Kuntotestin kautta kohti Syöte MTB:tä

Julkaistu: 30.7.2018

En ole koskaan treenannut sykemittarin kanssa ja sykerajoja katsellen. Tiedossa on ollut kyllä, että siitä voisi hyötyä olla ja kun tuossa alkukesästä sykemittarin sain käyttöön, niin rupesi sykerajatkin kiinnostamaan. Aloitin Polarin ikään perustuvilla laskennallisilla raja-arvoilla, mutta jotenkin tuntui, että ne eivät aivan pitäneet paikkaansa. Laskennallinen maksimisyke minulle iän perusteella on 178 ja näin ollen aerobinen raja 141 ja anaerobinen 169.

Tiedossa oli myös, että todennäköisesti treenaan liian kovilla sykkeillä enemmän intervallityyppisesti ja pitäisi tehdä matalasykkeisiä lenkkejä enemmän peruskunnon kehittämiseksi. Koripallo nyt tottakai on intervallityylistä joka tapauksessa, mutta kun maastopyörälenkitkin meinaavat olla kaverin kanssa kilpaa ajamista aina pikku pätkä ja sitten jutustelutauko ja taas täysiä seuraava pätkä niin on ruvennut vähän hirvittämään tuleva Syöte MTB, että kuinka lie siellä jaksaa pitkää matkaa ajaa.

Pari vuotta sitten kävin Special Biken ja Rokua MTB:n järjestämän maastopyöräkurssin ja siellä yksi vetäjistä oli Hannu Kaikkonen joka tekee kuntotestejä Mediterapian leivissä. Hän silloin mainitsi näistä kuntotesteistä, mutta jäivät silloin käymättä, kun ei ollut sykemittaria, eivätkä ne rajat nyt niin kiinnostaneetkaan. No tässä kun pari vuotta oli nyt mennyt, niin oli sykemittari ja rajatkin kiinnostivat, niin varasin ajan testiin. Kesälomat olivat sopivasti käynnissä, että ajan sain vasta Syöte MTB viikon maanantaille, eli tänään. Näin ollen näistä rajoista ei nyt Syötteelle treenaamisessa ole sinällään hyötyä, mutta jatkossa kylläkin.

Mediterapia sijaitsee Oulun keskustassa Postin talossa. Polkaisin pyörällä sinne loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän jälkeen ja terveystietolomakkeen täyttämisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen ei muuta kuin kuntopyörän päälle. Hissuksiin ensin vähän lämmittelyä. Testin kulku oli semmoinen, että 60 watin tehoilla lähdettiin liikkeelle ja kahden minuutin välein otettiin ylös syke ja laktaatit verikokeella ja nostettiin tehoa 30 wattia. Tätä jatkettiin kunnes ei enää jaksa. Kadenssi pidettiin noin sadan paikkeilla ja testi loppui kuin ei enää jaksanut pitää kadenssia yli 70 kierroksen. Alkuhan oli toki helppoa ja leppoisaa, mutta kun tehot nousivat sinne 200 watin paikkeille, niin kohta rupesi jo puheen määräkin vähenemään. Syke rupesi lähentelemään 140 bpm. Sitten kun mentiin sinne 160 bpm yli, niin homma oli lähinnä huohotusta ja hikoilua. Lopulta maksimisyke oli 183 bpm, eli 5 enemmän kuin laskennallinen. Tehot olivat tällöin 367w.

Tuloksista kävi ilmi se mitä olin epäillyt. Happoja rupeaa kertymään jo aika aikaisin lihaksiin, eli ne pitkät ja matalasykkeiset lenkit ovat jääneet turhan vähälle. Aerobinen kynnys oli 132 bpm ja anaerobinen kynnys 154 bpm. Eli pitkiä matalatempoisia lenkkejä pitää lisätä ja painoa tiputtaa. Nämä ohjeet olisin kyllä osannut itselleni antaa ilman testiäkin, mutta ehkäpä nämä käyrät ja käppyrät mitkä sieltä sai mukaan antavat vähän lisää motivaatiota hommaan. Mielenkiintoista myös, että laskennallinen maksimisyke oli matalampi kuin todellinen, mutta nuo laskennalliset raja-arvot olivat korkeammat. Kertonee juuri niiden pitkien hitaiden lenkkien puutteista.

Syöte MTB on siis ensi lauantaina ja sinne toki pitää jo säätää sykemittariin nämä uudet rajat kohdalleen, mutta enpä nyt liikaa rupea rajoja tuijottamaan, vaan kokeillaan mennä siten miten tuntuu sopivalta. Mutta tuleviin treeneihin nämä rajat kyllä auttavat. Tällä viikolla ei enää muuta treeniä tulekaan tämän päiväisen lisäksi. Viime lauantaina kävin, silloin jopa rauhallisen, pitemmän lenkin ja nyt sitten vaan lepäilyä ja vähän jonkinlaista tankkaamista ja toivomista, että helle vähän helpottaa lauantaiksi.

Voin kyllä suositella tuommoista kuntotestiä. Tuntuihan se aika pahalta lopussa, mutta nopeasti siitä tulee kuitenkin aivan hyvä fiilis ja tarkoitus kyllä olisi joskus sitten mennä uudestaan katsomaan, että onko mitään muutosta tapahtunut.

3 kommenttia

Kesäkaupunki Hanko

Julkaistu: 22.7.2018

Alkukesän suurin projekti oli Aleksin rippijuhlat. Niiden miettimisessä ja järjestelemisessä meni aikaa sen verran, että ei pahemmin mietitty kesän muita tekemisiä. Jossain vaiheessa keväällä Johanna totesi, että haluaisi käydä Hangossa ja pikku googlettelun ja kavereilta kyselyn jälkeen ajatus tuntui erittäin hyvältä. Vielä kun asuntovaunun katsastus osui taas tälle kesälle, niin vaunukin tuotiin Pyhältä pois ja sen kanssa voitaisiin lähteä reissuun. Sen enempää ei oikeastaan mietitty kuin, että ajetaan suht nopeasti Hankoon ja ollaan useampi päivä siellä paikoillaan. Yleensä kun reissussa on oltu, niin melkeimpä vähintään joka toinen päivä on ollut ajopäivä ja paikallaan on oltu aika lyhyitä pätkiä. Nyt oli siis tarkoitus tehdä tähän muutos.

Kohti Hankoa

Aleksilla oli siis rippijuhlat sunnuntaina ja Johannan serkku perheineen jäi meille juhlien jälkeen pariksi päiväksi ja näin ollen reissuun lähtö oli suunniteltu keskiviikolle. Tiistai-iltana vaunua pakkaillessa tuntui välillä, että olisiko kuitenkin ollut järkevää siirtää lähtöä vielä päivällä, jotta olisi jäänyt aikaa levähtää kotona yksi päivä ennen reissua. Saman tien kuitenkin todettiin, että siinä ei olisi järkeä, koska sitten vaan tyhjän panttina istuttaisiin yksi päivä kotona ja se kuluttaisi reissuaikaa. Ja niinhän se olikin, että keskiviikkoaamuna oli akut jo aika hyvin latautuneet ja ei mitään ongelmia lähteä reissuun.

Vaunu siis perään ja matkaan. Alunperin oli mietitty, että ajettaisiin normaalisti Jyväskylän, mutta kun kävi ilmi, että meillä säilytyksessä ollut sähköpiano olisi nyt mahdollista toimittaa eteenpäin kohti Zillertalia Seinäjoen kautta, niin todettiin, että pakataan piano vaunuun ja ajellaankin Seinäjoen kautta kohti etelää. Kohtuullisessa ajassa päästiin liikkeelle, että iltapäivän loppupuolella oltiin Seinäjoella ja jätettiin piano sinne, mistä se aloittaa sitten matkansa kohti Zillertalia ja Schwendauta ja samaa asuntoa jossa me talvella asuttiin pari kuukautta. Seinäjoella oli tangomarkkinat alkamassa ja ajateltiin, että Törnävän leirintäalue on täynnä. Soitettiin kuitenkin sinne ja sieltä kerrottiin, että muutama paikka on vapaana, mutta kun oli jo asennoiduttu, että ajetaan vielä hetki, niin jatkettiin matkaa Parkanoon.

Parkanossa oli aivan mukava kohtuu pieni leirintäalue jonka nurmikentälle vaunu laitettiin. Johanna ja Heidi lähtivät uimaan ja itse asettauduin TV:n ääreen katsomaan mm-futiksen välierää. Aleksille oli edellisenä päivänä käynyt semmoinen scoottihaaveri, että sääri oli aikalailla vereslihalla ja todettiin, että parempi kun hänkään ei vielä uimaan lähde.

Aamulla kävin Heidin kanssa aamu-uinnilla ja sitten pakkailtiin kamat ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Hankoa. Kun ruvettiin Hankoa lähestymään, niin vasta tarkemmin kartasta katsottiin, että leirintäalue on ennen keskustaa ja näin ollen jos ei halua lähteä vaunun paikoilleen laittamisen jälkeen vielä etsimään ruokakauppaa olisi ostokset hyvä suorittaa ennen Hankoa. Lohjalla käytiin ensin etsimässä kauppaa, mutta siellä eteen osuneen Prisman parkkipaikat olivat ainoastaan parkkihallissa joten jatkettin matkaa kohti Tammisaarta. Sieltä löytyi kauppa ja tien vierestä kohtuu läheltä kauppaa myös parkkipaikka. Tuolla kannattaa vaunun kanssa liikkuessa ottaa huomioon, että kauppojen parkkipaikat ovat pieniä ja vaunun kanssa voi olla hankala sinne päästä parkkiin. No mutta kaupassa käytiin ja Hankoonkin päästiin.

Camping Silversand

Iltapäivä alkoi kääntyä taas jo kohti iltaa kun saavuttiin Silversand leirintäalueelle. Turvajärjestelyt olivat kohtuu tarkat siellä kun majoittujien tuli pitää ranteessaan sinistä kuminauharanneketta jotta työntekijät tietävät kenellä on oikeus alueella kulkea.

Alue oli jaettu vyöhykkeisiin, joista kallein oli aivan rannan vieressä oleva kaistale ja siitä muutamalla eurolla hinta tippui kun siirryttiin kauemmas rannasta. Otimme paikan toiselta vyöhykkeeltä rannasta lukien. Ajateltiin, että jos tulee oikein tuulista keliä, niin ei olla heti rannassa tuulta vastaanottamassa vaan vähän suojemmassa. No tästä ei tarvinnut tänä kesänä huolehtia, korkeintaan pientä tuulenvirettä olisi kaivannut kuumuutta viilentämään. Kangasmetsäisellä alueella paikka oli oikein mukava, lähellä rantaa ja huoltorakennusta, muutamia puita suojana. Ranta oli pohjoisen puolella niemeä ja aurinko rupesikin pian laskemaan kohti taivaanrantaa. Tulevina päivinä tulimme huomaamaan, että se olikin oikein kansainvaellus kun leirintäalueen väki noin kello 22 alkoi kerääntymään rantaan kameroiden kanssa ja auringonlaskua kuvattiin ties minkälaisen teeman kanssa. Itsekin siinä istuimme rantatörmällä useampana iltana upeaa auringonlaskua ihailemassa.

Auringonlasku oli joka ilta hieno.

Alue itsessään oli ihan mukava. Paikat oli selkeästi merkitty pikku aidoilla, että ei tarvinnut miettiä mihin kohtaan vaunun laittaa. Huoltorakennuksista osa rupesi olemaan jo vähän vanhoja, mutta paikat olivat kuitenkin siistejä joten eipä se haitannut.

Hanko

Illalla katseltiin sääennustetta ja päätettiin, että eka päivän agenda on käydä tutustumassa itse Hankoon. Aamulla siis rauhassa heräilyä ja sitten pyörät alle ja polkaistiin kohti neljän kilometrin päässä olevaa keskustaa. Pyörällä olikin näppärä liikkua, kun etäisyydet olivat aika lyhyet ja pyöräteitäkin oli mukavasti tarjolla. Ensin ajettiin rantabulevardille ihailemaan huviloita joita Hangossa on paljon. Tarkasteltiin myös hiekkarantoja, että minne tultaisiin sitten rantapäivää viettämään jossain vaiheessa. Myös satama-alue oli hienon näköinen ja jos olisimme veneilijöitä, niin varmasti olisi kiinnostava paikka vierailla veneellä.

Rantojen tarkastelua

Villa mikä lie, näitä oli paljon ja toinen toistaan hienompia.

Kasino

Rannasta siirryimme keskustaa kohti ja kävelykadulle jonka varrella oli pikku kauppoja, mutta sen kummempia shoppailuja ei täällä tehty, vaan lähinnä fiilisteltiin ja kuljeskeltiin auringonpaahteessa. Pikkuhiljaa rupesi nälkäkin tulemaan, niin ajettiin takaisin rantaan aiemmin bongattuun Classic Pizzaan. Pitsat olivat erinomaiset ja niiden jälkeen jaksettiin vielä käydä vesitornista katselemassa maisemia ja sen jälkeen taas rantaa pitkin kohti leirintäaluetta. Todella hieno ja mukava kaupunki. Ei mikään shoppailuparatiisi, mutta mukavaa katseltavaa riitti ja tottakai jotain pientä mukavaa osteltavaakin.

Kauppoja kävelykadulla

Hangon kirkko vesitornista nähtynä.

Hanko MTB

Hain netistä maastopyöräreittejä Hangosta ja löysin mtbreitti.fi sivuston kautta Hankoa kiertävän reitin. Kun päivän kaupunkikierrokselta kotiuduttiin, niin muut lähtivät uimaan ja itse puin pyöräilykamat niskaan ja lähdin kiertämään Hangon niemeä. Reitin lähtöpiste oli juuri leirintäalueen vieressä, joten helppo oli liikkeelle lähteä. Varsin nopeasti huomasin kuitenkin, että olisi ollut hyvä muistaa ottaa mukaan puhelimen pidike tankoon, koska polkuja ja teitä risteilee todella paljon ja vähän väliä piti kaivaa puhelinta taskusta ja tarkistaa mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Hyvää singletrackkia oli tarjolla reitin alussa ja sitten tuli itselle uutta tuttavuutta, eli kallioilla ajamista. Se olikin oikein mukavaa hommaa. Jyrkkiä pikku nousuja ja laskuja ja todella hyvä pito. Hissitolppaa olisi kaivannut monta kertaa, että satulan olisi saanut pois tieltä näppärästi ja painon tarpeeksi taakse. Piti jossain kohtaa laskea satula alemmas jotta noilla kalliopätkillä saa painoa siirrettyä helpommin. Toki se sitten söi voimia normaalista polkemisesta.

Kalliopolkua

Rantapolkua

Välillä oli asfalttipätkiä ja välillä mentiin taas polkuja pitkin. Rantoja pitkin kuitenkin ympäri Hanko kierrettiin. Sataman aidan vieren polkua ajellessa näkyi varmaan satoja uusia autoja odottamassa matkaa kohti autokauppoja. Sitten reitti kiersi kohti eteläkärkeä ja aika pitkälle etelään pääsikin. Aivan Suomen mantereen eteläisimpään kohtaan ei tämä reitti kuitenkaan vienyt. Ilmeisesti luontopolkua pitkin olisi päässyt vielä etelämmäs, mutta ei kyllä paljoa. Aika upottavaa hiekkaa oli tuolla pätkällä. Sitten taas toista rantaa takaisin kohti leirintäaluetta. Tässä oli aika pitkästi ihan tiellä ajelua ja sitä samaa rantabulevardia jota jo aiemmin oli ajettu. Reitti olisi myös käynyt kiertämässä kirkon ja vesitornin jotka me jo päivällä katsastettiin, niin jatkoin vain suoraan rantaa pitkin hienoille kallioille ja niiden jälkeen kohti Neljän tuulen tupaa. Hienon näköinen kahvila.

Näkymä kallioilta kohti keskustaa

Tämän jälkeen oli paljon ilmeisestikin latupohjaa, ainakin siellä oli hiihtäjän kuvia monissa risteyksissä. Ei kyllä mitään hajua kuinka paljon lunta tuolla sataa, että kuinka lie ladut ovat käytössä. Siitä sitten pikkuhiljaa taas niemen poikki toiselle rannalle ja leirintäalueelle. Matkaa tuli kolmisenkymmentä kilometriä ja aikaakin oli kaikkine kartanlukemisineen mennyt noin kolme tuntia. Kahden litran juomarakkokin rupesi olemaan tyhjä. Hyvä hetki siis lähteä uimaan.

Helsinkipäivä

Seuraavalle päivälle oli luvattu alunperin vesisadetta Hankoon, niin päätettiin, että mennään silloin käymään Helsingissä. No eihän mitään vettä tullut ja kuuma oli, mutta lähdettiin silti Helsinkiin. Näppärä oli ajaa Matinkylän metropysäkille ja hypätä metroon ja ajella suoraan Kamppiin. Päivä kierrettiin Hesaa ja sitten takaisin ja matkan varrelta Bauhaussista pieni matkagrilli, että ei tarvitse vaunua kuumentaa vielä lisää aina kaasuliedellä ruokia tehden.

Rantapäivä

Ja sitten sääennustuksen mukaan piti olla aurinkoa ja niinhän sitä olikin. Joka päivä. Ja kuuma. Joka päivä. Aamulla uimapatjat ja aurinkovarjot ja vähän evästä mukaan ja polkaistiin taas pyörillä niemen halki toiselle puolelle rantapäivää viettämään. En varmaan koskaa ole noin kauaa ollut rannalla. Reilu neljä tuntia vietettiin rannalla uiden, kirjaa lukien, uiden, ristikoita täyttäen, uiden ja uiden. Oikein mukava päivä oli ja rannan kahvilasta sai hyvän makuiset kanakorit joiden voimalla jaksoi sitten taas polkaista niemen halki perusleiriin. Ja uimaan. Kuuma! Illan suussa mittari näytti vaunun sisällä 34 astetta ja ulkona 31 astetta. Rupesi olemaan jo vähän ongelmia nukkua tuossa kuumuudessa. Aamulla kun heräsin niin vaunussa oli enää 26 astetta lämmintä.

Suppailupäivä

Seuraavaksi päiväksi ei ollut suunniteltu oikein mitään kummempaa, muuta kuin, että suppaamassa pitää jossain välissä käydä. Leirintäalueen kahvilasta pystyikin laudat vuokraamaan. Päätettiin, että iltapäivällä käydään kokeilemassa eka kertaa tuota hommaa. Ensin aamulla piti lähteä käymään kaupassa. Aleksi ja Heidi vietiin siksi aikaa Hangon skateparkkin scoottaamaan ja Johannan kanssa mentiin käymään kaupassa. Melko hikistä porukkaa saatiin kyytiin kauppareissun jälkeen. 30 asteen helteessä scoottailu näyttää irrottavan hikeä ihan kiitettävästi.

Vaunulla lounas ja pikku lepo ja sitten kolmelta käytiin hakemassa meille varatut kaksi lautaa, enempää ei lautoja ollut tarjolla. Minä ja Heidi mentiin toiselle laudalle ja Johannan ja Aleksi toiselle. Rantaa pitkin lähdettiin melomaan. Minä menin laudalle pötköttelemään ja Heidi alkoi melomaan ja matka edistyi hienosti. Toisella laudalla oli sama työnjako, Johanna otti rennosti ja Aleksi teki työn. Melottiin eteenpäin sopivalle hiekkarannalle ja sitten vaihdettiin melojia ja jatkettiin matkaa. Ihan hyvä matka käytiin melomassa ja kaikki vuorotellen meloivat. Mulla oli mukana vedenpitävä säkki jossa oli vähän juotavaa ja puhelintakin pidin siellä. Jossain vaiheessa paluumatkalla pistin paidan ja lippiksen ja aurinkolasit sinne ja yritin varoitella Heidiä joka oli melomassa, että oleppas tarkkana, mutta ei Heidi hoksannut vinkkiä, että meinaan mennä uimaan ja niin me mentiin molemmat  🙂 Hauskaa hommaa oli tuo suppailu ja varmasti hyvää keskivartalon treeniä.

Aleksi kyyditsee Johannaa

Meikälänen suppaamassa

Johanna ja Aleksi saapumassa rantaan

Kalliopäivä

Alunperin oli tarkoitus lähteä tiistaina poispäin, mutta illalla todettiin, että ei kyllä vielä haluta lähteä. Maanantai-iltana sovittiin, että tiistaina käydään katselemassa minun jo aiemmin pyöräreissulla tutustumiini kallioihin joilla oli toisen maailmansodan tykkiasemia. Siinä rauhallisen aamuheräilyn jälkeen lähdettiin siis kohti Varisniemen tykkiasemia. Kallioilla oli taas kerran kuuma! Kiipeiltiin siellä jonkun aikaa ja katseltiin kohti meren ulappaa. Sitten nähtiin hauska tapaus kun rantakäärme ui meressä kohti rantaa. Seurailtiin sitä pitkän aikaa kun se kävi kivillä katselemassa ja uiskenteli rantavedessä. Lopulta se meni jonnekin kallion reunan taakse suojaan eikä enää näyttäytynyt. Mekin todettiin, että on aika lähteä leirintäaluetta kohden. Hauskaa hommaa tuo kallioilla hyppely ja kiipeily. Taas tuli mieleen, että kiipeily olisi kyllä harrastuksena mukava laji. Ehkäpä vielä joku päivä siihen tulee perehdyttyä enempi.

Rantakäärme

Kuortaneen urheiluopisto

Kuusi yötä kun oli Hangossa nukuttu lähdettiin jatkamaan matkaa. Minun vanhemmilla on viikkolomaosake Kuortaneen urheiluopistolla ja heillä oli siellä juuri oma viikko käynnissä niin ajateltiin ajaa sinne seuraavaksi. Kymmeneltä oltiin menossa ja iltapäivällä sitten Kuortaneella. Lämmintä riitti taas ja uimassa piti käydä. Seuraavana päivänä lähdettiin kokeilemaan vähän golffia rangella ja par 3 radalle. Kun ne oli kierretty ja syömässä käyty niin lähdettiin vielä porukalla caddyiksi minun vanhemmille jotka kävivät kiertämässä yhdeksän reikää. Liekkö oli caddyjen ansiota, mutta isäni pelasi elämänsä parhaan kierroksen.

Alangot rangella

Sitten taas vähän uintia, yleensä niin kylmässä järvessä joka oli nyt kuin linnunmaitoa. Aamulla olikin edessä viimeinen etappi kohtia Oulua. Taas oltiin kymmeneltä menossa ja iltapäivän loppupuolella kotona.

Hanko oli kyllä todella hieno kaupunki ja lomakohde. Voin suositella sitä kaikille. Toki meillä oli kelien suhteen loistava tuuri, mutta niistäpä ei koskaan tiedä. Kannattaa käydä, jos vielä ei ole tullut käytyä!



Kommentoi