Pyhä Pääsiäinen

Julkaistu: 23.4.2019

Pääsiäinen oli tänä vuonna melko myöhään. Tämä tarkoitti, että rinteissä sohjoa riittäisi ja yöpakkasia toivottiin kovasti. Torstai-iltana oli muitakin liikenteessä matkalla kuka minnekin. Tänä talvena on pääosin kuljettu Pyhälle Pudasjärvi-Ranua-Kemijärvi reittiä ja Pudasjärvelle asti madeltiinkin jonossa melko hitaasti. Pudasjärveltä kohti Ranuaa käännyttäessä jono jatkoi kohti Syötettä ja Rukaa ja loppumatka saatiinkin ajaa kaikessa rauhassa.

Pitkäperjantain randoilua ja piknikkiä

Pyhällä oli vaunualue melkolailla täynnä ja lumi näytti vähentyneen reippaasti. Lämpötila kuitenkin pikkuhiljaa tippui alaspäin ja toiveissa oli, että perjantaina aamusta voisi päästä vielä randolla käymään. Aamulla kun heräsin, niin tarkistin heti Pyhän sivuilta huipun lämpötilan ja onneksi lämpötila oli muutaman asteen miinuksella. Pistin yhdellä kaverille viestin, että kiinnostaisiko Kuorinkikurun reissu ja kun kiinnostusta oli, sovittiin, että lähdetään kymmenen aikaan sinne päin hiihtelemään.

Kuorinkikurun päässä. Tuosta oikealta lasketaan kurun pohjalle sopivaksi katsomastaan kohdasta. Ja lopuksi voi sitten vaikka hiihdellä kurun pohjaa Karhunjuomalammelle.

Kuorinkikuru on pohjoisen puolella Noitatunturia ja sieltä löytyikin vielä aivan pakkaslunta. Kurun seinä on lyhyt, mutta kohtuu jyrkkä ja mukava oli käydä tuo laskemassa. Tämä oli vasta toinen kerta minulle tuolla, vaikka seitsemättä talvea jo Pyhällä vietetäänkin.

Tuosta reissusta lyhyt video löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=tYSwytWf4wQ

Muistahan samalla tilata kanava, niin et missaa tuleviakaan videoita 🙂

Aamusta kun lähdettiin reissuun, niin lounasaikaan oltiin jo takaisin. Lounaan ja pikku lepäilyn jälkeen lähdettiin kaveriporukan piknikkiin vanhan tuolihissin linjan viereen. Siellä olikin tarjoilut kohdallaan kun iso Weberin pallogrillikin oli roudattu paikalle!

Rinteet menivät nopeasti sohjoksi ja odotettua kevään huippuhetkeä, sohjokumpareikkoa, sai laskea oikeen tosissaan. Yöpakkasia ei enää tullutkaan joten muina päivinä en edes miettinyt skinnaamaan lähtemistä, vaan keskityin enempi juuri tuohon sohjokumpareikkoon.

sohjokumpareikko

Kultakerorinteen sohjokumpareikkoa

Lankalauantai

Lauantaiaamu oli melko harmaa ja tasavaloinen. Rinteen muotoja ei meinannut erottaa, mutta onneksi lounaan jälkeen aurinko rupesi vähän pilkistelemään ja niin se muuttui riemuksi taas laskeminen. Laskettiin ihan pitkä päivä ja illalla vielä kaveriperheen kanssa pienet grillibileet meidän vaunulla. Meidän matkagrilli on aika pieni, mutta kyllä siinä monenlaista saatiin yhdeksälle hengelle grillattua, kanat, makkarat, parsat, juustot, katkaravun pyrstöt jne. Mukavaa kevätillan viettoa.

Pääsiäispäivän pakopeli – The Crystal Quest

Sunnuntaille varattiin aamupäiväksi pakohuonepeli. Vuosi sitten tuommoinen oli eka kertaa tunturissa ja tänä talvena se sama peli oli ensin hiihtolomien aikaan ja nyt huhtikuussa on uusi peli pelattavissa. Tämän kertaisen pelin nimi oli The Crystal Quest. Peli oli toteutettu jälleen yhteistyössä Escape Room Helsingin kanssa. Juonena oli lyhykäisyydessään, että Pakkasakka ihmettelee kuinka lumen luominen tunturiin on vuosi vuodelta vaikeampaa, ja Huttu-ukon kanssa keskusteltua käy ilmi, että Pakkaskristalli on pois paikoiltaan. Merkkejä seuraamalla kristallin voi löytää ja ihmiset voivat tässä auttaa.

Siitä sitten ratkomaan tehtäviä ja yrittämään pelin ratkaisua. Peliin oli aikaa kolme tuntia. Lähtö tapahtui hotellilta ja kolmen tunnin päästä oli määrä palata sinne ratkaisu mukana ja finaali olisi sitten hotellilla. Pelaajaryhmiä lähti matkaan vartin välein ja me satuimme useammalle tehtäväpaikalle yhtäaikaa muiden ryhmien kanssa jolloin vähän piti odotella vuoroaan. Ehkä liikkuminen tunturissa oli meille nopeampaa kun tunsimme reitit ja sen takia sitten saimme edellä meneviä porukoita kiinni. Mutta eipä se mitään. Tehtävät saatiin ratkaistua ja lounaallakin kerettiin käydä ennen kuin kolme tuntia oli kulunut. Hotellilla sitten finaalitehtävän ratkaisu ja toivottavasti sitten ensi talvena lunta saadaan jo aikasemmin.

Crystal Quest tehtävää ratkomassa Graffititalossa

Peli oli nyt huomattavasti helpompi kuin vuosi sitten. Tämä oli ehkä enemmän suunnattu alakouluikäisille. Tehtäviä ei tarvinnut juurikaan miettiä, vaan ratkaisut löytyivät helposti. Suosittelen kyllä testaamaan peliä jos kohdalle osuu. Mukavaa vaihtelua, varsinkin kun nyt vähän vettä sateli ja keli ei aivan parasta tarjonnut, niin tuo kuitenkin houkutteli rinteeseen. Ehkä pitäisi olla jollain tavalla modifioitavissa peli pelaajien iän mukaan tai jotain. Kenties ensi vuonna?

Sunnuntai oli kauden viimeinen laskupäivä Pyhällä. Siksipä pakopelin jälkeen ei vielä todellakaan oltu lopettelemassa, vaan suunnattiin takaisin mäkeen. Aleksi treenasi reilejä ja Johannan ja Heidin kanssa laskettiin muuten vaan. Vähän haikein mielin, mutta jalat jo kohtuu väsyneenä kumpareikon laskemisesta neljän aikoihin lopeteltiin kuitenkin. Callessa after ski ja sitten saunaan.

Oikein mukava kausi on ollut taas kerran Pyhällä. Lumitilanne oli koko talven vähän outo. Ensin lunta ei tullut ollenkaan ja yhtäkkiä hiihtoloman loppupuolella sitä tuli aivan valtavasti muutamassa päivässä. Nyt sitten kevät tulikin niin kohinalla, että lumi meinaa hävitä yhtä nopeasti kuin se tulikin. Toivottavasti ensi talvena lumi tulee aikasemmin ja saadaan takamaastoihin kunnon pohjat jo alkutalvesta.

Laskupäivä yritin tässä laskea, mutta aivan tarkkaa määrää en nyt varmaksi osaa sanoa. Suunnilleen näin ne menivät: Rukalla kolme, Ylläksellä neljä ja Pyhällä sain laskettua varmaksi ainakin 25, todennäköisesti 27. Tällöin kokonaismäärä olisi 34. Itse olen vielä lähdössä vappupäivänä Lyngeniin, niin melkein 40 laskupäivää tulisi tällekin kaudelle.

Hauskaa kevättä!

Kevätsohjoa ilmoille

 



Kommentoi

Keväthiihto on parasta!

Julkaistu: 17.4.2019

Puuterin laskeminen on aivan loistavaa ja kun sitä lunta silloin tällöin tulee niin onhan se mahtavaa. Mutta kyllähän tuo keväthiihto on aivan mielettömän mukavaa. Nautin aivan suunnattomasti siitä loskakumpareikoista. Ja kun vielä yöpakkasten aikaan pääsee rinteen ulkopuolelle, niin siellä jotenkin pääsee vielä enemmän leikkimään kuin keskitalven pakkasilla.

Viime viikonloppuna ensin lauantaina käytiin vähän randoilemassa ja saatiin hyvät laskut Ukonhatulla, mutta sunnuntaina keli vasta hellikin. Yöllä kävi pikkupakkanen ja aamun pieni pilvikerros haihtui aamupäivän myötä ja päästiin nauttimaan todella mainiosta aurinkoisesta laskupäivästä.

Tässä enemmän kuvien muodossa päivän satoa. Aleksi toimi kuvaajana kun laskettiin Saunakurun takapuolta, eli Persettä ja etsittiin sieltä mukavia hyppypaikkoja. Aittakurussakin käytiin ja ehkä se kuumottavin hyppy oli siellä siihen vähän kovaan rinteeseen.

Mutta nyt niitä kuvia.

Kun Sinisestä rinteestä mennään Saunakuruun on tämä se perusdroppipaikka. Tässä on helppo tehdä toistoja vaikka kuinka paljon. Dropin korkeutta voi itse säätää siirtymällä eri kohtaan ihan 10 sentistä aina muutamiin metreihin.

 

Saunakuru ja Tajukankaan jääkiipeilyseinä jäävät tässä tuohon taakse. Taustalla näkyy Pyhän keskusta.

 

Persettä kun siirrytään alaspäin tulee monenlaisia kalliomuodostelmia. Niistä löytyy hyvä hyppypaikkoja.

 

Sama paikka kuin yllä, kesällä. Aleksi seisoi tuon kallion päällä kun otti kuvan. Aika paljon lumi muovaa muotoja.

 

Tämä on hauska kanjoni jo aika alaosassa mäkeä. Aleksi onnistui tässä kyllä aivan loistavasti kuvan otossa!

 

Aittakurussa on siinä keskilijalla tuommoinen kolmion muotoinen kivi. Se on aika iso ja alastulo jyrkkä ja usein vähintäänkin kova, ellei jäinen, nyt se oli vain kova, mutta kyllä jarruja piti lyödä aika kovasti päälle, että laskun sai taas haltuun. Piti psyykata itseään aika kovasti, että edes uskalsi hypätä. Kuva on jo sen verran kaukaa otettu, että vähän laatu kärsii, mutta tämä oli näistä hypyistä se ”hurjin”, vaikkei ehkä näytäkään siltä.

 

Oli hieno viikonloppu. Huomenna takaisin kohti Pyhää pääsiäisen viettoon. Toivottavasti vielä saadaan yöpakkasia, jotta vähän rinteen ulkopuolellakin pääsisi käymään, mutta jos ei, niin sitten nautitaan loskakumpareikosta rinteessä!

Kommentoi

Syöte MTB 2019 alle 5 tuntia, tilannekatsaus

Julkaistu: 03.4.2019

Talvi on kääntynyt kevään puolelle ja Syöte MTB lähestyy. Talven aikana oli tavoite lisätä matalasykkeisten lenkkien määrää ja mielestäni aika hyvin suunnitelma on onnistunut. Varmasti enemmänkin olisi voinut treenata, mutta onpa nyt kuitenkin jotain tullut tehtyä. Pääosin treeni on koostunut murtomaahiihdosta, perinteisellä tyylillä, kävelystä ja laskettelusta, sekä randoilusta. Näiden lisäksi korkeamman sykkeen treeniä on tullut koripallosta. Painokin on pikkuhiljaa tullut vähän alaspäin, vielä ei neuvolasarjaan ole päästy, mutta kyllä se pitäisi helpostikin olla mahdollista kesään mennessä. Uskoisin, että nykykunnolla ja vielä vähän painoa pudottamalla pitäisi kyllä alle viiteen tuntiin päästä. Mäkien nouseminen kuitenkin helpottuu niin paljon kun tuommoisen 10-15 kiloa painoa saa pois. Yksi ylimääräinen polkupyörä jää kyydistä pois, niin onhan se helpompaa 🙂

Kiinnostavaa olisi myös tehdä kuntotesti uudestaan nyt tuossa kesällä, että onko jotain kehitystä tullut talven mittaan.

19.9.2018 kirjoitin ekan kerran tästä tavoitteesta blogiin, niin listataampa sieltä lähtien mitä on tullut tehtyä. Suurin osa treeneistä on sykemittarin kanssa tehtyjä, mutta koripalloa ja laskettelua puuttuu aika paljon. Ainakin kaikki pelit olivat semmoisia missä en mittaria pitänyt ja myös jotkut treenit. Mutta eiköhän tästä aika hyvin saa kuvan.

Yleistä:

  • Treenikertoja kaikki lajit mukaan luettuna: 122 kpl
  • Treenitunteja yhteensä: 183h 12min
  • Kaloreita palanut: 114417 kcal

Lajit:

Koripallo:

  • 16 kertaa, mutta tästä puuttuu noin 5 peliä ja ainakin saman verran treenivuoroja.
  • 25h 42min

Murtomaahiihto:

  • 11 kertaa (aika vähän lopulta kuitenkin)
  • 11h 53min
  • 119,3km

Pyöräily:

Tässä on työmatkat ja maastolenkit syksyltä mukana.

  • 38 kertaa
  • 39h35min
  • 556km

Randoilu:

  • 10 kertaa
  • 37h10min
  • Nousumetrejä 5260m

Laskettelu:

Näitä ei ole mitattu kuin ihan murto-osa. Kaikkineen laskettelua on tullut noin 25-30 päivää.

  • 8 kertaa
  • 27h 33min

Hölkkä

  • 5 kertaa
  • 3h 45min
  • 25,3km

Uinti

  • 2 kertaa
  • 1h 18min
  • 2km

Kävely/patikointi

  • 22 kertaa
  • 26h 20min
  • 123,1km

Keskiarvoja ja huippuja

Keskimäärin on tullut liikuttua vähän alle 6,5h per viikko. Ihan tyytyväinen olen tuohon määrään. Välillä on tullut reilusti yli 10 tunnin viikkoja ja välillä, ainakin sairastellessa, on oltu lähellä nollaa. Jos kaikki laskettelut ja koripallot olisi myös tallennettu, niin määrä nousisi tuosta varmaan aika paljon vielä. Ehkä lähelle kahdeksaa tuntia per viikko. Toisaalta laskettelu ei paljon sykettä nosta, joten ihan ok, että ne eivät kaikki tässä mukana olekaan. Siinä hississä levätessä laskee syke kuitenkin aina sinne 70 paikkeille, niin ei se nyt niin rankkaa ole. Randoilu sitten toki erikseen, se on ihan kunnon kuntoilua.

Pitkäkestoisin treeni oli Ylläksellä kun skinnattiin ja laskettiin Ylläkseltä lähtien ensin Kellostapuli, sitten Kesänki, Lainio ja vielä Kukastunturi. Aikaa meni 6,5h, matkaa kertyi 18,6km, keskisyke oli 117 ja nousumetrejä 1115m.

Siinäpä ne liikunnat tässä noin puolen vuoden ajalta. Vielä on laskettelukautta jäljellä, mutta kohta myös pyöräilykausi alkaa.

Syöte MTB alle 5h -sarjan aiemmat jutut:

 

 

 

 

 

Kommentoi