Itsenäisyyspäivä Pyhällä ja Spotify Wrapped 2018

Julkaistu: 08.12.2018

Itsenäisyyspäivän aikaan Pyhällä kausi alkaa oikeasti. Silloin on aina jotain tapahtumaa, viime vuosina Freekendiin liittyvää, ja porukkaa tulee paljon ympäri Suomen yleensä pidempää viikonloppua viettämään. Niin myös tänä vuonna. Meillä Aleksilla oli keskiviikkona 5. joulukuuta perinteiset Kaakkurin koulun ysien itsenäisyyspäivätanssiaiset, joita myös vanhemmat pääsivät katsomaan. Tosi hienot tanssit oli ja kovasti oli harjoiteltu eri tansseja!

Työpäivien jälkeen sitten kamat autoon ja kohti Pyhää. Melko paljon tuli matkalla lunta ja ei tiennyt ajaisiko pitkät vai lyhyet päällä. Näkyväisyys pitkät päällä oli Star Trekistä tuttu warp speed näkymä ja lyhyet päällä taas muuten vaan heikko. No mutta perillä oltiin vähän kymmenen jälkeen illalla. Lunta oli tullut muutama sentti, mutta vieläkään ei olisi takamaastoihin asiaa.

Itsenäisyyspäivän aamu oli aika pilvinen ja näkyväisyys vaikutti aika heikolta. Mäkeen tottakai lähdettiin heti aamusta. Aleksilla nyt myös omat lumilautakengät, Burtonin Motot, joita innolla testaamaan. Kuulemma laskeminen tuntui heti tukevammalta ja varmemmalta kuin vuokraamon kengillä ja vauhtia rupesikin tulemaan reilusti lisää.

Minä taas sain aiemmin viikolla paketin Neonsun maahantuontifirmalta(*), jossa oli uusi kypärä ja laskulasit testiin. Lasit olivat Bollen Nevada mallin lasit Phantom linssillä ja ne olivatkin melkoinen yllätys itselle. Tuommoinen harmaa keli tai ns. flat lightin keli, joskus myös lonkeroiseksi kutsuttu, on ollut minulle aina tosi hankala. En näe ollenkaan rinteen muotoa ja lasku menee ihan hapuiluksi. Mutta tuo linssi kyllä toimi todella hyvin tuossa kelissä! En aluksi oikein edes ajatellut, että näkyväisyys olisi ollut huono, mutta kun kaikki muut sitä moittivat ja käytin laseja pois, niin olihan se tosi flätti se valo ja rinteen muotoja ei nähnyt, mutta tuolla linssillä kyllä tilanne parantui huomattavasti ja uskalsi laskea ihan kunnolla. Kypäräksi sain Bollen Beat mallin joka istui täydellisesti tuon Nevada lasin kanssa. Myös Bollen Instinct malli olisi kiinnostanut kovasti, mutta siitä ei edes suurin malli omaan päähän istunut. Se tuntui kuin ei olisi mennyt aivan pohjaan asti, vaan jäi tuohon päälaelle hieman ikävän tuntuisesti. Pään ympäryksen mittasin ja se oli mulla 60.5cm ja tuo Instinctin suurin koko oli 61cm asti, mutta se ei nyt vaan istunut minulle. Tuo Beat taas istui tosi hyvin. Oikein mukavan tuntuinen kypärä ja tosiaan istuvuus lasien kanssa oli kyllä viimeisen päälle. Mielenkiinnolla odotan kauden mittaan miltä nämä rupeavat tuntumaan. Ensi kosketus oli tosi hyvä, varsinkin laseihin.

(*) Lasit ja kypärä saatu.

Rinteessä oli tosi paljon tuttuja ja mukava oli laskea kovassa myötätuulessa. Onneksi tuuli oli tuosta suunnasta, koska sivusta tuommoinen tuuli olisi varmaan aiheuttanut Expressin sulkemisen. No mutta nyt sai laskea sekä Polaria, että Palanderia. Muutamat yön aikana sataneet sentit lunta pöllysivät mukavasti ja lounaan jälkeen keli vielä aukesi aivan pilvettömäksi niin mikäpä siinä laskiessa. Mikkelin Setämiehen Teemu Ripatin kanssa otettiin jopa muutama kuva ennen afterille siirtymistä.

Palanderin yläosassa. Kuvan otti Teemu Ripatti.

Oulusta oli tuttuja vaikka kuinka paljon saapunut tunturiin ja mukava oli kautta avata myös afterilla kesän kuulumisia kertaillessa. Aftereilta siirryttiin vielä Teemun uutta valokuvakirjaa hakemaan ja juhlistamaan hänen kämpälleen. Siellä katseltiin hienot kuvat Saimaalta ja saatiin vielä kuohuvat kaupan päälle. Hienoja kuvia ja hieno toteutus kirjalla! Onnea kirjailijalle!

Teemu Ripatin valokuvakirja

Sitten itsenäisyyspäivän sauna ja ruokailut ja vähän linnan juhlien katselua ja vielä Johannan kanssa Huttu-hipun perinteisen torstaibingon kautta Calleen kuuntelemaan livemusiikkia. Hieno itsenäisyyspäivä.

Hieno oli auringonlaskukin. Tarkennus vain osui jonnekin muualle kuin minne piti.

Perjantaina olikin sitten suksitestausmahdollisuus. Ala-asemalle oli ilmestynyt teltta poikineen, eri merkeiltä.  Black Crowsseja olen testaillut sen verran, että nytpä testasin ihan muita merkkejä. Ehkä eniten jäi mieleen Salomonin 95 millinen tosi kevyt randosuksi. Toki se side oli myös niin kevyt, että sekin teki suksesta niin kevyen tuntuisen. Ajattelin etukäteen, että liekkö niin kevyt suksi voi toimia laskiessa hyvin, mutta hyvin se toimi. Jämäkästi puri rinteeseen ja hyvin tuommoisella uskaltaisi jyrkemmässäkin paikassa laskea. Ja ennen kaikkea mukava olisi mäkeä ylös skinnata noin kevyellä suksella. Ainoaksi sukseksi en ottaisi, mutta randosukseksi oikein mielellään.

Elanin Ripstick 106 vaikutti myös oikein mukavalta sukselta. Yleissuksena se toimisi mainiosti. Menee hyvin rinteessä, ja varmasti myös rinteen ulkopuolella. Siinä oli erikoisuutena että sukset oli erikseen vasempaan ja oikeaan jalkaan. Eli ne olivat epäsymmetriset rockerin ja camberin suhteen minkä pitäisi helpottaa käännökseen lähtöä ja samalla antaa sitä pitoa jalan alle camberista. Mukavan tuntuinen suksi tämäkin ja mielenkiintoinen uusi oivallus sukseen. Mukava olisi testata tuota enempi rinteen ulkopuolella.

Kolmantena testasin PuSun, eli Puuppolan suksen paria käsin tehtyä puuseksea. Ensin testiin lähti noihin olosuhteisiin varmaan paras suksi, eli Lappi malli. Rinnelaskuun sopiva suksi purikin viimeisen päälle ja erityisen terävät kantit meinasivat välillä kärjestä ottaa vähän turhan jämäkästi rinteeseen omaan makuun. Mutta noilla kyllä uskalsi jäistä rinnettä ns. tykittää täysillä. Pakko oli välillä lyödä vähän poikittain kun muutakin porukkaa oli sen verran mäessä. Toinen testattu malli taisi olla Malla. Enemmän vapaalaskusuksi. Jämäkkä ja leikkisä samalla. Helppo laskea ja kulki hyvin.

Kaikilta merkeiltä kyllä löytyy hyviä suksia. Kannattaa kyllä nuo testipäivät käyttää hyväkseen, aina sieltä jotain pientä tarttuu mukaan, mitä ehkä sitten seuraavia suksia valitessa osaa etsiä ja miettiä.

Spotify Wrapped

Ja sitten jotain ihan muuta!

Spotify julkaisi taas tilastot, että mitä sitä on vuoden mittaan tullut kuunneltua. Musiikki on varsin isossa osassa itsellä elämässä. Aiemmin sitä tuli itsekin tehtyä ja soitettua paljon, mutta se on nyt vähän jäänyt, mutta kuunteluosastolla ollaan edelleen tiukasti mukana. Siksipä ajattelin vähän avata omia musiikinkuuntelutottemuksia.

Ensinnäkin nykyään tulee kuunneltua lähes pelkästään Spotifya. Cd-levyjä on hyllyssä vaikka kuinka, mutta ei niitä tule enää kuunneltua periaatteessa ollenkaan. Sisustelementtinä kuitenkin varsin miellyttävä tuommoinen cd-hylly.

Cd-hylly,isän mittatilauksena tekemä.

Toisekseen, kuuntelen tosi paljon töissä musiikkia ja siellä on jotkut tietyt levyt kuten Kotiteollisuuden Iankaikkinen ja Ukonhauta semmoisia jotka on niin tuttuja, että ne on hyviä pyörittää taustamusana hälyä poistamassa. Toisaalta on niilläkin aivan loistavia melodioita. Tykkään ennenkaikkea melodioista musiikissa. Niinpä jos minulta kysytään vanha kysymys ”Beatles vai Rollarit?” niin vastaus on selkeästi Beatles. Töiden lisäksi kuuntelen musiikkia kotona ja vaikka Pyhällä vaunussa. En yleensä kuuntele musiikkia urheillessa, kuten pyöräillessä tai lasketellessa.

Ja vielä kolmanneksi. Kuuntelen levyjä, en biisejä. Pääosin siis laitan aina soimaan jonkun levyn joltain bändiltä jonka haluan kuulla. En kuuntele playlistoja juurikaan. Kun joku erityisen hyvä biisi joltain levyltä löytyy saatan toki sitä kuunnella repeatilla vaikka kuinka monesti.

No mutta sitten niihin statseihin.

Musiikkia tuli kuunneltua 19 595 minuuttia. Eli 326 tuntia. Melkein tunti joka päivä.

Bändit

Eniten kuunneltu bändi oli Kotiteollisuus, josta suurin osa siis töissä.

TOP-5

  • Kotiteollisuus
  • Therapy?
  • The Lillingtons
  • Atomirotta
  • Husker Du

Näistä uusi tuttavuus oli The Lillingtons. Aivan karmea bändin nimi, mutta uusin levynsä Stella Sapiente on kyllä pyörinyt moneen kertaan läpi. Suosittelen jos semmoinen vähän hämyinen melodinen punk kiinnostaa.

Biisit

Selkeä ykkönen on Ghostin Leevi and the leavings henkinen Witch Image. Kyllä varmasti ovat Ruotsin pojat Leevejä kuunnelleet ennen kuin nuo syntikat on soitettu! Aivan loistava biisi. Muuten biisilistalla oli aika lailla kärjessä Kotiteollisuutta kun niitä paria levyä olen paljon pyöritellyt. Pistän tuossa alempana vielä joitain suosituksia omalta vuoden TOP-100 biisilistalta.

Genret

  • Rock
  • Indie
  • Punk
  • Metal
  • Pop

Mitenhän nämä nyt sitten on Spotifyn leirissä ajateltu. Sinällään aivan vaikuttaa oikealta listalta, mutta tuo indie tuolla vähän kummaksuttaa. Ellei sitten Husker Du, Sugar, Pixies yms kaikki lasketa indien alle. En tiedä miten tämä menee.

Sekalaista

Spotifyn mukaan kuuntelen valtavirrasta poikkeavia artisteja 76% enemmän kuin keskimääräinen Spotify kuuntelija. Jaahas ja vainiin. Mitä lie tämä tarkoittaa. No ehkä nuo monet punkbändit yms on valtavirrasta poikkeavia. Vanhin kappale jonka olen kuunnellut on The Marvelettesin vuonna -61 äänittämä Please, Mr. Postman.

