Reenis – uusi luova liikuntasali Ouluun

Julkaistu: 29.10.2018

Ouluun Toppilaan avataan piakkoin uusi luova liikuntasali nimeltään Reenis. Siinä on perustajina mukana parikin tuttua ja päästiin käymään vielä hieman keskeneräisessä paikassa tutustumassa lasten kanssa. Reenis sijaitsee Toppilassa Oulussa osoitteessa Alvar Aallon katu 1. Korkeaan rakennukseeen aivan Kiipeilykeskuksen naapuriin olikin tehty iso ja ilmava sali jossa suuret on ikkunat.

Reeniksen suuret ikkunat.

Saa nähdä kuinka aurinko kesällä sieltä kuumottaa, mutta tähän aikaan vielä pärjää hyvin ilman verhoja. Tilassa oikeastaan täysin valmiina oli tällä hetkellä trampoliinialue. Alueella oli kaksi isompaa tramppaa ja kaksi vähän pienempää, sekä foamimonttu jonne voi toiselta trampalta myös hyppiä. Monttuun oli hyvä hyppiä myös seinällä muutaman metrin korkeudessa kiertävältä hyllyltä. Tramppojen viereen oli tulossa vielä airtrack myöhemmin. Alemmalle tasolle tulee permantomatto ja airtrackkeja myös. Permantoalueen yläpuolella oli rautakehikot jossain varmaan 10 metrin korkeudessa, joihin voi sitten tehdä erilaisia varmistuksia vaikkapa sirkustreenejä, tai vaikka cheerleadereiden hyppyharjoituksia varmistamaan. Salin toisessa päässä oli Ninja warrior -tvohjelmastakin tutun näköinen Warped wall. Eli puolirampin muotoon yli kaatuva seinä, jota pitkin voi juosta ylös ja kiivetä sen päälle, jos pääsee. Siihen viereen oli juuri työn alla nousemassa parkour-alue. Seinän taakse tulee sitten perinteisempi kuntosalialue painoineen.

Trampoliinialuetta ylätasanteella. Tähän tasaiselle alueelle oli tulossa vielä airtrack.

Meillä testissä oli nyt se trampoliinialue. Isoin tramppa olikin melkoinen heittäjä verrattuna tuttuun kotipihan tramppaan. Ei paljon tarvinnut pomppia niin korkealla käytiin. Siinä itse tykkäsin eniten hyppiä tramppalaudan kanssa. Mukava oli lumilautatemppuja muistella. Tämä tramppa oli neliön muotoinen ja vieressä oli toinen iso tramppa suorakaiteen muotoisena. Tämä oli jotenkin ”pehmeämmän” oloinen tramppa jolla minäkin uskalsin volttia ruveta tekemään ja kyllähän se etuvoltti muutaman yrityksen jälkeen lähtikin kulkemaan. Lapsilla etu- ja puolikierrevoltti meni mallikkaasti.

Isoimmat trampat käytössä. Taustalla foammonttu ja pienemmät trampat. Tuossa vasemmalla näkyy portaiden kaide joka tulee alatason permannolta ylös. Siinä on siis permantoalue. Kuntosalilaitteet tulevat tuon tramppalueen seinän taakse.

Takavolttia en itse enää pariin vuoteen ole trampalla uskaltanut tehdä. Veteen sitä on tullut tehtyä ja nytkin pikku korokkeelta sinne foamimonttuun sen uskalsi tehdä. Aleksi teki pari vuotta sitten tosi helposti takavoltin trampalla, mutta jostain syystä sen tekeminen jäi ja nyt ei ole tehnyt sitä pariin kesään. Tuolla sitten innostui kokeilemaan myös siitä korokkeelta monttuun ja sehän meni helposti ja siirtyikin siitä suoraan trampalle! Mahtava juttu, Aleksi oli itsekin tosi tyytyväinen kun temppu onnistui taas. Ja vielä sai yhdistettyä sen puolikierrevolttiin ilman välipomppuja.

Nopea kuin elohopea ja notkea kuin norsu. Mutta kyllä se siitä jaloilleen pyörähti.

Foamimontun toisella reunalla oli vähän pienempi tramppa jolta pystyi hyppäämään helposti monttuun. Myös esimerkiksi seinää apuna käyttäen. Heidi meni monttuun puolella kierteellä ja Aleksi tuplavoltilla. Itse jäin ihan normaaliin etuvolttiin. Tämän trampan vieressä oli vielä yksi tramppa, joten monta hyppijää pääsee yhtäaikaa treenaamaan. Toki meillä oli nyt aivan unelmatilaisuus, kun olimme kolmestaan koko alueella, niin sai hyppiä kyllä tosi paljon.

Isojen tramppojen vieressä seinällä kiertävälle hyllylle pääsi trampoilta hyppäämällä. Ja sieltä hyllyn päästä sitten pystyi hyppäämään monttuun. Siinä oli myös rekkitanko, mutta siihen ei nyt oikein mistään päässyt. Siihen varmaan tulee jokin teline jonka kautta rekille voi kiivetä ja hyppiä siltä monttuun. Tramppojen viereiset seinät oli tottakai myös pehmustettu ja niitäkin voi käyttää tempuissa monin tavoin.

Aleksi heittäytyy selälleen hyllylta.

Heidin haarahyppy samalta hyllyltä.

Tuo sali on kyllä varmasti loistava lisä monellekin treeniin. Siellä voi tehdä perinteistä voimatreeniä ja lisätä siihen kehonhallintajuttuja. Tai sitten voi vaan käyttää tuota tramppa ja airtrack aluetta lisätäkseen muuhun treeniin yhden ”akrobaattisen” treenin. Tasapainoa ja kehonhallintaa kehittävää treeniä varmasti. Suosittelen käymään tutustumassa kunhan paikka aukeaa toivottavasti aivan näinä päivinä. Itselle ainakin olisi oikein sopiva lisä treeneihin.

