Vaikka kausi tulikin jo avattua Rukalla reilu kuukausi sitten ja lapset avasivat oman kauden syyslomalla, niin onhan tämä nyt tavallaan se ihan oikea kauden avaus kun ”kotitunturiin” pääsee eka kertaa laskemaan. Ja Johannalle tämä oli ihan oikea kauden avaus. Hän oli päässyt laskutunnelmista nauttimaan vasta Arctic Weekendin muodossa.

Virallisesti rinteet Pyhällä aukaistiin torstaina 16. päivä, mutta kun työt monesti harrastuksia haittaa, niin me pääsimme mäkeen vasta lauantaina 18. päivä marraskuuta. Perjantaina töissä piti tietenkin vähän sääennustuksia tutkia ja kovasti luvattiin lumisadetta perjantai-illasta aina lauantaiaamupäivään asti.

Lunta satoikin aika lailla koko matkan kun Pyhälle ajeltiin. Pikkaisen yli 5 tuntia meni matkaan aikaa kun monenlaiset jonot vähän matkustamista hidastivat. Ei se keli nyt kuitenkaan kovin paha ollut loppujen lopuksi. Perille päästiin vähän kymmenen jälkeen ja pienet lumityöt piti tehdä ja sitten vähän iltapalaa ja nukkumaan.

Aamulla piti tietenkin katsella vähän NBA:ta kun Spurs ja OKC olivat yhteen ottaneet. Jännä peli oli. Lumisade oli yöllä loppunut, mutta muutama sentti oli kuitenkin uutta lunta tullut ja taivas näytti varovaisen kirkkaalta. Lumitykki kyllä pauhasi koko yön vaunualueen vieressä ja teki lunta ilmeisesti hiihtolatua varten. Itse huonounisena, myös sitä välillä kuuntelin yön hiljaisina hetkinä.

Näkymät kohti Pyhäjärveä huipulta

Pakkasta oli noin kymmenen astetta, eli täysi talvivarustus päälle ja mäkeen. Polar ja Piste Palander olivat auki ja yön sateen jäljiltä oikein mukavassa kunnossa. Ja olihan se mukava päästä laskemaan taas Pyhälle. Itse kyllä tykkään tosi paljon Pyhän polveilevista rinteistä, mukavasti on muotoa, välillä jyrkempää, välillä loivempaa ja vähän mutkaa siellä ja täällä. Kyllä kelpasi.

Heidi laskee Piste Palanderin yläosassa

Pari tuntia laskemista ja sitten Tsokkaan kahville ja kaakaolle. Hetken lämmittelyn jälkeen todettiin Aleksin kanssa, että pitäähän se käydä Huttu-ukko testaamassa, kun kuitenkin luonnonluntakin oli jonkin verran tullut. Ja Huttu-ukon pohja on niin heinikkoa ja pusikkoa, että ei siinä oikein kivillekään pääse. No aikamoista heinikko-pusikkomutkitteluahan se oli, mutta tulipa käytyä katsastamassa. Liekkö oltiin ekat tälle talvelle, en tiedä. Ei ainakaan muita jälkiä näkynyt.

Aleksi laskee Huttu-ukkoa.

Minä Huttu-ukossa

Sitten vielä muutama mäki ja taas Tsokkaan, tällä kertaa lounaalle. Lohi- ja porokeitot maistui hyvälle ja takaisin mäkeen. Päivän lopuksi vielä perinteinen after ski Callessa ja eikun saunaan.

Pyhä Expressissä

Näin saatiin kausi avattua myös Pyhällä ja koko perheelle. Olihan se taas hauskaa!