TOP-100

Jos haluat, niin tästäpä kuuntelemaan minun vuoden top 100 listaa.

Sitten muutama tärppi.

No heti alusta tietenkin se Ghostin Witch Image ja heti perään Atomirotan loistava Ne rykii kel on räkää. Hyvää meininkiä ja Rane Raitsikin kitarointia. Sitten neljänneltä sijalta The Lillingtonsin mukavasti kasvava Golden Dawn/Knight Templar. Ja heti perään jostain syystä erityisesti tänä vuonna kolahtanut Eppujen Lajinsa viimeinen. Melodiat melodiat ja melodiat, voi veljet.

Yllättävää, että Sugarin Act we act oli jo näin korkealla, selkeästi top kympissä, mutta eipä se mitään, hyvä biisi. Therapy on myös aika korkealla. Tänä vuonnahan tuli myös uusi levy Therapyltä, mutta se ei niin iskenyt kuin se edellinen Disquiet, jonka kautta innoistuin koko bändistä taas uudestaan ja nytpä listalla onkin korkealla vanha tuttu Epilepsy Infernal Love -levyltä.

Sitten sijoilta 9 ja 11 Teemu Bergmanin bändejä, Heartburns ja Kakkahätä-77, ensin vimmainen I wanna O.D ja perään mukavan melodinen Torniomäki – Vaasankatu All night long. Jos vauhdikas ja melodinen punk kiinnostaa niin Teemu Bergman on aika lailla takuunimi bändeineen semmoista toimittamaan.

Oululaisperäistä musiikkia edustakoon Sentenced-laulaja Ville Laihialan Poisonblack ja Down the ashes rain. Taas on kertsin melodiat semmoiset että tulee kylmät väreet.

Siitä puolen kymmentä sijaa eteenpäin niin löytyy loistavan The Posiesin jo vuosikymmenten takainen slovari I May Hate You Sometimes. Aivan loistava biisi. Vähän siitä eteenpäin niin tulee ensimmäinen Anssi Kelan biisi listalla. Anssi Kela on muusikkona äärimmäisen kiinnostava ja yritän aina hänen uudet tuotoksensa kuunnella, niinkuin tämäkin Ilves biisin top 20 sijoitus osoittaa. Mutta kun ei vaan ne biisit lähde. Muuten on homma kuosissa, mutta ei ne biisit vaan iske. No varmaan jatkossakin kuuntelen niitä ja kokeilen josko lähtis.

Maj Karmaa on kanssa tullut kuunneltua aika paljon ja muutama biisi listalta löytyykin. Ja löytyyhän sieltä jokunen Entombed, Mokoma, Stam1na, Amorphis yms metallihommaa.

Punkosastolta täytyy vielä nostaa esiin NOFX:n First Ditch Effortilta löytyvä Sid and Nancy, joka toimii kyllä hyvin ja Dead Kennedysin Kill the poor, joka näytti myös listalla päässeen. Sekä Heartburnsin Take Me To Hospital.

Monenalaista mielenkiintoista siellä näyttää olevan. Tässä samalla toki itse kuuntelen listaa läpi kun tätä näpyttelen.

Minkälaista musiikkia sinä kuuntelet?

 

Kommentoi

Pyhätunturi ja kauden 18-19 avaus

Julkaistu: 24.11.2018

Tässähän on vierähtänyt lähes kuukausi edellisestä postauksesta. No aika tasaista syksyä on ollut kyllä ilman sen kummempia kirjoittamisen aiheita. ”Kohokohtana” mainittakoon, kun Partioaitta ja Pyhätunturi järjestivät yhdessä Partioaitan klubi-iltoihin esittelykierroksen ja Oulun tapahtumassa mekin käytiin kertomassa koko perheenä kokemuksia Pyhältä. Oli oikein hauska ilta ja ennen kaikkea takamaastolaskeminen koko perheen harrastuksena tuntui kiinnostavan. No mutta nyt on muutama pakkaspäiväkin taas ollut, jospa se talvi sieltä nyt olisi tulossa viimeinkin.

Laskettelukausi käytiin siis avaamassa Rukalla jo lokakuun alussa ja sen jälkeen onkin vain odoteltu lunta. Pyhällä tavoite oli avata kausi marraskuun puolivälissä, mutta lämpimät kelit siirsivät avaustavoitteen 23. päivään marraskuuta. Tuolloin perjantaina ei vielä mäkeen keretty, kun piti töissä ja koulussa olla, mutta heti niiden jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Pyhää. Oli tosi pimeä keli ajaa, ei lunta missään, vain semmoista kuraista kuuraa hieman, joka tien laidan heijastintolpistakin vei heijastuskyvyn. No perille kuitenkin päästiin kun kello oli jo yli kymmenen. Rinteet olivat valaistuina ja lumitykit pitivät omaa mekkalaansa tosi kovaa ulvovan tuulen kanssa.

Aamulla taivas oli kirkastunut ja tuulikin hieman tyyntynyt, vaikka kylmästi se puhaltelikin koko päivän. Lapset ovat lumilautailusta kiinnostuneet ja Aleksi käyttikin rippilahjarahonsa ja osti itselleen lumilaudan. Kengät on vielä etsinnässä, mutta aamulla siis vuokraamosta kengät ja Heidille lauta ja kengät ja sitten mäkeen. Vielä ei ollut auki kuin kolmen hengen hissi ja Polarrinne siis sen kolmen hengen hissin yläasemalta asti.

Aleksi ja Heidi Polarrinteessä, aamupäivällä pilvet peittivät auringon hetkeksi.

Huipulle asti ei vielä rinnettä ollut keretty lumettaa. Yön aikana tuli ehkä kaksi senttiä lunta joka vähän teki maisemasta valkoisemman, mutta ei se vielä kovin valkoinen ollut. Aurinko kuitenkin paisteli mukavasti ja mukava oli laskea. Rinne oli ihan ok kunnossa.

Minä ja Heidi

Lumitykit työnsivät lunta taivaalle koko ajan, joten välillä semmoinen märkä lumi tuli laseihin, mutta eipä sen kummempaa. Paikoitellen vähän oli jäistä, mutta ei pahasti. Puolen päivän jälkeen Huttu-uulassa lounas ja sitten vielä muutama tunti laskemista. Ihan kunnon laskupäivä siitä tuli, reilu neljä tuntia. Varmasti tuo lautailuinnostus lapsilla lisäsi vähän aikaa mikä mäessä oltiin. Uutta on mukava oppia ja hienostihan se rupeaa jo sujumaan!

Tykkilumipilven läpi suodattuvassa auringonpaisteessa oli mukava laskea

Laskupäivän jälkeen perinteisesti sauna vaunualueen huoltorakennuksessa. Mukava oli saunoa, kun meinasi kyllä vähän palella rinteessä välillä. Ei muuten mutta se tuuli.

No mitäs sitten tälle talvelle suunnitelmia?

Itsenäisyyspäivän aikaan seuraavan kerran tänne ja joulun aika meneekin passelisti kun muutamalla vapaapäivällä saa pitkän vapaan. Erilaisia Freekend tapahtumia on tulossa talven mittaan paljon. Adventure Freekend kiinnostaa ainakin ja tottakai myös Original Freekend, jonka yhteydessä myös Junior Freekend. Johanna ja Heidi ovat miettineet Mimmifreekendiä. Katsotaan nyt sitten mihin kaikkeen tulee osallistuttua. Näiden lisäksi myös Syötteellä olisi ihan mielenkiintoinen tapahtuma Iso-Syöte Freeride Open.

Arctic Weekendin yhteydessä järjestettiin Instagram kisa, jonka kautta oli mahdollisuus päästä Antti Autin Onsen tourille Japaniin. Itsekin siihen osallistuin uhoten, että teen tupladafin jos pääsen sinne mukaan. No en päässyt, mutta vähän jäi kaivelemaan, että pitäiskö kuitenkin yrittää se tehdä tänä talvena… Siinähän sitä olis tavoitetta.

Muihin asioihin liittyen, Syöte MTB viiden tunnin alitus -haaste on edennyt aivan hyvin. Rauhallisia peruskuntolenkkejä on tullut tehtyä ja painoakin on vähän saanut alaspäin. Vähän lisää pitäisi tsempata ehkä tuon painon kanssa, mutta kun on ollut isänpäivää ja Heidin synttäreitä ja semmosta ja tämmöstä… No kyllä se tästä. PK-lenkkien lisäksi tulee kerran viikkoon koripallo, joka käy intervalli/maksimitreenistä. Ja välillä lisäksi vielä peli, jossa sykkeet käy ehkä vielä korkeammalla. Pari kertaa olen käynyt nyt uutena lajina myös uimassa. Se on ollut aivan hauskaa ja sopivaa pk-treeniä. Pitäisi varmaan vähän parempi tekniikka opetella, mutta meneehän se noinkin.

Tämmöistä talven odottelua ja aloittelua täällä. Toivottavasti tuota lunta nyt parin viikon aikana tulee reilusti lisää ja itsenäisyyspäivän aikaan olisi jo vähän talvisempaa!

 

Kommentoi

Reenis – uusi luova liikuntasali Ouluun

Julkaistu: 29.10.2018

Ouluun Toppilaan avataan piakkoin uusi luova liikuntasali nimeltään Reenis. Siinä on perustajina mukana parikin tuttua ja päästiin käymään vielä hieman keskeneräisessä paikassa tutustumassa lasten kanssa. Reenis sijaitsee Toppilassa Oulussa osoitteessa Alvar Aallon katu 1. Korkeaan rakennukseeen aivan Kiipeilykeskuksen naapuriin olikin tehty iso ja ilmava sali jossa suuret on ikkunat.

Reeniksen suuret ikkunat.

Saa nähdä kuinka aurinko kesällä sieltä kuumottaa, mutta tähän aikaan vielä pärjää hyvin ilman verhoja. Tilassa oikeastaan täysin valmiina oli tällä hetkellä trampoliinialue. Alueella oli kaksi isompaa tramppaa ja kaksi vähän pienempää, sekä foamimonttu jonne voi toiselta trampalta myös hyppiä. Monttuun oli hyvä hyppiä myös seinällä muutaman metrin korkeudessa kiertävältä hyllyltä. Tramppojen viereen oli tulossa vielä airtrack myöhemmin. Alemmalle tasolle tulee permantomatto ja airtrackkeja myös. Permantoalueen yläpuolella oli rautakehikot jossain varmaan 10 metrin korkeudessa, joihin voi sitten tehdä erilaisia varmistuksia vaikkapa sirkustreenejä, tai vaikka cheerleadereiden hyppyharjoituksia varmistamaan. Salin toisessa päässä oli Ninja warrior -tvohjelmastakin tutun näköinen Warped wall. Eli puolirampin muotoon yli kaatuva seinä, jota pitkin voi juosta ylös ja kiivetä sen päälle, jos pääsee. Siihen viereen oli juuri työn alla nousemassa parkour-alue. Seinän taakse tulee sitten perinteisempi kuntosalialue painoineen.

Trampoliinialuetta ylätasanteella. Tähän tasaiselle alueelle oli tulossa vielä airtrack.

Meillä testissä oli nyt se trampoliinialue. Isoin tramppa olikin melkoinen heittäjä verrattuna tuttuun kotipihan tramppaan. Ei paljon tarvinnut pomppia niin korkealla käytiin. Siinä itse tykkäsin eniten hyppiä tramppalaudan kanssa. Mukava oli lumilautatemppuja muistella. Tämä tramppa oli neliön muotoinen ja vieressä oli toinen iso tramppa suorakaiteen muotoisena. Tämä oli jotenkin ”pehmeämmän” oloinen tramppa jolla minäkin uskalsin volttia ruveta tekemään ja kyllähän se etuvoltti muutaman yrityksen jälkeen lähtikin kulkemaan. Lapsilla etu- ja puolikierrevoltti meni mallikkaasti.

Isoimmat trampat käytössä. Taustalla foammonttu ja pienemmät trampat. Tuossa vasemmalla näkyy portaiden kaide joka tulee alatason permannolta ylös. Siinä on siis permantoalue. Kuntosalilaitteet tulevat tuon tramppalueen seinän taakse.

Takavolttia en itse enää pariin vuoteen ole trampalla uskaltanut tehdä. Veteen sitä on tullut tehtyä ja nytkin pikku korokkeelta sinne foamimonttuun sen uskalsi tehdä. Aleksi teki pari vuotta sitten tosi helposti takavoltin trampalla, mutta jostain syystä sen tekeminen jäi ja nyt ei ole tehnyt sitä pariin kesään. Tuolla sitten innostui kokeilemaan myös siitä korokkeelta monttuun ja sehän meni helposti ja siirtyikin siitä suoraan trampalle! Mahtava juttu, Aleksi oli itsekin tosi tyytyväinen kun temppu onnistui taas. Ja vielä sai yhdistettyä sen puolikierrevolttiin ilman välipomppuja.

Nopea kuin elohopea ja notkea kuin norsu. Mutta kyllä se siitä jaloilleen pyörähti.

Foamimontun toisella reunalla oli vähän pienempi tramppa jolta pystyi hyppäämään helposti monttuun. Myös esimerkiksi seinää apuna käyttäen. Heidi meni monttuun puolella kierteellä ja Aleksi tuplavoltilla. Itse jäin ihan normaaliin etuvolttiin. Tämän trampan vieressä oli vielä yksi tramppa, joten monta hyppijää pääsee yhtäaikaa treenaamaan. Toki meillä oli nyt aivan unelmatilaisuus, kun olimme kolmestaan koko alueella, niin sai hyppiä kyllä tosi paljon.

Isojen tramppojen vieressä seinällä kiertävälle hyllylle pääsi trampoilta hyppäämällä. Ja sieltä hyllyn päästä sitten pystyi hyppäämään monttuun. Siinä oli myös rekkitanko, mutta siihen ei nyt oikein mistään päässyt. Siihen varmaan tulee jokin teline jonka kautta rekille voi kiivetä ja hyppiä siltä monttuun. Tramppojen viereiset seinät oli tottakai myös pehmustettu ja niitäkin voi käyttää tempuissa monin tavoin.

Aleksi heittäytyy selälleen hyllylta.

Heidin haarahyppy samalta hyllyltä.

Tuo sali on kyllä varmasti loistava lisä monellekin treeniin. Siellä voi tehdä perinteistä voimatreeniä ja lisätä siihen kehonhallintajuttuja. Tai sitten voi vaan käyttää tuota tramppa ja airtrack aluetta lisätäkseen muuhun treeniin yhden ”akrobaattisen” treenin. Tasapainoa ja kehonhallintaa kehittävää treeniä varmasti. Suosittelen käymään tutustumassa kunhan paikka aukeaa toivottavasti aivan näinä päivinä. Itselle ainakin olisi oikein sopiva lisä treeneihin.

Kiitoksia Matti ja Reeniksen väki, että päästiin tutustumaan jo etukäteen tiloihinne. Tulemme varmasti uudestaankin!

Ja hyvän blogietiketin vaativan tavan mukaisesti mainittakoon, että saimme käydä ilmaiseksi Reeniksellä tutustumassa.

Kommentoi

Arctic Weekend 2018

Julkaistu: 28.10.2018

Arctic Weekend – Laskukansan talven avajaisfestari

Arctic Weekend järjestettiin nyt toista kertaa Rovaniemellä. Tapahtumia riitti taas useammalle päivällä. Perjantaina tapahtuma alkoi Kamaworkshopilla Intersportissa ja jatkui illalla kahvila Kauppayhtiöllä ja sitten itse pääpäivä, lauantai, tapahtui Kulttuurikeskus Korundin tiloissa, missä oli näytteilleasettajia ja monenlaista tapahtumaa.

Perjantai

Johannan kanssa emme vielä Kamaworkshoppiin kerenneet, missä Ape Majava, apureinaan Antti Autti ja Miikka Hast kertoi laskukamoista. Tapahtuma alkoi jo klo 18 ja Johannalla loppui työt vasta klo 17. Me lähdimme Oulusta heti Johannan töiden jälkeen ja ajoimme testaamaan ensimmäistä kertaa AirBnB majoitusta. Rovaniemen keskustasta löytyi loistavalta paikalta mukavan oloinen kaksio. Hintakin jäi koko viikonlopulta alle yhden hotelliyön. Matkalta laitoimme viestiä asunnon omistajalle ja hän kertoi olevansa asunnolla ja avaamansa meille ovet ja antavansa avaimet. Vähän ennen kahdeksaa kurvasimme talon pihaan asuntoon kuuluvalle parkkipaikalle ja pääsimme asuntoon sisään. Asunto oli juuri passeli ja omistaja antoi avaimet ja kertoi jääkaapissa olevan miehensä meille savustamaa lohta. Aika mainio palvelu!

Söimme hieman ja lähdimme kohti Kauppayhtiötä missä oli tarjolla muutamia leffoja ja jotain Pyhää liittyvää jutustelua. Paikan päällä olikin jo liput loppuunmyyty, mutta onneksi me viime reissullamme kun Pyhältä tultiin takaisin päin, käytiin Kauppayhtiössä burgerit syömässä ja liput ostamassa. Pöydät olivat jo täynnä, että seisoskeluhommiksi meni. Pyhä oli näkyvästi esillä rinne/takamaastokarttansa kanssa kausikortteja oli kaupan ennakkohintaan. Meillä oli jo kortit ostettuna, niin siinä sitten vaan muuten vaan jutustelua.

Ensimmäisenä leffana oli Antti Autin Pyhällä kuvaama pätkä, jossa laskettiin ympäri Pyhää ja sen lähituntureita. Tosi hienoa meininkiä. Jollain tapaa tuli vähän mieleen Candide Thovexin One of these days -leffojen tunnelma. Temput eivät yhtä isoja olleet, mutta vauhdikasta menoa ja stoori eteni pitkin tuntureita. Lisäksi Antin ja Pyhän yhteistyö Baanked oli esillä ja ensi vuonna se on taas tulossa. Vaikuttaa hyvältä tapahtumalta, kannattaa mennä käymään jos lumilautailu kiinnostaa!

Pyhän Freekend lähettiläitä oli myös paikalla useampia ja heidät pyydettiin lavalle haastatteluun. Lähinnä kysymykset koskivat parhaita Pyhäpäivä muistoja ja sen semmoista. Hyviä tarinoita vuosien varrelta oli kerrottavana.

Freekend lähettiläät tentissä

Jossain vaiheessa myös Freekend lähettiläs Oikkosen Antun isä Hannu sai vuoronsa olla haastateltavana. Hän on Pyhällä viettänyt jo vuosikymmeniä sekä hiihdonopettajana, että muuten vaan harrastajana.

Muitakin laskuleffoja oli illan mittaan tarjolla. Lumilautapuolelta Labyrinth crew esitteli osaamistaan ja suksipuolelta Keeshlife tarjoili oman pätkänsä. Me kuitenkin poistuimme tuossa välissä tuttujen kanssa vähän rauhallisempaan paikkaan istuskelemaan ja iltaa viettämään. Siinä se vierähtikin tunti jos toinenkin ja pikkutuntien puolella sitten nukkumaan.

Lauantai

Lauantaiaamuna nukuttiin rauhassa niin kauan kuin nukutti ja sitten laitettiin reilu brunssi. Kaikenlaista herkkua hedelmistä pekoniin ja vähän kuoharia tottakai myös. Ensimmäinen erityisesti kiinnostava tapahtuma oli Apen Patagonia leffa klo 14.30. Kahden aikaan siis käveltiin asunnolta muutaman minuutin matka Korundiin. Liput vaihdettiin rannekkeeseen ja sitten jo suoraan yläkertaan minne oli tehty elokuvasali yhteen näyttelyhuoneeseen. Muutenkin Korundin tilat oli kyllä nyt otettu loistavasti käyttöön ja viime vuoteen verrattuna kehitys oli huikeaa! Ei viime vuonnakaan sinällään mitään vikaa ollut, mutta nyt oli kyllä hieno meininki. Palataan siihen kohta, ensin Ape ja Patagonia.

Ape oli esittelemässä leffaa kuvaaja Joonas Mattilan kanssa. Elokuva ilmestyy Scandianavian Outdoorin Facebooksivuilla kolmessa osassa (tässä linkki eka osaan: https://www.facebook.com/ScandinavianOutdoorStore/videos/2227996024097908/). Mutta nyt pääsimme siis näkemään kaikki kolme osaa putkeen.

Jeinemeni traverse

Herrat olivat siis Patagoniassa ja kulkivat vuoriston poikki pitkän pätkän. Keli ei ollut paras mahdollinen ja pusikossa rämpiminen oli varmasti hermoja koettelevaa. Kannattaa katsoa nuo pätkät, kolmas osa julkaistaan maanantain 29.11. Oli kyllä tosi hyvä minun mielestä. Mielenkiintoisia tuommoiset seikkailut. Niitä puuterin pöllytyksiä on kyllä nähty jo aika paljon, niin tämmöiset ovat myös mielenkiintoisia. Tottakai puuterin pöllytys on myös hienon näköistä! Juttelin Apen kanssa pariin otteeseen edellisenä iltana ja päivän mittaan ja oli kyllä ollut hieno ja koetteleva reissu. Monenlaista mahtui vajaaseen viikkoon.

Korundi ja tilat

No nyt niistä tiloista ja niiden käyttämisestä. Viime vuonnahan Korundissa oltiin siinä aula ja kahvilatilassa, kunnes lopuksi päätapahtumana Antti Autin ”henkilökuva” elokuva näytettiin salissa. Nyt aulassa oli näytteilleasettelijat ja kahvila oli ihan kahvila käytössä. Yläkerran elokuvatilassa oli leffoja ja samoin suuressa salissa. Vuorotellen sopivin väliajoin. Isossa salissa oli myös keskustelu/haastattelutilaisuuksia ja myös pohjoiseen matkailuun ja ilmastomuutokseen liittyvä paneelikeskustelu.

Pihalla suurin katseenvangitsija oli reilireivejä varten rakennettu vauhdinottotorni ja reilit joissa päivällä järjestettiin avoimet sessarit ja illalla oli vielä itse reilireivit valojen välkkeessä ja savukoneen puskiessa savua ja musiikin pauhatessa taustalla. Lisäksi oli ruoka ja juomapisteitä pihan reunoilla. Illalla reilireivien jälkeen isossa teltassa järjestettiin vielä hyväntekeväisyyshuutokauppa ja Lyömättömien keikka ja sitten tapahtuma siirtyi taas sisälle Korundiin jatkamaan bileitä.

Korundin ulkotilat

Erittäin hyvin oli kyllä nyt hyödynnetty kaikki tilat! Tapahtuma näytti hienolta ja koko ajan jossain tapahtui jotain. Hyvä!

Jatketaan ohjelman läpikäyntiä…

Patagoniaan tutustumisen jälkeen suoraan alakerran isoon saliin missä oli käynnissä Rami Hanafin esittely Svalbard Unplugged elokuvaan. Hienoja kuvia ja tarinoita Antti Autin ja Enni Rukajärven laskuista ja haasteista mitä vaikkapa jääkarhut aiheuttivat reissun aikana. Pari viikkoa laivalla ja 15 suunniteltua linjaa joista ei päästy laskemaan ainuttakaan. Mielenkiintoista oli kuulla myös kuinka tarkkaan oli suunniteltu kyseisen lyhytelokuvan tunnelmat ja värit ja kaikki. Ja sitten perään itse lyhäri, joka näytti kyllä erittäin hienolta. Antaa mukavasti lisää kokemusta itse elokuvaan kun siitä kerrotaan noin tarkkaan etukäteen. Minä tykkäsin koko paketista!

