olla myös vaikkapa vuoristo-opas joka tekee päätöksiä ja sitä varten hänet yleensä on myös palkattu.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Lapset ja takamaasto

Vapaalaskun suosio on kasvanut ja vaikuttaa kasvavan koko ajan. Ja miksipä ei, hauskaahan se on. Tosin itse miellän vapaalaskuksi lähes tulkoon kaiken muun laskemisen paitsi keppien kiertämisen, se kun on ratalaskua. Aikuiset suuntaavat enemmän takamaastoihin ja tottakai pikkuhiljaa myös lapset. Itse olen laskenut rinteiden ulkopuolella lähes aina kun laskemista olen harrastanut, eli kasarin alkuhämäristä lähtien. Ei siitä kyllä sen kummemin vapaalaskuna silloin puhuttu. Vanhempieni kanssa minäkin sinne takamaastoihin siirryin, Pikkusyötteen takamaastoihin siis ensimmäisenä. Ja Skipe, eli Oivon Kimmo, oli hyvänä ”oppaana” monella reissulla. Rinnettä laskettiin kuitenkin edelleen paljon ja keppejäkin kierrettiin ja laskutaitoa kerättiin.

No kuinkas sitten kun omien lasten kanssa on lähdössä takamaastoon laskemaan. Jos nyt ajatellaan, että ei olla vuoristo-oppaan kanssa liikenteessä. Olen itse ollut ainakin Arto Majavan ja Jussi Muittarin pitämillä lumiturvallisuusluennoilla ja yksi asia mikä on jäänyt mieleen on se, että kun mietitään riskejä ja sitä, että mennäänkö laskemaan niin pitää pystyä itselleen perustelemaan miksi lähdettiin laskemaan jos vaikka kuitenkin huomattiin joitakin riskin paikkoja. Ajateltiin, että vaikkapa tällä puolella vuorta/mäkeä ei ole yhtä suurta vyöryriskiä kuin oli toisella puolella tms. mutta jos kuitenkin jotain tapahtuu, niin kuinka voit asiasta kertoa sitten muille. Jos vaikka kaveri jää lumivyöryyn ja käy huonosti niin kuinka menet sanomaan, että näin kävi. Pystytkö kertomaan, että yhdessä mietittiin asiaa ja todettiin, että kyllä on turvallista mennä vai etkö pysty? Ja kuinkapa sitten jos mukana on omat lapset? Pitääkö silloin olla minkä verran lapsilla sananvaltaa kun mietitään laskemaan lähtemistä? Minun mielipiteeni on, että ei juurikaan. Jos en anna heidän päättää edes omasta nukkumaanmenoajastaan, niin miksi antaisin heidän päättää mahdollisesti hengenvaarallisesta laskusta? Ja minne silloin uskaltaa mennä, jotta pystyy perustelemaan itselleen ja muille, että sinne oli turvallista mennä?

Lapset ovat tottakai viisaita ja kun heidän kanssaan käy lumiturvallisuusluennolla, tai missä vaan tämmöisessä tapahtumassa, niin on suorastaan uskomatonta kuinka paljon he pystyvät muistamaan asioita. Joten tottakai heidän kanssaan kannattaa keskustella paikasta minne ollaan menossa laskemaan. Heiltä saattaa tulla yllättäviä muistoja kursseilta kuinka vaikkapa kivien taakse tuulen keräämästä lumipakasta voi päätellä yleisen tuulen suunnan ja mitä siitä sitten voi päätellä. Ehkä sen jälkeen itse voi taas lisääntyneillä tiedoilla miettiä enemmän laskun turvallisuutta. Kuitenkin itse mietin sitä, että kun pysyy lasten kanssa tarpeeksi loivalla rinteellä niin homma on turvallisempaa. Mutta kun joskus vaan se jyrkempi rinne on parempi.

