Blogin 1-v synttärit!

Julkaistu: 20.5.2018

Niin se aika kuluu. Tasan vuosi sitten oltiin Pyhällä ja käytiin skinnaamassa Karhunjuomalammelle ja sitten Aleksin kanssa vielä skinnattiin Kultakeron huipulle ja laskettiin hyvää firniä alas Polarin kautta. Siitä retkestä kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Tosin se julkaistiin sitten vasta vuosi sitten huomenna. Ja siitä muutama päivä eteenpäin tajusin lumipallo.fi sivuston blogit ja siirsin blogini sinne. Näin ollen Lumipallon sivuilla ensimmäinen blogikirjoitukseni ilmestyi vasta 25.5.2017. Itse kuitenkin pidän syntymäpäivänä juuri tätä 20.5. milloin kaikki sai alkunsa.

Taustaa ja tekniikkaa

Olin miettinyt blogin aloittamista useamman vuoden, mutta en saanut vaan aikaiseksi. Ei siihen oikein ollut edes syytä miksi en saanut aloitettua, se vaan aina jäi jostain kumman syystä. Tuo retki vuosi sitten kuitenkin sai minut innostumaan ja kirjoitin siitä ja julkaisin sen lähes saman tien, jotta homma olisi aloitettu. Tuo ehkä kuvaakin aika hyvin minua blogikirjoittajana. Kirjoitan aika vauhdilla yhdeltä istumalta ja julkaisen kirjoituksen lähes saman tien. En kauheasti jää miettimään lauserakenteita ja sanavalintoja vaan juttu tulee kerralla ulos ja siinä se sitten on. Tottakai käyn tekstin läpi ja korjailen kirjoitusvirheitä ja joitakin sanoja muuttelen, jos on vaikka paljon saman sanan toistoa taikka jotain vastaavaa. Kenties joskus olisi hyvä jättää kirjoitus muhimaan hetkeksi ja palata siihen myöhemmin, mutta toisaalta tämä tyyli on tuntunut itselle sopivalta.

Aleksi nousee kohti Noitatunturia, Pikkukurun päästä. ”Randoilun aloittaminen” -jutusta

Kannattiko?

No kyllä kannatti! Tykkään kirjoittaa ja tästä olen saanut syyn ja mahdollisuuden kirjoittaa. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Koulussakin aineiden kirjoittaminen oli hauskaa ja niistä hyviä numeroita yleensä sainkin. Bändeissä joissa olen soittanut, olen yleensä ollut lyriikoita kirjoittamassa. Nuorempana, siis kouluiässä, aloitin useampaan otteeseen kirjan kirjoittamisen, mutta ei siitä silloin koskaan muutamaa sivua enempää tullut, kun olisi niin nopeasti pitänyt saada valmista. Mutta tämä blogikirjoittaminen on ehkä juuri se tyyli mikä minulle passaa parhaiten. Kohtuu lyhyitä tarinoita, jotka voi kirjoittaa aika nopeasti ja julkaista saa heti kun siltä tuntuu.

Nousemassa Kultakeron päälle toukokuun loppupuolella. Tästä retkestä alkoi koko bloggaus.

Numeroita

Blogi on siis yhden vuoden vanha ja tämä on nyt neljäskymmeneskolmas kirjoitus. Alussa mietiskelin, että varmaankaan en aivan yhtä per viikko saa kirjoitettua ja näin onkin ollut. Laskettelu-aiheen alla on 16 kirjoitusta, MTB-aiheessa 8, Zillertalin alta löytyy 9 kirjoitusta, jotka siis voisivat mennä myös Laskettelu-kategoriaan. Retkeily-kategoriasta löytyy 6 kirjoitusta ja Yleinen kategoriaankin on jäänyt 8 kirjoitusta.

Blogissa on ollut kävijöitä aivan mukavasti. Toukokuun alusta viime vuonna tämän vuoden toukokuuhun sivulatauksia oli ollut hiukan alle 13 000. Eli tällä hetkellä niitä lienee vähän yli 13 000. Suosituin kirjoitus sivulatauksien määrässä on ollut reittikuvaus mielestäni Oulun alueen parhaasta maastopyöräreitistä.

Muita suosittuja kirjoituksia ovat olleet esimerkiksi:

Näiden lisäksi blogin Facebook-sivu on kerännyt tykkäyksiä 127 kappaletta ja Instagram-tilikin jo vähän yli 200.

Eniten luetun bloggauksen kuvasatoa.

Omia poimintoja vuoden varrelta

Kaikki kirjoitukset ovat tottakai omalla tavallaan omia suosikkeja, mutta muutamia kirjoituksia voisin nostaa esille.

