Laskettelu

Arctic Weekend 2018

Julkaistu: 28.10.2018

Arctic Weekend – Laskukansan talven avajaisfestari

Arctic Weekend järjestettiin nyt toista kertaa Rovaniemellä. Tapahtumia riitti taas useammalle päivällä. Perjantaina tapahtuma alkoi Kamaworkshopilla Intersportissa ja jatkui illalla kahvila Kauppayhtiöllä ja sitten itse pääpäivä, lauantai, tapahtui Kulttuurikeskus Korundin tiloissa, missä oli näytteilleasettajia ja monenlaista tapahtumaa.

Perjantai

Johannan kanssa emme vielä Kamaworkshoppiin kerenneet, missä Ape Majava, apureinaan Antti Autti ja Miikka Hast kertoi laskukamoista. Tapahtuma alkoi jo klo 18 ja Johannalla loppui työt vasta klo 17. Me lähdimme Oulusta heti Johannan töiden jälkeen ja ajoimme testaamaan ensimmäistä kertaa AirBnB majoitusta. Rovaniemen keskustasta löytyi loistavalta paikalta mukavan oloinen kaksio. Hintakin jäi koko viikonlopulta alle yhden hotelliyön. Matkalta laitoimme viestiä asunnon omistajalle ja hän kertoi olevansa asunnolla ja avaamansa meille ovet ja antavansa avaimet. Vähän ennen kahdeksaa kurvasimme talon pihaan asuntoon kuuluvalle parkkipaikalle ja pääsimme asuntoon sisään. Asunto oli juuri passeli ja omistaja antoi avaimet ja kertoi jääkaapissa olevan miehensä meille savustamaa lohta. Aika mainio palvelu!

Söimme hieman ja lähdimme kohti Kauppayhtiötä missä oli tarjolla muutamia leffoja ja jotain Pyhää liittyvää jutustelua. Paikan päällä olikin jo liput loppuunmyyty, mutta onneksi me viime reissullamme kun Pyhältä tultiin takaisin päin, käytiin Kauppayhtiössä burgerit syömässä ja liput ostamassa. Pöydät olivat jo täynnä, että seisoskeluhommiksi meni. Pyhä oli näkyvästi esillä rinne/takamaastokarttansa kanssa kausikortteja oli kaupan ennakkohintaan. Meillä oli jo kortit ostettuna, niin siinä sitten vaan muuten vaan jutustelua.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ensimmäisenä leffana oli Antti Autin Pyhällä kuvaama pätkä, jossa laskettiin ympäri Pyhää ja sen lähituntureita. Tosi hienoa meininkiä. Jollain tapaa tuli vähän mieleen Candide Thovexin One of these days -leffojen tunnelma. Temput eivät yhtä isoja olleet, mutta vauhdikasta menoa ja stoori eteni pitkin tuntureita. Lisäksi Antin ja Pyhän yhteistyö Baanked oli esillä ja ensi vuonna se on taas tulossa. Vaikuttaa hyvältä tapahtumalta, kannattaa mennä käymään jos lumilautailu kiinnostaa!

Pyhän Freekend lähettiläitä oli myös paikalla useampia ja heidät pyydettiin lavalle haastatteluun. Lähinnä kysymykset koskivat parhaita Pyhäpäivä muistoja ja sen semmoista. Hyviä tarinoita vuosien varrelta oli kerrottavana.

Freekend lähettiläät tentissä

Jossain vaiheessa myös Freekend lähettiläs Oikkosen Antun isä Hannu sai vuoronsa olla haastateltavana. Hän on Pyhällä viettänyt jo vuosikymmeniä sekä hiihdonopettajana, että muuten vaan harrastajana.

Muitakin laskuleffoja oli illan mittaan tarjolla. Lumilautapuolelta Labyrinth crew esitteli osaamistaan ja suksipuolelta Keeshlife tarjoili oman pätkänsä. Me kuitenkin poistuimme tuossa välissä tuttujen kanssa vähän rauhallisempaan paikkaan istuskelemaan ja iltaa viettämään. Siinä se vierähtikin tunti jos toinenkin ja pikkutuntien puolella sitten nukkumaan.

