Syöte MTB treenausta

Julkaistu: 30.6.2018

Torstaina tuli äkkiseltään tilanne, että oli mahdollista lähteä lauantaina käymään tarkistamassa Iso-Syötteen polut tälle kesälle. Viesti kaverille ja niin oli kohta ajoseuraakin ja suunnitelmana semmoinen useamman tunnin lenkki. Sen tarkemmin ei kuitenkaan ruvettu speksaamaan tarkkoja reittejä.

Bike Hotel Concept

Syötteellä on jo jonkin aikaa toiminut Hotelli Iso-Syötteen pyörittämä pyöräilijöille suunniteltu palvelukokonaisuus jonka kautta löytää karttoja alueen reiteistä ja pysyy myös vuokraamaan pyöriä ja saa neuvoja ja vinkkejä minne kannattaa suunnata. Jos olet ensi kertaa Syötteelle menossa, niin suosittelen tutustamaan sivuihinsa: http://bhc.fi.

Syötteelle

Lauantai aamuna sopivan aikainen herätys ja kunnon aamupala ja kamat autoon, pyörä katolle ja auton nokka ensin kohti Haukipudasta, josta kävin hakemassa kaverin kyytiin. Nyt kun mietin, niin joka kerta kun olen ollut Syötteelle ajamassa, niin Juhan kanssa olen siellä ollut. Ensimmäinen kerta kohta 4 vuotta sitten jolloin minulta katkesi solisluu, ja sen jälkeen 3 kertaa Syöte MTB:n merkeissä. Ja nyt mentiin taas. Parin tunnin ajomatka ja loppumatkasta huomattiin jo ruveta miettimään, että minkälaista reittiä meinataan ajaa. Päätettiin, että viedään auto Luontokeskuksen parkkipaikalle ja lähdetään siitä laskemaan alaspäin Syöte MTB:n loppunousua ja kierretään ”väärään” suuntaan Syöte MTB reittiä.

Pytkynharju

Luontokeskukselta laskettiin siis ensin vauhdikas lasku alas loppunousun lähtöpisteeseen, josta lähdettiin ajelemaan ajalemaan Syötteen kierroksen reittiä pitkin kohti Pytkynharjua. Keli oli mainio, pilvipoutainen alle 15 asteinen hieman tuulinen. Ei ollut liian kuuma eikä kylmä. Reitti on soraistettu aika pitkän pätkää, myös Pärjänjoen rantabulevardi on soraistettu. Kun Syöte MTB reitti ajetaan toisin päin, niin tuo on viimeisen 10 kilometrin matkalla ja melkoisen hankala oli väsyneenä ajettava, ennen soraistusta. Nythän se kulki helposti tuoreille jaloilla. Noin 1o kilometrin jälkeen aletaan nousemaan Pytkynharjulle, joka on mielestäni kierroksen hienointa paikkaa. Tiukkoja nousuja ja vauhdikkaita laskuja harjun päällä, järvi ja harju/tunturimaisemaa ihaillen. Jos niitä uskaltaisi ajaessaan katsoa. No nyt kun ei ollut kisa käynnissä niin pysähdyttiin harjun päälle vähän syömään patukoita ja ihailemaan maisemia.

Pytkynharjulla

Lounas Myllykoskella

Pytkynharjulla yhdessä laskussa silloin neljä vuotta sitten se solisluukin katkesi. Katsottiin se mäki, mutta kun se olisi vienyt niin paljo alaspäin meidän tämänpäiväiseltä reitiltä, niin ei viitsitty sitä laskea, vaan jatkettiin eteenpäin Pytkynharjun päällä välillä tiukasti ylöspäin ja välillä vauhdikkaasti alaspäin. Vähän matkan päässä Syöte MTB:n reitti kääntyy Pytkyn pyrähdyksen reittiä mukaillen. Meillä oli kuitenkin nyt ideana jatkaa kohti Pitämävaaran lenkkiä ja jatkettiin eteenpäin vielä pitkin Pytkynharjua kunnes tultiin taas tutulle Syöte MTB reitille, jota ajettiin taas väärään suuntaan. Tuttuja kohtia oli monia reitillä, mutta hankala minun on jotenkin tuota reittiä hahmottaa. Se on siinä kisan aikana niin helppo ajaa vain reittimerkkejä seuraillen, että ei ole tullut mietittyä tarkemmin missä mennään. Hämärän rajamailla mennään monta kertaa…

Ylä- ja alamäkiä mentiin monia. Jotkut reitin pätkät toimivat kyllä paremmin toisin päin ajettuna, mutta ei tässä mitään sen kummempia ongelmia ollut. Myllykoskea lähestyttiin ja siellä oli tarkoitus syödä eväät. Siinä Säkkisenlampien rannalla on semmoiset mukavat sivulle viettävät juurakkopätkät jotka nyt kuitenkin tästä suunnasta tullessa menivät kohtuu helposti kun oli hieman laskua koko ajan. Pian tultiinkin jo siihen Myllykoskelle ja laavulle pysähdyttiin syömään leipälounas.

Myllykosken laavu

Vähän urheilujuomaa päälle ja jatkettiin taas matkaa. Enää ei ollut kauhean pitkästi matkaa jäljellä. Pikku-Syöte lähestyi vauhdilla ja tämä meidän reitti ei nyt noussut kuitenkaan huipulle vaan kääntyi jo heti rinteet saavutettuaan kohti Iso-Syötettä. Rinteiden alta ajettiin ja sitten olikin pitkät pitkospätkät suon läpi. Välillä vähän laskua ja välillä nousua. Saipahan pitkostreeniä ihan kunnolla. Muutama porokin siinä oli vasoineen pitkoksien varrella ihmettelemässä meidän menoa. Kauan aikaa tuijottivat meitä, mutta lopulta totesivat, että eiköhän mennä muualle ja lähtivät lönköttelemään. Pitkoksetkin loppuivat ja hiihtosiltaa pitkin tien yli ja sitten olikin enää jäljellä siirtyminen takaisin Luontokeskukselle.

Luontokeskuksen parkkiksella oli aivan hyvä fiilis. Keli oli hyvä, polut hyvässä kunnossa ja lenkki onnistunut. Ainoa asia mikä jäi mietityttämään oli, että kunto ei kyllä taida olla samalla tasolla kuin vaikkapa vuosi sitten. Vielähän tässä on toki kuukausi aikaa, mutta kun tässä on myös kesäloma välissä ja edelliset ties kuinka monta vuotta ovat osoittaneet, että kesälomalla ei tule treenattua kauheasti. No elokuun alussa sitten katsotaan taas kauanko se kierros vie aikaa.

Vähän tilastoja päivän lenkistä:

Aika: 4h13min

Matka: 44,29km

Keskisyke: 138

Max syke: 170

Nousua: 645m


Aiheeseen liittyviä postauksia:

Syöte MTB 2017



Kommentoi

Kesäinen Pyhäpäivä!

Julkaistu: 17.6.2018

Vaunu pitää katsastaa joka toinen vuosi, joten tänä kesänä on taas aika käyttää se kotona. Niinpä perjantai-iltapäivänä startattiin eka kertaa sitten vapun kohti Pyhää. Mukavan oloista keliä oli luvattu, mutta päätarkoituksena oli tosiaan vain hakea vaunu pois. Menomatkalla mietittiin, että mitä lauantaina tehtäisiin. Pikku mietinnän jälkeen todettiin, että hyvät vaihtoehdot olisivat käydä lintutornilla Tunturiaapalla taikka ajaa Luostolle ja käydä Luoston huipulla. Aika nopeasti tultiin tulokseen, että käydään Tunturiaavan kierros, koska jostain syystä ei ole siellä vielä koskaan käyty. Sieltä on Pyhän tunturirivistöön mahtava näköala ja sitä kiinnosti lähteä katsomaan.

Tunturiaapa ja lintutorni

Lauantaina keli oli loistava pikku kävelyä varten. Lämpöä oli mukavasti ja kohtuullisen kova, mutta lämmin tuuli viilensi hieman ja piti samalla ötökät poissa. Illalla kävi ilmi, että mäkäräiset olivat saapuneet jo näin aikaisin Pyhälle, mutta nyt niistä ei tosiaan ollut mitään haittaa. Aurinko paistoi ja syvän sinisen taivaan läpi lipui hienoja valkoisia pilviä kun lähdettiin ensin kohti Tiaislaavua, jossa talvella käytiin Bliss Adventurelta vuokratuilta sähköläskipyörillä. Tuosta reissusta voit lukea täältä.

Tiaislaavu, Tunturiaavan reunalla.

 

Ennen lähtöä käytiin luontokeskus Naavan kautta kysymässä metsäpalovaroitustilanne ja sieltä kerrottiin, että metsäpalovaroitusta ei ole, mutta kovan tuulen takia suositeltavaa olisi tulet tehdä mieluummin jossain kodassa. Tämä passasi meille hyvin kun tarkoitus oli nimenomaan paistaa makkarat vasta kierroksen loppupuolella Isokurun kodassa.

Tiaislaavulta reittin jatkuu metsän ja suon reunaa kunnes siirtyy puoliympyrän muotoiselle pitkospuukierrokselle, jonka puolivälissä on lintutorni. Keli oli aivan ihanteellinen ja tuoksu metsässä huumaava. Todella nautinnollista oli kaikessa rauhassa tallustella hiljakseen eteenpäin.

Tunturiaapa ja helppokulkuiset pitkokset.

Some tarvitsee sisältöä.

Vesistön ylitystä

Noitatunturi kauimpana ja lähempänä Ukonhattu, Pikkukuru välissä.

Kultakero

Puolivälissä ehkä noin puolen kilometrin pitkospuukierrosta on lintutorni josta on hienot näkymät joka suuntaan. Ja varsinkin tällä kelillä maisemat olivat upeat!

Noitatunturi lintutornista kuvattuna.

Kierros jatkuu suon läpi takaisin mäntymetsään jossa käki kukkui. Täältä polku liittyy pian tuttuun Oravanlammelle vievään polkuun jota pitkin pääsee takaisin Isokuruun ja makkaran paistoon. Tälle samaiselle polulle lasketaan talvella usein kuin on Ukonhatulla käyty skinnailemassa.

Kaatunut puu Ukonhatun alarinteillä

Isokurun pohjalla mietiskelyä ennen portaiden nousua.

Isokurun kodalla paistettiin tosiaan makkarat ja sitten viimeinen reilun kilometrin pätkä takaisin keskukseen. Ja tottakai kaupasta jälkkäriksi jäätelöt.

Niin totaalisen talvi-ihminen kuin olenkin, niin nämä lämpimät kesäpäivät Pyhällä ovat kyllä aivan mahtavia! Hidas ja rento fiilis valtaa kropan kun siinä vaunualueen lähistöllä pyörii. Ei tarvitse suorittaa mitään, voi vaan rentoutua ja nauttia. Talvella kuitenkin usein on vähän paineita siitä, että saa kaiken irti laskemisesta ja pääsee käymään monissa paikoissa ja laskee paljon. Näin kesällä tulee oikein suorastaan autuas olo, kun voi vaan istua ja tuijottaa kaukaisuuteen kaikessa rauhassa. Aivan loistavaa!

Pienet päiväunet sitten siinä ja sen jälkeen vaunun pakkailua, etuteltan purkamista ja sitten saunaan. Illalla vielä paistettiin lättyjä nuotiolla ja sunnuntaina sitten takaisin kotiin vaunun kanssa.

Suunnitelmat kesän suhteenkin ovat selkiytyneet. Kun Aleksi on konfirmoitu ja rippijuhlat juhlittu, niin lähdetään ajelemaan vaunun kanssa kohti Hankoa. Ei olla koskaan käyty siellä, mutta on kehuja kuultu, niin ajateltiin, että lähdetään käymään katsomassa mikä siellä on meininki.

Kommentoi