Tottakai vuoden kohokohta ja elämäni hienoimpia kokemuksia oli asua kaksi kuukautta Zillertalissa ja vain lasketella. Mikä voisi olla parempaa? Tuossa ylempänä onkin jo linkki yhteenvetoon.

Samaan aiheeseen liittyen tulee mieleen Lapset ja lumiturvallisuus ”sarja”. Itävallan reissu lähestyi ja mietin enemmän ja enemmän, että mitä siellä uskaltaa lasten kanssa tehdä ja minne mennä ja siksi kirjoitin ajatuksiani ylös. Tässä linkki ensimmäiseen kirjoitukseen, mutta lisäksi kirjoitin useamman lisää tavallaan samasta aiheesta tai aihepiiristä.

Lofoottien reissu oli kyllä kesän kohokohta. Todella mahtava paikka, suosittelen siellä käymistä kaikille!

Lisäksi yksi kuluneen vuoden kohokohtia oli koriksen kotikisat. Mahtava tapahtuma!

Varoituksen sanana, niin noissa vanhemmissa jutuissa on joissakin kuvien näkyminen vähän heikkoa. Lumipallon sivuille tehtiin päivitys minkä yhteydessä osa noista kuvista ei näy enää oikein. Toivottavasti jossain vaiheessa kuvat tulevat takaisin näkyviin.

Lofooteilla, nousemassa Nonstindenille Unstadissa.

Tulevaisuus

Tarkoitus on jatkaa blogin pitämistä. Tämä on ollut itselle hieno kokemus jo ensimmäisen vuoden osalta. Nyt sitten tuleekin se toisen vuoden koettelemus. Aiemmin kaikki tapahtui ensimmäistä kertaa, entäs sitten nyt kun Syöte MTB tulee uudestaan eteen, tai laskukausi avataan taas? Uskon kuitenkin, että näihin mielenkiintoista kirjoitettavaa löytyy. Ja toivottavasti myös sinulle mielenkiintoista luettavaa! Vaikka tavallaan itselleni ja perheelleni tätä blogia kirjoitan, niin tottakai myös toivon, että lukijoita löytyy muualtakin. Lisäksi kannattaa ainakin tuo Instagram-tili @alanko.ulkoilee ottaa seurantaan. Siellä on monenlaista muutakin tapahtumaa kuin mitä täällä itse blogissa tapahtuu. Stoorien puolella tuntui olevan kiinnostusta ruuanlaittojutuista, niin semmoisia siellä ainakin on ollut. Tykkään ruuanlaitosta, en ole siihen mitään koulutusta saanut, mutta aika useinhan tuota tulee tehtyä, niin jotain kokemusta jo on kerennyt kertyä. Lisäksi sinne tulee kuvia paljon enemmän kuin mitä blogeihin päätyy.

Zillertal Arenan takamaastoja. Kuvan otti Jani Hujanen.

Kommentteja, kysymyksiä?

Kovasti mielelläni otan vastaan kommentteja ja kysymyksiä. Niitä voi laittaa tuohon alle kommenttilaatikkoon, tai laittaa vaikka suoraan tulemaan alanko.ulkoilee@gmail.com osoitteeseen. Jos on toiveita jostain asiasta, mistä haluaisit lukea, tai jotain ideaa mitä kannattaisi käydä kokeilemassa tai mitä vaan, laita tulemaan! Myös Facebookin tai Instagramin kautta kommentit kulkevat.

Mukava on ollut tämä vuosi kirjoittaa ja katsotaan mitä seuraava vuosi tuo tulleessaan!

Meidän perhe Hintertuxissa lounaalla.



Kommentoi

Maastopyöräily oudossa porukassa – ryhmälenkit

Julkaistu: 17.5.2018

Facebookissa toimii varsin aktiivinen ryhmä nimeltä MTB Oulu. Siellä on viime kesänä useampaankin otteeseen mainostettu yhteislenkkejä, mutta en ole koskaan niille lähtenyt mukaan. Ilmeisesti maanantaisin on joku kohtuu vakiolenkkikin joka Höyhtyältä lähtee. No mutta tällä kertaa siellä ilmoitettiin kohtuu ripeällä aikataululla järjestettävästä pop-up lenkistä, jonka lähtöpaikka olisi aika lähellä omaa kotiani. Muutaman tunnin varoitusajalla ajattelin, että no mikä ettei, samahan tuo on lähteä mukaan katsomaan. Lenkin järjestäjää en tuntenut, mutta tiesin, että hän on varsin kova ajamaan.