Lauantai

Lauantaiaamuna nukuttiin rauhassa niin kauan kuin nukutti ja sitten laitettiin reilu brunssi. Kaikenlaista herkkua hedelmistä pekoniin ja vähän kuoharia tottakai myös. Ensimmäinen erityisesti kiinnostava tapahtuma oli Apen Patagonia leffa klo 14.30. Kahden aikaan siis käveltiin asunnolta muutaman minuutin matka Korundiin. Liput vaihdettiin rannekkeeseen ja sitten jo suoraan yläkertaan minne oli tehty elokuvasali yhteen näyttelyhuoneeseen. Muutenkin Korundin tilat oli kyllä nyt otettu loistavasti käyttöön ja viime vuoteen verrattuna kehitys oli huikeaa! Ei viime vuonnakaan sinällään mitään vikaa ollut, mutta nyt oli kyllä hieno meininki. Palataan siihen kohta, ensin Ape ja Patagonia.

Ape oli esittelemässä leffaa kuvaaja Joonas Mattilan kanssa. Elokuva ilmestyy Scandianavian Outdoorin Facebooksivuilla kolmessa osassa (tässä linkki eka osaan: https://www.facebook.com/ScandinavianOutdoorStore/videos/2227996024097908/). Mutta nyt pääsimme siis näkemään kaikki kolme osaa putkeen.

Jeinemeni traverse

Herrat olivat siis Patagoniassa ja kulkivat vuoriston poikki pitkän pätkän. Keli ei ollut paras mahdollinen ja pusikossa rämpiminen oli varmasti hermoja koettelevaa. Kannattaa katsoa nuo pätkät, kolmas osa julkaistaan maanantain 29.11. Oli kyllä tosi hyvä minun mielestä. Mielenkiintoisia tuommoiset seikkailut. Niitä puuterin pöllytyksiä on kyllä nähty jo aika paljon, niin tämmöiset ovat myös mielenkiintoisia. Tottakai puuterin pöllytys on myös hienon näköistä! Juttelin Apen kanssa pariin otteeseen edellisenä iltana ja päivän mittaan ja oli kyllä ollut hieno ja koetteleva reissu. Monenlaista mahtui vajaaseen viikkoon.

Korundi ja tilat

No nyt niistä tiloista ja niiden käyttämisestä. Viime vuonnahan Korundissa oltiin siinä aula ja kahvilatilassa, kunnes lopuksi päätapahtumana Antti Autin ”henkilökuva” elokuva näytettiin salissa. Nyt aulassa oli näytteilleasettelijat ja kahvila oli ihan kahvila käytössä. Yläkerran elokuvatilassa oli leffoja ja samoin suuressa salissa. Vuorotellen sopivin väliajoin. Isossa salissa oli myös keskustelu/haastattelutilaisuuksia ja myös pohjoiseen matkailuun ja ilmastomuutokseen liittyvä paneelikeskustelu.

Pihalla suurin katseenvangitsija oli reilireivejä varten rakennettu vauhdinottotorni ja reilit joissa päivällä järjestettiin avoimet sessarit ja illalla oli vielä itse reilireivit valojen välkkeessä ja savukoneen puskiessa savua ja musiikin pauhatessa taustalla. Lisäksi oli ruoka ja juomapisteitä pihan reunoilla. Illalla reilireivien jälkeen isossa teltassa järjestettiin vielä hyväntekeväisyyshuutokauppa ja Lyömättömien keikka ja sitten tapahtuma siirtyi taas sisälle Korundiin jatkamaan bileitä.

Korundin ulkotilat

Erittäin hyvin oli kyllä nyt hyödynnetty kaikki tilat! Tapahtuma näytti hienolta ja koko ajan jossain tapahtui jotain. Hyvä!