Lumiturvallisuusvälineet

Lasten kanssa tottakai kannattaa ja pitää harjoitella käyttämään piipparia ja lapiota ja sondia. Ainakin se on sitten avuksi kun he ovat vanhempia ja ovat jo vuosia opetelleet välineiden käyttöä, niin ehkäpä se tulee silloin aika hyvin selkäytimestä, että kuinka niitä käytetään. Mutta, että he joutuisivat niitä käyttämään… Se tuo yhden hankalan kysymyksen äärellä, laskenko ensin itse vai laskenko itse viimeisenä? Jos lasken ensin itse, on kenties suurin mahdollisuus, että itse jään mahdolliseen lumivyöryyn ja lapset joutuvat käyttämään lumiturvallisuusvälineitä. Jos taas laittaa lapset ensin niin on valmiina heitä pelastamaan jos jotain tapahtuu. Välttämättä ei toki kyseessä ole lumivyöry, vaan joku muukin, esim. kaatuminen. Itse olen ainakin myös huomannut, että vaikka itse aina kaipaakin sitä koskematonta lunta niin ei se lapsille ole aina niinkään välttämätöntä, vaan heille voi olla helpompaa ja mukavampaa laskea kun voivat seurata jo tehtyä jälkeä.

Laskutaito

Tämä on yksi asia joka välillä mielestäni nykypäivänä jää vähän vähemmälle huomiolle. Niin aikuisten kuin lasten kohdalla. Sieltä mäen päältä olisi hyvä päästä myös pois. Välillä tuntuu, että aloitetaan suoraan uutena harrastuksena takamaastoissa laskeminen. Minun mielestä kuitenkin sitä ennen pitäisi osata laskea aika hyvin ja myös treenata laskua muutenkin kuin vain rinteiden ulkopuolella. Vaikka itse rakastan laskea rinteiden ulkopuolella, niin varmaan aika hurjan paljon enempi tulee laskettua kuitenkin rinteessä. Kun sitten lasten kanssa ollaan siirrytty rinteiden ulkopuolelle, niin minun mielestä vanhempien, tai sen kuka siellä lasten kanssa onkaan, pitäisi pystyä laskemaan kaikki ne paikat aika lailla ongelmitta, mihin lasten kanssa ollaan menossa. Jos joku menemätön paikka lapselle tulee, niin kuinka siitä päästään sitten kuitenkin alas? Lapsethan ovat myös siitä mahtavia, että he kyllä uskovat vanhempiaan ja aikuisia kuitenkin aika hyvin kun ollaan totisessa paikassa. Ja he pystyvät uskomattomiin suorituksiin kun aikuinen vaan osaa opastaa. Eli lapsi kyllä selviää vaikeastakin paikasta kun aikuinen vaan osaa opastaa ja valaa uskoa lapseen, että kyllä se siinä onnistuu. Mutta jos aikuinen ei itse pääse alas, tai ei osaa lasta opastaa, niin aika vaikeaksihan se menee.

Eli siis mitä?!?

Kysymyksiä on siis paljon. Aikuisten kanssa kun lähtee, niin kaikki kuitenkin ovat pääosin itsestään vastuussa ja tekevät omia päätöksiä joista voidaan sitten keskustella ja päätyä ryhmän mielestä parhaaseen päätökseen. Mutta kuinkas lasten kanssa? Pienemmissä mäissä on turvallisempaa ja kun siirrytään isoille mäille tai vuorille tulee riskejä lisää. Kuinka niiden kanssa pitäisi toimia? Vaikeita kysymyksiä. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin mietteitä aiheesta. Kommentteihin saa kirjoittaa tai facebookissa kommentoida. Mielenkiintoista olisi kuulla myös oppaiden mielipiteitä, ajattelevatko he erilailla jos ryhmässä on mukana lapsia? Eikä toki tarvitse olla laskemisesta kyse

Loppuun vielä pari kuvaa meidän junioreiden vapaalaskuista.

Isokurussa lähdössä kiipeämään Ukonhatulle (kakkoselle)

Heidi eka kertaa Ukonhatun huipulla

Aleksi skinnaamassa eka kertaa. Soutajalle noustaan.

Jacksonissa, kohti Isokurun kotaa

Aleksi Pyhällä, hotellin yläpuolella

Heidi Pyhällä, Saunakurun takapuolella, eli tuttavallisesti mäen nimi on Perse