Sovittuna ajankohtana meitä oli kolme henkilöä Hiirosen Nesteen pihassa valmiina liikkeelle lähtöön. Itse en tuntenut kumpaakaan lenkkikavereista. Lenkin vetäjällä oli suunnitelma, mitä kautta ajettaisiin ja tarkoitus oli pitää kohtuullisen ripeää vauhtia. Aluksi lähdettiin liikkeelle tuttua polkua (tosin eri suuntaan kuin mitä itse sen aina ajan), mutta sitäkin jatkettiin heti pidemmälle kuin mistä olen itse ajanut ja kun pyörätien reunaan tultiin, niin sitä ei pitkään ajettukaan, vaan kohta koukattiin jo taas uudelle polulle. Siellä mentiin aikansa ja pienen siirtymän jälkeen taas uutta polkua itselle. Rupesin jo ihmettelemään, että miten täällä voi näin paljon polkuja ollakaan, joista ei ole mitään tietoa. Samalla tuli ilmi, että kun on vähän huonompi kunto ja vähän huonompi tekniikka, niin se kyllä kertautuu nopeasti ja meikäläinen veivasi kuin viimeistä päivää kun kokeneempi kaksikko jutteli leppoisasti pk-lenkkivauhdissa 🙂 No ei se mitään. Lenkki jatkui ja uusia polunpätkiä tuli vaikka kuinka monta vastaan. Pyörätien puolella ei koskaan viihdytty kovin kauaa vaan aina oli uusi polunpää jo kiikarissa. Näin kierrettiin pari tuntia ja tuli itselle kyllä hyvä kovavauhtinen pitkä lenkki.

Pointtina siis tässä, että jos tulee vastaan tuommoisia ryhmälenkkejä, tai muita tarjouksia joissa joku kertoo lähtevänsä oppaaksi ajamaan, niin ehdottomasti vaan mukaan! Toki pitää myös muistaa vähän katsoa, että minkätasoisesta lenkistä on kyse, ettei aloittelijana lähde aivan hulluun kyytiin. Vaikkei siinä ehkä nyt kovin kerkeäkään tutustumaan ihmisiin, niin saa melko suurella todennäköisyydellä tietoonsa uusia polkuja ja reittejä, joihin voi sitten lähteä tutustumaan omalla ajalla ja ehkä tutulla porukalla myöhemmin. Kehittää myös ajajana kun pystyy vaan keskittymään siihen reittiin ja ajamiseen, eikä tarvitse miettiä minne seuraavaksi pitäisi kääntyä. Ja toki se kehittää myös kun pääsee ajamaan toisen, kenties kokeneemman kuskin, perässä ja näkee toisen ajolinjoja. Aloittelevalle maastopyöräilijälle siis varsin kehittävää! Myös kun oudossa seurassa ajaa, niin sitä jotenkin vaistomaisesti tsemppaa eri lailla ja kehittyy myös sitä kautta. Ehkä tässä pätee sama kuin yleisestikin treenaamisessa, pitää olla vaihtelua. Sama porukka, sama lenkki, sama vauhti, niin sitten oppii ajamaan sillä porukalla sen lenkin ja sillä vauhdilla 🙂

Mietin myös, että miksi en ole aiemmin lähtenyt mukaan tämmöisille yhteislenkeille. Ainakin epävarmuus omista taidoista tuli mieleen ekana. Ja kunnon riittävyys myös. Nämä ehkä olikin vähän tuolla omalla lenkillä koetuksella, mutta kyllä me kuitenkin saatiin aivan hyvä lenkki ajettua. Ehkä myös jonkinlainen ujous on yksi syy miksi ei tule outoon seuraan lähdettyä aivan helpolla mukaan. Iän myötä on kuitenkin onneksi hieman tuommoiset ujoudet karsiutuneet, kun ei vaan enää jaksa niin välittää siitä. Yksi ajatus mikä kyllä vieläkin pistää vähän mietityttämään ryhmälenkkejä on, että jos ryhmän koko kasvaa kovin suureksi, niin silloin helposti vauhti tippuu, kun kerätään porukkaa kasaan yms. Itse ajattelisin, että semmoinen viisi alkaa olla jo aika iso ryhmä, mutta siinä vielä kestää olla joku hitaampikin mukana. Jos ryhmä siitä kasvaa, niin olettaisin, että pitää kyllä olla jo hyvin samantasoisia ajajia, että pystytään yhdessä ajamaan lenkki. Kokonaisuutena kuitenkin oli mielestäni tosi hyvä kokemus käydä oudolla porukalla ajamassa. Maastopyöräilyssä nyt ei kuitenkaan semmoisia riskitekijöitä ole kuin vapaalaskussa, niin oudompienkin kanssa uskaltaa kyllä lähteä liikenteeseen. Ja tottakai, parilla lenkillä kun käy, niin eihän nekään enää ole outoja.

Suurin syy ryhmälenkeille lähtemättömyyteen kuitenkin lienee ollut se, että omassa kaveripiirissä on sen verran aktiivisia lenkille lähtijöitä, että lenkkikaveria ei ole ollut ongelma saada ja toisaalta viihdyn ihan hyvin myös yksikseni lenkillä, jolloin voin päättää ajankohdasta vieläkin helpommin ja nopeammin. Pääasia joka tapauksessa lienee, että lähtee sinne ulos ja lenkille!

Tässä vielä linkki siihen meidän ajamaan reittiin, voi kiinnostaa ainakin oululaisia: https://ridewithgps.com/trips/23212252

Herättikö ajatuksia? Käytkö itse tämmöisillä yhteislenkeillä outojen ihmisten kanssa? Ei tietenkään tarvitse liittyä maastopyöräilyyn, vastaavia järjestetään käsittääkseni juoksijoille ja retkeilijöille yms. Kommenttikenttään vaan kokemuksia.



Kommentoi

Maastopyörällä kohti kesää Oulussa

Julkaistu: 09.5.2018

Oulussakin ovat lumet sulaneet ja polut alkavat paljastua lumikerroksen alta. Itse asiassa tilanne on jo varsin hyvä ainakin tuossa minun lähipoluilla. Tahkokankaan ja Hiirosen alueella, jotka ovat vähän tiheämpää metsää, on vielä paikoitellen sian selällä oleva kova lumi-jääkerros (päivitys tähän, juuri käydyn lenkin perusteella, että ei ole enää lunta sielläkään), mutta muuten se ei ole enää kuin vaan kuskista kiinni, että viitsii poluille lähteä. Ja mikäs sinne on lähtiessä kun kelit lämpenee ja aurinkokin on paistellut. Hieman kaiholla vielä Instagrammista tulee seurailtua kevään viimeisiä Lyngen-postauksia, mutta oli kyllä niin hyvä talvi kaikin puolin, ettei edes harmita vaikkei Lyngeniin nyt päässytkään.

Kevätpyöräilyä, sianselkää Tahkokankaan metsässä.

Elämää tyylillä -blogi oli julkaissut juuri maastopyöräilyn aloittamiseen liittyvän kirjoituksen, niin en siitä sen enempää tässä kohtaa kirjoita, vaan ajattelin vähän kertoa Oulun reiteistä ja mahdollisuuksista ja ehkä enemmänkin juuri aloittelijan näkökulmasta. Enhän itsekään ole harrastanut maastopyöräilyä kuin vasta vajaan neljä vuotta, joten miksikään konkariksi en itseäni voi sanoa. Ja lisäksi hieman omista suunnitelmista kesälle, maastopyöräilyä ajatellen nimenomaan.

Polut ja maasto

Oulussa on varsinkin oikeutettua puhua nimenomaan maastopyöräilystä, eikä MOUNTAIN bikingista. Korkeuserojahan täältä ei pahemmin löydy peruspolkujen varrelta. Suurimmat mäet ovat monestikin kiipeäminen jollekin meluvallille. Kovin pieniä välityksiä ei siis vaihteistoilta kaivata. Itselläni on vielä vanhanaikainen voimansiirto jossa on kolme hammasratasta edessä, mutta Oulussa ajaessa ei kyllä tarvitse siltä keskimmäiseltä rattaalta vaihtaa pois koskaan.

Miten alkuun?

Oulussa Rokua MTB järjestää Special Biken kanssa ajokoulua aloittelijoille jonka mukana pääsee helposti tutustumaan sopiviin reitteihin ja saa vinkkejä. Olen itse muutama vuosi sitten käynyt tuolla kurssilla ja se oli aivan hyvä, vaikka olikin ehkä suunnattu vielä enemmän aloittelijoilla kuin mitä itse olin tuossa vaiheessa. Itse koin silloin parhaaksi opiksi sen kun pääsi ajamaan tosi kovien kuskien perässä, jotka olivat opastamassa ja katsomaan miten he menevät joitakin paikkoja.

Tai sitten vaan pyörä alle ja metsään. Ei se sen kummempaa ole! Pääasia on lähteä liikkeelle.

Mukavin vaihtoehto aloittamiselle on kyllä kuitenkin omasta mielestä lähteä kavereiden kanssa tutustumaan polkuihin ja etsimään itselle sopivia maastoja. Jos vielä tässä kaveriporukassa olisi joku jo enemmän ajanut, niin helpottaa kovasti omaa oppimista. Siinä kokeneemman perässä kun ajelee, niin oppii ajolinjoja ja tulee pidettyä tarpeeksi vauhtia, ettei jää jumiin joka juureen ja kiveen.

Oulun eteläiset maastopyöräreitit

Kun Oulussa puhutaan maastopyöräreiteistä ja -poluista huomaa nopeasti, että reitit jaetaan pohjoisen ja etelän reitteihin. Jakajana tässä toimii Oulujoki. Itse asun eteläpuolella ja näin ollen nämä etelän polut ovat tutumpia. Kotipolkuni lähtevät Tahkokankaan metsien suuntaan, jolloin normilenkki käsittää monesti Tahkokankaan ja Iinatin/Hiirosen kuntoradan lähistön polut ja juurakot.

Ellinmaalla, eli Hiirosen/Iinatin kuntoradan varrella

Tahkokankaalta löytyy myös muutamia melko ”mukavia” kivikoita. Kumma kyllä niistäkin oppii nauttimaan kun niitä on pari kesää hinkannut ja uskaltaa mennä niihin sen verran kovemmalla vauhdilla, ettei jää joka kiveen jumiin. Näiden lisäksi lenkki jatkuu yleensä joko Iinatin vanhan moottoriurheilukeskuksen enduromoottoripyörien kaivamille urille tai sitten Maikkulan suuntaan ja sieltä Lämsänjärven polkujen kautta pikkuhiljaa takaisin, kenties Mäntylän pahamaineisen kivikkoalamäen kautta. Moottoritien remontoinnit ovat aiheuttaneet nyt vähän epäselvyyttä joihinkin paikkoihin, mutta eiköhän nekin tästä ala selkiytymään kevään ja kesän tullessa.

Maikkulan sähkölinjan polku

Iinatin metsikköön saa helposti myös tehtyä itselleen radan jota kiertää useampaan otteeseen. Siinä tulee hyvää kivikkotreeniä. Enskoilla kuovitun polun urat ovat välillä melko syviä ja kivet ja juuret on kyllä kaivettu hyvin esiin. Hyvää treeniä siis.

Lintulan urheilukentän lähellä, Lintulammen puistossa, on metsää ja puistoa mistä löytyy helppoa ajettavaa ja saa tehtyä helposti ympyräreitin, missä saa nopeasti paljon toistoja erilaisista maastoista, vähän juurakkoa ja neulaspolkua jne.

EDIT 11.5.2018: MTB Oulu Facebook ryhmän keskustelujen innoittamana kävin ajamassa vähän yhteen noita polkuja joista tässäkin on kerrottu. Gpx tiedoston saat ladattua itsellesi alta, niin voit hieman tutkia missä polut kulkevat. GPX-tiedosto jalki.fi palvelussa.

Oulun pohjoiset maastopyöräreitit

Pohjoisella puolella en ole niin paljon ajanut, vaikka toisaalta aiemmin jo olenkin kirjoittanut omasta mielestäni Oulun parhaasta reitistä joka on juurikin pohjoisen reittejä: Valkiaisjärventie – Pilpakangas. Tämän lisäksi olen lähinnä ajanut vanhan työmatkan varrella olleita moottoritien meluvalleja pitkin, mutta niistäkin ainakin osa on nyt moottoritien remontin myötä myllätty aika lailla.

Valkiaisjärven ja Niilesjärven välistä kohti Sankivaaraa.

Pohjoisessa reittejä on muutenkin enemmän ja laajemmalla alueella. Hyvä lähtökohta lähteä niihin tutustumaan on Oulun reittien kartta, jota saa ainakin Shelbystä, Tuirasta ostettua ja näemmä myös netistä tilattua. Myös Googlella löytyy helposti paljon reittejä, ihan vaan hakemalla ”maastopyöräreitit oulu”.

Pohjoisesta löytyy myös Ruskon laskettelukeskus minne on talkoovoimin rakennettu muutamia DH-ratoja. Nuo ovat tosiaan, käsittääkseni, täysin talkoovoimin rakennettuja, niin siellä pätee varmaankin ohjeena, että jos lapioit, saat ajaa. Muutenkin siellä hyppyrit ovat kyllä sen verran reiluja, harrastajien itselleen rakentamia, että ihan aloittelijan ei kyllä kannata kylmiltään lähteä niitä koittamaan. Facebook-sivulta voinee kysellä lisää infoa jos DH-ajaminen kiinnostaa enempikin. Lisäksi Ruskossa on aivan mukava lenkki joka kiertää ylös alas mäen reunoja ja käy metsässä myös lenkin. Se oli muutaman kilometrin mittainen reitti, jossa oli ihan mukavasti korkeuseroja.

Pohjoisen reitteihin laskettaneen mukaan myös Haukiputaan Virpiniemen polut. Siellä on mukavaa neulaspolkua ristiin rastiin pitkin mäntykangasta. Välillä tosin myös niin upottavan hiekkaista, että läskipyörää kaipaisi. Mutta jos Virpiniemen keskuksesta lähtee suunnistamaan kohti Runtelin laavua, niin siinä on ainakin mukavaa polkua ja laavulla voi sitten vaikka levähtää. Ehkä vähän lyhyt pätkä jos tuosta keskuksesta lähtee, että vielä makkaranpaistoon siinä alkaisi, mutta vähän lisää lenkkiä siihen, niin on makkarapaikkakin tarjolla.

Muita polkuja

Kempeleeseen rakennettiin viime kesänä Sarkkirannan montuille maastopyörärata, joka oli kyllä oikein mukava. Se oli silloin pari kilometriä pitkä ja ilmeisesti sitä oli tarkoitus jatkaa tänä kesänä. Kannattaa käydä tutustumassa. Siinäkin pääse helposti alkuun harrastuksen kanssa. Se on helposti saavutettavissa ja siitä on helppo ajaa itselle sopivia pätkiä. Limingassa on myös panostettu maastopyöräilyyn ja sieltä löytyy muutamia reittejä. En ole itse noita käynyt testaamassa, mutta ajatuksissa on kyllä ollut tulevana kesänä siellä käydä. Täältä löytyy ainakin jotain tietoa reiteistä.

Lisäksi Kempeleestä löytyy Köykkyrin maastoista paljon kohtuu helppoa neulaspolkua ja onhan siellä joitakin pitkospuitakin, joilla ajamista on myös hyvä harjoitella.

Oulunsalon suunnalta sitten löytyy myös mukavaa kohtuu helppoa polkua kun lähtee kiertämään Papinjärveä ja lentokenttää. Siellä on myös sitä upottavaa hiekkaa välillä, mutta hyvän lenkin sieltäkin löytää. Muutenkin yksi harrastuksen mukavia puolia on välillä lähteä etsimään uusia polkuja jonkun kaverin kanssa. Ihan semmoisella erilaisella ajatusmallilla, että tarkoituksena ei ole ajaa tietynlaista lenkkiä tietyllä sykkeellä, vaan etsiä vaan uutta reittiä ja todennäköisesti välillä myös vähän kantaa pyörää yms.

Jossain lentokentän takana Oulunsalossa

Sitten kun harrastuksessa on päässyt vähän eteenpäin, niin ehdottomasta kannattaa lähteä tutustumaan Syötteen reitteihin! Sieltä löytyykin sitten vähän hienommissa maisemissa ja isommilla korkeuseroilla reittejä. Loppukesän kohokohta itsellä on nyt jo useampana vuonna ollut Syöte MTB kisa. Hieno tapahtuma ja hieno reitti. Taisi olla itselläni noin kymmenes lenkki ikinä maastopyörällä silloin aloitellessa kun lähdettiin Syötteelle ja solisluuhan siellä katkesi kun alamäessä menin ohjaustangon yli kaaressa. Siellä alamäetkin ovat vauhdikkaampia kuin Oulussa.

Viime kesänä monien kansallispuistojen polut avautuivat enemmän myös maastopyöräilylle. Kannattaa tutustua niihinkin. Ylläs-Pallas alueella ainakin avautui monia reittejä. Samoin omalla kotitunturilla Pyhällä, jossa myös järjestettiin viime kesänä eka kertaa Pyhä-Luosto MTB tapahtuma.

Pyhällä Soutajan ylitys kohti Pyhäjärveä

Ja ehdottomasti pitää mainita myös Hossan alue. Aivan loistavia polkuja ja siellä on myös nyt panostettu maastopyöräreitteihin. Maisemat ovat tavallaan vähän Syötteen tyylisiä, mutta vettä on vaan enemmän ympärillä.

Hossassa laavulla tauolla

Facebook ryhmät

Aloittelijalle hyvin tietoa löytyy Facebookista missä ainakin pari ryhmää Oulun alueella on kohtuu aktiivisia:

Näissä olen itse mukana. Haukiputaalla taitaa myös olla oma ryhmä. Facebookista vaan etsimään jos kiinnostaa.

Tottakai myös Fillarifoorumi pitää mainita josta löytyy paljon keskustelua ja vinkkejä myös maastopyöräilystä ja reiteistä.

Suunnitelmia

No mitäs omia suunnitelmia sitten tulevalle kesälle. No ainakin se Syöte MTB, joka myytiin taas ennätysvauhtia täyteen. Lisäksi Pyhä-Luosto MTB on suunnitelmissa jos se taas järjestetään. Siinäpä varmaan ne tapahtumat joihin tulee osallistuttua. Mitenkäs sitten treeni näihin. No hieno suunnitelmahan olisi, että viikossa yksi pitkä kohtuu matalasykkeinen lenkki ja sen lisäksi pari lyhyempää kovempivauhtista lenkkiä ja näiden lisäksi kerta viikossa koripalloa. Ja vielä päälle vähän kahvakuulaa ja lihashuoltoa… Siinä olisi hyvä setti, mutta vähän epäilyttää, että tuleeko ihan joka viikko tämmöinen toteutumaan, mutta pitää yrittää. Näillä suunnitelmilla sitten lenkille.

 



1 kommentti

Vappu Free’kend ja kausi 17-18

Julkaistu: 02.5.2018

Aurinkoa, lunta, lisää lunta, tosi paljon lunta ja aurinkoa. Siinäpä ne vapun kelit noin lyhykäisyydessään. Perjantaina ajeltiin Pyhälle aloittamaan vapun viettoa ja todettiin, että nyt oli lumi vähentynyt jo reilusti. Porotkin olivat lähteneet liikenteeseen taas ja niitä muutamia nähtiin tien varsilla. Vaikka tuolla Rovaniemi-Kemijärvi välillä tapahtuu ilmeisesti Suomen laajuisesti valtava määrä porokolareita, niin ei siinä talvella näe poroja juuri koskaan. Kesällä kyllä sitten enemmänkin.

Lauantaiaamu valkeni auringon paisteessa ja lämpimässä kelissä. Mahtavaa sohjolaskua oli luvassa. Jotkut ei tykkää ollenkaan tuosta sohjossa ja pehmeässä rinteessä laskemisesta, mutta itse kyllä nautin siitä tosi paljon. Kumpareikko tulee nopeasti, mutta kun se on niin pehmeää, että voi päästää vauhdille melkein läpi kummuista ja aurinko paistaa ja kuuma tulee. Mikäs sen parempaa. No tietenkin Wurstin allaslasku. En ennen tuolla Wurstin luona ole laskenutkaan vesialtaan läpi, kun olen edelliset vaput ollut Lyngenissä ja edellinen allaslasku oli Calle-talon edessä, jossa olin mukana. Pohjoisrinteen alapäähän oli siis kaivettu parikymmentä metriä pitkä allas ja täytetty se vedellä ja siitä oli tarkoitus laskea. Ja kisakin oli tarkoitus olla, jossa olisi ollut sarjoina parhaat kaatumiset, lyhimmät vauhdit joilla pääsee yli yms. Mutta ensin lähdettiin ihan vaan harjoittelemaan. Monenlaista vappuasua oli porukoilla päällä. Me oltiin Aleksin kanssa ihan vaan normivaatetuksessa, mitä nyt takit ja puhelimet yms. jätettiin pois, mahdollisen kaatumisen varalta.

Allaslasku. Kuvan otti Jussi Hynninen

Eipä siinä kaatumisia kuitenkaan meille tapahtunut, pari kertaa kerettiin laskea ensin yksikseen ja toisella laskulle mentiin Aleksin kanssa peräkkäin, ja tuolla laskulla vähän jo kastuinkin, kun Aleksin nostattamaan aaltoon laskin. Hauskaa hommaa, mutta kävi niin ikävästi, että altaan pohjan suojana ollut pressu oli jossain välissä puhjennut ja vesi valui altaasta nopeammin pois kuin mitä sitä kerettiin täyttämään, joten kisat piti sitten perua tyhjän altaan takia. Harmin paikka, mutta eipä se fiilistä juurikaan laskenut. Loppupäivä laskettiin sitten sitä mainiota sohjokumpareikkoa. Ja käytiinhän sitä myös Huttu-ukossa vähän nurmikkolaskua koittamassa, videota @alanko.ulkoilee instatilillä: https://www.instagram.com/p/BiHHW2THsIX/

Sunnuntaiaamu oli hieman pilvinen ja päätettiinkin, että on sopiva päivä testata lumilautoja. Lapset ovat niitä pari kertaa koittaneet ja itse olen 90-luvulla laskenut paljon laudalla. Otettiin kolmeksi tunniksi laudat ja lähdettiin ensin kohti Perherinteitä testaamaan miten se sujuu. Olin itse jopa hieman yllättynyt kuinka helposti homma palautui muistiin jostain selkäytimestä. Lapsetkin rupesivat pääsemään mukavasti vauhtiin ja olihan se kolme tuntia niin lyhyt aika, että käytiin jatkamassa koko päivän mittaiseksi vuokraus ja siirryttiin Expresshissille ja laskemaan vähän pidempiä mäkiä.

Aleksi lautailemassa.

Vähän piti hyppyreitäkin ruveta kokeilemaan ja pääsihän niistä jollain lailla ilmaan, tosin sen verran oli huteraa, että ihan hirveästi ei vielä huvittanut hyppiminen. Mutta joka tapauksessa oikein hauskaa hommaa, melkein yhtä hauskaa kuin suksilla laskeminen. Hauska olis päästä kunnon puuteriin kokeilemaan.

Vanhasta muistista lähti vielä metodi. Johanna nappasi kuvan.

Vappuaattoaamu olikin lumisateinen. Yöllä oli tullut jo vähän lunta ja näkyväisyys oli melko heikko. Aleksi totesi, että niin hauskaa oli lautailu, että vuokraa vaikka omilla rahoilla uudestaan laudan. Kun innostus oli noin kova, niin pitihän sitä hieman sponsoroida ja niin Aleksi kävi hakemassa laudan vuokraamosta. Heidi laski hetken suksilla, mutta totesi sitten, että kyllä hänkin haluaa kuitenkin laudan vuokrata ja kävi hakemassa laudan kolmeksi tunniksi.

Heidi laskee lumisateessa.

Perinteinen, jo toista kertaa tapahtunut, Huttu-ukon pipotus oli puolilta päivin ja sen jälkeen ”vappumarssi”, eli yhteislasku sinistä rinnettä pitkin. Pitkä jono siihen porukkaa kertyikin valtavassa lumipyryssä laskemaan.

Pipo päähän.

Alkuperäisenä ideana oli meillä lounas syödä pikniktyyliin, mutta tuo lumisade muutti sen verran suunnitelmia, että piknik pidettiinkin tällä kertaa vaunussa. Jälkeenpäin voi todeta, että olisi pitänyt käyttää alkuperäinen suunnitelma B, eli mennä piknikille huipun uuteen maisematupaan. Siellä oli ollut enemmänkin tuttuja vappuaattoa viettämässä. No nyt mentiin näin ja lapset lähtivät vauhdilla takaisin mäkeen keliä uhmaamaan ja kun Heidillä tuli kolme tuntia vuokrasta täyteen puoli neljän aikaan, niin Johannan kanssa siirryttiin aika pian sen jälkeen Callen afterskihin, mutta Aleksi ei malttanut lopettaa ennen kuin viideltä kun hissi meni kiinni ja lauta piti palauttaa.

Normaali vappukeli

Vappupäivä olikin sitten mahtavan aurinkoinen. Aamusta kun oltiin heti mäessä oli edellisen päivän lumi vielä lähes kuivaa ja sitä oli mukava pöllytellä pohjoisrinteiden metsässä. Reilu puolenkymmentä kierrosta metsää ja siihen päälle muutama mäki sohjoa ja niin alkoi kausi olla paketissa ja kotimatkaa vaille valmis.

Heidi nauttii vappupäivän kelistä

Ja minä myös, Heidin kuvaamana.

Mahtava kausi oli! Laskupäiviä kertyi 63, joista toki Itävallassa jo se 41. Kiitokset kaikille laskukavereille ja keskuksille missä tuli käytyä! Ennen kaikkea kiitokset Pyhätunturille ja parhaille laskukavereille, eli omalle perheelle. Vaunupaikka on taas jo varattu kesäksi ja ensi kaudeksi.

Kausi 2017-18 blogissa

Kauden avaus tapahtui 8.10.2017.

Pyhällä kauden avaus oli 18.11.2017.

Virallisista Free’kend avajaisista, 8.-10.12., sainkin kirjoitella Pyhän sivujen Tunturifiilis osioon

Välineitä uusittiin kovasti Lajikumppanien kanssa.

Joulun aikaan testattiin efatbikejä ja vähän sairasteltiin.

Sitten olikin aika lähteä reissuun kohti Zillertalia:

Reissun jälkeen Pyhälle Free’kendiin, mutta tällä kertaa kisailut jäivät väliin Advanced bc skills kurssin takia.

Ja sitten Pyhä Randonneehen, jossa nuori sukupolvi pyyhki pöytää vanhemmalla!

Ennen vappua kerettiin vielä koko perheen randolle Noitatunturille, josta sain taas kirjoittaa Tunturifiilis-sivulle.

Sekä The Lost Spell, koko tunturin kokoinen pakohuonepeli.

Talven mittaan myös lumiturvallisuusjuttuja tuli treenailtua ja mietittyä. Ennen kaikkea ennen Itävallan reissua:

Ja vielä vinkkejä randoilun aloittamiseen.

Tästäpä tulikin aikamoinen listaus, mutta siinäpä se meidän laskukausi oli pähkinänkuoressa. Nyt kesää kohden ja maastopyörä pitäisi kaivaa varastosta. Tarkoitus on kyllä taas kesäjuttujakin kirjailla ylös, vielä ei oikein muuta varmaa ole kuin, että Syöte MTB:hen on ilmottaudutta ja 60 kilometrin kidutus on odottamassa. Katsotaan mitä muuta kesä tuo tullessaan.

Hauskaa kevättä ja kesän odotusta kaikille!

Kommentoi