Jatketaan ohjelman läpikäyntiä…

Patagoniaan tutustumisen jälkeen suoraan alakerran isoon saliin missä oli käynnissä Rami Hanafin esittely Svalbard Unplugged elokuvaan. Hienoja kuvia ja tarinoita Antti Autin ja Enni Rukajärven laskuista ja haasteista mitä vaikkapa jääkarhut aiheuttivat reissun aikana. Pari viikkoa laivalla ja 15 suunniteltua linjaa joista ei päästy laskemaan ainuttakaan. Mielenkiintoista oli kuulla myös kuinka tarkkaan oli suunniteltu kyseisen lyhytelokuvan tunnelmat ja värit ja kaikki. Ja sitten perään itse lyhäri, joka näytti kyllä erittäin hienolta. Antaa mukavasti lisää kokemusta itse elokuvaan kun siitä kerrotaan noin tarkkaan etukäteen. Minä tykkäsin koko paketista!

Rami Hanafi ja joku kuru Huippuvuorilla. Pieniä ovat kurun kiipeäjät.

Svalbard Unplugged ryhmä

Ja sitten taas kipinkapin yläkertaan missä oli alkamassa Antte Lauhamaan ja Jaakko Postin The Arctic Journey. Herrat lähtivät parinkymmenen huskyn vetämillä kolmella reellä Ruotsin lappiin laskemaan. Kebnekaisen massiivia kierrettiin erittäin vyöryherkissä keleissä. Varovaisena piti olla siis laskujen kanssa ja koirien kanssa liikkuminenkin aiheutti omia ongelmiaan. Kuulemma täyttä työtä ajaa semmoista rekeä. Elokuva oli taas kerran hyvä. Realistista kuvausta minkälaista se meininki on. Noustessa testailtiin lumen laatua ja pidettiin homma turvallisena. Illalla käytiin vielä välillä ylimääräisiä lenkkejä ajamassa koirien kanssa, jotta ne malttavat rauhoittua yöksi nukkumaan. Nuo 40-50km päivämatkat olivat niin helppoja koirille 🙂

Antte Lauhamaa ja Jaakko Posti keskellä, oikealla koirien ”huoltaja” jonka nimeä en nyt muista ja vasemmalla yksi Arctic Weekend pääjehuista Ville Puominen

Seuraavaksi olikin asiapläjäys kun edessä oli Protect Our Wintersin järjestämä ”Lapin talvien ja matkailun muutos” paneeli. Ennen sen alkua kävimme vähän levähtämässä ja syömässä sämpylät. Kahvilasta sai pientä purtavaa ja myöhemmin illalla oli myös hotdoggeja tarjolla. No sitten paneelia kuuntelemaan. Kun ei alusta oltu mukana, niin en ihan käsitykseen päässyt ketä kaikkia siellä oli mukana, mutta ainakin nimeltä voin kertoa lumilautailija Enni Rukajärven ja Jusu Toivosen, joka on siis Pyhällä ja Rukalla jonkinlaisena matkailunkehittäjänä. En tiedä tarkkaan hänen työnkuvaansa. Lisäksi paneelissa oli muutamia poliitikkoja ja ainakin yksi tutkija ja Finnairilta myös yksi henkilö.

Tutkijan näkemyksiä ilmaston lämpenemisestä

Mielenkiintoista keskustelua oli ilmaston lämpenemisestä ja miten se tulee muuttamaan matkailua ja yleensäkin elämää. Semmoinen yksityiskohta ainakin jäi mieleen, että jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi kilon pois tavaroistaan lennolla, niin siitä painon putoamisesta aiheutuva päästöjen pieneneminen tarkoittaisi 20 Tokion lentojen päästöjen määrää, vuoden aikana siis. Kannattaa käydä vaikka tuolta POWin sivuilta tutustumassa mitä itse voisi tehdä parantaakseen tilannetta. Ehkä yksi tärkemmistä, Jusun lopussa yleisölle heittämä muistutus, ”Älkää heittäkö ruokaa roskiin!”.