Kiitoksia Matti ja Reeniksen väki, että päästiin tutustumaan jo etukäteen tiloihinne. Tulemme varmasti uudestaankin!

Ja hyvän blogietiketin vaativan tavan mukaisesti mainittakoon, että saimme käydä ilmaiseksi Reeniksellä tutustumassa.

Kommentoi

Arctic Weekend 2018

Julkaistu: 28.10.2018

Arctic Weekend – Laskukansan talven avajaisfestari

Arctic Weekend järjestettiin nyt toista kertaa Rovaniemellä. Tapahtumia riitti taas useammalle päivällä. Perjantaina tapahtuma alkoi Kamaworkshopilla Intersportissa ja jatkui illalla kahvila Kauppayhtiöllä ja sitten itse pääpäivä, lauantai, tapahtui Kulttuurikeskus Korundin tiloissa, missä oli näytteilleasettajia ja monenlaista tapahtumaa.

Perjantai

Johannan kanssa emme vielä Kamaworkshoppiin kerenneet, missä Ape Majava, apureinaan Antti Autti ja Miikka Hast kertoi laskukamoista. Tapahtuma alkoi jo klo 18 ja Johannalla loppui työt vasta klo 17. Me lähdimme Oulusta heti Johannan töiden jälkeen ja ajoimme testaamaan ensimmäistä kertaa AirBnB majoitusta. Rovaniemen keskustasta löytyi loistavalta paikalta mukavan oloinen kaksio. Hintakin jäi koko viikonlopulta alle yhden hotelliyön. Matkalta laitoimme viestiä asunnon omistajalle ja hän kertoi olevansa asunnolla ja avaamansa meille ovet ja antavansa avaimet. Vähän ennen kahdeksaa kurvasimme talon pihaan asuntoon kuuluvalle parkkipaikalle ja pääsimme asuntoon sisään. Asunto oli juuri passeli ja omistaja antoi avaimet ja kertoi jääkaapissa olevan miehensä meille savustamaa lohta. Aika mainio palvelu!

Söimme hieman ja lähdimme kohti Kauppayhtiötä missä oli tarjolla muutamia leffoja ja jotain Pyhää liittyvää jutustelua. Paikan päällä olikin jo liput loppuunmyyty, mutta onneksi me viime reissullamme kun Pyhältä tultiin takaisin päin, käytiin Kauppayhtiössä burgerit syömässä ja liput ostamassa. Pöydät olivat jo täynnä, että seisoskeluhommiksi meni. Pyhä oli näkyvästi esillä rinne/takamaastokarttansa kanssa kausikortteja oli kaupan ennakkohintaan. Meillä oli jo kortit ostettuna, niin siinä sitten vaan muuten vaan jutustelua.

Ensimmäisenä leffana oli Antti Autin Pyhällä kuvaama pätkä, jossa laskettiin ympäri Pyhää ja sen lähituntureita. Tosi hienoa meininkiä. Jollain tapaa tuli vähän mieleen Candide Thovexin One of these days -leffojen tunnelma. Temput eivät yhtä isoja olleet, mutta vauhdikasta menoa ja stoori eteni pitkin tuntureita. Lisäksi Antin ja Pyhän yhteistyö Baanked oli esillä ja ensi vuonna se on taas tulossa. Vaikuttaa hyvältä tapahtumalta, kannattaa mennä käymään jos lumilautailu kiinnostaa!

Pyhän Freekend lähettiläitä oli myös paikalla useampia ja heidät pyydettiin lavalle haastatteluun. Lähinnä kysymykset koskivat parhaita Pyhäpäivä muistoja ja sen semmoista. Hyviä tarinoita vuosien varrelta oli kerrottavana.

Freekend lähettiläät tentissä

Jossain vaiheessa myös Freekend lähettiläs Oikkosen Antun isä Hannu sai vuoronsa olla haastateltavana. Hän on Pyhällä viettänyt jo vuosikymmeniä sekä hiihdonopettajana, että muuten vaan harrastajana.

Muitakin laskuleffoja oli illan mittaan tarjolla. Lumilautapuolelta Labyrinth crew esitteli osaamistaan ja suksipuolelta Keeshlife tarjoili oman pätkänsä. Me kuitenkin poistuimme tuossa välissä tuttujen kanssa vähän rauhallisempaan paikkaan istuskelemaan ja iltaa viettämään. Siinä se vierähtikin tunti jos toinenkin ja pikkutuntien puolella sitten nukkumaan.

Lauantai

Lauantaiaamuna nukuttiin rauhassa niin kauan kuin nukutti ja sitten laitettiin reilu brunssi. Kaikenlaista herkkua hedelmistä pekoniin ja vähän kuoharia tottakai myös. Ensimmäinen erityisesti kiinnostava tapahtuma oli Apen Patagonia leffa klo 14.30. Kahden aikaan siis käveltiin asunnolta muutaman minuutin matka Korundiin. Liput vaihdettiin rannekkeeseen ja sitten jo suoraan yläkertaan minne oli tehty elokuvasali yhteen näyttelyhuoneeseen. Muutenkin Korundin tilat oli kyllä nyt otettu loistavasti käyttöön ja viime vuoteen verrattuna kehitys oli huikeaa! Ei viime vuonnakaan sinällään mitään vikaa ollut, mutta nyt oli kyllä hieno meininki. Palataan siihen kohta, ensin Ape ja Patagonia.

