Advanced backcountry skills Pyhällä

Julkaistu: 25.3.2018

Meidän piti Aleksin kanssa lähteä yhdessä Freekendin yhteydessä järjestettävälle Advanced backcountry skills kurssilla, mutta Aleksi sairastui ennen kurssia joten minä lähdinkin sinne yksin. Kyseessä on Arto Majavan ja Miikka Hastin pitämä kurssi jossa treenataan taitoja joita voi tarvita jos on menossa vähän hankalampiin paikkoihin. Tuntuikin vähän oudolta lähteä aamulla Pyhällä mäkeen kun repussa oli valjaat, jääraudat, hakku sekä toki kaikki muu mitä siellä normaalistikin on.

Hieman reilu 10 kiinnostunutta laskijaa kokoontui Carlsberg talon edustalle kymmeneltä aamulla ja Ape ja Miikka kertoivat päivän kulusta. Tarkoitus oli treenata rautojen ja hakun kanssa kiipeämistä ilman köysivarmistusta ja köysivarmistuksen kanssa. Lisäksi oli tarkoitus harjoitella lumiankkureiden tekemistä sekä niiden varassa laskeutumista jyrkässä paikassa suksen jalassa. Ja lisäksi myös vähän jyrkän laskutekniikkaa ja hakun kanssa laskeutumista.

Aluksi siirryttiin Tajukankaalle ja siinä laitettiin valjaat ja jääraudat päälle ja hakku käteen. Sukset reppuun ja Tajun jääkiipeilyseinän vierestä lähdettiin kiipeämään kallion reunaa ylös. Alkupätkä meneekin kohtuu helposti, mutta ylempänä oli yksi hankala paikka jonka Ape varmisti kaikille kurssilaisille. Hän siis meni edeltä ja teki ylös ankkurin jonka avulla saatiin köysi aina alas ja pystyi kiipeämään niin, että köysi oli valjaissa kiinni ja jos jotain olisi sattunut, niin ei olisi päässyt putoamaan. Kun kaikki olivat ylhäällä jääkiipeilyseinän päällä jatkettiin matkaa Saunakuruun, jossa on hyviä jyrkkäreunaisia kuppeja, joissa voi turvallisesti harjoitella jyrkän laskemistekniikkaa, sekä tehdä lumiankkureita ja laskeutua niiden avulla. Turvallisesti siksi, että niissä ei kovin montaa metriä voi pudota vaikka jotain sattuisikin. Kupin pohja tulee varsin nopeasti vastaan.

Ape varmistaa ryhmän kiipeämistä.

Aluksi tehtiin vähän loivempaan kohtaan yksi lumiankkuri, missä itsekin pääsin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilemaan köyden avulla laskeutumista sukset jalassa. Aika hauskaa hommaa ja helpottaa tosiaan huomattavasti tilannetta jossa laskeudutaan mäen alkuun ja siinä ei olisi mitään tasannetta missä sukset laittaa jalkaan. Nyt sukset olivat valmiiksi jalassa ja laskemaan lähteminen olisi ollut helpompaa. Ehkä jopa yllättävänkin helppoa oli laskeutua noin. Paino vain tasaisesti suksille ja valjaiden varaan roikkumaan ja sitten luisuteltiin alaspäin. Ensimmäisen laskeutumisen jälkeen lähdin auttamaan ylemmäs, jyrkemmän kohdan yläpuolelle tehtävän lumiankkurin rakentelussa.

Ankkuri tehdään siis niin, että kaivetaan lyhyt ojan pätkä. Meillä oli käytössä reilun puolen metrin laudan pätkiä, eli hieman sitä pidempi ojan pätkä kaivettiin. Keskeltä kaivettua ojaa kaivetaan sitten toinen oja joka lähtee suoraan kohti suunniteltua laskeutumissuuntaa. Eli nämä kaksi ojaa ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Tärkeää on, että tuo laskeutumissuuntaa kohti lähtevä oja on oikeasti oikeaan suuntaan, koska köysi kulkee sitä ojaa pitkin ja tarkoitus on saata veto kohdistumaan oikein tukipisteeseen, eli siihen lautaan joka meillä oli siellä ojassa. Jos veto tulee kierossa siihen lautaan, niin se väännättää tukipistettä ja ankkuri saattaa lähteä irtoamaan. Ankkurin ympäri laitetaan sitten slingi ja sen päähän sulkurengas ja sulkurenkaan läpi köysi. Jos siis olisi oikea tilanne, niin ankkuri, slingi ja sulkurengas jäisivät sitten ylös kun kaikki ovat laskeutuneet, köysi saadaan toki vedettyä sulkurenkaan läpi alas. Ankkurin päälle kasataan toki vielä lumet jotka kaivettiin pois. Samalla koko ajan vältetään, että ei tallota missään vaiheessa ankkurin etupuolella olevaa lumipakkaa, jotta se pysyy koskemattomana ja kestää hyvin.

Miikka kaivaa lumiankkurille paikkaa.

Itse laskeutuminen tapahtuu sitten itselle tutulla laskeutumisvälineellä joita on vaikka kuinka monia erilaisia, mutta idea niissä on sama, että niillä voi jarruttaa vauhtia kun laskeutuu köyttä pitkin alaspäin. Alhaalla sitten irrottaudutaan köydestä ja siitä sitten eteenpäin.

 

Köysihommien jälkeen kokeiltiin hakun kanssa varovaisesti laskeutumista reunan yli kohti ajateltua laskumaastoa. Ideana siis sivuttain hitaasti liu’uttaa tai askeltaa alemmas ja samalla hakkua apuna käyttäen saada tukea ja helpottaa urakkaa. Tuokin oli oikein mukava päästä testaamaan tuommoisessa paikassa, niin onpa ainakin ainakin yksi kokemus jos joskus tarvitsee oikeassa tilanteessa hakun kanssa laskeutua.

Tämän jälkeen lähdettiin käymään Pohjoisrinteillä Wurstissa syömässä Wurstin tarjoaman hodarit tai rieskat ja sitten palattiin vielä vähän treenaamaan jyrkänlaskutekniikoita. Näihin ei niin syvällisesti keretty enää paneutua, mutta se ei minua niin haitannut, tuo alkupäivän köysitreenaus oli juuri se mitä itse odotin ja lähdin kurssilta hakemaan. Joka tapauksessa kaikkien treenailujen jälkeen kello olikin jo melkein viisi, eli aivan täysi päivä siitä kertyi.

Voin kyllä suositella tätä kurssia. Jos tuommoiset hommat kiinnostaa ja ei ole päässyt treenailemaan niin jos tuo kurssi kohdalle osuu, kannattaa ehdottomasti mennä käymään. Apella ja Miikalla on pitkä kokemus tuommoisesta touhuilusta, joten käytännön vinkkejä saa tosi hyvin. Toki tuohon Saunakurun reunalle pääsee tosi helposti itsekseen myös treenailemaan. Se vaan tuntuu olevan, ainakin minulle, hankalaa saada aikaiseksi jos joku muu ei ole järjestämässä. Tai sitten se vaatisi kaverin jonka kanssa lähtee treenailemaan. Yleensä kuitenkin sitten valitsee mieluummin sen laskemisen. Tärkeitä hommia nuo kuitenkin on, että sitten jos niitä tarvitsee, niin olisi hyvä kyllä ne osata ihan kunnolla, ettei siellä vuoren kyljessä joudu hirveästi enää muistelemaan ja miettimään.

Kiitokset Pyhätunturille ja Freekendille tämmöisestä mahdollisuudesta, ja Apelle ja Miikalle hyvästä valmennuksesta!



Kommentoi

Zillertal 2018

Julkaistu: 11.3.2018

Reissu on tehty, koko perhe on kotona ja laukutkin on aika lailla purettu. Huomenna töihin ja kouluun. Mitä tästä kahdesta kuukaudesta sitten jäi käteen? Oliko se semmoista kuin odotettiin, jäikö jotain tekemättä, tuliko jotain liikaa? Toki aiemmista postauksista löytyy näihin vastauksia, mutta jonkinlainen loppuyhteenveto lienee paikallaan.

Kokonaisuutena reissu oli mahtava ja sinne todellakin kannatti lähteä! Kaksi kuukautta laskettelua Alpeilla, eipä paljon enempää voi pyytää 🙂 Kelit suosivat todella hyvin, nyt oli lumisin talvi Zillertalin alueella vuosikausiin. Heti reissun alussa oli pari aurinkoista päivää ja sitten tuli uutta lunta todella reilusti, että päästiin heti puuterin makuun. Tuo oli eräällä tapaa ratkaiseva asia, että reissusta tuli niinkin onnistunut. Heti reissun alkuun saatiin sitä puuteria oikein kunnolla, niin sen jälkeen rentounut olo, kun ei tarvinnut jatkuvasti odottaa aivan hermona, että eikö sitä lunta ikinä tule. Sekin olisi ollut mahdollista. Kävi siis hyvä tuuri! Ja luntahan tuli myös lisää reissun edetessä.

Minä Sonntagsköpflillä

Lumivyöryjen suhteen oli pääosin hyvä tilanne. Joka aamu tarkistin tilanteen https://lawine.tirol.gv.at/en/home/bulletin -sivulta ja sen mukaan pystyi sitten päätöksiä tekemään. Reissun alussa kun uutta lunta oli tullut reilusti ja sitten lämpeni nopeasti, niin hetkellisesti oli tosi huono tilanne. Lumi oli erittäin vyöryherkkää, mutta se siitä kuitenkin noin viikon kuluessa stabilisoitui hyvin ja sen jälkeen ei enää nelos ja viitostasolla käytykkään. Etukäteen olen täällä blogissakin pohtinut näitä lumiturvallisuusasioita lasten kanssa ja hyvin meni niihinkin pohdintoihin verrattuna. Yhtään ei lähdetty lasten kanssa rinteen ulkopuolelle jos se ei varmasti ollut turvallista. Tosi paljon lapset kehittyivät (aikuiset myös) laskijoina reissun aikana ja liikkuminen rinteiden ulkopuolella oli siinä suhteessa helppoa.

sonntagsköpfl

Aleksi Sonntagsköpflin huipulla

Alueena Zillertal oli aivan loistava koko perheelle. Sieltä löytyy haastavampia offareita, mutta myös oikein mukavia helpompia paikkoja, missä koko perheellä voi laskea. Rinteet olivat myös pääosin hyvässä kunnossa, toki kun lunta oli paljon, niin ei jäätikölle mäet päässeet. Meillähän oli koko Tirolin alueen hissiliput, mutta niin siinä kävi, että Zillertalin ulkopuolella ei laskemassa käyty. Kenties jos en olisi itse lopussa sairastunut, niin olisimme Kitzbuhelissa menneet käymään, mutta nyt se jäi. Auto oli erittäin hyvä olla noin pitkällä reissulla. Viikon tai kaksi olisi ehkä jaksanut busseilla ja junalla kulkea, mutta ei koko tuota aikaa ja tuohan se paljon joustavuutta kun voi lähteä silloin kun haluaa. Aika paljon kilometrejä tuli kun yleensä se ehkä kymmenisen kilometriä tai vähän reilu suuntaansa päivässä ajettiin. Mielettömän suurena apuna meillä tuolla oli, että siellä oli tuttuja paikanpäällä jotka tiesivät mestat ja paikat. Erittäin suuret kiitokset Jounille ja Siville, sekä Janille! Niin rinne/offariopastuksista kuin käytännön vinkeistä.

Heidi Gerlosin metsässä

Johanna Katzenmoosin pyydafiestassa!

Kaikkinensa laskupäiviä kertyi minulle 41 kappaletta. Niistä yksi oli täysin omin voimin skinnailtu reissu Sonntagsköpflille, muina päivinä hissi oli myös apuna. Lapsille kertyi 37 laskupäivää ja Johannalle 35 laskupäivää. Aika hyvät määrät siis. Nämä tiedot tulevat skiline.cc appin kautta. Sinne voi hiihtolippunsa rekisteröidä ja se sitten kertoo, minkä verran on tullut laskettua ja millä hisseillä milloinkin mentyä.

Aleksi Gerlosissa

Ruoka oli rinneravintoloissa aika samanlaista joka paikassa. Vauhdilla ruokaa porukalle, että mahdollisimman paljon saadaan ihmisiä käymään päivän aikana. Toki tuossa muutamassa kuukaudessa pitää se vuoden tili tehdä. Vähän ennen puolta päivää kun meni syömään, niin aika rauhassa sai ruokailla. Heti puolen päivän jälkeen tuli ryysis ja sitten olikin hankala jo löytää istumapaikkoja. Hintaa ruualla oli aivan tarpeeksi. Ranskalaiset ja nakit melkein 10 euroa ja juoma siihen pari euroa lisää. Gulassikeitto olikin oma suosikki, senkun sai noin 6 eurolla yleensä ja se oli aivan riittävä lounaaksi.

Lounas jäätiköllä Hintertuxissa

Ruuat kaupassa olivat aika samoissa hinnoissa Suomen kanssa, ehkä hieman halvempaa, mutta ei mitään suurta eroa. Juomat olivat toki huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Puolen litran olutpullo vajaan euron ja viidellä eurolla sai jo oikein hyvän viinipullon. Aiemmin jo tästä kirjoitinkin, mutta hyvä sysäys kasvisruokia kohtaan saatiin myös, kun Heidi innostui tekemään pariin otteeseen kasvisruokaa. Se pitää muistaa nyt myös kotona!

Koulunkäynti lapsilla onnistui tuolla oikein hyvin. Ehkä noin kerran viikkoon oli täysin koulupäivä jolloin he tekivät reilusti tehtäviä ja sitten iltaisin vähän lyhyempiä sessioita. Näistä ei tarvinnut sen kummemmin edes muistutella, vaan he itse pitivät huolen, että tulee tehtävät tehtyä. Tottakai välillä vähän yhdessäkin käytiin asioita läpi, mutta pääosin tosiaan aivan omatoimisesti. Heidi teki myös kokeita tuolla, ne oli annettu meille mukaan ja sitten sovittiin päivä minä Heidi minkäkin kokeen teki.

Ennen reissua meillä oli mielessä, että käytäisiin sitten myös naapurimaissa vierailulla, mutta sepä jäi suunnitelman asteelle. Eihän sieltä minnekään tullut lähdettyä. Laskettelemaan sinne mentiin ja sitä tehtiin. Kaksi kertaa käytiin Innsbruckissa, kun välillä on jo lähes pakko pitää välipäivä, ettei aivan ylirasituksen puolelle itseään vie.

Innsbruck, kenties hienoin kaupungin tausta minkä minä olen nähnyt.

Sairastelut olivat semmoinen asia, mitä ei jostain syystä etukäteen mietitty ollenkaan eikä oikein siihen sitten osannut suhtautuakaan kun Johanna tuli ensin pikku flunssaan ja sitten myöhemmin sairastuin minä itse. Lapset säilyivät onneksi terveinä koko reissun. Onhan se oikeastaan aika selvää näin jälkikäteen ajateltuna, että noin pitkällä reissulla joku sairastuu, mutta kun sitä ei ollut miettinyt etukäteen, niin oli tosi hankala jäädä sairastamaan kun muut lähtivät mäkeen. Minulla se vielä oli joku bakteeri todennäköisesti joka iski, että ehkä vielä ensi viikolla joutuu lääkärissä käymän testeissä, että pitääkö joku lääkekuuri vielä syödä.

Tässä vielä listana koko perheen muistoja.

Parhaita muistoja:

  • laskettelu yleensäkin
  • skinnausreissu Sonntagsköpflille
  • kelkkailu (Rodelbahn)
  • Gerlosin metsä
  • Kreutzjochin harjanne
  • Spieljochin ”takabowli”
  • Kellerjochin maisemat
  • ”videopeliseinä” Hochfugenissa
  • Hochfugen alueena muutenkin, tosi paljon monenlaista offaria!
  • alueena hyvä ja vaihtelevaa laskemista pariksi kuukaudeksi pelkästään jo Zillertalissa
  • keskukset keskenään hyvin erilaisia
  • Katzenmoosin puuteripäivä, heti reissun alussa
  • offarit tosi helposti saavutettavissa, ei vaadi skinnausta juuri koskaan
  • rinteet hyvässä kunnossa
  • uusia tuttavuuksia, jotka myös auttoivat tosi paljon
  • ystävänpäivän ”Suomi-illallinen”
  • Kaiserschmarrn!

Huonompia muistoja:

  • talossa oli monesti kuuma 🙂
  • sairastelut
  • osittain sairastelujen aiheuttama koti-ikävä loppuvaiheessa
  • Speckknödelsuppe

Että tämmöistä. Koko perhe voi kyllä suositella, että kannattaa lähteä tämmöisellä pidemmälläkin perhelomalla käymään jos vaan siihen mahdollisuus tulee. Ja tuleehan se mahdollisuus kun sen järjestää!

Kommentoi