Kempele MTB
Kisakausi on tänä vuonna ollut oikein erityisen pitkä. Nyt jo kolmas kisa kaudelle, Kempele MTB.
Heti kun kuulin, että Kempeleessä järjestetään maastopyöräkisat, niin oli selvää, että sinne pitää lähteä ajamaan. Kempele on oma kotikunta ja Köykkyrin maastoissa on ala-asteella hiihdetty ja suunnistettu ja kun moottoritie rakennettiin ja sieltä kuskattiin maata mäen päälle ja siihen tuli laskettelukeskus, niin siellä on tullut myös lumilautailtua lukemattomia kertoja. Polvilumpiokin siellä murtui kerran. Tämän lisäksi lukioaikana kuvattiin elokuva nimeltään Opelman, jonka yksi vaikuttavimmista kohtauksista tapahtui juurikin Köykkyrin huipulla! Siellä Opelman antoi pahiksille kyytiä jotka mätkähtelivät kuka mitenkin päin alas Köykkyrin rinteitä 🙂 Lukion elokuvaäänestyksessä tämä leffa sijoittui vaatimattomasti kärkisijoille. Vastassa oli jotain Terminator kakkosta ja muuta b-luokan leffaa…
Kesän aikana on pyörinyt Sanerall MTB-cup, jonka päätöskisa tämä oli samalla. Siinä on ollut jo kolme osakilpailua aiemmin eri pyöräilyseurojen järjestämänä. Tämä päätösosakilpailu oli OTC:n (Oulu Triathlon & Cycling) järjestämä. Tässä osakilpailussa oli aikuisille kuntosarja ja yleinen sarja, joka myös kilpasarjan nimellä kulki. Reitti oli 12 kilometriä pitkä ja kuntosarjassa se kierrettiin kahdesti ja yleisessä sarjassa kolme kertaa.
Lämmittelyt
Kaveri tuli autolla tähän meille ja hypättiin tässä fillarien päälle ja ajeltiin Köykkyriin. Aika tarkkaan 10 kilometriä tulee tästä matkaa, niin siinä sai lämmittelyä samalla. Juniorit ajoivat jo aiemmin ja yleinen (samalla kilpasarja) ja kuntosarja oli suunniteltu lähteväksi kello 11. Olimme Köykkyrissä vähän ennen puolta ja kävimme hakemassa numerolaput Pyrinnön majalta, missä oli kisakanslia. Vähän käytiin tutkimassa rataa ja todettiin, että ensimmäiseksi rata nousee Köykkyrin rinteen ylös siksakkia. Käytiin kerran se ajamassakin ja myös rinteen vierestä toinen pätkä, josta reitti myös meni. Kenties tuossa olikin se reitin teknisin pätkä, semmoinen kivikkoylämäki. Ei mitenkään vaikea jos yksin ajat, mutta myöhemmin kävi ilmi, että tungoksessa aika hankala. Vähän ennen yhtätoista tuli ilmoitus, että lähtö myöhästyy hieman ja on kello 11.10.
Ensimmäinen kierros
Kello 11.10 startti tapahtui. Ensin tasamaata pikku pätkä ja sitten suoraan nousuun.
Vasemmalta metsästä kärki on jo tulossa nousuun, kun oikealta punaisen mökin pihasta vasta letkan loppupää on pääsemässä lähdöstä liikkeelle. Kuvan otti Johanna.
Jäin itse tarkoituksella kohtuullisen taakse kun tiesin, että sykkeet nousevat kuitenkin niin korkealle tuossa nousussa. Ehkä jäin vähän turhankin taakse, koska melkoiseen ruuhkaan siinä nousussa törmäsi. Aika paljon oli porukkaa jotka taluttivat pyärää ja yritin sitten kierrellä näitä ja sykkeet nousi vielä vähän ylimääräistäkin. Ohittelin eka nousussa aika paljon porukkaa, joista monet sitten ohittelivat minua kun mäestä päästiin tasaisemmille pätkille.
Aika ruuhkaista on eka nousussa. Itse kierrän hissitolppaa ruuhkan ohi päästäkseni. Kuvan otti Heidi.
Ensinousun jälkeen laskettiin mäen päältä latupohjaa pitkin alas takaisin lähes samaan pisteeseen mistä nousuun lähdettiin ja siitä lähdettiin eka kerran poluille. Polut ovat tuolla pääosin helppoja neulaspolkuja jotka mukavasti mutkittelevat pitkin mäntykangasta. Kovin vaikeita paikkoja ei ole. Siinä mielessä tämä kisa olisi ensikertalaisellekin sopiva kun semmoista kunnon kammokivikko/juurakkoa ei ole ollenkaan. Polku kierteli pitkin metsää ja kävi välillä pururadalla ja taas takaisin polulle. Tässä eka kierroksella oli aika paljon jarruttelua ja kiihdyttelyä. Tuntui olevan paljon porukkaa joilla kyllä kuntoa riitti tasaisella pururadalla ajaa tosi kovaa, mutta ehkä polulla ajamista oli tullut vielä vähän vähemmän treenattua niin sitten siellä tuli enemmän hidastelua. Muutama tuttu paikka siellä oli, jotka muistan ala-asteen suunnistuksista, mutta on tuo alue niin muuttunut, että eipä sitä oikeen tunnista.
Aikansa metsässä kierreltyään reitti palasi takaisin laskettelukeskuksen maisemiin. Taas noustiin lähes mäen päälle, nyt takaa ja sitten laskettiin mäen reunaa kiertäen etupuolelle josta käännyttiin jo sille aiemmin mainitsemalleni kivikkoylämäelle. Jouduin siihen melko ison porukan keskellä ja siellä tuli ongelmia kärjessä ja sitten porukkaa hyppi pyörän päältä pois ja lähti taluttamaan osa juosten, osa kävellen. Itse tykkään kuitenkin pyrkiä ajamaan nämäkin pätkät, niin yritin siinä taiteilla, mutta vähän hankalaa se oli, ja taas oli sykkeet tapissa. Tästä noustiin hiihtosillan päälle ja lähdettiin kohti Linnakangasta kierrokselle.
Kohti Linnakangasta mentiin vielä jonossa ja tässä tuli vähän soisempaa pätkää ja useampia siltoja. Pikku hiljaa letka venyi ja kun tultiin mukavasti mutkittelevalla polulle aikalailla kauimmaisessa pisteessä tuonne suuntaan olikin tullut itselle semmoinen sopiva väli jossa sitten ajelin yksistäni. Edellä lujempaa menevät olivat menneet ja takaa ei ollut kukaan hiillostamassa. Siinä sai vähän sitten sykkeitäkin tasattua kun rauhallisesti ajeli tuota pätkää menemään.
Siitä aika pian tultiinkin taas takaisin keskukseen ja vauhdikas lasku mäen alle ja uudelle kierrokselle.
Toinen kierros
Etunousu ylös ja kohti ensimmäistä noin viiden kilsan lenkkiä. Vähän matkaa kun olin ajanut niin jo jonkin aikaa ennemminkin vaivannut nitinä ja natina alkoi taas kuulua pyörästä. Olen yrittänyt selvittää mistä se kuuluu ja aluksi epäilin satulaputken kiinnitystä, epäilyksen kohteena on olleet myös pedaalit ja takajousto ja keskiö. Nyt ääni oli jotenkin erityisen voimakas ja tuntui erityisesti asettuvan keskiön suunnalle. Ääni on hermoja raastava nitinä ja rahina ja sen parissa nyt sitten ajeltiin yli puoli kisaa.
Nyt kun sai ajella itsekseen niin matka eteni mukavasti ilman, että tuli turhia jarrutteluja ja kiihdyttelyjä. Pian jo tulinkin takaisin keskukseen ja kisan puoliväli meni. Aikaa oli kulunut vähän reilu tunti. Toinenkin lenkki meni mukavasti ja aika rauhallista ajelua. Joitakin muitakin siinä näin, jonkun ohitin ja joku ohitti minut, mutta muuten ei sen kummempaa, nitinän ja natinan kuuntelua. Vähän ennen keskusta sitten tuli vielä Kangaskokon Juha, eli kisan voittaja ja pyyhkäisi kierroksella ohi pururatapätkällä. Katsoin mittarista, että mulla oli vauhtia noin 25kmh ja Kangaskokko katosi horisonttiin semmoista vauhtia, että eiköhän nelisenkymmentä ollut mittarissa hänellä. Vauhdikas lasku vielä kohti maalialuetta ja kohti viimeistä kierrosta.
Maalialuetta lähestymässä josta lähdettiin uudelle kierrokselle taikka käännyttiin maaliin. Kuvan otti Heidi.
Kolmas kierros
Viimeinen kierros kulki aika samaan malliin kuin toinenkin. Vähän ehkä yritin vauhtia kiristää ja myöhemmin Stravasta tarkistaessa kävi ilmi, että tämä oli nopein kierros, toisen kierroksen ollessa hitain. Nitinä ja rahina ei ainakaan hiljentynyt, mutta lisäksi tuli vielä semmoinen korkeampi “ulvahdus”. Oikein mukavaa…
Kun keskuksesta lähdettiin kierroksen puolivälissä oli edessäni jonkin matkan päässä selkä jota lähdin tavoittelemaan. Pikkaisen nostin vauhtia, mutta välimatka ei oikein lyhentynyt. Pari teknisempää pätkääkin mentiin aika lailla samaa vauhtia. Eroa oli se ehkäpä 50-100 metriä. Kun tultiin aika loppuvaiheessa pururadalle ajattelin kokeilla josko saisin vielä kiinni edellä menijän ja rupesihan se selkä lähenemään kun oikein runttasi. Pääsin aivan kantaan kiinni viimeisille polun pätkille. Sitten siinä tuli semmoinen hidas 90 asteen mutka ja edellä menijä meni sen vähän pitkäksi ja minä koitin iskeä sisäkautta, niin eiköhän joku risu mennyt takavaihtajaan ja oli pakko pysähtyä ottamaan se pois, ettei takavaihtaja hajoa ja siinä meni ohitusmahdollisuus. Mutta, vähän ehkä antikliimaksina, tämä edellä ajanut kääntyi harhaan ihan viimeisissä mutkissa ennen loppulaskua ja tulin sitten kuitenkin häntä ennen maaliin, mutta ei siitä loppukiritaistelua saatu aikaseksi kuitenkaan. Maalissa olin kun aikaa oli kulunut 2 tuntia ja 14 minuuttia ja matkaa siis oli 36 kilometriä. Olin aivan tyytyväinen aikaan, vaikka eipä sillä pärjää millään lailla noissa karkeloissa. Mutta omaa kuntoa kai tässä ollaankin mittaamassa.
Maalissa. Kuvan otti Johanna.
Yleistä tapahtumasta
Tapahtuma toimi oikein mukavasti. En ollut tosiaan näkemässä ensimmäistä junnujen lähtöä, mutta tässä toisessa lähdössä ainakin kaikki sujui oikein mukavasti. Tuo määrä mikä siellä nyt oli tuntui omasta mielestä siihen alkunousuun aika lailla maksimilta. Jos enemmän on porukkaa, niin varmaan menee aika käveleskelyksi siellä mäessä. Ehkä silloin olisi syytä jotenkin porrastaa lähtöjä enemmän, mutta toisaalta sitten kärki joutuu ohittelemaan kauheasti kierroksella porukkaa. Tuo 12 kilometrin lenkki oli aika passeli, ja kun keskuksessakin käytiin siinä matkalla, niin se tuntui ihan mukavalta. Jos lenkki olisi lyhyempi, niin itsestä tuntuisi tympeältä ajaa useampaan otteeseen samaa lyhyempää reittiä. Vesihuoltokin olisi ollut tarjolla, mutta kun olin reppuun ottanut juomapussin, niin itsellä ei huoltoa tarvinnut käyttää ollenkaan. Empä minä juurikaan moitittavaa keksi, muusta kuin omasta kunnosta, sitä pitää parantaa ja toivottavasti ensi vuonna kisa järjestetään uudestaan!
Saman aiheisia juttuja:
