Oulussakin ovat lumet sulaneet ja polut alkavat paljastua lumikerroksen alta. Itse asiassa tilanne on jo varsin hyvä ainakin tuossa minun lähipoluilla. Tahkokankaan ja Hiirosen alueella, jotka ovat vähän tiheämpää metsää, on vielä paikoitellen sian selällä oleva kova lumi-jääkerros (päivitys tähän, juuri käydyn lenkin perusteella, että ei ole enää lunta sielläkään), mutta muuten se ei ole enää kuin vaan kuskista kiinni, että viitsii poluille lähteä. Ja mikäs sinne on lähtiessä kun kelit lämpenee ja aurinkokin on paistellut. Hieman kaiholla vielä Instagrammista tulee seurailtua kevään viimeisiä Lyngen-postauksia, mutta oli kyllä niin hyvä talvi kaikin puolin, ettei edes harmita vaikkei Lyngeniin nyt päässytkään.

Kevätpyöräilyä, sianselkää Tahkokankaan metsässä.

Elämää tyylillä -blogi oli julkaissut juuri maastopyöräilyn aloittamiseen liittyvän kirjoituksen, niin en siitä sen enempää tässä kohtaa kirjoita, vaan ajattelin vähän kertoa Oulun reiteistä ja mahdollisuuksista ja ehkä enemmänkin juuri aloittelijan näkökulmasta. Enhän itsekään ole harrastanut maastopyöräilyä kuin vasta vajaan neljä vuotta, joten miksikään konkariksi en itseäni voi sanoa. Ja lisäksi hieman omista suunnitelmista kesälle, maastopyöräilyä ajatellen nimenomaan.

Polut ja maasto

Oulussa on varsinkin oikeutettua puhua nimenomaan maastopyöräilystä, eikä MOUNTAIN bikingista. Korkeuserojahan täältä ei pahemmin löydy peruspolkujen varrelta. Suurimmat mäet ovat monestikin kiipeäminen jollekin meluvallille. Kovin pieniä välityksiä ei siis vaihteistoilta kaivata. Itselläni on vielä vanhanaikainen voimansiirto jossa on kolme hammasratasta edessä, mutta Oulussa ajaessa ei kyllä tarvitse siltä keskimmäiseltä rattaalta vaihtaa pois koskaan.

Miten alkuun?

Oulussa Rokua MTB järjestää Special Biken kanssa ajokoulua aloittelijoille jonka mukana pääsee helposti tutustumaan sopiviin reitteihin ja saa vinkkejä. Olen itse muutama vuosi sitten käynyt tuolla kurssilla ja se oli aivan hyvä, vaikka olikin ehkä suunnattu vielä enemmän aloittelijoilla kuin mitä itse olin tuossa vaiheessa. Itse koin silloin parhaaksi opiksi sen kun pääsi ajamaan tosi kovien kuskien perässä, jotka olivat opastamassa ja katsomaan miten he menevät joitakin paikkoja.

Tai sitten vaan pyörä alle ja metsään. Ei se sen kummempaa ole! Pääasia on lähteä liikkeelle.

Mukavin vaihtoehto aloittamiselle on kyllä kuitenkin omasta mielestä lähteä kavereiden kanssa tutustumaan polkuihin ja etsimään itselle sopivia maastoja. Jos vielä tässä kaveriporukassa olisi joku jo enemmän ajanut, niin helpottaa kovasti omaa oppimista. Siinä kokeneemman perässä kun ajelee, niin oppii ajolinjoja ja tulee pidettyä tarpeeksi vauhtia, ettei jää jumiin joka juureen ja kiveen.

Oulun eteläiset maastopyöräreitit

Kun Oulussa puhutaan maastopyöräreiteistä ja -poluista huomaa nopeasti, että reitit jaetaan pohjoisen ja etelän reitteihin. Jakajana tässä toimii Oulujoki. Itse asun eteläpuolella ja näin ollen nämä etelän polut ovat tutumpia. Kotipolkuni lähtevät Tahkokankaan metsien suuntaan, jolloin normilenkki käsittää monesti Tahkokankaan ja Iinatin/Hiirosen kuntoradan lähistön polut ja juurakot.

Ellinmaalla, eli Hiirosen/Iinatin kuntoradan varrella

Tahkokankaalta löytyy myös muutamia melko ”mukavia” kivikoita. Kumma kyllä niistäkin oppii nauttimaan kun niitä on pari kesää hinkannut ja uskaltaa mennä niihin sen verran kovemmalla vauhdilla, ettei jää joka kiveen jumiin. Näiden lisäksi lenkki jatkuu yleensä joko Iinatin vanhan moottoriurheilukeskuksen enduromoottoripyörien kaivamille urille tai sitten Maikkulan suuntaan ja sieltä Lämsänjärven polkujen kautta pikkuhiljaa takaisin, kenties Mäntylän pahamaineisen kivikkoalamäen kautta. Moottoritien remontoinnit ovat aiheuttaneet nyt vähän epäselvyyttä joihinkin paikkoihin, mutta eiköhän nekin tästä ala selkiytymään kevään ja kesän tullessa.

Maikkulan sähkölinjan polku

Iinatin metsikköön saa helposti myös tehtyä itselleen radan jota kiertää useampaan otteeseen. Siinä tulee hyvää kivikkotreeniä. Enskoilla kuovitun polun urat ovat välillä melko syviä ja kivet ja juuret on kyllä kaivettu hyvin esiin. Hyvää treeniä siis.

Lintulan urheilukentän lähellä, Lintulammen puistossa, on metsää ja puistoa mistä löytyy helppoa ajettavaa ja saa tehtyä helposti ympyräreitin, missä saa nopeasti paljon toistoja erilaisista maastoista, vähän juurakkoa ja neulaspolkua jne.

EDIT 11.5.2018: MTB Oulu Facebook ryhmän keskustelujen innoittamana kävin ajamassa vähän yhteen noita polkuja joista tässäkin on kerrottu. Gpx tiedoston saat ladattua itsellesi alta, niin voit hieman tutkia missä polut kulkevat. GPX-tiedosto jalki.fi palvelussa.

Oulun pohjoiset maastopyöräreitit

Pohjoisella puolella en ole niin paljon ajanut, vaikka toisaalta aiemmin jo olenkin kirjoittanut omasta mielestäni Oulun parhaasta reitistä joka on juurikin pohjoisen reittejä: Valkiaisjärventie – Pilpakangas. Tämän lisäksi olen lähinnä ajanut vanhan työmatkan varrella olleita moottoritien meluvalleja pitkin, mutta niistäkin ainakin osa on nyt moottoritien remontin myötä myllätty aika lailla.

Valkiaisjärven ja Niilesjärven välistä kohti Sankivaaraa.

Pohjoisessa reittejä on muutenkin enemmän ja laajemmalla alueella. Hyvä lähtökohta lähteä niihin tutustumaan on Oulun reittien kartta, jota saa ainakin Shelbystä, Tuirasta ostettua ja näemmä myös netistä tilattua. Myös Googlella löytyy helposti paljon reittejä, ihan vaan hakemalla ”maastopyöräreitit oulu”.

Pohjoisesta löytyy myös Ruskon laskettelukeskus minne on talkoovoimin rakennettu muutamia DH-ratoja. Nuo ovat tosiaan, käsittääkseni, täysin talkoovoimin rakennettuja, niin siellä pätee varmaankin ohjeena, että jos lapioit, saat ajaa. Muutenkin siellä hyppyrit ovat kyllä sen verran reiluja, harrastajien itselleen rakentamia, että ihan aloittelijan ei kyllä kannata kylmiltään lähteä niitä koittamaan. Facebook-sivulta voinee kysellä lisää infoa jos DH-ajaminen kiinnostaa enempikin. Lisäksi Ruskossa on aivan mukava lenkki joka kiertää ylös alas mäen reunoja ja käy metsässä myös lenkin. Se oli muutaman kilometrin mittainen reitti, jossa oli ihan mukavasti korkeuseroja.

Pohjoisen reitteihin laskettaneen mukaan myös Haukiputaan Virpiniemen polut. Siellä on mukavaa neulaspolkua ristiin rastiin pitkin mäntykangasta. Välillä tosin myös niin upottavan hiekkaista, että läskipyörää kaipaisi. Mutta jos Virpiniemen keskuksesta lähtee suunnistamaan kohti Runtelin laavua, niin siinä on ainakin mukavaa polkua ja laavulla voi sitten vaikka levähtää. Ehkä vähän lyhyt pätkä jos tuosta keskuksesta lähtee, että vielä makkaranpaistoon siinä alkaisi, mutta vähän lisää lenkkiä siihen, niin on makkarapaikkakin tarjolla.

Muita polkuja

Kempeleeseen rakennettiin viime kesänä Sarkkirannan montuille maastopyörärata, joka oli kyllä oikein mukava. Se oli silloin pari kilometriä pitkä ja ilmeisesti sitä oli tarkoitus jatkaa tänä kesänä. Kannattaa käydä tutustumassa. Siinäkin pääse helposti alkuun harrastuksen kanssa. Se on helposti saavutettavissa ja siitä on helppo ajaa itselle sopivia pätkiä. Limingassa on myös panostettu maastopyöräilyyn ja sieltä löytyy muutamia reittejä. En ole itse noita käynyt testaamassa, mutta ajatuksissa on kyllä ollut tulevana kesänä siellä käydä. Täältä löytyy ainakin jotain tietoa reiteistä.

Lisäksi Kempeleestä löytyy Köykkyrin maastoista paljon kohtuu helppoa neulaspolkua ja onhan siellä joitakin pitkospuitakin, joilla ajamista on myös hyvä harjoitella.

Oulunsalon suunnalta sitten löytyy myös mukavaa kohtuu helppoa polkua kun lähtee kiertämään Papinjärveä ja lentokenttää. Siellä on myös sitä upottavaa hiekkaa välillä, mutta hyvän lenkin sieltäkin löytää. Muutenkin yksi harrastuksen mukavia puolia on välillä lähteä etsimään uusia polkuja jonkun kaverin kanssa. Ihan semmoisella erilaisella ajatusmallilla, että tarkoituksena ei ole ajaa tietynlaista lenkkiä tietyllä sykkeellä, vaan etsiä vaan uutta reittiä ja todennäköisesti välillä myös vähän kantaa pyörää yms.

Jossain lentokentän takana Oulunsalossa

Sitten kun harrastuksessa on päässyt vähän eteenpäin, niin ehdottomasta kannattaa lähteä tutustumaan Syötteen reitteihin! Sieltä löytyykin sitten vähän hienommissa maisemissa ja isommilla korkeuseroilla reittejä. Loppukesän kohokohta itsellä on nyt jo useampana vuonna ollut Syöte MTB kisa. Hieno tapahtuma ja hieno reitti. Taisi olla itselläni noin kymmenes lenkki ikinä maastopyörällä silloin aloitellessa kun lähdettiin Syötteelle ja solisluuhan siellä katkesi kun alamäessä menin ohjaustangon yli kaaressa. Siellä alamäetkin ovat vauhdikkaampia kuin Oulussa.

Viime kesänä monien kansallispuistojen polut avautuivat enemmän myös maastopyöräilylle. Kannattaa tutustua niihinkin. Ylläs-Pallas alueella ainakin avautui monia reittejä. Samoin omalla kotitunturilla Pyhällä, jossa myös järjestettiin viime kesänä eka kertaa Pyhä-Luosto MTB tapahtuma.

Pyhällä Soutajan ylitys kohti Pyhäjärveä

Ja ehdottomasti pitää mainita myös Hossan alue. Aivan loistavia polkuja ja siellä on myös nyt panostettu maastopyöräreitteihin. Maisemat ovat tavallaan vähän Syötteen tyylisiä, mutta vettä on vaan enemmän ympärillä.

Hossassa laavulla tauolla

Facebook ryhmät

Aloittelijalle hyvin tietoa löytyy Facebookista missä ainakin pari ryhmää Oulun alueella on kohtuu aktiivisia:

• MTB Oulu
• MTB Kempele

Näissä olen itse mukana. Haukiputaalla taitaa myös olla oma ryhmä. Facebookista vaan etsimään jos kiinnostaa.

Tottakai myös Fillarifoorumi pitää mainita josta löytyy paljon keskustelua ja vinkkejä myös maastopyöräilystä ja reiteistä.

Suunnitelmia

No mitäs omia suunnitelmia sitten tulevalle kesälle. No ainakin se Syöte MTB, joka myytiin taas ennätysvauhtia täyteen. Lisäksi Pyhä-Luosto MTB on suunnitelmissa jos se taas järjestetään. Siinäpä varmaan ne tapahtumat joihin tulee osallistuttua. Mitenkäs sitten treeni näihin. No hieno suunnitelmahan olisi, että viikossa yksi pitkä kohtuu matalasykkeinen lenkki ja sen lisäksi pari lyhyempää kovempivauhtista lenkkiä ja näiden lisäksi kerta viikossa koripalloa. Ja vielä päälle vähän kahvakuulaa ja lihashuoltoa… Siinä olisi hyvä setti, mutta vähän epäilyttää, että tuleeko ihan joka viikko tämmöinen toteutumaan, mutta pitää yrittää. Näillä suunnitelmilla sitten lenkille.