Ape oli esittelemässä leffaa kuvaaja Joonas Mattilan kanssa. Elokuva ilmestyy Scandianavian Outdoorin Facebooksivuilla kolmessa osassa (tässä linkki eka osaan: https://www.facebook.com/ScandinavianOutdoorStore/videos/2227996024097908/). Mutta nyt pääsimme siis näkemään kaikki kolme osaa putkeen.

Jeinemeni traverse

Herrat olivat siis Patagoniassa ja kulkivat vuoriston poikki pitkän pätkän. Keli ei ollut paras mahdollinen ja pusikossa rämpiminen oli varmasti hermoja koettelevaa. Kannattaa katsoa nuo pätkät, kolmas osa julkaistaan maanantain 29.11. Oli kyllä tosi hyvä minun mielestä. Mielenkiintoisia tuommoiset seikkailut. Niitä puuterin pöllytyksiä on kyllä nähty jo aika paljon, niin tämmöiset ovat myös mielenkiintoisia. Tottakai puuterin pöllytys on myös hienon näköistä! Juttelin Apen kanssa pariin otteeseen edellisenä iltana ja päivän mittaan ja oli kyllä ollut hieno ja koetteleva reissu. Monenlaista mahtui vajaaseen viikkoon.

Korundi ja tilat

No nyt niistä tiloista ja niiden käyttämisestä. Viime vuonnahan Korundissa oltiin siinä aula ja kahvilatilassa, kunnes lopuksi päätapahtumana Antti Autin ”henkilökuva” elokuva näytettiin salissa. Nyt aulassa oli näytteilleasettelijat ja kahvila oli ihan kahvila käytössä. Yläkerran elokuvatilassa oli leffoja ja samoin suuressa salissa. Vuorotellen sopivin väliajoin. Isossa salissa oli myös keskustelu/haastattelutilaisuuksia ja myös pohjoiseen matkailuun ja ilmastomuutokseen liittyvä paneelikeskustelu.

Pihalla suurin katseenvangitsija oli reilireivejä varten rakennettu vauhdinottotorni ja reilit joissa päivällä järjestettiin avoimet sessarit ja illalla oli vielä itse reilireivit valojen välkkeessä ja savukoneen puskiessa savua ja musiikin pauhatessa taustalla. Lisäksi oli ruoka ja juomapisteitä pihan reunoilla. Illalla reilireivien jälkeen isossa teltassa järjestettiin vielä hyväntekeväisyyshuutokauppa ja Lyömättömien keikka ja sitten tapahtuma siirtyi taas sisälle Korundiin jatkamaan bileitä.

Korundin ulkotilat

Erittäin hyvin oli kyllä nyt hyödynnetty kaikki tilat! Tapahtuma näytti hienolta ja koko ajan jossain tapahtui jotain. Hyvä!

Jatketaan ohjelman läpikäyntiä…

Patagoniaan tutustumisen jälkeen suoraan alakerran isoon saliin missä oli käynnissä Rami Hanafin esittely Svalbard Unplugged elokuvaan. Hienoja kuvia ja tarinoita Antti Autin ja Enni Rukajärven laskuista ja haasteista mitä vaikkapa jääkarhut aiheuttivat reissun aikana. Pari viikkoa laivalla ja 15 suunniteltua linjaa joista ei päästy laskemaan ainuttakaan. Mielenkiintoista oli kuulla myös kuinka tarkkaan oli suunniteltu kyseisen lyhytelokuvan tunnelmat ja värit ja kaikki. Ja sitten perään itse lyhäri, joka näytti kyllä erittäin hienolta. Antaa mukavasti lisää kokemusta itse elokuvaan kun siitä kerrotaan noin tarkkaan etukäteen. Minä tykkäsin koko paketista!

Rami Hanafi ja joku kuru Huippuvuorilla. Pieniä ovat kurun kiipeäjät.

Svalbard Unplugged ryhmä

Ja sitten taas kipinkapin yläkertaan missä oli alkamassa Antte Lauhamaan ja Jaakko Postin The Arctic Journey. Herrat lähtivät parinkymmenen huskyn vetämillä kolmella reellä Ruotsin lappiin laskemaan. Kebnekaisen massiivia kierrettiin erittäin vyöryherkissä keleissä. Varovaisena piti olla siis laskujen kanssa ja koirien kanssa liikkuminenkin aiheutti omia ongelmiaan. Kuulemma täyttä työtä ajaa semmoista rekeä. Elokuva oli taas kerran hyvä. Realistista kuvausta minkälaista se meininki on. Noustessa testailtiin lumen laatua ja pidettiin homma turvallisena. Illalla käytiin vielä välillä ylimääräisiä lenkkejä ajamassa koirien kanssa, jotta ne malttavat rauhoittua yöksi nukkumaan. Nuo 40-50km päivämatkat olivat niin helppoja koirille 🙂

Antte Lauhamaa ja Jaakko Posti keskellä, oikealla koirien ”huoltaja” jonka nimeä en nyt muista ja vasemmalla yksi Arctic Weekend pääjehuista Ville Puominen

Seuraavaksi olikin asiapläjäys kun edessä oli Protect Our Wintersin järjestämä ”Lapin talvien ja matkailun muutos” paneeli. Ennen sen alkua kävimme vähän levähtämässä ja syömässä sämpylät. Kahvilasta sai pientä purtavaa ja myöhemmin illalla oli myös hotdoggeja tarjolla. No sitten paneelia kuuntelemaan. Kun ei alusta oltu mukana, niin en ihan käsitykseen päässyt ketä kaikkia siellä oli mukana, mutta ainakin nimeltä voin kertoa lumilautailija Enni Rukajärven ja Jusu Toivosen, joka on siis Pyhällä ja Rukalla jonkinlaisena matkailunkehittäjänä. En tiedä tarkkaan hänen työnkuvaansa. Lisäksi paneelissa oli muutamia poliitikkoja ja ainakin yksi tutkija ja Finnairilta myös yksi henkilö.