Panelistit

Paneelin jälkeen kävelimme asunnollemme syömään kun meillä oli jo torstaina kotona tehtyä kananuudeliwokkia mukana, jota oli vieläkin jäljellä, ettei sitä vaan siis pitäisi heittää roskiin! Tosi näppärä oli käväistä kämpällä rauhassa syömässä ja sitten takaisin seuraavaan Antti Autin pätkään. Isossa salissa sai ensi-iltansa Closer elokuva.

Closer ja tekijät Antti Autti ja Iisakki Kennilä

Tällä kertaa tiedossa ei ollut pahemmin puhumista vaan laskemista. Puuteri pöllysi ja hyppyjä nähtiin. Hieno pätkä tämäkin. Leffan jälkeen lavalle tuli Death Hawks soittamaan ja taustalla valkokankaalla pyöritettiin jonkinlaista psykedelistä lumikoostetta. Sinällään aivan hyvä ja toimiva bändi, mutta enemmän olisi kiinnostanut jos konsepti oli niinkuin ensin luulin, että bändi soittaa livenä taustamusiikin sille Closer-leffalle. Nyt tuo jumitusjamittelu meni vähän itsellä ohi. Olisihan sieltä toki voinut pois lähteä mutta eipä nyt viitsinyt. Ihan toimivaa soittelua, muttamutta… No nämä on mielipideasioita.

Reilireivit

Seuraavaksi siirryttiinkin ulos. Siellä oli reilireivit alkamassa. Viime talvena olivat keksineet idean, että pimeässä lasketaan reilikisa jossa musiikkia soi ja valot vilkkuvat. Idea oli testattu jo viime talvena ja toimivaksi havaittu konsepti oli päätetty siirtää Arctic Weekendin yhteyteen. Ja toimihan se. Laskijat tekivät hienoja temppuja ja tunnelmaa nosti musiikki ja valot. Pakkasta oli useampi aste ja kuumat gluhweinit lämmittivät yleisöä laskijoiden temppujen ohella.

Reilireivit

Laskupaikan vieressä oli iso teltta jossa sitten kisan jälkeen alkoi hyväntekeväisyyshuutokauppa jolla kerättiin rahaa vähävaraisille junnuille. Reilu 3000 euroa rahaa tulikin huutokaupasta, jossa myytiin esimerkiksi Roope Tonterin olympialaisissa käyttämä lauta, PuSun Arctic Weekend grafiikalla olevat sukset, Enni Rukajärven Vimana pro model, Salomonin uudet Shift siteet, POW kypärä ja lasit ja oli takkia ja lasten toppa-asua ja mitähän kaikkea muuta olikaan.

Seuraavaksi jaettiin Elämysmatkojen ja Antti Autin järjestämän #pickmetoonsentour kisan palkinto, eli reissu Japaniin laskemaan Antin kanssa puuteria. Itsekin osallistuin tähän kisaan Instagramin kautta, mutta eipä osunut voitto kohdalle. Onnea Olli Oilinki ja tyttöystävänsä joka oli Ollille tehnyt hakemuksen.

No tämän jälkeen olisi alkanut vielä kovasti bileitä ja bändejä, mutta kun oli sunnuntaiaamuna kohtuu aikainen kotiinlähtö ja silleen niin me lähdimme tässä vaiheessa noin klo 23 kohti yöpaikkaa ja nukkumaan. Aamulla sitten takaisin Ouluun ja samantien harava käteen ja haravoimaan. Siinäpä se kolme tuntia vierähti ja jätesäkitkin loppui kesken. Paluu arkeen!

Kiitoksia Arctic Weekend, oli hauskaa!

PS. Ensi vuonna sitten ne suksitemputkin selostajille haltuun, ei sillä että itse olisin ne osannut kertoa, mutta tasapuolisuuden nimissä 😉

 

Avainsanat:
,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *