Pääsiäinen oli tänä vuonna melko myöhään. Tämä tarkoitti, että rinteissä sohjoa riittäisi ja yöpakkasia toivottiin kovasti. Torstai-iltana oli muitakin liikenteessä matkalla kuka minnekin. Tänä talvena on pääosin kuljettu Pyhälle Pudasjärvi-Ranua-Kemijärvi reittiä ja Pudasjärvelle asti madeltiinkin jonossa melko hitaasti. Pudasjärveltä kohti Ranuaa käännyttäessä jono jatkoi kohti Syötettä ja Rukaa ja loppumatka saatiinkin ajaa kaikessa rauhassa.

Pitkäperjantain randoilua ja piknikkiä

Pyhällä oli vaunualue melkolailla täynnä ja lumi näytti vähentyneen reippaasti. Lämpötila kuitenkin pikkuhiljaa tippui alaspäin ja toiveissa oli, että perjantaina aamusta voisi päästä vielä randolla käymään. Aamulla kun heräsin, niin tarkistin heti Pyhän sivuilta huipun lämpötilan ja onneksi lämpötila oli muutaman asteen miinuksella. Pistin yhdellä kaverille viestin, että kiinnostaisiko Kuorinkikurun reissu ja kun kiinnostusta oli, sovittiin, että lähdetään kymmenen aikaan sinne päin hiihtelemään.

Kuorinkikurun päässä. Tuosta oikealta lasketaan kurun pohjalle sopivaksi katsomastaan kohdasta. Ja lopuksi voi sitten vaikka hiihdellä kurun pohjaa Karhunjuomalammelle.

Kuorinkikuru on pohjoisen puolella Noitatunturia ja sieltä löytyikin vielä aivan pakkaslunta. Kurun seinä on lyhyt, mutta kohtuu jyrkkä ja mukava oli käydä tuo laskemassa. Tämä oli vasta toinen kerta minulle tuolla, vaikka seitsemättä talvea jo Pyhällä vietetäänkin.

Tuosta reissusta lyhyt video löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=tYSwytWf4wQ

Muistahan samalla tilata kanava, niin et missaa tuleviakaan videoita 🙂

Aamusta kun lähdettiin reissuun, niin lounasaikaan oltiin jo takaisin. Lounaan ja pikku lepäilyn jälkeen lähdettiin kaveriporukan piknikkiin vanhan tuolihissin linjan viereen. Siellä olikin tarjoilut kohdallaan kun iso Weberin pallogrillikin oli roudattu paikalle!

Rinteet menivät nopeasti sohjoksi ja odotettua kevään huippuhetkeä, sohjokumpareikkoa, sai laskea oikeen tosissaan. Yöpakkasia ei enää tullutkaan joten muina päivinä en edes miettinyt skinnaamaan lähtemistä, vaan keskityin enempi juuri tuohon sohjokumpareikkoon.

Kultakerorinteen sohjokumpareikkoa

Lankalauantai

Lauantaiaamu oli melko harmaa ja tasavaloinen. Rinteen muotoja ei meinannut erottaa, mutta onneksi lounaan jälkeen aurinko rupesi vähän pilkistelemään ja niin se muuttui riemuksi taas laskeminen. Laskettiin ihan pitkä päivä ja illalla vielä kaveriperheen kanssa pienet grillibileet meidän vaunulla. Meidän matkagrilli on aika pieni, mutta kyllä siinä monenlaista saatiin yhdeksälle hengelle grillattua, kanat, makkarat, parsat, juustot, katkaravun pyrstöt jne. Mukavaa kevätillan viettoa.

Pääsiäispäivän pakopeli – The Crystal Quest

Sunnuntaille varattiin aamupäiväksi pakohuonepeli. Vuosi sitten tuommoinen oli eka kertaa tunturissa ja tänä talvena se sama peli oli ensin hiihtolomien aikaan ja nyt huhtikuussa on uusi peli pelattavissa. Tämän kertaisen pelin nimi oli The Crystal Quest. Peli oli toteutettu jälleen yhteistyössä Escape Room Helsingin kanssa. Juonena oli lyhykäisyydessään, että Pakkasakka ihmettelee kuinka lumen luominen tunturiin on vuosi vuodelta vaikeampaa, ja Huttu-ukon kanssa keskusteltua käy ilmi, että Pakkaskristalli on pois paikoiltaan. Merkkejä seuraamalla kristallin voi löytää ja ihmiset voivat tässä auttaa.

Siitä sitten ratkomaan tehtäviä ja yrittämään pelin ratkaisua. Peliin oli aikaa kolme tuntia. Lähtö tapahtui hotellilta ja kolmen tunnin päästä oli määrä palata sinne ratkaisu mukana ja finaali olisi sitten hotellilla. Pelaajaryhmiä lähti matkaan vartin välein ja me satuimme useammalle tehtäväpaikalle yhtäaikaa muiden ryhmien kanssa jolloin vähän piti odotella vuoroaan. Ehkä liikkuminen tunturissa oli meille nopeampaa kun tunsimme reitit ja sen takia sitten saimme edellä meneviä porukoita kiinni. Mutta eipä se mitään. Tehtävät saatiin ratkaistua ja lounaallakin kerettiin käydä ennen kuin kolme tuntia oli kulunut. Hotellilla sitten finaalitehtävän ratkaisu ja toivottavasti sitten ensi talvena lunta saadaan jo aikasemmin.

Crystal Quest tehtävää ratkomassa Graffititalossa

Peli oli nyt huomattavasti helpompi kuin vuosi sitten. Tämä oli ehkä enemmän suunnattu alakouluikäisille. Tehtäviä ei tarvinnut juurikaan miettiä, vaan ratkaisut löytyivät helposti. Suosittelen kyllä testaamaan peliä jos kohdalle osuu. Mukavaa vaihtelua, varsinkin kun nyt vähän vettä sateli ja keli ei aivan parasta tarjonnut, niin tuo kuitenkin houkutteli rinteeseen. Ehkä pitäisi olla jollain tavalla modifioitavissa peli pelaajien iän mukaan tai jotain. Kenties ensi vuonna?

Sunnuntai oli kauden viimeinen laskupäivä Pyhällä. Siksipä pakopelin jälkeen ei vielä todellakaan oltu lopettelemassa, vaan suunnattiin takaisin mäkeen. Aleksi treenasi reilejä ja Johannan ja Heidin kanssa laskettiin muuten vaan. Vähän haikein mielin, mutta jalat jo kohtuu väsyneenä kumpareikon laskemisesta neljän aikoihin lopeteltiin kuitenkin. Callessa after ski ja sitten saunaan.

Oikein mukava kausi on ollut taas kerran Pyhällä. Lumitilanne oli koko talven vähän outo. Ensin lunta ei tullut ollenkaan ja yhtäkkiä hiihtoloman loppupuolella sitä tuli aivan valtavasti muutamassa päivässä. Nyt sitten kevät tulikin niin kohinalla, että lumi meinaa hävitä yhtä nopeasti kuin se tulikin. Toivottavasti ensi talvena lumi tulee aikasemmin ja saadaan takamaastoihin kunnon pohjat jo alkutalvesta.

Laskupäivä yritin tässä laskea, mutta aivan tarkkaa määrää en nyt varmaksi osaa sanoa. Suunnilleen näin ne menivät: Rukalla kolme, Ylläksellä neljä ja Pyhällä sain laskettua varmaksi ainakin 25, todennäköisesti 27. Tällöin kokonaismäärä olisi 34. Itse olen vielä lähdössä vappupäivänä Lyngeniin, niin melkein 40 laskupäivää tulisi tällekin kaudelle.

Hauskaa kevättä!

Kevätsohjoa ilmoille