Syysloma Pyhällä

Tänä kesänä ei kauhean monesti ole Pyhällä päästy käymään, niin kun lasten syysloma alkoi lähdettiin reissuun saman tien. Johanna oli yhden kaverinsa kanssa ruskareissulla muutama viikko sitten Pyhällä käymässä, mutta sitä ennen taisikin olla Pyhä-Luosto MTB elokuun lopussa kun oli vaunulla käyty edellisen kerran. Sopivasti vielä viikolla ennen syyslomaa satuin huomaamaan Pyhän Facebook sivuilta, että nyt ne vanhan tuolihissin tuolit tulivat myyntiin ja samantien varasin meille yhden. Onneksi olin oikeaan aikaan liikkeellä, koska muutamassa tunnissa oli tuolit myyty loppuun. Nyt meillä on kotona yksi tuoli odottelemassa jatkokäsittelyä. Paikka sille on jo katsottuna, nyt pitää vielä selvitellä miten se siihen kiinnitetään.

Pyhällä lähdettiin siis perjantaina ja Johannan kanssa meillä oli lomaa maanantai ja tiistai. Suunnitelmissa oli kevyttä retkeilyä ja ihan vaan oleskelua. Ei mitään sen kummempaa. Johanna parantelee edelleen selkäänsä ja joutuu ottamaan hyvinkin varovaisesti. Polkupyörät otettiin minä ja lapset mukaan, mutta lopulta lapset ei pyöriä käyttäneet ollenkaan.

Lauantaiaamuna keli oli melko sumuinen, mutta sumun läpi aurinko paisteli myös hieman. Näki, että taivas on sininen, mutta pilvi oli asettunut laaksoon peittämään näkyväisyyttä. Eipä se kuitenkaan ulkoilua haitannut. Pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin Aittakurun kautta kohti Tajukangasta.

Aittakuruun pääsee helppokulkuisia pitkoksia pitkin

Kohti Aittakurua

Pakkasta oli sen verran, että pienet lammet oli jäässä.

Aittakurussa ihmeteltiin aikamme aina yhtä hienoa akustiikkaa joka yllättää aina. Aikansa kun oli katseltu tulevan talven laskulinjoja niin lähdettiin kiipeämään kohti Tajukangasta.

Esiintymislava

Tajukankaalle ei kukaan ollut vielä tulia tehnyt, niin laitettiin kunnon nuotio pystyyn ja lähdin lasten kanssa vähän kiipeilemään kallioille.

Huttu-ukko patsas Tajukankaan edessä.

Kalliokiipeilyn jälkeen sitten makkaran paistoon ja päälle vielä eräänlaiset nokipannukahvit. Eli veden lämmitys ja pikakahvia kuksaan. Sitten käveleskeltiinkin takaisin vaunulle päiväunille.

Päiväunien jälkeen lähdin vielä käymään pyöräilemässä. Tarkoitus oli ajella tietä pitkin kohti Luostoa ja sitten takaisin, mutta jostain syystä koukkasin kohti Soutajaa ja ajoin Soutajan ylimmille mökeille ja sieltä alastullessa päätin käydä Pohjoisrinteillä. Seuraavaksi huomasin olevani kiipeämässä rinnettä ylöspäin. Ja eipä sitä kauaa tarvinnut kiivetä kun pääsi sumusta pois ja keli kirkastui. Jatkoin sitten kiipeämistä ja lopulta totesin, että sama se nyt on käydä huipulla asti kun jo niin pitkällä olin. Ihan hyvä saunalenkki tuli siis loppujen lopulta.

Sunnuntaina keli olikin sateinen ja mietiskeltiin mitä tehtäisiin. Puolen päivän jälkeen todettiin, että mennään ensin Naavaan syömään ja siitä frisbeegolffaamaan. Johanna jätti frisbeen heiton väliin selkänsä takia ja meni käymään kaupassa sillä aikaa kun me lähdettiin kiertämään Pyhän 22 väyläistä rataa. Eka väylä tosin jotenkin missattiin, niin kierrettiin sitten 21 väylää. Siinäpä se päivä meni ja kamppeet märkänä Calleen laskemaan tuloksia. Ja niinhän siinä kävi, että Aleksi voitti homman kahden heiton erolla minuun. Yksi peli Yatzya vielä Callessa ja sitten kohti saunaa.

Maanantaina ensimmäisenä ohjelmassa oli käydä hakemassa se tuoli peräkärryn kanssa vanhan tuolihissin ala-asemalta. Yllättävän iso se tuoli oli noin kun sitä rupesi nostelemaan ja pyörittelemään. Aina se on tuntunut aika pieneltä kun siihen on istunut, mutta kyllä se 2.4 metrin korkeus ja 1.25 metrin leveys oli ihan reilu. Ja kun painoakin oli 60 kiloa, niin eipä sitä yksin paljon siirrellä.

Vanhuksen tuoli tuliaisena kotiin

Kun hissi oli kärryssä vaunun vieressä niin pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Karhunjuomalampea. Mentiin Pohjoisrinteiden kautta tällä kertaa. Keli oli puolipilvinen, välillä aurinko paisteli ihan kunnolla.

Isokuru

Karhunjuomalammella oli porukkaa melkoisesti ja tulia ei itse tarvinnut, tai saanut, tehdä. Kuukkeleita pyöri varmaan kymmenkunta siinä laavujen ympärillä ja ihmiset kuvailivat niitä kovasti.

Kuukkeli. Tosin Tajukankaalla kuvattuna.

Suunnitelmana meillä oli, että lasten kanssa lähden vähän eri reittiä sitten takaisin päin sieltä Johannan mennessä samaa reittiä takaisin kohti vaunua. Minä ja lapset suuntasimme ensin Pikkukurun päähän ja siitä Kakkosen, eli Ukonhatun kylkeä kohti Isokurua ja sieltä taas alas Kakkosen toista reunaa ja Isonkurun portaille.

Pikkukuru

Pikkukuru oli taas karuudessaan todella hienon näköinen. Tuo on kyllä upea paikka myös kesällä, mutta varsinkin talvella. Melko rakkaista oli Kakkosen laki kulkea lukuunottamatta välillä olleita kanervikkopätkiä. Kuitenkin kohtuu tasaista maastoa niin mikäs siinä oli rauhassa kuljeskella. Ei näkynyt muita ihmisiä. Kakkosella kun on ikäänkuin kaksi huippua niin niiden välistä vaihdoimme toiselle puolelle tunturia ja lähdimme lasketumaan kohti Tunturiaapaa.

Tunturiaapa. Vaihteeksi kuva näinpäin, yleensä kuvataan tuolta tunturiaavan pitkoksilta ja lintutornista näitä tuntureita.

Siinäpä sitä oli kivikossa lasketumista kerrakseen ja kaikki taisivat olla jo aikalailla väsyneitä siihen rakkaan kun Oravanlammen polulle päästiin. Siitä vähän matkaa Isokurun reunalle ja alas kuruun ja toiselta puolelta ylös ja sitten polkua pitkin takaisin keskukseen. Melkein viisi tuntia meni tähän reissuun kaikkineen, niin taas olikin jo sauna edessä.

Melkein Oravanlammen polulla.

Saunan jälkeen illalla käytiin vielä otsalamppujen valossa etsimässä Pyhän lähikätköjä. Pyhän sivuilta löytyi kartta johon on merkattu kätköjen paikat ja vinkit miten ne löytää. Vähän kuin geokätköilyä, mutta ilman gps:ää. Ihan mukava oli käydä vähän pimeässä käveleskelemässä.

Tiistaina olikin enää edessä pakkaaminen ja sitten kotiin. Seuraavan kerran sitten toivottavasti laskettelun merkeissä Pyhälle. Avaustavoite siellä on 15.11. mutta sinä viikonloppuna Aleksilla on koripalloturnaus, niin tuo avaus taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Mutta kerkeäähän tässä vielä. Seuraavaksi kuitenkin Arctic Weekend Rovaniemellä!