Zillertal on laakso Innsbruckista kolmisenkymmentä kilometriä itään. Varmaan helpoin tapa saapua tänne on lentää Müncheniin ja siitä jatkaa joko julkisilla yhteyksillä Zillertaliin, taikka vuokrata auto ja saapua sillä. Münchenin lentokentältä matkaa tulee parisataa kilometriä. Myös Innsbruckiin voi toki lentää, mutta vaikkapa Finnairilla on sinne huomattavasti vähemmän vuoroja kuin Müncheniin, niin valinnanvapaus pienenee huomattavasti. Myös pakettimatkoja laakson eri keskuksiin on tottakai saatavilla. Silloin uskoisin, että lento on usein juuri Innsbruckiin josta on enää lyhyt siirtymä Zillertalin laaksoon.

Laakson pohjalla virtaa Ziller-joki, josta laakson nimi tulee. Laakso on aikalailla pohjoiseteläsuuntainen alkaen Inn-joen laaksosta, eli Inntalista ja päättyen Hintertuxin jäätiköllä reilun kolmen kilometrin korkeuteen. Laakson pohja on siellä 500-600 metriä merentason yläpuolella, joten ei ole ollenkaan sanottua, että laakson pohjalla asti olisi lunta. Nyt meidän täällä olon aikana on lumien kanssa ollut erittäin hyvä tilanne ja ensimmäisen viikon jälkeen laakson pohjakin on ollut lumipeitteinen koko ajan. Kun laakson pohjaa ajaa, voi vähemmän lumisena aikana tullakin mieleen, että eihän täällä ole edes lunta, missä täällä voi lasketella. Laakson pohjalta ei kuitenkaan näe itse keskuksia juurikaan. Zillertalin pohjalta nousevat vuoret peittävät näkymän itse keskuksiin, jotka ovat ensimmäisten mäkien takana piilossa. Ei siis syytä huoleen vaikkei laakson pohjalla lunta olisikaan, itse keskukset sijaitsevat lähes kilometrin korkeammalla.

Keskukset

Kun laakson pohjoispäästä lähdetään ajamaan tulee ensimmäisenä vastaan Fügenin / Spieljochin keskus, jonne vie Spieljochbahn. Fügenistä pääsee autolla tietä pitkin myös kauemmas vuorille Hochfügenin keskukseen. Fügenin jälkeen tulee Kaltenbach / Hochzillertal. Kaltenbachin kabiineilla pääsee siis ylemmäs Hochzillertaliin josta taas pääsee rinteitä pitkin tuonne Hochfügenin alueelle. Nämä keskukset sijaitsevat laakson länsipuolella. Kun jatketaan laaksoa pitkin etelään tulee Zillertalin itäreunalla vastaan Zillertal Arena, Zell am Zillerin kaupungissa. Zillertal Arena on alueista suurin, sisältäen Zellin, Gerlosin ja Königsleitenin alueet. Edelleen etelään jatkettaessa seuraavana tulee vastaan Mayrhofen ja Ahorn. Molempiin pääsee Mayrhofenin keskustasta kabiineilla, Mayrhofen länteen ja Ahorn itäisemmällä reunalla. Nämä ilmansuunnat ovat hyvinkin suuntaa antavia, ehkä helpompi olisi puhua vain laakson vasemmasta ja oikeasta reunasta, mutta mennään nyt näin. Mayrhofenin jälkeen tie lähtee nousemaan ylöspäin ja vastaan tulee Finkerbergin ja Eggalmin kabiinit. Molemmat alueet yhdistyvät rinteiden ja hissien kautta Mayrhofeniin. Vielä kun jatketaan nousua, niin lopulta vastaan tulee Hintertuxin jäätikkö, joka onkin auki sitten koko vuoden. Ylimmäisen hissin nostaessa aina 3250 metriin. Koko laakson mitta lienee jotain 30 ja 40 kilometrin väliltä. Mutta jos vaikka Hintertuxiin lähtee, niin aikaa on kuitenkin syytä varata, koska melkoista serpenttiinitietä sinne ajetaan. Samoin tuo Hochfügenin tie on varsin kiharaista ajeltavaa ja kovilla lumisateilla se voi olla poikkikin, vyöryjen tai vyöryriskin takia.

Spieljoch / Fügen

Tämä kohtuullisen pieni keskus tarjoaa varsinkin hyvää metsäoffaria sitä kaipaaville. Pilvisellä ja sateisella kelillä täältä voi löytää paremmin kontrasteja kun metsääkin on lähellä. Spieljochbahn kuljettaa ylös Fügenin kylästä. Parkkipaikat eivät tässä ole kauhean isot, mutta Zillertalissa on kyllä myös hyvin toimivat skibuss-yhteydet joten pakko ei ole omalla autolla liikkua. Spieljochbahn on aika uusi kabiini. En tiedä valmistumisvuotta, mutta veikkaisin, että ei se montaa vuotta tuommoisena ole tuossa ollut. Yläaseman tilat vaikuttavat vähän vielä rakenteilla olevilta. Ainakin siellä jotain johdonpätkää yms. vielä törrötti seinästä kun kävimme siinä kerran syömässä. Kenties miellyttävämpi ruokapaikka sijaitseekin väliaseman vieressä, perinteisempi majatalo, jossa ilmeisesti majoitustakin oli tarjolla. Kannattaa huomioida kuitenkin, että alas kylään vievä rinne ei kulje väliaseman kautta, vaan jos tuolla ravintolassa käy, niin siitä pitää mennä joko kabiinilla kylään taikka sitten takaisin ylös laskettelualueelle ja sieltä mahdollisesti rinnettä pitkin alas kylään.

Ekan viikon lumisade iski voimalla kun oltiin Spieljochissa käymässä eka kertaa.

Oikein hyvällä kelillä emme vielä ole päässeet noita metsäoffareita laskemaan, mutta sen verran niihin on tutustuttu, että mukavilta vaikuttavat kunhan keli vielä suosii kun sinne taas mennään. Kabiinin yläasemalta pääsee vielä ylöspäin ankkurihissillä tai sitten voi laskea alaspäin ja nousta tuolihissillä takaisin kabiinin yläaseman tasolle tai toisella tuolihissillä ihan huipulle, minne myös tuo aiemmin mainittu ankkurihissi vie. Kenties vähän hiljaisempi keskus kuin suuremmat keskukset täällä, mutta hyväprofiilinen pitkä mäki tulee kun tuolta huipulta laskee tuolihissille. Toki täytyy tässä ja muissakin keskusesittelyissä ottaa huomioon, että tämä kuukausi minkä olemme täällä olleet on ollut hiljaista aikaa täällä. Joulu/uusivuosisesonki on ohi ja hiihtolomat eivät ole vielä alkaneet, joten ruuhka-aikoina tilanne voi olla toinen.

Spieljochin metsäoffareilla. Taustalla Fügenin kylä.

Hochfügen

Hochfügenin alueeseen olemme kaikki tykästyneet. Tai ehkä pitäisi sanoa, että kokonaisuuteen johon kuuluvat sekä Hochfügen, että Hochzillertal. Joka tapauksessa Hochfügenissa on hyvää mäkeä ja hyvää offaria. Tuolla myös järjestetään Freeride World Tourin karsintakilpailusarjan osakilpailu Big Mountan Hochfügen, joka on itseasiassa ensi lauantaina 10.2. Kilpailu järjestetään heti laskettelualueen vieressä kohoavalla komean näköisellä Ostwandin seinällä. Tänä vuonna runsaiden lumisateiden jälkeen seinämän alaosaan on tullut melkoisia repeämiä kun lumi on heinikkopohjalla revennyt ja valunut joitakin metrejä alaspäin. Saa nähdä minkälaisia ongelmia tämä aiheuttaa itse kilpailulle.

Hochfügenin viimeiseltä hissiltä helposti saavutettavaa sivumaastoa.

Hochfügenin alueella on yksi kabiini ja muutamia tuolihissejä. Hisseiltä pääsee tosi helpolla harjanteen laskemisella mukaville offaripätkille ja myös rinteiden väleissä on aivan mukavia pätkiä joissa on helppo vaikka harjoitella pehmeän lumen käännöksiä. Toki laskijoita on sen verran, että kaikista helpoimmat paikat ovat nopeasti laskettu kumpareikolle. Tuota viimeiseltä hissiltä lähtevää harjannetta pitkin voi sitten jatkaa vaikka Gilfertille asti, josta onkin oikein hyvä lasku alas. Mutta mukana on syytä olla paikat tunteva opas joka osaa opastaa kallioiden ohitse. Tuonne Gilfertille kesti noin tunnin skinnata hissin yläasemalta (video laskusta löytyy @alanko.ulkoilee insta-tililtä). Hochfügenin parkkipaikalta lähtee myös suosittu Sonntagsköpflin randoreitti, jonka kävimme myös retkeilemässä. Tuo Sonntagsköpl, samoin kuin Gilfert, näkyvät mainiosti kabiinista kun katsoo noususuunnassa oikealle. Sonntagsköpfl on edessä ja sen tunnistaa runsaasta määrästä lumiaitoja huipun lähellä ja Gilfert on sen takana hieman korkeampana.

Kaltenbach / Hochzillertal

Hochfügenista kun lähtee poispäin, niin Zillertalin alueen toiseksi pisin lasku on nimenomaan Kaltenbachiin. En tiedä tarkkaa kilometrimäärää, mutta kun sen yhtä soittoa laskee, niin kyllä se jaloissa tuntuu. Kaltenbachista lähtee kaksi kabiinia vierekkäin ylös kohti laskettelualuetta. En osaa sanoa onko jompikumpi näistä kannattavampi, molempia olemme käyttäneet. Kaltenbachin parkkialueella on semmoinen erikoisuus kuin parkkihalli, joka varsinkin lumisateisella kelillä on aika kiva. Parkkialueet ovat muuten ilmaisia täällä kaikki. Ahornin parkkis on ainoa jossa pitää mennä puomin taakse ja ottaa lippu, kun se sijaitsee aivan Mayrhofenin keskustassa. Mutta tuon lipun hinnan saa kuitattua käytyään Ahornbahnilla yhden kierroksen ja lähtiessään menee parkkilipun ja hissilipun kanssa lipunmyyntiin, niin he tarkistavat, onko Ahornbahnia käytettyä ja kuittaavat sitten lipun maksetuksi. Muilla parkkiksilla vaan parkkeerataan sinne minne mahtuu. Takaisin Hochzillertaliin…

Kun kabiinilla on päässyt ylös aukeavat laskettelumaisemat. Hissejä on kohtuu paljon ja minulla on niistä monia vielä käymättä, kun yleensä olen siirtynyt vain muutaman hissin kautta kohti Hochfügenia. Yksi aamu lähdimme aikaisin liikenteeseen koko perheellä ja muu perhe jäi tutustumaan tarkemmin Hochzillertalin tarjontaan kun itse menin laskemaan yhden offarin Hochfügenin puolelle (niin sanotun videopeliseinän, video tuosta laskusta löytyy ainakin @alanko.ulkoilee insta-tililtä). Johanna ja lapset kehuivat, että oikein mukavia mäkiä oli tuollakin alueella. Kenties huomenna menemme siellä käymään uudestaan, jotta minäkin pääsen ne mäet tarkistamaan. Noin yleisesti ottaen minusta tuntuu, että eniten on punaisia rinteitä. Toki yleensä sitten löytyy ne siniset kiertotiet, mutta ei niinkään ihan vaan sinisiä rinteitä. Mustia rinteitä on myös jonkin verran, mutta monta kertaa ne ovat vaan haarautumia punaisista rinteistä eivätkä juuri muuten eroa punaisesta puolesta kuin, että siellä on vähemmän laskijoita. Niinpä yleensä olemme valinneet aina mustan rinteen jos rinne jossain haarautuu erikseen punaiseen ja mustaan versioon. Mustalla rinteellä saa laskea enemmän rauhassa.

Hochzillertalin alueella on myös mukavan näköisiä offaripätkiä, mutta nekin ovat niin helposti saavutettavissa, että ne on aika nopeasti laskettu puhki. Mieluummin on sitten mennyt niistä ohi kohti Hochfügenia ja sen offareita.

Zillertal Arena

Zillertal Arena on alueena valtavan kokoinen. Yksi päivä lähdimme aikaisin aamulla liikenteeseen, ensimmäinen hissinousu oli 8:34 ja lähdimme suoraan siirtymään kohti alueen toista reunaa ja söimme lounasta siellä noin 11:30, emmekä vielä olleet edes kauimmaisilla hisseillä. Laskimme siinä muutaman mäen ja lähdimme siirtymään takaisin ja autolla olimme noin 14:30 ja tosiaan emme juuri muuta tehneet kuin menimme alueen suunnilleen päästä päähän ja takaisin. Harmillisesti keli oli niin pilvinen, että aivan alueen toisessa reunassa emme nähneet juurikaan mitään, että missähän sitä käytiin 🙂 Tuolla suunnalla on myös Krimmlin vesiputoukset joka on erittäin suosittu nähtävyys. Noin 380 metrin kokonaispudotuksella ne ovatkin yhdet Euroopan suurimmista vesiputouksista.

Zellin kylästä lähtee jälleen kaksi kabiinia kohti laskettelualuetta. Paikallistiedon mukaan noususuuntaan katsottuna vasemmanpuoleinen on vähemmän ruuhkainen ja jos on siirtymässä kohti Gerlosin aluetta, niin se vie sen verran ylemmäs kuin oikean puoleinen, että välttyy pieneltä tasamaahiihtelyltä :). Zellin puolella on mukavia rinteitä, joita kuitenkin on tullut vähemmän laskettua kuin Gerlosin puolen rinteitä. Gerlosin puolelle ehkä aurinko paistaa mukavammin ja myös paremmat offarit löytyvät siltä puolelta. Kreutzjochin harjanteen Gerlosin puolella on yleensä parempi lumi kuin Zellin puolella. Kreutzjochin harjanteelle Gerlosista nostava hissi onkin perimätiedon mukaan Zillertalin kylmin hissi. Siihen puhaltaa vastainen tuuli yleensä ja tämä aiheuttaa myös sen, että lumi kerääntyy juuri tälle Gerlosin puolelle paremmin kuin Zellin puolelle. Kreutzjochin harjanteelta on monenlaisia offarivariaatioita (näistäkin löytyy instasta videoita @alanko.ulkoilee tililtä). Mutta kuten aikaisemminkin jo sanottu, paikat tunteva opas on syytä olla mukana. Kreutzjochin harjanteelta lähtee myös se Zillertalin pisin lasku. Tästä pääsee suoraan kylään käyttämättä hissejä. Tämänkin kun yhtäsoittoa laskee, niin varmasti alhaalla jaloissa tuntuu.

Gerlosin kylään pääsee laskemaan ja sinne pääsee myös autolla Zillertalista kun lähtee kohti Gerlospassia. Gerlosin kylä on jostain syystä erittäin suosittu hollantilaisten keskuudessa ja siellä monissa ravintoloissa ja hotelleissa he saavatkin äidinkielellään palvelua. Yhden hollantilaisen miehen kanssa kun hississä juteltiin, niin hän vaan kertoi, että näin se on aina ollut, että hollantilaiset tulevat sinne, hän ei tiennyt syytä.

Gerlosin puolelta kun laskee ihan viimeisen hissin ala-asemalle, niin pääsee nousemaan vastakkaiselle seinälle ja sen takaa aukeaa taas uusia maastoja. Sielläkin oli oikein mukavaa metsäoffaria ja kivoja rinteitä. Ja kun tuolta laski laakson pohjalle, niin oli silta tien yli ja taas aukesi uutta maastoa 🙂 Tuon pidemmälle ei enää silloin lähdetty tutkimaan, katsotaan nyt jos joku vähän kirkkaampi päivä lähdettäisiin vielä lisää tutkailemaan maastoja, tai katsomaan maisemia pidemmälle.

Todellin ski-in/ski-out mökkikylä Königsleitenissa. Rinne meni tuossa mökkialueen keskellä ja portaat mökeistä suoraan rinteeseen.

Mayrhofen

Mayrhofen lienee alueista se tunnetuin, Hintertuxin ohella. Itse olin vanhempieni kanssa viikon Mayrhofenissa 90-luvun alussa, mutta eipä siltä reissulta oikein muistikuvia ole, muuta kuin että puuteria saatiin joku päivä reilusti. Mayrhofen on myös lähin tästä meidän asunnoltamme tällä hetkellä, Horbergbahnin ala-asemalle ei ole kuin vähän reilu kilometri.

Mayrhofenin alueelle pääsee nousemaan kylästä useammalla eri kabiinilla. Meitä lähin on siis Horbergbahn, Mayrhofenin keskustasta lähteen Penkenbahn ja sitten vielä hieman kauempaa pääsee Finkenbergerbahnilla, taikka Eggalmbahnilla. Ja taitaapa vielä olla Rastkogelbahn yksi joka alueelle porukkaa kuskaa. Monesta suunnasta siis pääsee ylös ja sen jälkeen voi suunnistaa myös moneen suuntaan.

Horbergbahnilla ja Penkenbahnilla pääsee suunnilleen samoille paikoille ja tätä aluetta kutsutaan Penkenin alueeksi. Alueella on myös Itävallan jyrkimmäksi mainostettu rinne ”Harakiri”. Se on kohtuu lyhyt ja onhan se aivan jyrkkä, mutta itse suosittelen, jos jyrkkää rinnettä haluaa, lähtemään Schneekar hissillä toiselle toisen puoleiselle seinällä ja siitä hissin vieressä kulkeva musta rinne. On mittaa ja jyrkkyyttä ja profiilia ja taatusti mielestäni enemmän hauskuutta kuin Harakirin tykkilumiluikautuksessa. Harakirin puolella laaksoa on sitten taas lumisateen jälkeen oikein mukavaa metsää paljon saatavilla. Harakirin puoli on varjossa ja lumi säilyy näin parempana.

Harakiriä mainostetaan kovasti ja kylläpä se aikamoinen turistimagneetti näyttää olevan. Hissistä näkee monenlaista laskijaa siinä, sanoisinko jopa, että taitotasojensa ylärajoilla…

Kun Harakirin puolelta nousee harjanteen yli on vastassa Katzenmoos-hissi jonka mustan rinteen vieressä oli tosi hyvää ja helppoa treenimaastoa lumisateen jälkeen. Leveää kenttää johon mahtui koko perhe treenaamaan.

Aleksi Katzenmoosin puuterikentällä. Mahtuu tekemään vaikka isompaakin käännöstä.

Kun taas siirtyy Harakirin puolelle harjannetta pääsee laakson pohjalta 150 hegen kabiinilla ylös huipulle josta aukeaa Rastkogelin rinteet. Siellä on oikein mukavia ja leppoisia rinteitä laskettavaksi. Aurinko paistaa mukavasti ja rinneravintoloissa riittää porukkaa.

Rastkogelin puolelta pääsee siirtymäreittiä vielä Eggalmin puolelle joka on vaikuttanut olevan hieman hiljaisempi puoli. Hyviä rinteitä sieltäkin löytyi, mutta tosiaan vähemmän porukkaa. Tuo Eggalm onkin sitten jo aika kaukana, eli kannattaa pitää huoli, että on ajoissa kabiinilla joka vie takaisin Rastkogelin puolelle, jotta kerkeää vielä ne muutamat hissinousut jotka vaaditaan, että pääsee taas laskemaan Route 66:tta pitkin takaisin Penkenin alueelle ja sieltä kabiinilla takaisin kylään. Jonkinlainen laskureitti kylään on myös merkattu, mutta eipä ole sitä vielä kertaakaan laskettu. Se ei ole lumetettu reitti niinkuin nuo muut kylään tulevat rinteet.

Rastkogelin alueen rinnettä

Ahorn

Ahorn on selkeästi pienempi ja ”helpompi” keskus kuin nämä muut. Ylhäällä on tosi leppoisia ja loivia rinteitä, mutta kyllä sieltä myös ihan mukava punainen rinne löytyi.

Heidi Ahornissa rinteen reunoilla.

Ahornilta on myös hienot näkymät läheiselle Ahornspitzelle, sekä sieltä kylään tulevan rinteen varrelta on hieno näkymä Mayrhofenin yli koko Zillertalin laaksoon.

Näkymä yli Mayrhofenin

Hintertux

Hintertuxiin pitääkin sitten ajella jo hieman kauemman aikaa, mutta kyllä se kannattaa. Tosi hyvät rinteet, jotka meidän tähän mennessä ainoalla käyntikerralla, olivat aivan priimakunnossa. Tuolla noustaan sitten yli kolmeen kilometriin, joten kannattaa myös varautua, että saattaa olla kylmempää kuin muissa keskuksissa. Myös täältä löytyy monia hyviä offareita, mutta niihin en vielä itse ole päässyt tutustumaan. Rinteiden ulkopuolelle kun siirtyy, niin täytyy myös tietää mitä on tekemässä, sillä silloin liikutaan jäätiköllä jossa on railoja. Ylin yläasema on 3250 metrissä ja siellä näköalatasanteelta on hienot näkymät joka suuntaan. Varsinkin vieressä, lähes 3500 metriin, kohoava Olperer on massiivisen näköinen ja sen edessä on hyvä ottaa muutamat ryhmäkuvat.

Hintertuxin rinteitä

Tässäpä yleiskatsaus Zillertalin keskuksiin. Toivottavasti joku näistä löytää vinkkejä omaa reissuaan varten ja jos kysyttävää tulee, niin siitä vaan kommentoimaan ja kysymään!