Zillertal

Aika kuluu kuin siivillä!

Julkaistu: 29.1.2018

Jotenkin tuntuu, että päivät täällä nivoutuvat toisiinsa niin, ettei niiden vaihtumista oikein edes huomaa. Juuri äsken oli oltu täällä pari päivää, sitten olikin kulunut reilu viikko ja kävin viemässä vanhempani Munchenin kentälle kun he lähtivät takaisin Suomeen ja nyt siitäkin on taas kulunut jo viikko! Paljon on lasketeltu ja offareistakin on päästy nauttimaan. Hissilipun voi rekisteröidä skiline.cc palveluun ja juuri katsoin, että minulla on tällä hetkellä 16 laskupäivää, 177 hissinousua, 69 892 metriä vertikaalia, eli n. 4 40o metriä keskimäärin per päivä. Tuo nyt on toki vain suuntaa antava koska eihän se tiedä miten pikkuhaikkaukset yms rinteiden ulkopuolella pyörimiset ovat tapahtuneet, mutta suuntaa se antaa tosiaan kuitenkin.

Puuteritreeniä

Reilu viikko sitten tuli reissun ensimmäinen kunnon lumisade, eli dumppi. Lunta tuli laakson eri osiin hieman vaihtelevia määriä, mutta semmoinen puoli metriä lienee aika lähelle osuva keskimääräinen arvio. Me olimme Mayrhofenin keskukessa Finkerbergin alueella silloin treenaamassa koko perheelle syvän lumen laskua. Tuota voi kyllä suositella aloittelevalle pyydanmetsästäjälle treenipaikaksi jos täällä päin sattuu olemaan lumisateen aikaan. Etsi Katzenmoos hissi ja sen yläasemalta lähde laskijan oikealle mustaa rinnettä. Se lähtee siirtymäreittinä ja melkeimpä heti sen alusta voit tiputtaa sen reunan yli ja laskea alas leveää kenttää. Mitä aiemmin lähdet pois rinteestä sen enemmän on metsää. Jos lasket hieman pidemmälle, kääntyy rinne myös leveänä kenttänä alamäkeen ja sen reunassa on pari kertaa rinnettä leveämpi kenttä johon mahtuu kyllä jälkiä piirtämään. Jyrkkyys on passeli, että vaikka lunta olisi tullut vähän reilumminkin, niin vauhti ei heti pysähdy, muttei kuitenkaan harjoitteluun liian jyrkkää. Ja sitten rinnettä pitkin takasin hissille ja uudestaan. Helposti paljon toistoja ja kokemus karttuu.

Aleksi Katzenmoosin rinteessä

Muita mäkiä

Parina päivänä olen ollut muutaman kaverin kanssa tutkimassa alueiden muitakin offareita. Saanut itsellä kokemuksia ja samalla päässyt tutustumaan ympäristöön, että josko sieltä löytyisi koko perheellekin sopivia offaripätkiä. Spieljochissa on oikein mukavaa metsälaskua, mutta oikein hyvällä lumella en vielä sinne ole päässyt. Eka kerran kun mentiin, niin lumisateen jälkein lämpöaalto rupesi juuri puskemaan päälle ja mistään ei oikein uskaltanut laskea, kun vyöryriski oli niin suuri. 20 asteista rinnettä ei meinannut alas päästä lumen määrän takia ja sitä jyrkemmät rinteet olivat tosi pelottavan tuntuisia ja tuntuivat, että voivat vyöryä milloin vaan. Toisella kerralla saatiin muutama hyvä käännös, mutta myös yläosassa todella ikävää korppua.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Zillertal Arenan Gerlosin puoleisia mäkiä olen päässyt jo pariin kertaan kokeilemaan ja sieltä on löytynyt tosi hyviä mäkiä. Tosi helposti saavutettavia ihan vaan suoraan rinteestä laskien, tai pahimmissa tapauksessa sukset reppuun ja vartti tai puoli tuntia kävelyä ja on mäen päällä. Ongelmana noiden mäkien laskemisessa voi olla pois pääseminen, jos et tiedä mitä polkua seurata tai mille puolelle mitäkin notkoa mennä, niin aikaa voi kulua aika kauan, että takaisin hisseille pääsee. Siksi olisikin hyvä, että on joku joka vähän maastoa tuntee mukana kun tuonne lähtee. Toki sieltä voi hyvän seikkailun saada rakennettua 🙂 Vinkkinä Krimml-Xpress hissi ja siitä kohti Kreuzjochin huippuristiä.

Zillertal Arenan takamaastoja. Kuvan otti Jani Hujanen.

Tuo Zillertal Arenan alue on niin suuri, että vielä ei ole sitä edes aivan päästä päähän keretty hiihtää. Pitää joku aamu lähteä Zellistä aikaisin liikkeelle, niin ehkä lounaalle kerkeää alueen toiseen päähän ja sitten after-skille takaisin Zelliin.

Zillertal Arenan takamaastojen lisäksi kenties mielenkiintoisin alue on Hochfugenin alue (ainakin tällä tietämyksellä). Sieltä löytyy helposti hissiltä saavutettavaa sivumaastoa jota Aleksin kanssa käytiin vähän laskemassakin ja lisäksi hieman suuremmalla vaivalla (reilun tunnin skinnauksella) todella mielenkiintoinen Gilfertin huippu, josta tänään saatiin hyvä lasku alas. Tuonne en vielä Aleksia kuitenkaan uskaltanut mukaan ottaa. Tuo on kuulemma monena talvena ollut semmoinen mäki, ettei sitä oikein uskalla edes laskea, mutta tänä talvena lunta on niin hyvin, että nyt se oli laskukunnossa. Ja tosi hyvä se olikin. Gilfertin huippuristiltä kun katsoo laskun lähtöä, niin se pistää muutaman ylimääräisen lyönnin kyllä sydämeen. Rinne katoaa parin kymmenen metrin jälkeen täysin näkyvistä ja onkin syytä tietää laskureitti, ennen kuin lähtee suinpäin liikenteeseen. Matkalla on paljon kallioita ja pieniä kuruja, joista kaikki eivät mene läpi asti, vaan päättyvät isompaan tai pienempään pudotukseen. Lasku on kohtuullisen jyrkkä, mutta ei mitenkään mahdottoman. Me olimme aamulla ajoissa liikkeellä ja se oli hyvä, koska päivästä tuli erittäin lämmin ja oli syytä olla ajoissa pois mäestä. Ei niinkään tällä hetkellä vyöryvaaran takia, vaan ihan loskapallojen sun muun mukana valuvan slaffin takia. Aika hyvin nytkin rinteen pinnasta loskaa lähti valumaan. Rinne oli jo aiemmin vyörynyt itseksiin lumisateiden jälkeen.

Gilfertin huippuristillä

Kannattaa tarkistaa myös @alanko.ulkoilee instagram tili. Sieltä löytyy videoita laskuista ja lisää kuvia!

Noin yleensä ottaen, niin on kyllä ollut hienoa, että on saanut opastusta täällä enemmän olleilta ja laskeneilta. Ei noihin paikkoihin aivan tuosta vaan itseksiin löydä, eikä uskalla lähteä laskemaan jos tietoa ei ole.

No mitäs muuta sitten?

No tähän kysymykseen ei vielä ole kauheasti vastauksia 🙂 Tuossa meidän lähellä menee mukava kävelyreitti joka on useampana iltana käyty kiertämässä. Johanna on käyny joka maanantai Mayrhofenissa joogassa. Ja nyt huomenna lähdemme käymään ihan Innsbruckissa asti. Ihan aiheeseen tulee nyt yksi välipäivä, jaloissa tuntuu aika hyvin laskut. Noin muuten, niin ruuan hinta ei aivan kauheasti Suomesta eroa. Syytä on miettiä vähän välillä mitä sieltä kaupasta ostaa. Varsinkin kun yleensä sinne tulee mentyä nälkäisenä suoraan rinteestä, niin sittenhän heräteostosten vaara on suuri 🙂 Lounas on yleensä syöty rinneravintolassa. Gulassikeitto on aika varma valinta, nälkä lähtee sopivasti, eikä se maksa kauheasti. Kunnon currywursti ranskanpotuilla, niin loppupäivän laskut alkaa olla laskettu kun makkara pyörii mahassa ja tuntuu ettei jaksa mitään (testattu on). Kaiserschmarrn kyllä vie kielen mennessään ja energiatasot ovat taas tapissa!

Lisävinkkinä, jos olet täällä päin, niin kannattaa käydä testaamassa ravintola Goglhof, Fugenin kylän yläpuolella. Melkoisen serpenttiinitien päästä löytyy viihtyisä majatalo ja hyvää ruokaa, jota saa riittävästi. Ekstralisävinkkinä perjantai-iltana klo 18 jälkeen ribs-annos n. 12e. Oli hyvää ja maha tuli täyteen!

Tämmöistä täältä tällä kertaa. Hienoja päiviä on jo monta takana ja toivottavasti vielä enemmän edessä!

Servus!



Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *