Zillertal

Zillertalissa ollaan!

Julkaistu: 13.1.2018

OULU-HELSINKI

Tiistaiaamuna lähdettiin Oulusta liikkeelle klo 6:30. Laivahan Helsingistä lähtee vasta klo 17, mutta sisäänkirjautuminen pitää hoitaa 2 tuntia ennen laivan lähtöä. Keli oli hyvä ja eipä siinä muuta kuin ajella menemään. Lähdimme siis isäni kanssa kahdestaan tupaten täyteen pakatulla autolla liikenteeseen. Autossa oli kuuden hengen kamat, joten se oli tosiaankin aivan täynnä.

Lounasta syötiin Vaajakoskella ja taukoja pidettiin sen lisäksi muutama ja niinpä Vuosaaren satamaan saavuttiin klo 14:30. Muutama auto oli meitä ennen jonossa ja ehkä puolen tunnin odottelun jälkeen ajettiin saattueena sisään laivaan.

HELSINKI-TRAVEMUNDE

Matkustajia ei paljoa ollut näin tammikuussa, vaan pääosin rekoista ja niiden kuskeista koostui kyydittävät. Hytti meillä oli ikkunaton koppi, mutta se oli aivan tarpeeksi hyvä. Sängyt olivat hyvät ja niissä sai nukuttua.

Mainos
Mainos

Mainos, sisältö jatkuu alla

Mainos, sisältö jatkuu alla

Hintaa tuolle laivamatkalle kertyi kaikkinensa 544e. Hytti 155e, ateriat 73e per henki, matkustusmaksu per henki 80e ja ajoneuvomaksu 83e. Ja kun nuo ajoissa tilas, niin niissä oli aika hyvät alennukset, normihinta olisi ilmeisesti vielä enemmän. Finnlinesin sivuilta lisätietoa.

Etukäteen olimme jo ostaneet ruokailupaketin johon kuului päivällinen lähtöiltana, brunssityylinen aamupala & lounas, joka alkoi 9:30 ja loppui muistaakseni yhdeltä ja siellä sai käydä kahteen kertaan syömässä ja sitten vielä päivällinen ennen maihin tuloa. Ruuat olivatkin tosi hyvät ja ruokaa sai ainakin tarpeeksi. Hyvin jaksoi mennä aina päiväunille kun oli ensin syönyt mahan täyteen. Laiva siis saapui satamaan noin 30 tunnin seilaamisen jälkeen keskiviikkoiltana klo 21:30 paikallista aikaa ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä suoraan ajamaan, joten oli syytäkin lepäillä päivän mittaan.

Laivassa oli pieni kauppa ja kuntosali, sekä sauna ja näiden lisäksi kahvila ja baari ja ravintola. Ruotsinlaivatyylinen mutta yhdelle kannelle kutistettuna.

Aurinko nousee merellä

Ties kuinka monien päiväunien jälkeen, Netflixistä offlineen ladatun Unabomber sarjan katsottua, Jo Nesboa kymmeniä sivuja luettua saavuttiin lopultakin perille Saksaan. On tuo matka melko pitkä, mutta lyhentäähän se ajomatkaa kuitenkin aika hurjan määrän. Ja sitten ei kun ajamaan.

TRAVEMUNDE-SCHWENDAU

Ajomatka alkoi pilkkopimeässä kun ilta jo pitkällä oli. Katuvaloja ei autobaanoilla pahemmin harrasteta joten pimeässä oli yö ajettava. Matka eteni ihan mukavasti ja ajeltiin jonnekin puoli kolmeen asti. Kasselin mäet pimeässä rupesivat sen verran väsyttämään, että jossain siellä tienoilla mentiin huoltamon pihaan P-paikalle levähtämään. Rekkoja oli aivan valtavasti joka p-paikalla ja tuollakin henkilöautojen paikat oli täysin rekkojen valtaamat. No sieltä yksi väli löytyi mihin auto laitettiin ja vähän untsikkaa päälle ja pipoa päähän ja unta tavoittelemaan. Hetken siinä saikin torkahdettua kun pari tuntia kului aika nopeasti, mutta eipä vielä ollut päivä kuitenkaan ruvennut valkenemaan. 24h auki olevasta kahviosta ostettiin kahvit ja juotiin ne ja lähdettiin jatkamaan.

Rekat oli aika hyvin vallanneet henkilöautojenkin p-paikat

Ajettiin pari tuntia ja todettiin, että toiset tirsat ovat paikallaan. Nyt saatiin reilu tunti nukuttua ja taas takaisin tien päälle. Päivä oli ruvennut nyt jo valkenemaan ja rekkojen määrä vaan lisääntyi moottoritiellä. Aivan käsittämätöntä kuinka paljon rekkoja tuolla liikkuu. Välillä tankattiin autoa ja ukkoja, mutta sen isompia ei syöty, vähän sämpylää yms. Keli oli kohtuullisen hyvä, pilvipoutainen, oikeastaan koko matkan. Mitään kauheita ruuhkia ei ollut. Yhdessä kohdassa oli autobaanan reunapusikoiden karsinta menossa ja yksi kaista oli suljettu mikä aiheutti ruuhkan, mutta se oli ainoa isompi hidastus.

Munchen ohitettiin ja kohta jo lähestyttiinkin Itävallan rajaa. Viimeiseltä huoltoasemalta ennen rajaa käytiin ostamassa kahden kuukauden vignette autoon. Eli jonkin sortin tiemaksu, jonka suuruus kahdeksi kuukaudeksi oli 26,20e. Tuon tarran voisi tilata myös valmiiksi kotiin, jolloin ei tarvitsisi tuosta enää huolehtia. Myös digitaalinen versio olisi nykyään saatavilla, mutta me käytimme ihan perinteistä analogista versiota. Täältä lisätietoa. Tarra tuulilasiin ja kohti Itävaltaa.

Siitä ei enää pitkä matka ollutkaan ja käännyttiin Zillertalin laaksoon ja lähdettiin ajamaan kohti Schwendauta missä meillä asunto on. Minun vanhemmat ovat siis reilun viikon myös täällä ja heillä on oma kämppä ehkä noin kilometrin päässä meidän asunnosta. Olisiko puolisen tuntia kestänyt ajella Zillertalin pohjaa alppimaisemia ihmetellessä kun saavuttiin määränpäähän. Asunto löytyi googlemapsilla helposti ja pian tulikin meidän tuttu joka täällä asuu pidempään tuomaan avainta asuntoon. Laivasta oli päästy liikenteeseen noin klo 22 ja perillä, semmoinen vähän reilu 1000 km myöhemmin, oltiin klo 12:30. Ehkä jopa yllättävän kivuttomasti meni ajomatka.

PERILLÄ!

Asunto oli juuri niin hieno kuin kuvista oli nähtykin. Maisemat parvekkeelta/olohuoneen ikkunasta on aivan loistavat. Ja kaikki oli muutenkin niinkuin oli sovittu. Mentiin käymään ostamassa perusruokatarvikkeita ja sitten päiväunille. Sen kummempia ei siinä hommailtu, vähän ruuanlaittoa illalla ja ajoissa yöunille joita riittikin aivan aamuun asti.

Maisema asunnosta etelään

LOPUTKIN PERHEESTÄ SAAPUU PAIKALLE

Johanna, lapset ja minun äiti tulivat sitten perjantaina lentokoneella Muncheniin, joten siinä perjantaina ei vielä mäkeen lähdetty. Vietiin kamppeita minun vanhempien asunnolle ja vähän lisää kaupassa käyntiä ja hyvissä ajoin lähdin taas vähän autoilemaan. Kävin hakemassa Munchenista muut tänne perille. Kone laskeutui vähän myöhässä ja joskus yhdeksän aikoihin illalla oltiin lopulta koko perhe kasassa meidän asunnolla! Tosi mahtavaa! Siinä piti sitten ihmetellä jonkin aikaa, mutta nukkumaankin piti keretä, koska tuttuni Jouni oli lupautunut lauantaina lähtemään meille oppaaksi Hochfugenin alueelle, että päästään vähän käsitykseen paikoista.

Ja niinpä sitä launtaina lähdettiin mäkeen, mutta jospa siitä lisää seuraavassa jutussa.

Avainsanat:

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *