Viime päivinä on Alpeilta tullut uutisia kuinka lunta on tullut todella paljon ja samoin esimerkiksi Pyhällä on lunta satanut reippaasti. Samalla kun se on hienoa, niin lumivyöryvaaratkin on olleet korkealla ja onhan niitä Alpeilla tapahtunutkin.

Tässä on itsellä tullut viime aikoina luettua lumiturvallisuudesta aika paljon ja treenailtua piippareillakin useampaan otteeseen, niin ajateltiin nyt vielä tehdä tuommoinen pienimuotoinen lapiointiharjoituskin. Ja kun olen jo muutamaan otteeseen täällä blogissakin aihetta sivunnut, niin looginen jatkumo oli kirjoittaa tästäkin pikku juttu. Pääosin kuvina, koska niistä saa paremmin selville mitä me tehtiin. Mukava koko perheen ulkoilu samalla, suosittelen.

Lunta on Oulussakin satanut aika mukavasti ja etupihalle on kertynyt kolauksista jo ihan kunnon kasa. Ensiksi vähän vielä sitä kasaa korotin ja sitten semmoinen reipas 10-15 minuuttia koko perheen voimin vuorenvalloitusta niin kasa tamppautuu vähän tiiviimmäksi.

Meidän vyörymaasto vuorenvalloituksen jälkeen ja johan siihen on tehty uhrillekin vähän paikkaa.

Ensiksi testailtiin sondausta. Tuotakin kannattaa kokeilla, että miltä se tuntuu kun sondi menee lumesta läpi ja osuu ihmiseen. Lumessakin oli semmoisia jänniä kerroksia joita olisi voinut vaikka luulla ihmiseksi, mutta ne oli kuitenkin vähän kovempia kuin se kun sitten oikeasti osui ihmiseen. Sen hoksasi, että sondi pysähtyi liian äkkinäisesti siihen jäiseen kerrokseen ja siitä piti vaan lyödä läpi. Sitten kun sondi osui ihmiseen, niin se oli joustavampi. Mutta kuitenkin ihan erituntuinen kuin se kun sondi osui maahan.

Heidi uhrina ”vyöryn” alla.

Aleksi löysi Heidi sondilla. Aika napakasti tuo sondi käy kun se osuu kehoon. Ei nyt varsinaisesti kipeää, mutta kuitenkin kun sitä pitää aika voimalla tuosta lumesta lyödä läpi ja sitten kun se osuu vartaloon, niin kyllä se napsahtaa.

Seuraavaksi kokeiltiin vielä lähietsinnän tarkkuutta. Pistettiin piippari vyöryn alle ja tehtiin lähietsintä kasan päältä.

Lähimmillään piippari näytti 1.5m etäisyyttä. Siihen kohtaan merkki.

Kun sondi lyötiin merkin kohdalta läpi, niin se osui parinkymmenen sentin päähän piipparista. Jos piippari olisi ollut ihmisellä niin todennäköisesti ensimmäisellä sondauksella uhri olisi löytynyt. Sondi upposi hieman yli metrin hankeen ja piipparin lukema oli siis 1.5m.

Sitten se itse kaivaminen. Tässähän ideana on, että kun uhri on sondilla löydetty, niin sondi jätetään siihen kohtaan mistä uhri löytyi. Sitten ruvetaan lapioimaan alarinteen puolelta ja edetään niin, että yksi kaivaa keulalla ja muut siirtävät takana lunta pois. Näin päästään suoraan uhrin luokse ja saadaan samalla alusta johon uhri voidaan siirtää lumen alta.

Kaivuuhommissa. Tuo on varmasti rankkaa hommaa jos vähänkään enemmän pitää kaivaa. Ja vyörylumi on todella kovaa. Tuo meidän vuorenvalloituksella tamppaama lumikin kuitenkin sai sykkeen nousemaan ihan mukavasti.

Aleksi ja Heidi siirtää lunta eteenpäin sitä mukaa kun minä sitä saan kaivettua kasasta irti.

Uhri löytyi!

Uhri saatiin vyörystä tasaiselle alustalle helposti, kun tällä lailla kiilana kaivettiin käytävä.

Tämmöinen perjantai-illan koko perheen ulkoilu meillä. Kyllä tämäkin oli hyödyllinen treeni. Ei noita laitteita opi käyttämään, jos niillä ei treenaa!