Rami Hanafi ja joku kuru Huippuvuorilla. Pieniä ovat kurun kiipeäjät.

Svalbard Unplugged ryhmä

Ja sitten taas kipinkapin yläkertaan missä oli alkamassa Antte Lauhamaan ja Jaakko Postin The Arctic Journey. Herrat lähtivät parinkymmenen huskyn vetämillä kolmella reellä Ruotsin lappiin laskemaan. Kebnekaisen massiivia kierrettiin erittäin vyöryherkissä keleissä. Varovaisena piti olla siis laskujen kanssa ja koirien kanssa liikkuminenkin aiheutti omia ongelmiaan. Kuulemma täyttä työtä ajaa semmoista rekeä. Elokuva oli taas kerran hyvä. Realistista kuvausta minkälaista se meininki on. Noustessa testailtiin lumen laatua ja pidettiin homma turvallisena. Illalla käytiin vielä välillä ylimääräisiä lenkkejä ajamassa koirien kanssa, jotta ne malttavat rauhoittua yöksi nukkumaan. Nuo 40-50km päivämatkat olivat niin helppoja koirille 🙂

Antte Lauhamaa ja Jaakko Posti keskellä, oikealla koirien ”huoltaja” jonka nimeä en nyt muista ja vasemmalla yksi Arctic Weekend pääjehuista Ville Puominen

Seuraavaksi olikin asiapläjäys kun edessä oli Protect Our Wintersin järjestämä ”Lapin talvien ja matkailun muutos” paneeli. Ennen sen alkua kävimme vähän levähtämässä ja syömässä sämpylät. Kahvilasta sai pientä purtavaa ja myöhemmin illalla oli myös hotdoggeja tarjolla. No sitten paneelia kuuntelemaan. Kun ei alusta oltu mukana, niin en ihan käsitykseen päässyt ketä kaikkia siellä oli mukana, mutta ainakin nimeltä voin kertoa lumilautailija Enni Rukajärven ja Jusu Toivosen, joka on siis Pyhällä ja Rukalla jonkinlaisena matkailunkehittäjänä. En tiedä tarkkaan hänen työnkuvaansa. Lisäksi paneelissa oli muutamia poliitikkoja ja ainakin yksi tutkija ja Finnairilta myös yksi henkilö.

Tutkijan näkemyksiä ilmaston lämpenemisestä

Mielenkiintoista keskustelua oli ilmaston lämpenemisestä ja miten se tulee muuttamaan matkailua ja yleensäkin elämää. Semmoinen yksityiskohta ainakin jäi mieleen, että jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi kilon pois tavaroistaan lennolla, niin siitä painon putoamisesta aiheutuva päästöjen pieneneminen tarkoittaisi 20 Tokion lentojen päästöjen määrää, vuoden aikana siis. Kannattaa käydä vaikka tuolta POWin sivuilta tutustumassa mitä itse voisi tehdä parantaakseen tilannetta. Ehkä yksi tärkemmistä, Jusun lopussa yleisölle heittämä muistutus, ”Älkää heittäkö ruokaa roskiin!”.

Panelistit

Paneelin jälkeen kävelimme asunnollemme syömään kun meillä oli jo torstaina kotona tehtyä kananuudeliwokkia mukana, jota oli vieläkin jäljellä, ettei sitä vaan siis pitäisi heittää roskiin! Tosi näppärä oli käväistä kämpällä rauhassa syömässä ja sitten takaisin seuraavaan Antti Autin pätkään. Isossa salissa sai ensi-iltansa Closer elokuva.

Closer ja tekijät Antti Autti ja Iisakki Kennilä

Tällä kertaa tiedossa ei ollut pahemmin puhumista vaan laskemista. Puuteri pöllysi ja hyppyjä nähtiin. Hieno pätkä tämäkin. Leffan jälkeen lavalle tuli Death Hawks soittamaan ja taustalla valkokankaalla pyöritettiin jonkinlaista psykedelistä lumikoostetta. Sinällään aivan hyvä ja toimiva bändi, mutta enemmän olisi kiinnostanut jos konsepti oli niinkuin ensin luulin, että bändi soittaa livenä taustamusiikin sille Closer-leffalle. Nyt tuo jumitusjamittelu meni vähän itsellä ohi. Olisihan sieltä toki voinut pois lähteä mutta eipä nyt viitsinyt. Ihan toimivaa soittelua, muttamutta… No nämä on mielipideasioita.

Reilireivit

Seuraavaksi siirryttiinkin ulos. Siellä oli reilireivit alkamassa. Viime talvena olivat keksineet idean, että pimeässä lasketaan reilikisa jossa musiikkia soi ja valot vilkkuvat. Idea oli testattu jo viime talvena ja toimivaksi havaittu konsepti oli päätetty siirtää Arctic Weekendin yhteyteen. Ja toimihan se. Laskijat tekivät hienoja temppuja ja tunnelmaa nosti musiikki ja valot. Pakkasta oli useampi aste ja kuumat gluhweinit lämmittivät yleisöä laskijoiden temppujen ohella.

Reilireivit

Laskupaikan vieressä oli iso teltta jossa sitten kisan jälkeen alkoi hyväntekeväisyyshuutokauppa jolla kerättiin rahaa vähävaraisille junnuille. Reilu 3000 euroa rahaa tulikin huutokaupasta, jossa myytiin esimerkiksi Roope Tonterin olympialaisissa käyttämä lauta, PuSun Arctic Weekend grafiikalla olevat sukset, Enni Rukajärven Vimana pro model, Salomonin uudet Shift siteet, POW kypärä ja lasit ja oli takkia ja lasten toppa-asua ja mitähän kaikkea muuta olikaan.

Seuraavaksi jaettiin Elämysmatkojen ja Antti Autin järjestämän #pickmetoonsentour kisan palkinto, eli reissu Japaniin laskemaan Antin kanssa puuteria. Itsekin osallistuin tähän kisaan Instagramin kautta, mutta eipä osunut voitto kohdalle. Onnea Olli Oilinki ja tyttöystävänsä joka oli Ollille tehnyt hakemuksen.

No tämän jälkeen olisi alkanut vielä kovasti bileitä ja bändejä, mutta kun oli sunnuntaiaamuna kohtuu aikainen kotiinlähtö ja silleen niin me lähdimme tässä vaiheessa noin klo 23 kohti yöpaikkaa ja nukkumaan. Aamulla sitten takaisin Ouluun ja samantien harava käteen ja haravoimaan. Siinäpä se kolme tuntia vierähti ja jätesäkitkin loppui kesken. Paluu arkeen!

Kiitoksia Arctic Weekend, oli hauskaa!

PS. Ensi vuonna sitten ne suksitemputkin selostajille haltuun, ei sillä että itse olisin ne osannut kertoa, mutta tasapuolisuuden nimissä 😉

 

Kommentoi

Syysloma Pyhällä

Julkaistu: 25.10.2018

Tänä kesänä ei kauhean monesti ole Pyhällä päästy käymään, niin kun lasten syysloma alkoi lähdettiin reissuun saman tien. Johanna oli yhden kaverinsa kanssa ruskareissulla muutama viikko sitten Pyhällä käymässä, mutta sitä ennen taisikin olla Pyhä-Luosto MTB elokuun lopussa kun oli vaunulla käyty edellisen kerran. Sopivasti vielä viikolla ennen syyslomaa satuin huomaamaan Pyhän Facebook sivuilta, että nyt ne vanhan tuolihissin tuolit tulivat myyntiin ja samantien varasin meille yhden. Onneksi olin oikeaan aikaan liikkeellä, koska muutamassa tunnissa oli tuolit myyty loppuun. Nyt meillä on kotona yksi tuoli odottelemassa jatkokäsittelyä. Paikka sille on jo katsottuna, nyt pitää vielä selvitellä miten se siihen kiinnitetään.

Pyhällä lähdettiin siis perjantaina ja Johannan kanssa meillä oli lomaa maanantai ja tiistai. Suunnitelmissa oli kevyttä retkeilyä ja ihan vaan oleskelua. Ei mitään sen kummempaa. Johanna parantelee edelleen selkäänsä ja joutuu ottamaan hyvinkin varovaisesti. Polkupyörät otettiin minä ja lapset mukaan, mutta lopulta lapset ei pyöriä käyttäneet ollenkaan.

Lauantaiaamuna keli oli melko sumuinen, mutta sumun läpi aurinko paisteli myös hieman. Näki, että taivas on sininen, mutta pilvi oli asettunut laaksoon peittämään näkyväisyyttä. Eipä se kuitenkaan ulkoilua haitannut. Pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin Aittakurun kautta kohti Tajukangasta.

Aittakuruun pääsee helppokulkuisia pitkoksia pitkin

Kohti Aittakurua

Pakkasta oli sen verran, että pienet lammet oli jäässä.

Aittakurussa ihmeteltiin aikamme aina yhtä hienoa akustiikkaa joka yllättää aina. Aikansa kun oli katseltu tulevan talven laskulinjoja niin lähdettiin kiipeämään kohti Tajukangasta.

Esiintymislava

 

Tajukankaalle ei kukaan ollut vielä tulia tehnyt, niin laitettiin kunnon nuotio pystyyn ja lähdin lasten kanssa vähän kiipeilemään kallioille.

Huttu-ukko patsas Tajukankaan edessä.

Kalliokiipeilyn jälkeen sitten makkaran paistoon ja päälle vielä eräänlaiset nokipannukahvit. Eli veden lämmitys ja pikakahvia kuksaan. Sitten käveleskeltiinkin takaisin vaunulle päiväunille.

Päiväunien jälkeen lähdin vielä käymään pyöräilemässä. Tarkoitus oli ajella tietä pitkin kohti Luostoa ja sitten takaisin, mutta jostain syystä koukkasin kohti Soutajaa ja ajoin Soutajan ylimmille mökeille ja sieltä alastullessa päätin käydä Pohjoisrinteillä. Seuraavaksi huomasin olevani kiipeämässä rinnettä ylöspäin. Ja eipä sitä kauaa tarvinnut kiivetä kun pääsi sumusta pois ja keli kirkastui. Jatkoin sitten kiipeämistä ja lopulta totesin, että sama se nyt on käydä huipulla asti kun jo niin pitkällä olin. Ihan hyvä saunalenkki tuli siis loppujen lopulta.

Sunnuntaina keli olikin sateinen ja mietiskeltiin mitä tehtäisiin. Puolen päivän jälkeen todettiin, että mennään ensin Naavaan syömään ja siitä frisbeegolffaamaan. Johanna jätti frisbeen heiton väliin selkänsä takia ja meni käymään kaupassa sillä aikaa kun me lähdettiin kiertämään Pyhän 22 väyläistä rataa. Eka väylä tosin jotenkin missattiin, niin kierrettiin sitten 21 väylää. Siinäpä se päivä meni ja kamppeet märkänä Calleen laskemaan tuloksia. Ja niinhän siinä kävi, että Aleksi voitti homman kahden heiton erolla minuun. Yksi peli Yatzya vielä Callessa ja sitten kohti saunaa.

Maanantaina ensimmäisenä ohjelmassa oli käydä hakemassa se tuoli peräkärryn kanssa vanhan tuolihissin ala-asemalta. Yllättävän iso se tuoli oli noin kun sitä rupesi nostelemaan ja pyörittelemään. Aina se on tuntunut aika pieneltä kun siihen on istunut, mutta kyllä se 2.4 metrin korkeus ja 1.25 metrin leveys oli ihan reilu. Ja kun painoakin oli 60 kiloa, niin eipä sitä yksin paljon siirrellä.