Tutkijan näkemyksiä ilmaston lämpenemisestä

Mielenkiintoista keskustelua oli ilmaston lämpenemisestä ja miten se tulee muuttamaan matkailua ja yleensäkin elämää. Semmoinen yksityiskohta ainakin jäi mieleen, että jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi kilon pois tavaroistaan lennolla, niin siitä painon putoamisesta aiheutuva päästöjen pieneneminen tarkoittaisi 20 Tokion lentojen päästöjen määrää, vuoden aikana siis. Kannattaa käydä vaikka tuolta POWin sivuilta tutustumassa mitä itse voisi tehdä parantaakseen tilannetta. Ehkä yksi tärkemmistä, Jusun lopussa yleisölle heittämä muistutus, ”Älkää heittäkö ruokaa roskiin!”.

Panelistit

Paneelin jälkeen kävelimme asunnollemme syömään kun meillä oli jo torstaina kotona tehtyä kananuudeliwokkia mukana, jota oli vieläkin jäljellä, ettei sitä vaan siis pitäisi heittää roskiin! Tosi näppärä oli käväistä kämpällä rauhassa syömässä ja sitten takaisin seuraavaan Antti Autin pätkään. Isossa salissa sai ensi-iltansa Closer elokuva.

Closer ja tekijät Antti Autti ja Iisakki Kennilä

Tällä kertaa tiedossa ei ollut pahemmin puhumista vaan laskemista. Puuteri pöllysi ja hyppyjä nähtiin. Hieno pätkä tämäkin. Leffan jälkeen lavalle tuli Death Hawks soittamaan ja taustalla valkokankaalla pyöritettiin jonkinlaista psykedelistä lumikoostetta. Sinällään aivan hyvä ja toimiva bändi, mutta enemmän olisi kiinnostanut jos konsepti oli niinkuin ensin luulin, että bändi soittaa livenä taustamusiikin sille Closer-leffalle. Nyt tuo jumitusjamittelu meni vähän itsellä ohi. Olisihan sieltä toki voinut pois lähteä mutta eipä nyt viitsinyt. Ihan toimivaa soittelua, muttamutta… No nämä on mielipideasioita.

Reilireivit

Seuraavaksi siirryttiinkin ulos. Siellä oli reilireivit alkamassa. Viime talvena olivat keksineet idean, että pimeässä lasketaan reilikisa jossa musiikkia soi ja valot vilkkuvat. Idea oli testattu jo viime talvena ja toimivaksi havaittu konsepti oli päätetty siirtää Arctic Weekendin yhteyteen. Ja toimihan se. Laskijat tekivät hienoja temppuja ja tunnelmaa nosti musiikki ja valot. Pakkasta oli useampi aste ja kuumat gluhweinit lämmittivät yleisöä laskijoiden temppujen ohella.

Reilireivit

Laskupaikan vieressä oli iso teltta jossa sitten kisan jälkeen alkoi hyväntekeväisyyshuutokauppa jolla kerättiin rahaa vähävaraisille junnuille. Reilu 3000 euroa rahaa tulikin huutokaupasta, jossa myytiin esimerkiksi Roope Tonterin olympialaisissa käyttämä lauta, PuSun Arctic Weekend grafiikalla olevat sukset, Enni Rukajärven Vimana pro model, Salomonin uudet Shift siteet, POW kypärä ja lasit ja oli takkia ja lasten toppa-asua ja mitähän kaikkea muuta olikaan.

Seuraavaksi jaettiin Elämysmatkojen ja Antti Autin järjestämän #pickmetoonsentour kisan palkinto, eli reissu Japaniin laskemaan Antin kanssa puuteria. Itsekin osallistuin tähän kisaan Instagramin kautta, mutta eipä osunut voitto kohdalle. Onnea Olli Oilinki ja tyttöystävänsä joka oli Ollille tehnyt hakemuksen.

No tämän jälkeen olisi alkanut vielä kovasti bileitä ja bändejä, mutta kun oli sunnuntaiaamuna kohtuu aikainen kotiinlähtö ja silleen niin me lähdimme tässä vaiheessa noin klo 23 kohti yöpaikkaa ja nukkumaan. Aamulla sitten takaisin Ouluun ja samantien harava käteen ja haravoimaan. Siinäpä se kolme tuntia vierähti ja jätesäkitkin loppui kesken. Paluu arkeen!

Kiitoksia Arctic Weekend, oli hauskaa!

PS. Ensi vuonna sitten ne suksitemputkin selostajille haltuun, ei sillä että itse olisin ne osannut kertoa, mutta tasapuolisuuden nimissä 😉

 

Kommentoi

Syysloma Pyhällä

Julkaistu: 25.10.2018

Tänä kesänä ei kauhean monesti ole Pyhällä päästy käymään, niin kun lasten syysloma alkoi lähdettiin reissuun saman tien. Johanna oli yhden kaverinsa kanssa ruskareissulla muutama viikko sitten Pyhällä käymässä, mutta sitä ennen taisikin olla Pyhä-Luosto MTB elokuun lopussa kun oli vaunulla käyty edellisen kerran. Sopivasti vielä viikolla ennen syyslomaa satuin huomaamaan Pyhän Facebook sivuilta, että nyt ne vanhan tuolihissin tuolit tulivat myyntiin ja samantien varasin meille yhden. Onneksi olin oikeaan aikaan liikkeellä, koska muutamassa tunnissa oli tuolit myyty loppuun. Nyt meillä on kotona yksi tuoli odottelemassa jatkokäsittelyä. Paikka sille on jo katsottuna, nyt pitää vielä selvitellä miten se siihen kiinnitetään.

Pyhällä lähdettiin siis perjantaina ja Johannan kanssa meillä oli lomaa maanantai ja tiistai. Suunnitelmissa oli kevyttä retkeilyä ja ihan vaan oleskelua. Ei mitään sen kummempaa. Johanna parantelee edelleen selkäänsä ja joutuu ottamaan hyvinkin varovaisesti. Polkupyörät otettiin minä ja lapset mukaan, mutta lopulta lapset ei pyöriä käyttäneet ollenkaan.

Lauantaiaamuna keli oli melko sumuinen, mutta sumun läpi aurinko paisteli myös hieman. Näki, että taivas on sininen, mutta pilvi oli asettunut laaksoon peittämään näkyväisyyttä. Eipä se kuitenkaan ulkoilua haitannut. Pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin Aittakurun kautta kohti Tajukangasta.

Aittakuruun pääsee helppokulkuisia pitkoksia pitkin

Kohti Aittakurua

Pakkasta oli sen verran, että pienet lammet oli jäässä.

Aittakurussa ihmeteltiin aikamme aina yhtä hienoa akustiikkaa joka yllättää aina. Aikansa kun oli katseltu tulevan talven laskulinjoja niin lähdettiin kiipeämään kohti Tajukangasta.

Esiintymislava

 

Tajukankaalle ei kukaan ollut vielä tulia tehnyt, niin laitettiin kunnon nuotio pystyyn ja lähdin lasten kanssa vähän kiipeilemään kallioille.

Huttu-ukko patsas Tajukankaan edessä.

Kalliokiipeilyn jälkeen sitten makkaran paistoon ja päälle vielä eräänlaiset nokipannukahvit. Eli veden lämmitys ja pikakahvia kuksaan. Sitten käveleskeltiinkin takaisin vaunulle päiväunille.

Päiväunien jälkeen lähdin vielä käymään pyöräilemässä. Tarkoitus oli ajella tietä pitkin kohti Luostoa ja sitten takaisin, mutta jostain syystä koukkasin kohti Soutajaa ja ajoin Soutajan ylimmille mökeille ja sieltä alastullessa päätin käydä Pohjoisrinteillä. Seuraavaksi huomasin olevani kiipeämässä rinnettä ylöspäin. Ja eipä sitä kauaa tarvinnut kiivetä kun pääsi sumusta pois ja keli kirkastui. Jatkoin sitten kiipeämistä ja lopulta totesin, että sama se nyt on käydä huipulla asti kun jo niin pitkällä olin. Ihan hyvä saunalenkki tuli siis loppujen lopulta.

Sunnuntaina keli olikin sateinen ja mietiskeltiin mitä tehtäisiin. Puolen päivän jälkeen todettiin, että mennään ensin Naavaan syömään ja siitä frisbeegolffaamaan. Johanna jätti frisbeen heiton väliin selkänsä takia ja meni käymään kaupassa sillä aikaa kun me lähdettiin kiertämään Pyhän 22 väyläistä rataa. Eka väylä tosin jotenkin missattiin, niin kierrettiin sitten 21 väylää. Siinäpä se päivä meni ja kamppeet märkänä Calleen laskemaan tuloksia. Ja niinhän siinä kävi, että Aleksi voitti homman kahden heiton erolla minuun. Yksi peli Yatzya vielä Callessa ja sitten kohti saunaa.

Maanantaina ensimmäisenä ohjelmassa oli käydä hakemassa se tuoli peräkärryn kanssa vanhan tuolihissin ala-asemalta. Yllättävän iso se tuoli oli noin kun sitä rupesi nostelemaan ja pyörittelemään. Aina se on tuntunut aika pieneltä kun siihen on istunut, mutta kyllä se 2.4 metrin korkeus ja 1.25 metrin leveys oli ihan reilu. Ja kun painoakin oli 60 kiloa, niin eipä sitä yksin paljon siirrellä.

Vanhuksen tuoli tuliaisena kotiin

Kun hissi oli kärryssä vaunun vieressä niin pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Karhunjuomalampea. Mentiin Pohjoisrinteiden kautta tällä kertaa. Keli oli puolipilvinen, välillä aurinko paisteli ihan kunnolla.

Isokuru

Karhunjuomalammella oli porukkaa melkoisesti ja tulia ei itse tarvinnut, tai saanut, tehdä. Kuukkeleita pyöri varmaan kymmenkunta siinä laavujen ympärillä ja ihmiset kuvailivat niitä kovasti.

Kuukkeli. Tosin Tajukankaalla kuvattuna.

Suunnitelmana meillä oli, että lasten kanssa lähden vähän eri reittiä sitten takaisin päin sieltä Johannan mennessä samaa reittiä takaisin kohti vaunua. Minä ja lapset suuntasimme ensin Pikkukurun päähän ja siitä Kakkosen, eli Ukonhatun kylkeä kohti Isokurua ja sieltä taas alas Kakkosen toista reunaa ja Isonkurun portaille.

Pikkukuru

Pikkukuru oli taas karuudessaan todella hienon näköinen. Tuo on kyllä upea paikka myös kesällä, mutta varsinkin talvella. Melko rakkaista oli Kakkosen laki kulkea lukuunottamatta välillä olleita kanervikkopätkiä. Kuitenkin kohtuu tasaista maastoa niin mikäs siinä oli rauhassa kuljeskella. Ei näkynyt muita ihmisiä. Kakkosella kun on ikäänkuin kaksi huippua niin niiden välistä vaihdoimme toiselle puolelle tunturia ja lähdimme lasketumaan kohti Tunturiaapaa.

Tunturiaapa. Vaihteeksi kuva näinpäin, yleensä kuvataan tuolta tunturiaavan pitkoksilta ja lintutornista näitä tuntureita.

Siinäpä sitä oli kivikossa lasketumista kerrakseen ja kaikki taisivat olla jo aikalailla väsyneitä siihen rakkaan kun Oravanlammen polulle päästiin. Siitä vähän matkaa Isokurun reunalle ja alas kuruun ja toiselta puolelta ylös ja sitten polkua pitkin takaisin keskukseen. Melkein viisi tuntia meni tähän reissuun kaikkineen, niin taas olikin jo sauna edessä.

Melkein Oravanlammen polulla.

Saunan jälkeen illalla käytiin vielä otsalamppujen valossa etsimässä Pyhän lähikätköjä. Pyhän sivuilta löytyi kartta johon on merkattu kätköjen paikat ja vinkit miten ne löytää. Vähän kuin geokätköilyä, mutta ilman gps:ää. Ihan mukava oli käydä vähän pimeässä käveleskelemässä.

Tiistaina olikin enää edessä pakkaaminen ja sitten kotiin. Seuraavan kerran sitten toivottavasti laskettelun merkeissä Pyhälle. Avaustavoite siellä on 15.11. mutta sinä viikonloppuna Aleksilla on koripalloturnaus, niin tuo avaus taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Mutta kerkeäähän tässä vielä. Seuraavaksi kuitenkin Arctic Weekend Rovaniemellä!

Kommentoi

Syöte MTB alle 5 tuntia – ensimmäinen päivitys

Julkaistu: 24.10.2018

Siitähän on jo reilu kuukausi kun julkaisin täällä blogissa oman haasteeni tai ehkä ennemmin tavoitteeni ensi kesän Syöte MTB:hen. No mitäs tässä nyt sitten ensimmäisen kuukauden aikana on tapahtunut?

  • Olen liikkunut ja urheillut.
  • Olen yrittänyt kiinnittää huomiota syömiseen, mutta aika pienissä määrin.
  • Olen seurannut sykettä lenkeillä ja pyrkinyt pitämään sitä vähän alempana peruskuntoa kasvattaakseni.
  • Olen aukaissut laskettelukauden.
  • Olen aukaissut koripallon sarjakauden.
  • Olen lukenut viime kirjoituksen kommenteissa vinkattua Aki Hintsan Voittamisen anatomian.

No onkos nämä auttaneet mihinkään, tai onko jotain muutoksia tapahtunut?

Reilu kuukausi sitten paino oli 111 kiloa. Edellisessä mittauksessa paino oli 107.6 kiloa. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa. Mitään dramaattista pudotusta ei ole tullut, mutta hyvä alku.

Ruokailu

Muutokset ruokailussa ovat tosiaan olleet pieniä. Yritän, että muutos olisi pysyvä, eikä mikään nopea pudotus joka tulee sitten yhtä nopeasti takaisinkin. Tällä vauhdilla kyllä helposti pääsen alle 100 kilon tavoitteeseen.

Mikä sitten on muuttunut? Yritän töissä ottaa pienempiä annoksia lounaalla ja pyrin välttämään leipää lounaalla. Leipä on maailman parasta ja sitä voisi syödä vaikka kuinka, mutta jos edes lounaalla jätän sen väliin, niin sekin jo vaikuttaa. Ja kun malttaa sen töissä jättää väliin, niin se tsemppaa ja kannustaa ja ehkäpä päivällisellä kotonakin jätän leivän väliin. Iltapalaksi sitten ehkä vähän Realin ruisleipää. Toinenkin muutos liittyy leipään. Olen pyrkinyt vähentämään juuston määrää leivällä. Pyrkinyt jopa jättämään juuston kokonaan pois. Näillä yritetään jatkaa eteenpäin ja ottaa muutos ihan vakituiseksi osaksi elämään.

Liikkuminen / urheilu

Liikkumista ja urheilua olen jatkanut tottakai. Eihän sitä ilman urheilua pärjäisikään. Olen pyrkinyt lisäämään matalatempoisia ja pitkiä lenkkejä. Osittain olen siinä onnistunut, mutta on niitä kovatempoisia lenkkejäkin on tullut tehtyä. Ja toki järkeväähän on vähän vaihdella lenkkien tempoja, ettei aivan uraudu johonkin yhteen. Tuntimäärissä liikuntaa on tullut harrastettua näin:

  1. Viikko: 8h40min (tämä alkaa jo 17.9. maanantaista, vaikka “haaste” alkoikin vasta 19.9.)
  2. Viikko: 10h08min
  3. Viikko: 5h (mutta tästä puuttuu 3h laskettelua, jota ei tullut sykemittarilla mitattua)
  4. Viikko: 11h59min

Kolmella eka viikolla oli 1.5h koripalloa ja neljännellä viikolla se 1.5h treenivuoro ja siihen lisäksi yksi peli, jossa oli noin puolen tunnin lämmittely ja siihen lisäksi peli joka kesti melkein 1.5h, keskisyke tuolla kahden tunnin pätkällä oli 123 ja maksimit kävivät 177.

Noin yleensä se 1.5h korisvuoro on korkesykkeisin treeni mitä teen. Keskisyke on siellä 130 tienoilla ja maksimit käyvät yli 170.

Pyörällä olen ajanut muutaman kerran maantiellä (+työmatkat) ja jonkin verran maastossa. Pääosin olen pyrkinyt pitämään sykkeet matalalla näissä, kuten esim. noin kahden tunnin lenkki jossa keskisyke oli 120 ja maksimit kävivät 145. Jokunen viikkoa sitten osallistuin Krossikommuunin järjestämään Keskiviikkokrossiin joka on joka syksyinen Oulussa järjestettävä cyclocross kisakiertue. Se onkin semmoinen maksimitreeni, että huhhuh. Se kesti 50 minuuttia ja keskisyke oli 158 ja maksimit 174. Aika rankkaa puristusta siis.

Pari kertaa olen käynyt myös juoksemassa ja muutaman kerran Kempeleeseen rakennettuja kuntoiluportaita kiipeilemässä. 1h9min meni siellä kun nousin portaita 500m korkeuseroa. Tuota pitäisi käydä joskus kokeilemassa uudestaan, että meniskö alle tuntiin 500m nousua. Pari päivää tuon jälkeen oli kyllä reidet kohtuullisen jumissa.

Lihaskuntotreeni loistaa edelleen poissaolollaan. Se pitäisi kyllä ottaa ohjelmaan. En tiedä miksi se on niin hankalaa. Kaippa se on liian helppoa tehdä, kun sen voisi kotona tehdä, niin ei sitten tule tehtyä ollenkaan. En tiedä. Mutta tarkoitus olisi kahvakuulatreeni ottaa ohjelmaan.

Johannan kanssa olen myös käynyt useampaan otteeseen rauhallisilla kävelylenkeillä, jotka Johannan selälle ovat tällä hetkellä parhaiten sopivia treenejä. Ne ovat semmoisia noin puolen tunnin mukavia iltakävelyjä

Hyvältä on tuntunut tähän asti ainakin tämä treenaus ja ihan mukavasti on malttanut pitää pääosin lenkit matalasykkeisinä. Välillä varsinkin maastopyörälenkillä tulee tunne, että pitäisi vähän ajaa kovempaa, mutta on sitä saanut aika hyvin hillittyä itsensä. Toki välillä syke maastossa väkisin nousee kun tulee semmoinen paikka jossa vaan pitää polkea vähän kovemmin, jotta siitä järkevästi pääsee. Siinä mielessä maantielenkeillä on helpompi pitää syke kurissa. Juoksulenkeillä syke meinaa nousta vielä vauhtikestävyysalueelle. Vauhti pitää pitää niin valtavan alhaisena, että kävellenkin menisi nopeampaa.

Nukkuminen

Unen määrää kyseltiin myös ensimmäisen jutun kommentissa ja myös siinä Hintsan kirjassa jota olen lukenut, unen määrä nostetaan erittäin isoksi osaksi terveellisempää elämää. Ja sitähän se varmasti onkin. Sykemittarin taltioiman unen määrän mukaan nukun vähän oli 7 tuntia yössä. Viikkojen välillä keskiarvo unimäärän vaihtelu on 7h4min – 7h12min. Tuota olisi varmaan hyvä saada vähän ylöspäin sinne 7h30min tienoille. Mielellään vähän enemmänkin. Tuon öisen nukkumisen lisäksi nukun aika usein päivällä 10-15 minuutin päiväunet kun olen töistä tullut kotiin.

Eiköhän tässä ihan hyvään suuntaan olla menossa ajatellen sekä talven lasketteluja, että ensi kesän kisoja.

Kommentit ja kysymykset ovat taas erittäin tervetulleita!

Kommentoi

Kauden 2018-19 avaus Rukalla

Julkaistu: 06.10.2018

Rukalla on parin kauden ajan talvella Saaruan rinteisiin tykitetty reilusti lunta jota sitten säilötään kesän yli muutamissa kasoissa suojien alla. Näinpä uuden kauden aloituspäivämäärä voidaan ilmoittaa jo kun edellinen kausi päättyy. Tämän kauden aloituspäivämääräksi ilmoitettiin perjantai 5.10. Ennätyslämmin kesä ei ollut ilmeisesti liikaa syönyt lumia kesän aikana ja niimpä perjantaiaamuna klo 9.30 ensimmäiset ihmiset päästettiin hissiin. Perjantaina keli olikin ollut melko talvinen, tai ehkä syksyinen on parempi sana. Märkää räntää oli tullut taivaan täydeltä.

Itse ajelin vielä perjantaiaamuna hienon aamuruskon sarastuksessa pyörällä töihin. Meillä laskukausi alkaisi vasta 6.10. lauantaina. Aamurusko lupaili siis tännekin vähän heikompaa keliä päiväksi ja pian töihin pääsyn jälkeen räntää tuli Oulussakin reilusti.

Myös hieno sateenkaari oli työmatkalla!

Lauantaiaamu valkeni kuitenkin kirkkaana kun kello herätti 6.30. Oltiin lasten kanssa sovittu, että lähdetään puoli kahdeksan liikenteeseen, niin puoli seitsemän oli passeli herätysaika. Johannalla on vanha jo kertaalleen leikattu välilevyvaiva selässä vaivannut parin kuukauden ajan aika pahasti, eikä hän sen takia ollut lähdössä ollenkaan mukaan. Kuusi tuntia autossa istumista päivän aikana olisi lähes pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä. Toivottavasti Johannalla selkä paranee mahdollisimman pian!

Muutama minuutti aikataulusta myöhässä lähdettiin liikenteeseen kohti Rukaa. Auton mittari näytti kahta astetta plussan puolella ja aurinko alkoi pikkuhiljaa nousemaan pilvettömälle taivaalle. Matka sujui hyvin vaikka valtava määrä poroja olikin tien varrella. Väittäisin, että jopa satoja poroja nähtiin matkan aikana. Tiellä niistä ei ollut kuitenkaan yksikään ja poroista oli varoiteltu etukäteen, niin niitä osasi varoa. Ja hyvin myös vastaantulevat autoilijat poroista varoittelivat. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta jonnekin Taivalkosken paikkeille. Kuusamossa oli jo aika pilvistä, mutta vielä sinistäkin taivasta näkyi. Ruka taas oli täysin sumun peittämä, mutta sääennustuksen lupaamaa vesisadetta ei vielä oltu saatu.

Joskus vähän kymmenen jälkeen kurvattiin Rukan keskustaan Pisteen viereen hetkeksi parkkiin lipun ostoon ja siitä sitten Saaruan puolelle, missä avatut rinteet siis ovat. Parkkipaikalla oli ihan reilusti autoja, että kyllä aikainen kauden avaus houkuttelee porukkaa paikalle. Kamppeet saatiin vaihtaa vielä kohtuu kuivassa kelissä, vaikka pilvistä olikin.

Ala-aseman vieressä oli eri suksi- ja lautamerkkien katoksia ja laskuvälineitä oli testattavana heti kauden avauksessa. Ensimmäisenä vastaan tuli Black Crows ja Skipe. Mukava oli nähdä heti kauden avauksessa ja muutama sana vaihtaa. Kauden ensimmäiset laskut laskinkin sitten uudella Black Crows Corvuksella joka on muuttunut full rocker sukseksi. Jalkavuutta, eli camberia ei ole enää ollenkaan. Jos nämä termit eivät ole tuttuja, niin niistä voit lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani täältä. Hieman oudoltahan se suksi tuntui äkkiseltään. Eka lasku meni vähän ihmetellessä, mutta toisella laskulla kun laittoi vähän lisää vauhtia, niin rupesihan se suksikin kääntymään ihan mukavasti. Itse kuitenkin tykkään kyllä perinteisestä cambersuksesta. Saa siinä toki olla rokkeria, mutta mielellään myös jalkavuutta. No saa nähdä miten tässä mieltymykset muuttuu…

Saarua kakkosen reunalla oli parkki. Aamulla vielä kohtuu rauhallinen.

Parin laskun jälkeen sitten omat sukset jalkaan. Minun vanhempani olivat myös Rukalla ja heidän kanssaan lähdettiin rinteitän laskemaan. Rukalla oli siis kaksi rinnettä auki, Saarua kakkonen ja kolmonen. Kakkosen reunassa oli muutamia hyppyreitä ja reilejä ja kolmonen taas oli ihan tyhjillään ja launtaille myös ratojen teko oli kielletty. Pääosin laskimmekin tuota kolmosta vaikka sen hissi onkin melkoisen hidas, mutta siinä oli sen verran mukavammin tilaa laskea, että pysyimme pääosin sillä puolella. Laskemin oli semmoista vähän keväisen sohjon oloista. Ei ollenkaan sitä mitä se yleensä on alkukaudesta, tykitettyä jäätä. Kumpareikkoa muodostui aika nopeasti, mutta se ei haitannut ollenkaan kun se oli pehmeää sohjoa. Lämpötila oli muutaman asteen plussalla ja sitä vettäkään ei satanut, kuin muutama pisara jossain välissä.

Mukavan näköinen oli luonto kun lehti oli puussa ja järvet sulia ja kuitenkin oltiin laskettelemassa.

Ruskaa lehtipuissa havupuiden keskellä

Järvet vielä sulana

Hississä

Jonkin aikaa laskettuamme mentiin taas hakemaan testisuksia. Siellä oli katoksen alla tutkittavana myös Salomonin uusi Shift side, joka on kyllä kiinnostavan oloinen kampe. Siinä vähän sitä räpläilin ja ihmettelin ja testailin myös monoon kiinni. On kyllä mielenkiintoinen side…

Aleksin kanssa otettiin Animat, minulle freebirdit, kun niissä oli Kingpinit, jotka minun monoihin saa kiinni ja Aleksille vastaava suksi jolla Kristoffer Turdell voitti viime vuoden Freeride World Tourin, eli se normi Anima. Juuri passelia kamaa siis kauden avaukseen Rukalle 😉 Heidi otti testiin Atris Birdien. Omat sukseni tuntuivat jotenkin tosi leikkisiltä. Niillä teki mieli heti ruveta jotenkin pelleilemään ja leikkimään. Vähän släshäilyä ja takaperin laskua ja pikku hyppelyä aina kun mahdollista. Oikein mukavan tuntuinen suksi! Ehkä vähän turhan iso suksi Suomeen, mutta Skipe kertoi sillä viime talvena laskeneensa Japanissa, niin sinne varmasti ainakin aivan loistava suksi! Ja miksei Suomeenkin, hauskalta se tuntui. Aleksi ja Heidi tykkäsivät myös omista testattavistaan. Molemmilla oli reilusti isompi suksi kuin tämän hetkinen oma suksi, mutta hyvin sujui laskeminen.

Suksitestit, Anima Freebird, Anima, Atris Birdie

Siinäpä se päivä eteni ja melkein kolme tuntia oli laskettu, niin todettiin, että eiköhän se ala kuitenkin passaamaan, että keretään ajoissa kotiinkin takaisin. Vähän rupesi vetistä räntääkin satelemaan.

Ajettiin Kelon ala-aseman viereen pitsalle ja saatiin hyvät pitsat ja siitä sitten maha täynnä kohti kotia. Ennen kuutta oltiin kotona ja kausi avattuna.

Hyvät pitsat lounaaksi

Olipa kyllä mukava oli käydä kausi avaamassa ja nähdä useampia tuttujakin siinä samalla taas näin kesän jälkeen.

Hauskaa uutta kautta 18-19 kaikille!

 

1 kommentti