Vanhuksen tuoli tuliaisena kotiin

Kun hissi oli kärryssä vaunun vieressä niin pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Karhunjuomalampea. Mentiin Pohjoisrinteiden kautta tällä kertaa. Keli oli puolipilvinen, välillä aurinko paisteli ihan kunnolla.

Isokuru

Karhunjuomalammella oli porukkaa melkoisesti ja tulia ei itse tarvinnut, tai saanut, tehdä. Kuukkeleita pyöri varmaan kymmenkunta siinä laavujen ympärillä ja ihmiset kuvailivat niitä kovasti.

Kuukkeli. Tosin Tajukankaalla kuvattuna.

Suunnitelmana meillä oli, että lasten kanssa lähden vähän eri reittiä sitten takaisin päin sieltä Johannan mennessä samaa reittiä takaisin kohti vaunua. Minä ja lapset suuntasimme ensin Pikkukurun päähän ja siitä Kakkosen, eli Ukonhatun kylkeä kohti Isokurua ja sieltä taas alas Kakkosen toista reunaa ja Isonkurun portaille.

Pikkukuru

Pikkukuru oli taas karuudessaan todella hienon näköinen. Tuo on kyllä upea paikka myös kesällä, mutta varsinkin talvella. Melko rakkaista oli Kakkosen laki kulkea lukuunottamatta välillä olleita kanervikkopätkiä. Kuitenkin kohtuu tasaista maastoa niin mikäs siinä oli rauhassa kuljeskella. Ei näkynyt muita ihmisiä. Kakkosella kun on ikäänkuin kaksi huippua niin niiden välistä vaihdoimme toiselle puolelle tunturia ja lähdimme lasketumaan kohti Tunturiaapaa.

Tunturiaapa. Vaihteeksi kuva näinpäin, yleensä kuvataan tuolta tunturiaavan pitkoksilta ja lintutornista näitä tuntureita.

Siinäpä sitä oli kivikossa lasketumista kerrakseen ja kaikki taisivat olla jo aikalailla väsyneitä siihen rakkaan kun Oravanlammen polulle päästiin. Siitä vähän matkaa Isokurun reunalle ja alas kuruun ja toiselta puolelta ylös ja sitten polkua pitkin takaisin keskukseen. Melkein viisi tuntia meni tähän reissuun kaikkineen, niin taas olikin jo sauna edessä.

Melkein Oravanlammen polulla.

Saunan jälkeen illalla käytiin vielä otsalamppujen valossa etsimässä Pyhän lähikätköjä. Pyhän sivuilta löytyi kartta johon on merkattu kätköjen paikat ja vinkit miten ne löytää. Vähän kuin geokätköilyä, mutta ilman gps:ää. Ihan mukava oli käydä vähän pimeässä käveleskelemässä.

Tiistaina olikin enää edessä pakkaaminen ja sitten kotiin. Seuraavan kerran sitten toivottavasti laskettelun merkeissä Pyhälle. Avaustavoite siellä on 15.11. mutta sinä viikonloppuna Aleksilla on koripalloturnaus, niin tuo avaus taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Mutta kerkeäähän tässä vielä. Seuraavaksi kuitenkin Arctic Weekend Rovaniemellä!

Kommentoi

Syöte MTB alle 5 tuntia – ensimmäinen päivitys

Julkaistu: 24.10.2018

Siitähän on jo reilu kuukausi kun julkaisin täällä blogissa oman haasteeni tai ehkä ennemmin tavoitteeni ensi kesän Syöte MTB:hen. No mitäs tässä nyt sitten ensimmäisen kuukauden aikana on tapahtunut?

  • Olen liikkunut ja urheillut.
  • Olen yrittänyt kiinnittää huomiota syömiseen, mutta aika pienissä määrin.
  • Olen seurannut sykettä lenkeillä ja pyrkinyt pitämään sitä vähän alempana peruskuntoa kasvattaakseni.
  • Olen aukaissut laskettelukauden.
  • Olen aukaissut koripallon sarjakauden.
  • Olen lukenut viime kirjoituksen kommenteissa vinkattua Aki Hintsan Voittamisen anatomian.

No onkos nämä auttaneet mihinkään, tai onko jotain muutoksia tapahtunut?

Reilu kuukausi sitten paino oli 111 kiloa. Edellisessä mittauksessa paino oli 107.6 kiloa. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa. Mitään dramaattista pudotusta ei ole tullut, mutta hyvä alku.

Ruokailu

Muutokset ruokailussa ovat tosiaan olleet pieniä. Yritän, että muutos olisi pysyvä, eikä mikään nopea pudotus joka tulee sitten yhtä nopeasti takaisinkin. Tällä vauhdilla kyllä helposti pääsen alle 100 kilon tavoitteeseen.

Mikä sitten on muuttunut? Yritän töissä ottaa pienempiä annoksia lounaalla ja pyrin välttämään leipää lounaalla. Leipä on maailman parasta ja sitä voisi syödä vaikka kuinka, mutta jos edes lounaalla jätän sen väliin, niin sekin jo vaikuttaa. Ja kun malttaa sen töissä jättää väliin, niin se tsemppaa ja kannustaa ja ehkäpä päivällisellä kotonakin jätän leivän väliin. Iltapalaksi sitten ehkä vähän Realin ruisleipää. Toinenkin muutos liittyy leipään. Olen pyrkinyt vähentämään juuston määrää leivällä. Pyrkinyt jopa jättämään juuston kokonaan pois. Näillä yritetään jatkaa eteenpäin ja ottaa muutos ihan vakituiseksi osaksi elämään.

Liikkuminen / urheilu

Liikkumista ja urheilua olen jatkanut tottakai. Eihän sitä ilman urheilua pärjäisikään. Olen pyrkinyt lisäämään matalatempoisia ja pitkiä lenkkejä. Osittain olen siinä onnistunut, mutta on niitä kovatempoisia lenkkejäkin on tullut tehtyä. Ja toki järkeväähän on vähän vaihdella lenkkien tempoja, ettei aivan uraudu johonkin yhteen. Tuntimäärissä liikuntaa on tullut harrastettua näin:

  1. Viikko: 8h40min (tämä alkaa jo 17.9. maanantaista, vaikka “haaste” alkoikin vasta 19.9.)
  2. Viikko: 10h08min
  3. Viikko: 5h (mutta tästä puuttuu 3h laskettelua, jota ei tullut sykemittarilla mitattua)
  4. Viikko: 11h59min

Kolmella eka viikolla oli 1.5h koripalloa ja neljännellä viikolla se 1.5h treenivuoro ja siihen lisäksi yksi peli, jossa oli noin puolen tunnin lämmittely ja siihen lisäksi peli joka kesti melkein 1.5h, keskisyke tuolla kahden tunnin pätkällä oli 123 ja maksimit kävivät 177.

Noin yleensä se 1.5h korisvuoro on korkesykkeisin treeni mitä teen. Keskisyke on siellä 130 tienoilla ja maksimit käyvät yli 170.

Pyörällä olen ajanut muutaman kerran maantiellä (+työmatkat) ja jonkin verran maastossa. Pääosin olen pyrkinyt pitämään sykkeet matalalla näissä, kuten esim. noin kahden tunnin lenkki jossa keskisyke oli 120 ja maksimit kävivät 145. Jokunen viikkoa sitten osallistuin Krossikommuunin järjestämään Keskiviikkokrossiin joka on joka syksyinen Oulussa järjestettävä cyclocross kisakiertue. Se onkin semmoinen maksimitreeni, että huhhuh. Se kesti 50 minuuttia ja keskisyke oli 158 ja maksimit 174. Aika rankkaa puristusta siis.

Pari kertaa olen käynyt myös juoksemassa ja muutaman kerran Kempeleeseen rakennettuja kuntoiluportaita kiipeilemässä. 1h9min meni siellä kun nousin portaita 500m korkeuseroa. Tuota pitäisi käydä joskus kokeilemassa uudestaan, että meniskö alle tuntiin 500m nousua. Pari päivää tuon jälkeen oli kyllä reidet kohtuullisen jumissa.

Lihaskuntotreeni loistaa edelleen poissaolollaan. Se pitäisi kyllä ottaa ohjelmaan. En tiedä miksi se on niin hankalaa. Kaippa se on liian helppoa tehdä, kun sen voisi kotona tehdä, niin ei sitten tule tehtyä ollenkaan. En tiedä. Mutta tarkoitus olisi kahvakuulatreeni ottaa ohjelmaan.

Johannan kanssa olen myös käynyt useampaan otteeseen rauhallisilla kävelylenkeillä, jotka Johannan selälle ovat tällä hetkellä parhaiten sopivia treenejä. Ne ovat semmoisia noin puolen tunnin mukavia iltakävelyjä

Hyvältä on tuntunut tähän asti ainakin tämä treenaus ja ihan mukavasti on malttanut pitää pääosin lenkit matalasykkeisinä. Välillä varsinkin maastopyörälenkillä tulee tunne, että pitäisi vähän ajaa kovempaa, mutta on sitä saanut aika hyvin hillittyä itsensä. Toki välillä syke maastossa väkisin nousee kun tulee semmoinen paikka jossa vaan pitää polkea vähän kovemmin, jotta siitä järkevästi pääsee. Siinä mielessä maantielenkeillä on helpompi pitää syke kurissa. Juoksulenkeillä syke meinaa nousta vielä vauhtikestävyysalueelle. Vauhti pitää pitää niin valtavan alhaisena, että kävellenkin menisi nopeampaa.

Nukkuminen

Unen määrää kyseltiin myös ensimmäisen jutun kommentissa ja myös siinä Hintsan kirjassa jota olen lukenut, unen määrä nostetaan erittäin isoksi osaksi terveellisempää elämää. Ja sitähän se varmasti onkin. Sykemittarin taltioiman unen määrän mukaan nukun vähän oli 7 tuntia yössä. Viikkojen välillä keskiarvo unimäärän vaihtelu on 7h4min – 7h12min. Tuota olisi varmaan hyvä saada vähän ylöspäin sinne 7h30min tienoille. Mielellään vähän enemmänkin. Tuon öisen nukkumisen lisäksi nukun aika usein päivällä 10-15 minuutin päiväunet kun olen töistä tullut kotiin.

Eiköhän tässä ihan hyvään suuntaan olla menossa ajatellen sekä talven lasketteluja, että ensi kesän kisoja.

Kommentit ja kysymykset ovat taas erittäin tervetulleita!

Kommentoi

Kauden 2018-19 avaus Rukalla

Julkaistu: 06.10.2018

Rukalla on parin kauden ajan talvella Saaruan rinteisiin tykitetty reilusti lunta jota sitten säilötään kesän yli muutamissa kasoissa suojien alla. Näinpä uuden kauden aloituspäivämäärä voidaan ilmoittaa jo kun edellinen kausi päättyy. Tämän kauden aloituspäivämääräksi ilmoitettiin perjantai 5.10. Ennätyslämmin kesä ei ollut ilmeisesti liikaa syönyt lumia kesän aikana ja niimpä perjantaiaamuna klo 9.30 ensimmäiset ihmiset päästettiin hissiin. Perjantaina keli olikin ollut melko talvinen, tai ehkä syksyinen on parempi sana. Märkää räntää oli tullut taivaan täydeltä.

Itse ajelin vielä perjantaiaamuna hienon aamuruskon sarastuksessa pyörällä töihin. Meillä laskukausi alkaisi vasta 6.10. lauantaina. Aamurusko lupaili siis tännekin vähän heikompaa keliä päiväksi ja pian töihin pääsyn jälkeen räntää tuli Oulussakin reilusti.

Myös hieno sateenkaari oli työmatkalla!

Lauantaiaamu valkeni kuitenkin kirkkaana kun kello herätti 6.30. Oltiin lasten kanssa sovittu, että lähdetään puoli kahdeksan liikenteeseen, niin puoli seitsemän oli passeli herätysaika. Johannalla on vanha jo kertaalleen leikattu välilevyvaiva selässä vaivannut parin kuukauden ajan aika pahasti, eikä hän sen takia ollut lähdössä ollenkaan mukaan. Kuusi tuntia autossa istumista päivän aikana olisi lähes pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä. Toivottavasti Johannalla selkä paranee mahdollisimman pian!

Muutama minuutti aikataulusta myöhässä lähdettiin liikenteeseen kohti Rukaa. Auton mittari näytti kahta astetta plussan puolella ja aurinko alkoi pikkuhiljaa nousemaan pilvettömälle taivaalle. Matka sujui hyvin vaikka valtava määrä poroja olikin tien varrella. Väittäisin, että jopa satoja poroja nähtiin matkan aikana. Tiellä niistä ei ollut kuitenkaan yksikään ja poroista oli varoiteltu etukäteen, niin niitä osasi varoa. Ja hyvin myös vastaantulevat autoilijat poroista varoittelivat. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta jonnekin Taivalkosken paikkeille. Kuusamossa oli jo aika pilvistä, mutta vielä sinistäkin taivasta näkyi. Ruka taas oli täysin sumun peittämä, mutta sääennustuksen lupaamaa vesisadetta ei vielä oltu saatu.

Joskus vähän kymmenen jälkeen kurvattiin Rukan keskustaan Pisteen viereen hetkeksi parkkiin lipun ostoon ja siitä sitten Saaruan puolelle, missä avatut rinteet siis ovat. Parkkipaikalla oli ihan reilusti autoja, että kyllä aikainen kauden avaus houkuttelee porukkaa paikalle. Kamppeet saatiin vaihtaa vielä kohtuu kuivassa kelissä, vaikka pilvistä olikin.

Ala-aseman vieressä oli eri suksi- ja lautamerkkien katoksia ja laskuvälineitä oli testattavana heti kauden avauksessa. Ensimmäisenä vastaan tuli Black Crows ja Skipe. Mukava oli nähdä heti kauden avauksessa ja muutama sana vaihtaa. Kauden ensimmäiset laskut laskinkin sitten uudella Black Crows Corvuksella joka on muuttunut full rocker sukseksi. Jalkavuutta, eli camberia ei ole enää ollenkaan. Jos nämä termit eivät ole tuttuja, niin niistä voit lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani täältä. Hieman oudoltahan se suksi tuntui äkkiseltään. Eka lasku meni vähän ihmetellessä, mutta toisella laskulla kun laittoi vähän lisää vauhtia, niin rupesihan se suksikin kääntymään ihan mukavasti. Itse kuitenkin tykkään kyllä perinteisestä cambersuksesta. Saa siinä toki olla rokkeria, mutta mielellään myös jalkavuutta. No saa nähdä miten tässä mieltymykset muuttuu…

Saarua kakkosen reunalla oli parkki. Aamulla vielä kohtuu rauhallinen.

Parin laskun jälkeen sitten omat sukset jalkaan. Minun vanhempani olivat myös Rukalla ja heidän kanssaan lähdettiin rinteitän laskemaan. Rukalla oli siis kaksi rinnettä auki, Saarua kakkonen ja kolmonen. Kakkosen reunassa oli muutamia hyppyreitä ja reilejä ja kolmonen taas oli ihan tyhjillään ja launtaille myös ratojen teko oli kielletty. Pääosin laskimmekin tuota kolmosta vaikka sen hissi onkin melkoisen hidas, mutta siinä oli sen verran mukavammin tilaa laskea, että pysyimme pääosin sillä puolella. Laskemin oli semmoista vähän keväisen sohjon oloista. Ei ollenkaan sitä mitä se yleensä on alkukaudesta, tykitettyä jäätä. Kumpareikkoa muodostui aika nopeasti, mutta se ei haitannut ollenkaan kun se oli pehmeää sohjoa. Lämpötila oli muutaman asteen plussalla ja sitä vettäkään ei satanut, kuin muutama pisara jossain välissä.

Mukavan näköinen oli luonto kun lehti oli puussa ja järvet sulia ja kuitenkin oltiin laskettelemassa.

Ruskaa lehtipuissa havupuiden keskellä

Järvet vielä sulana

Hississä

Jonkin aikaa laskettuamme mentiin taas hakemaan testisuksia. Siellä oli katoksen alla tutkittavana myös Salomonin uusi Shift side, joka on kyllä kiinnostavan oloinen kampe. Siinä vähän sitä räpläilin ja ihmettelin ja testailin myös monoon kiinni. On kyllä mielenkiintoinen side…

Aleksin kanssa otettiin Animat, minulle freebirdit, kun niissä oli Kingpinit, jotka minun monoihin saa kiinni ja Aleksille vastaava suksi jolla Kristoffer Turdell voitti viime vuoden Freeride World Tourin, eli se normi Anima. Juuri passelia kamaa siis kauden avaukseen Rukalle 😉 Heidi otti testiin Atris Birdien. Omat sukseni tuntuivat jotenkin tosi leikkisiltä. Niillä teki mieli heti ruveta jotenkin pelleilemään ja leikkimään. Vähän släshäilyä ja takaperin laskua ja pikku hyppelyä aina kun mahdollista. Oikein mukavan tuntuinen suksi! Ehkä vähän turhan iso suksi Suomeen, mutta Skipe kertoi sillä viime talvena laskeneensa Japanissa, niin sinne varmasti ainakin aivan loistava suksi! Ja miksei Suomeenkin, hauskalta se tuntui. Aleksi ja Heidi tykkäsivät myös omista testattavistaan. Molemmilla oli reilusti isompi suksi kuin tämän hetkinen oma suksi, mutta hyvin sujui laskeminen.

Suksitestit, Anima Freebird, Anima, Atris Birdie

Siinäpä se päivä eteni ja melkein kolme tuntia oli laskettu, niin todettiin, että eiköhän se ala kuitenkin passaamaan, että keretään ajoissa kotiinkin takaisin. Vähän rupesi vetistä räntääkin satelemaan.

Ajettiin Kelon ala-aseman viereen pitsalle ja saatiin hyvät pitsat ja siitä sitten maha täynnä kohti kotia. Ennen kuutta oltiin kotona ja kausi avattuna.

Hyvät pitsat lounaaksi

Olipa kyllä mukava oli käydä kausi avaamassa ja nähdä useampia tuttujakin siinä samalla taas näin kesän jälkeen.

Hauskaa uutta kautta 18-19 kaikille!

 

1 kommentti

Special Bike syyslenkki

Julkaistu: 29.9.2018

Kempele MTB kirjoistuksessa mainitsin useampaan otteeseen siitä ärsyttävästä kitinästä ja natinasta joka pyörästäni kuului ja paikallistui mielestäni keskiöön. Tilasin netistä uuden keskiön ja työkalun jolla tuommoisen kierteellisen keskiön voi vaihtaa (ja muuta tarpeellista pikku sälää). Sopivasti perjantaina paketti tuli kotiovelle ja kerkesin illalla keskiön vaihtaa ja käydä tunnin testilenkin ja kitinä ja natina loisti poissaolollaan! Yes!

Vanha keskiö

Special Bike järjesti lauantaille syyslenkin. Lähtö olisi klo 10 liikkeen edestä. Nyt kun pyörä oli kunnossa, niin tottakai lenkille mukaan. En tiedä onko tämä joka syksyinen perinne tämmöinen lenkki, mutta itselle tämä oli ensimmäinen syyslenkki. Keväällä kävin yhden Special Biken järjestämän lenkin kyllä ajamassa, mutta se oli lyhyempi pyrähdys. Nyt oli tarkoitus ajaa noin 40 kilometriä ja syödä Pilpakankaan laavulla Special Biken tarjoamat makkarat ja kahvit.

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja pakkasta oli 4 astetta. Siinä saikin vähän mietiskellä, että minkäs verran vaatetta päälle, ja liekköhän ilma lämpenee  kovasti päivän mittaan kun aurinko paistaa. No vaatetus tuli valittua ja 9.30 lähdin kotoa kohti Oulun keskustaa ja lenkin lähtöpistettä. Pyörä oli edelleen hiljainen ja polkimien pyöritys oli kuin samettia nyt uuden keskiön kanssa. Mikäs siinä kirpeässä syysaamussa oli ajellessa.

Special Biken edessä oli jo parisenkymmentä pyöräilijää odottamassa kun paikalle saavuin. Kauppias otti siinä yhteiskuvat porukasta ja lupasi olla laavulla paistamassa makkarat meille kun sinne saavumme. Porukka jaettiin kahtia nopeampaan ja hitaampaan ryhmään. Vähän olisi tehnyt mieli lähteä nopeampaan ryhmään, mutta sain hillittyä itseni kun tässähän on nimenomaan ollut tarkoituksena lisätä pk-lenkkien määrää, jotta se ensi kesän Syöte sitten kulkee nopeammin ja hitaampi ryhmä vaikutti siihen juuri passelilta. Kello 10 nopeampi ryhmä lähti liikkeelle ehkä noin 10 ajajan voimin ja me odottelimme yhdet punaiset valot ja lähdimme sitten perään noin 20 ajajan porukalla. Letkan kärkeen vetäjäksi ja oppaaksi lähti Kaikkosen Hannu joka varmasti monille oululaisille maastopyöräilijöille on tuttu hahmo kisoista, kursseista, yhteislenkeistä ja ties mistä. Kun kävin kuntotestissä niin samainen IsoHoo sielläkin oli testiä minulle tekemässä. Minkälainen lie Special Biken ja Rokua MTB:n yhteistyö, mutta ansiokkaasti he ovat oululaista maastopyöräilyä edistämässä.

Kohti aurinkoa

Ensin ajettiin ehkä kilometrin verran pesäpallostadionin kupeeseen ja siitä pururadalle jota pitkin kohti Lämsänjärveä. Lämsänjärven jälkeen ylitettiin uutta Poikkimaantien siltaa pitkin Oulujoki ja siitä Saarelan polkuja pitkin eteenpäin. Vauhti oli rauhallinen ja sykkeet pysyivät alhaalla. Reitti oli valittu niin, että teknisiä pätkiä ei juurikaan ole, tai jos onkin, niin ne ovat lyhyitä ja ne voi taluttaa jos ei vielä ole ajokokemusta kovin paljoa. Vähän pumppaavaa oli vauhti paikoitellen, kun osa ajoi vauhdikkaasti kivikot ja osa talutti niitä. Mutta eteenpäin mentiin koko ajan. Uutta polkua oli itselle koko ajan, että sinällään oikein mukavaa. Saarelasta siirryttiin jossain vaiheessa kohti Hiukkavaaraa ja vanhoja juoksuhautojen ja poteroiden reunoja kierreltiin eteenpäin. Ja siitä kohti Sankivaaraa. Tuossa tuli oikein loistavaa uutta polkua itselle, jotka on helppo liittää tuolla suunnalla aiemmin ajamiini reitteihin. Kiekon majan parkkipaikan ohi ajettiin, Kiekon majahan on palanut jo ties kuinka kauan sitten, mutta vielä siitä puhutaan. Siitä jo kohta pieneläinhautausmaan vierestä Sankivaaran tien yli ja Sanginjoen rantaa pitkin golfklubille, sillasta yli ja kohti Pilpakangasta. Tuolla onkin jo tuttua polkua ja loistavaa polkua onkin. Vauhti kiihtyi kun makkarat pystyi jo melkein haistamaan. Jossain tuossa Hiukkavaaran ja Kiekon majan välillä se kitinä ja vinkuna sitten palasi pyörään. Voi että otti aivoon! Ei se auta kuin käydä pyörää lisää läpi. Polkimet nyt ekana.

Pilpakankaan laavulle tultiin reilun kahden tunnin ajamisen jälkeen. Siellä oli nopeampi ryhmä jo syönyt makkarat ja odotteli meitä paikalle, jotta saadaan yhteiskuva otettua ja he lähtivät sitten samantien paluumatkalle kuvan oton jälkeen. Päivä ei kauheasti ollut lämmennyt joten hiki kyllä kuivui nopeasti ja kylmä alkoi hiipimään paidan alle. Kauppias oli makkarat valmiiksi nuotiolla jo paistanut, joten päästiin suoraan valmiiseen pöytään. Makkara suodatinpaperiin ja sinapit päälle ja ääntä kohden. Kahvia, mehua, vettä ja keksejä oli myös tarjolla ja kyllähän ne maistuivat jo tuossa vaiheessa päivää. Yritin vähän kysellä, että mikähän se olisi hyvä paikka etsiä sitä vinkunan lähdettä. Kauppias meinasi, että sen kun tietäisi. Jos se vinkuna ei tule liian kuivasta ketjusta, niin sen jälkeen se voi olla melkein mikä vaan ja sitä jotuuu monesti etsimään kauankin. Oi voi…

Ei tullut otettua kuvia tällä reissulla pahemmin, niin tässäpä kuva reilun vuoden takaiselta yön yli reissulta Pilpakankaan laavulle. #nukuyöulkona 2017

Kovin pitkää taukoa ei pidetty, jottei porukka aivan kylmety, vaan syötiin makkarat ja juotiin kahvit ja lähdettiin paluumatkalle. Reitti oli sama mitä tultiin, eikä siinä sen kummempia. Vauhti oli nyt paljon tasaisempi kuin tulomatkalla mikä oli oikein mukava juttu. Loppupäästä vähän helpotettiin reittiä ja kierrettiin ne Saarelan pahimmat kivikot.

Loppumatkasta oli joku hieman harmistunut herra pesäpallostadionin kupeessa polulla koiran kanssa. Olin itse tässä vaiheessa aika loppupäässä letkaa ja hän oli sitä mieltä siinä vaiheessa kun pääsin hänen kohdalleen että turpaan pitäis lyödä tämmösiä tyyppejä. Vähän meinasi suorastaan naurattaa, että on se vaan vaikeaa  joillekin 🙂

Special Biken edessä todettiin, että reissu meni hyvin. Renkaita ei tarvinnut paikata eikä muutenkaan ihmeempiä haavereita. Lenkille matkaa tuli reilu 40 km. Itsellä oli vielä kotimatka edessä ja kotiin kun pääsin näytti mittari 56.5km ja aikaa oli mennyt vähän yli 5 tuntia. Keskisyke oli lopulta 115, eli oikein mainio pk-lenkki.

Suuret kiitokset Special Bikelle järjestelyistä ja makkaroista! Oli hauskaa! Ja kiitokset myös kaikille ryhmien vetäjille ja perän pitäjille, jotka huolehtivat, että meidän muiden ei tarvinnut muuta kuin nautiskella syksyisistä Oulun maisemista pyörän selästä. Ja pahoittelut omasta puolesta siitä hermoja riipivästä kitinästä mikä minun pyörästä lähti 🙂

Jos kiinnostaa, niin lisäsin reitin jalki.fi palveluun. Löytyy täältä: https://jälki.fi/reitit/2203-mika_alanko_2018-09-29_09-31-56-gpx

 



Kommentoi

Syöte MTB

Syöte MTB 2019 alle 5 tuntia!

Julkaistu: 19.9.2018

3.8.2019 järjestetään seuraava Syöte MTB ja siellä aion ajaa 60 kilometrin kisan alle viiteen tuntiin! Noin, nyt se on julkisesti luvattu ja sitä varten pitää ruveta tekemään töitä. Tästä alkaa säännöllisen epäsäännöllinen treenipäiväkirja ja katsaus vuoteen ennen seuraavaa Syöte MTB:tä. Tervetuloa mukaan.

Olen ajanut Syöte MTB:n nyt neljä kertaa ja kertaakaan en ole alle viiden tunnin sitä päässyt. Vuonna -17 oli lähimpänä kun aika oli 5:11.48. Tuohon asti aika parani joka kerta. Eka kerralla, vuonna -15, aika oli 5:51.31, eli tulihan siihen parin vuoden aikana ihan mukavasti parannusta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kärki menee 60 km alle kolmeen tuntiin ja suuri joukko alle neljään tuntiin. Mutta mitäs kävikään minulle tänä vuonna? Aika suorastaan romahti, ollen 5:41.29.

Mistä tämä sitten mahtoi johtua? Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kuntotestissä vähän ennen tämän vuoden Syöte MTB:tä ja siellä kävi kyllä selväksi, että liian vähän on tullut tehtyä matalasykkeistä harjoitusta. Eli peruskuntotaso ei riitä pitämään riittävää vauhtia, syke nousee turhan korkealle ja teho/voimat loppuu. Ja kun minun massaa liikuttaa pyörällä mäkiä ylös vaatii se tehoja aika paljon.

Aiemmin olen ajanut enemmän työmatkoja pyörällä ja siinä on kenties tullut se matalasykkeinen harjoitus ja siihen päälle sitten muut treenit. Toisaalta ajattelin, että talven kahden kuukauden tehokausi Itävallassa olisi toiminut tämmöisenä peruskuntotreeninä, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Ja toisekseen Itävallasta kotiin tulon jälkeen myös painokäyrä lähti jostain syystä nousuun, eikä siihen tullut tartuttua saman tien. Ja niinpä painoa oli varmaan 10 kiloa enemmän kuin edellisen vuoden kisassa. Kuntotestin pitäjä näytti myös taulukkoa, että miten minun tehoilla jaksaisi, jos painoa olisi vain muutamakin kilo vähemmän ja aika hurjasti se paino vaikuttaa, varsinkin ylämäessä.

Tämän vuoden kisa jäi harmittamaan takaraivoon sen verran, että päätin, että tilanteeseen on tultava muutos. Tuo viiden tunnin raja ei todellakaan ole mikään kova tai mahdoton, mutta kyllä se minulta vaatii kovaa tsemppiä ja parannusta aikaan. Yli 40 minuuttia pitää kuitenkin aikaa parantaa tämän kesäiseen verrattuna.

No mitenkäs tähän sitten päästään? Aion lisätä reilusti peruskuntolenkkejä ja tiputtaa painoa. Sinällään nuo kaksi sopivat hyvin yhteen kun pitkässä rauhallisessa lenkissähän se rasvakin palaa hyvin. Mitään mieletöntä laihdutuskuuria en aio aloittaa, vaan yritän hoitaa homman pienillä muutoksilla. Keskittyä annoskokoon ja muistaa syödä riittävän usein. 

Lajit joita harrastan säännöllisesti ovat laskettelu, pyöräily ja koripallo. Pyörällä kuljen myös töihin tällä hetkellä, mutta kun matka suuntaansa on vain viisi kilometriä niin siitä ei kauheasti vielä treeniksi ole. Koripallo ei toimi pk-treeninä alkuunkaan. Laskettelussa kenties syke pääsee aina hississä laskemaan turhankin alas, että se kovin paljon peruskuntoa nostaa, mutta ylläpitää kuitenkin varmasti. Keväällä tottakai sitten pitkät randoretket takamaastoon toimivat hyvinä matalasykkeisinä lenkkeinä. Suuri ajatus on, että lisään reilusti murtomaahiihdon määrää. En ole vuosiin hiihtänyt säännöllisesti ja nyt ajattelin ottaa sen yhdeksi treeniksi. Se on kuitenkin koko kropalle hyvää liikuntaa. Jos siis ajattelisi niin, että kuljen päivittäin töihin pyörällä noin 15 minuuttia suuntaansa, sen lisäksi kerran viikossa 1.5h koripalloa, sekä pelit päällä silloin tällöin, niin murtomaalle jää kyllä hyvin aikaa ainakin se yksi 1.5 tuntinen viikossa. Ja sitten viikonloput laskettelemassa mahdollisimman paljon. Toki sekä laskettelu, että murtomaakauteen on vielä reilusti aikaa, joten pyöräily on tässä vielä ohessa pitemmän aikaa, varmaan tuonne marras-, joulukuulle. Ja se vaatii myös niitä pitkiä maantielenkkejä, eikä pelkästään maastoajoa. Maastossa minulla syke nousee niin helposti turhan korkealle.

Tämmöisillä ajatuksilla tästä kohti talvea. En toki aio lopettaa muista aiheista kirjoittamista, mutta tämä päiväkirja kulkee tässä blogin osana mukana. Pyrin varmaan vähintään kerran kuukaudessa, ehkä parin viikon välein, kertomaan miten homma etenee ja minkälaisia treenejä on tullut tehtyä ja lähteekö se paino laskuun. Tämän hetkinen paino on 111kg, että jos sitä sinne neuvolapainoihin, eli alle sataan, vielä joskus pääsisi, niin olisihan se hienoa. Suoraan sanottuna kyllä myös jännittää ja hirvittää tämmöistä kirjottaa. Mitäs jos ei huvitakaan panostaa ja paino ei tipu ja treeni ei kulje ja ja ja ja…. No mutta tämmöinen projekti on nyt edessä.

Jos jollakulla on hyviä vinkkejä treeneihin niin saa laittaa tulemaan, en itse kauheasti tiedä treenien teoriapuolesta. Miten yhdistää matasykkeistä ja korkeampisykkeistä treeniä yms. Toisaalta ne vähän niinkuin yhdistyy väkisin noissa omissa harrastuksissa. Ja jos osaat kertoa, että miten tuommoiset pyöräilyyn asetetut sykerajat toimii murtomaahiihdossa niin sekin kiinnostaa. Toimiiko samat rajat, vai pitäskö jotenkin niitä muuttaa? Kommentoi tuohon alle, tai laita mailia osoitteeseen alanko.ulkoilee@gmail.com

Jos aihe kiinnostaa niin tilaa ihmeessä alta ilmoitukset sähköpostiisi aina kun uusi kirjoitus tulee, niin et missaa mitään!



4 kommenttia

Mitä vaatetta randolle tai keskukseen?

Julkaistu: 14.9.2018

Sain erittäin hyvän kysymyksen suksiterminologiaa käsittelevän jutun yhteydessä. Kiinnostuksen kohteena kysyjällä oli vaatteet lasketteluun. Mitä keskuksessa rinnelaskuun, mitä randolle jne. Mielenkiintoinen aihe johon on vuosien varrella tullut paljonkin kokemusta ja mielipiteitä. Yritän tässä postauksessa avata vähän omia mielipiteitäni aiheesta. Käsittelyn alle pääsevät seuraavat aiheet:

  • Laskeminen keskuksessa, mitä päälle?
  • Rando, mitä päälle?
  • Toimiiko samat lapselle?

Keskuksessa

Jos laskisin vain ja ainoastaan laskettelukeskuksessa, rinteitä pitkin, käymättä juuri koskaan rinteen ulkopuolella, niin valintani olisi melko varmasti perinteinen toppa-asu. Onhan se nyt ylivoimaisen näppärä heittää alusasun päälle ehkä joku tyylikäs flanellipaita, jolla pärjää afterissa kuin afterissa ja sitten vaan toppatakki ja menoksi. Housuina riittäisivät merinokalsarit ja toppahousut. Kuinka kätevää ja helppoa! Pienen mutkan rinteen ulkopuolelle voisi heittää, mutta vähäinenkin kiipeäminen sukset olkapäällä aiheuttaisi nopeasti tuskastumista. Repun selkään laittaminen toppatakki päällä hiostaa jo ajatuksenakin.

Aika pitkään laskin toki itsekin toppakamppeilla. Ja monen monta randoa olen käynyt toppakamppeilla, vaikken tiennyt silloin edes randolla olevani. Oltiin vaan menossa laskemaan jotain mäkeä jossain 🙂 90-luvulla oli aivan normaalia käydä kiipeämässä Rukalla Saaruakukkuloille, tai Pessarin rinteen reunoja ja monta kertaa käytiin myös Valtavaaralla ja ihan toppakamppeissa. Valtavaaralla käytäessä saattoi jo sentään olla vaihtopaita mukana, että sai kuivan paidan päälle ennen laskua. Kun ei tiennyt paremmasta, niin niillä mentiin.

80-luvun lopun tai 90-luvun alun toppamuotia Pyhätunturilla Huttu-ukon alaosassa.

”Randolla” Pikkusyötteen takamaastossa 80-luvulla ja toppakamppeissa. Tuolta piti oikeasti tampata pois. Ei ollut skinejä eikä randositeitä. Hauskaa oli silti!

Entäs jos keskus ei riitä

No siinäpä se ongelma sitten onkin. Aamulla mietit vaatetusta. Pakkasta näyttää olevan -18 ja lisäksi tuuli on kohtuu navakka, eli suorastaan kaamean kylmä. Mitä päälle? Tarkoitus on laskea ensin rinnettä, sitten käydä vähän rinteen vierestä offaria ja jos näyttää hyvältä, niin laskea kauemmas rinteestä ja skinnata naapuritunturin päälle ja laskea sieltä takaisin kohti keskusta.

Paras tapa tähän on kerrospukeutuminen. Ensiksi hyvä alusasu, yleensä merinovillaa. Itselläni jalat pärjäävät kohtuu hyvin, mutta ehkä kuitenkin reisiin voisi noinkin kylmässä kelissä kaivata lisälämpöä varsinkin jos skinnaus ei tule olemaan kovin pitkä ja sitä ennen on myös tarkoitus laskea rinnettäkin. Eli polven yläpuolelle yltävät välihousut myös jalkaan. Ne antavat myös hyvän lisäsuojan takamukselle istumahississä. Yläosaan sitten merinopaita alimmaiseksi, siihen päälle oman maun mukaan ehkä joku paita, kenties flanellia tai fleeseä, sitten kevytuntsikka ja päälle kuoritakki.  Reppuun, jossa on lumiturvallisuusvälineet ja skinit, laittaisin mukaan softshelltakin ja ohuemmat hanskat ja pipo tottakai myös. Tällä vaatetuksella pärjäisi hyvin ensimmäisen tunnin rinteessä ja seuraavaan lähioffareilla. Vaihtoehtoisesti jos tarkenee hyvin, niin untsikan tilalle softshelltakki ja untsikka reppuun.

Lyngenissä Daltindenin huipulla. Koko nousu tuohon asti meni tuo softshelltakki päällä. Tuolloin myös huipulla oli niin lämmin, että lisälämpöä ei todellakaan kaivannut.

Sitten ehkäpä lounaan jälkeen lasku sinne jonnekin kauemmas ja skinien kiinnittämisen yhteydessä untsikka sekä kuoritakki ja kypärä reppuun ja softshell päälle, pipo päähän ja ohuemmat hanskat käteen.  Näin skinnaaminen onnistuu pahasti hikoilematta, varsinkin jos housuissakin on tuuletusmahdollisuus, eli reiden kohdalla vetoketjut, joista enimmät höyryt saadaan ulos. Itselläni kädet hikoavat todella helposti, joten paksut laskuhanskat kädessä skinnaaminen on todella tuskaa ja hanskat kastuvat eivätkä sitten laskiessa enää lämmitä. Usein skinnatessa pidän vaan ohuita työhanskatyylisiä nahkahanskoja, joissa ei ole mitään vuorta ja mukana on sitten ohuet merinosisähanskat jotka laitan nahkahanskan alle laskiessa. Skinnauksen jälkeen huipulla taukoillessa untsikka taukotakiksi päälle ja laskuun lähtiessä, jos on oikein kylmä niin ehkäpä kuori softshellin päälle. Jos todella kylmä niin suoraan untsikan päälle, etteivät oksat tai risut revi heikompaa pintamateriaalia olevaa untsikkaa hajalle ja lämmittäviä aineita sieltä ulos.

Aleksin kanssa Noitatunturin huipulla. Tuuli oli melkoinen, kuoritakit on vedetty softshellien päälle. Aleksi hikoaa kovasti päästä aina ja hiki/kosteus on ruvennut jäätymään jo pipon pintaan.

Kylmällä kelillä kannattaa huomioida myös, että johonkin väliin se kastepiste muodostuu usein. Voi siis olla, että jos untsikan päälle laitat kuoren, niin hetken päästä se kuoren sisäpinta ja untsikan ulkopinta ovat aivan märkiä, kenties jopa jäässä. 

Vielä kauemmas keskuksesta

Jos harrastaisi lähes pelkästään skinnausta, eikä keskuksessa laskupäiviä tulisi juuri lainkaan, niin panostaisin kyllä erityisesti kalvottomiin tuulen pysäyttäviin softshell housuihin ja takkiin. Laadukkailla kalvottomilla vaatteilla pärjää erittäin hyvin, ja niissä ei tosiaan ole sitä hiostavaa kalvoa. Toki jonkun kalvotakin siihenkin tarvitsisi kaveriksi, jos keli oikein pahaksi yltyy, mutta loppujen lopuksi aika usein ilman kalvoa pärjää ja hyvät softshell kamppeet ovat erittäin toimivat.

Murtomaahiihtokamppeista voi myös hyvin ottaa mallia randokamoihin. Siellä on usein esimerkiksi takissa etupuolella enemmän tuulenpitävää materiaalia ja selässä hengittävämpää. Toimii oikein hyvin reppu selässä randoilussa myös. Ei sieltä selän puolelta niin repun läpi tuuli pääse puremaan.

Monikäyttöisiä vaatteita

Myös yksi asia joka minun mielestä puhuu kerrospukeutumisen puolesta on eri kerrosten monikäyttöisyys. Itse ainakin käytän samaa softshell takkia joka vuodenaika. Talvella randolla, lumettomaan aikaan vaikkapa vaelluksella tai pyöräilemässä. Vedenpitävä kuoritakki on vähintään yhtä tärkeä vaelluksella sulan maan aikaan kuin rinteessä lumiseen aikaankin. Kevytuntuva taas puoltaa paikkaansa tosi usein syksyllä ja keväällä. Se on kevyt ja mukava ottaa reppuun mukaan varakerrokseksi, tai vaikka pimeänä syysiltana ulkona istuskellessa erittäin näppärä lämmittävä vaate. Toppavaatteita taas ei lumettomaan aikaan tarvitse juuri koskaan.

Nonstinedin jälkeen

Lofooteilla softshell-takit päällä kaikilla. Samat takit päällä käydään myös randolla. Vetta satoi tuossa välillä aika rankastikin, mutta vielä pärjäsi hyvin ilman kalvollisia kamppeita. Hupun hyötyä ei pidä myöskään koskaan aliarvioida.

Kuinkas nämä toimivat lasten vaatetuksena

Pienillä lapsille suosittelen toppavaatteita jotka pitävät lapset lämpöisenä. Lapsen lämmönsäätely ei vielä toimi samalla lailla kuin aikuisella, eikä hän ole randoilemaankaan heti lähdössä niin suosittelen laskettelun alkutaipaleelle toppavaatteita. Samat toppahaalarit millä kotonakin ulkoillaan toimivat hyvin aluksi. Niillä saa helposti suojattua kylmältä. Vähän vanhempana kunnolliset selästä korkeat ja olkaimilla varustetut housut ja hyvä toppatakki toimivat loistavasti. Ne toimivat myös paremmin keskitalven kouluvaatteina kuin kerrospukeutuminen. Ainakaan meillä lapset eivät halunneet pukeutua moneen eri kerrokseen koulupäivää varten joista osa sitten päivän mittaan ehkä pakataan reppuun tai repusta otetaan tarvittaessa uutta kerrosta jos päivä kylmenee. Eikä pieneltä lapselta voi toki vaatiakaan, että hän lämpötilan muutosten mukaan vaihtelee vaatetustaan pitkin päivää.

Heidi ja Aleksi Rukalla toppahaalareissaan.

Näillä on hyvä lasketella ainakin sinne teini-iän kynnykselle. Sitten onkin jo taitoa kertynyt ja jos kiinnostusta löytyy randoiluun niin voi ruveta miettimään, että kuinka pukeudutaan takamaastoon. Aluksi ne samat toppahousut toimivat kyllä. Niin hiki ei heillä vielä siinä iässä tullut, että olisi pitänyt miettiä niin paljon housujen tuuletusta ja paksuutta. Mutta takkiosastolle piti miettiä vaihtoehtoja. Ensimmäisillä lyhyillä randoilla oli minulla repussa monenlaista ylimääräistä kerrosta kaiken varalta, että jos kylmä iskee, mutta kyllähän periaate on aika lailla sama kuin aikuisilla, eli liike lämmittää, mutta liika lämpö pysähtyessä kylmettää. Yleensä minulla on repussa ollut ainakin yksi ylimääräinen fleesetakki kaiken varalta, vaikka periaatteessa jokainen randoilija onkin omassa repussa kantanut omat kamppeensa. 

Aleksi skinnasi eka randollaan tuommoinen syksyksi ostettu kevyttoppa päällä. Minulla oli repussa lisää lämmittäviä kerroksia. Tässä Aleksi on vielä ilman omaa reppua.

Tässä ollaan Heidin eka randolla. Aleksilla on jo oma reppu missä on oma kypärä kiinni ja varmaan vähän jotain vaihtovaatetta ja juotavaa. Heidi on vielä ilman reppua kun on ekat harjoittelut kyseessä.

Viime talven Itävallan reissulla lapset siirtyivät täysin pois toppakamppeista. Heidillä oli vielä mukana oikein kunnon toppatakki, joka päällä hän laski pari ensimmäistä päivää, mutta tuskastui sen kuumuuteen ja siihen kuinka painava se oli. Sen jälkeen loppureissu ja reissun jälkeen Pyhällä laskut sujuivat kuoritakilla ja sopivalla välikerroksella. Aleksi oli jo aiemmin jättänyt toppatakin pois. Se tapahtui varmaan joskus silloin kun randoilemassa ruvettiin käymään.

Eli siis mitä?

Itse suosin täysin kerrospukeutumista. Mieluummin muutama takki kuin vain yksi jota on käytettävä aina. Kevytuntuvatakkia käytän lumiseen aikaan pääosin käyttötakkina. Töihin voi mennä se päällä ja kaupassa on näppärä käydä se päällä yms. Talvisissa urheiluissa kuten murtomaahiihto ja luistelu softshell-takki toimii loistavasti. Samoin se toimii lämpimämmillä keleillä ulkoilussa ja retkeilyssä. Siellä myös kalvollinen takki on paikallaan jos vesisade yllättää.

Loppujen lopuksi pukeutuminen on erittäin henkilökohtainen asia ja siihen löytyy sopivat vaihtoehdot kokemuksen kautta. Tärkeintä on lähteä liikkeelle ja käydä kokeilemassa. Ei se ensimmäisellä randolla tai laskettelukeskusreissulla ole niin tarkkaa mitä on päällä, siitä se oma kokemuspohja alkaa karttumaan.

Tässä kuitenkin oli joitain omia näkemyksiä joista voi lähteä liikkeelle jos ei vielä kokemusta ole.

Jos kiinnostaa lukea lisää eri materiaaleista ja muusta semmoisesta niin ainakin Partioaitan sivuilta löytyy hyviä vinkkejä ja faktoja.

https://www.partioaitta.fi/oppaat/materiaaliopas/

https://www.partioaitta.fi/oppaat/materiaaliopas/10-kysymysta-untuvasta/

Ja muistathan myös:

Instagramissa @alanko.ulkoilee https://www.instagram.com/alanko.ulkoilee/

ja

Facebookissa https://www.facebook.com/alankoulkoilee/

Ja tilaa toki myös ilmoitukset uusista postauksista suoraan sähköpostiisi!



Kommentoi