Retkeily

Lyngen kesällä

Julkaistu: 12.7.2019

Lyngen on kesällä aivan loistava lomakohde! Luonto on lähellä ja maisemista saa nauttia. Luonto on ehkä hieman karumpaa kuin Lofooteilla, eikä paratiisihiekkarantoja ole, mutta maisemia kyllä riittää ja meren rantaa muissa muodoissa. Nyt oltiin toista kertaa kesällä perheen kanssa käymässä Lyngenissä.

Tänä kesänä mentiinkin poikkeuksellisesti AirBnB majoitukseen, eikä lähdetty asuntoautolla liikenteeseen. Liikkuminen paikasta toiseen helpottui kyllä näin aika paljon ja majoitus toimi tosi hyvänä basecamppina retkille. Toisaalta asuntoauton kanssa on siinä mukavasti lähempänä luontoa, mutta tällä kertaa nyt näin. Osansa ratkaisuun sanoivat myös meidän teinit, jotka olivat ainakin aivan tyytyväisiä tähän AirBnB ratkaisuun 🙂

Mitä tehdä Lyngenissä kesällä?

Päiväretket / vaeltaminen

Lyngen on täynnä vuoria, joten tottakai siellä voi kiipeillä niille vuorille. Olen kuullut muiden kertovan, että se kiviaines siellä ei ole parasta mahdollista kalliokiipeilyyn, mutta muunlaiseen kiipeilyyn ja vaelteluun se sopii kyllä. Lyngen Alps -kirja on varmaan se kattavin teos, josta löytyy myös kesäreittejä, vaikka kirja pääosin keskittyykin lasketteluhommiin. Me ei olla tehty kuin päiväretkiä tuolla, mutta tottakai vuorilla yöpyminen teltassa olisi myös joskus kiva kokeilla. https://visit-lyngenfjord.com/en/tourist-information tuolta löytyy paljon infoa lisää.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Kalastaminen

En ole oikein kalamiehiä itse, eikä meillä tällä reissulla ollut edes virveleitä mukana, mutta tottakai, kalastaminen on suosittua Norjan vuonoilla. Merestä saa kalastaa kuka vaan ilman kalastuslupaa, mutta joille ja järville tarvii lupia. Monista paikoista voi vuokrata veneen ja oppaan jolloin pääsee varmasti isojen kalojen ääreen, mutta myös rannalta voi kyllä turskaa narrata. Jälleen hyvä kohde etsiä lisätietoa on Visit Lyngenfjord sivusto.

Maastopyöräily

Monet vuoret ovat jyrkkiä, mutta myös helpommin ajettavia polkuja löytyy. Jälleen täytyy luottaa toisen käden tietoon, koska itse en ole Lyngenissä pyöräillyt kuin aivan muutamia pikku pätkiä. https://visit-lyngenfjord.com/mtb

Siinä muutamia vinkkejä mitä siellä voisi tehdä, mutta nyt meidän reissun pariin.

Lyngeniin

Minulla alkoi loma perjantaina, niin heti lauantaiaamuna kahdeksan aikaan lähdettiin ajamaan kohti Norjaa. Matkaa majoitukseen oli 760 km, joten haluttiin olla ajoissa menossa, ettei mene aivan iltamyöhään. Keli muuttui pilvipoudasta vähän sateiseksi aika nopeasti. Pellossa pidettiin Jopparissa ensimmäinen tauko, Karesuvannossa seuraava ja sitten tultiinkin jo pian Kilpisjärvelle. Saana oli täysin pilvien huputtama.

Porukkaa tuntui olevan paljon liikenteessä Kilpparilla. Huoltoaseman pihaan ei meinannut mahtua tankkaamaan ja retkeilykeskuksen ravintola oli myös melkoisen täynnä. Siinä kuitenkin lounas ja sitten rajan ylitykseen. Alas Skibotniin, siitä Otereniin ja sitten kohti Lyngseidettia. Lyngseidetista jatkettiin vielä eteepäin kohti Svensbyta ja siitä vielä parikymmentä kilometriä pohjoiseen.

Majoitus meillä oli Lenangsoyrassa, eli Lyngenin pohjoisosissa. AirBnB:stä löytyi Lyngen Sea Lodge, joka osoittautui oikein mukavaksi nukkumapaikaksi. Majapaikkan isäntäväki asui talon yläkerrassa ja alakerrassa oli omalla sisäänkäynnillä huoneisto, jossa oli yks makuuhuone ja iso olohuone-keittiö-oleskelutila jossa oli kaksi vuodesohvaa, eli lapsilla oli siinä omat nukkumapaikat. Kellarikerroksessa oli vielä vessa ja suihku. Kaikki tarpeellinen siis.

Meidän huoneisto oli tuossa alakerrassa.

17. hääpäivä

Johannan kanssa vietimme tuolloin lauantaina, Eino Leinon päivänä, 17. hääpäivää. Pääosin se kului siis autossa, mutta illalla juhlistimme sitä majoitukseen kuuluvan rantarakennuksen laiturilla, missä oli nuotiopaikka ja hienot näkymät vuonolle ja vuorille. Aluksi vuoria ei kylläkään näkynyt, mutta kun ilta eteni alkoi keli pikku hiljaa kirkastumaan ja vastapäiset vuoret rupesivat näyttäytymään. Siinä istuskeltiin sohvalla porukalla ja katseltiin vuonoa ja vuoria pikku kynsitulien loisteessa. Oikein mukava hääpäivän ilta!

17 vuotta naimisissa!

Kun vastapäiset vuoret tulivat paremmin näkyviin, kirkastui myös seuraavan päivän suunnitelma. Vastapäätä kämppää nousi vuori joka näytti oikein passelilta pikku haikkaukselle. Tasaista, kohtuu loivaa nousua ja lopussa vähän jyrkempää, jos huipulle asti haluaisi. Kartasta katseltiin korkeuksia ja loivemman nousun päällä oleva tasanne oli noin 550 metrissä ja koko vuoren huippu noin 900 metriä, mutta sitä ennenkin olisi noin 800 metrissä eräänlainen huippu. Sovittiin että lähdetään sitä kohden aamulla.

Veidalsfjellet / Erikaksla

En oikein päässyt käsitykseen, että mikä tuo Erikaksla on, mutta kaippa se oli se tasanne ennen huippua tai jotain. Kartassa se luki isosti. Joka tapauksessa aamupäivällä lähdimme kiertämään autolla vuonon toiselle rannalle. Matkan varrella oli Blåvattnetin reitin lähdön parkkipaikka ja näin sunnuntaina se olikin erittäin suosittu. Autoja oli kymmenittäin kahdella kohtuu kokoisella parkkipaikalla. Meidän majapaikan isäntäväki kovasti myös suositteli meille tuota, että siellä on pakko käydä (niinkuin myöhemmin kävimmekin), mutta jotenkin ”tuhansien järvien maasta” tulevana retki järvelle ei kiinnostanut ollenkaan samalla lailla kuin lähteä kiipeämään ylös vuorille.

Sör-Lenangenin koulun vierestä löytyi parkkipaikka ja koulun takaa lähti polku, joka varmaankin on hiihtolatu talvella. Näin päättelimme valoista jotka polun varteen oli laitettu. Polkua pääsi jonkin matkaa, mutta sitten piti siirtyä kohtuu tiheään pusikkoon.

Lampaita on Lyngenissäkin joka puolella. Tässä valaistulla ladulla.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuonne metsään ei tuullut yhtään, joten meno oli kohtuu tukalaa. Paita kastui nopeasti ja odotteli vaan, että pääsee puurajaan, josko siellä tuulisi edes hieman. Pieniä kärpäsiä oli liikenteessä myös aika tuhottoman paljon, tunkivat joka paikkaan. Ehkä vähän reilun tunnin metsässä tarpomisen jälkeen päästiin puurajaan, mutta eipä siellä pahemmin tuullut, kärpäsiä riitti siis koko nousulle.

Tuolla käytiin. Lopussa kun jyrkkenee tuo mäki niin sitä ei enää noustu. Olis pitänyt vaihtaa tuohon oikeeseen reunaan, niin siitä ois kenties päässyt, mutta ehkä joku toinen kerta.

Nousu oli aika lailla semmoinen kuin oli ajateltukin, tasaista sopivan loivaa nousua. Kohtuu nopeaa etenemistä. Ei toki yhtä nopeaa kuin meidät jo aika alkumatkasta ohittaneella polkujuoksupariskunnalla. He katosivat näköpiiristä aika nopeasti. Noin 550 metrissä, kun tultiin tasanteella Aleksi totesi, että ei aio huipulle asti mennä. Johanna totesi myös, että hänkin jää siihen. Heidin kanssa päätimme, että käydään vielä vähän katsomassa lähempää kuinka jyrkästi se jyrkempi kohta lähtee nousemaan. Ensin syötiin eväät ja sitten lähdettiin Heidin kanssa kiipeämään harjanteelle, huippunousun vasemmalla puolelle, kurkistamaan sen yli ja jos näyttää sopivalta niin vielä siitä ylöspäin kohti huippua.  Harjanteen takaa paljastui kohtuu iso lumikenttä. Jatkettiin vielä vähän matkaa kohti huippunousua, mutta tältä reunalta se oli niin jyrkkä ja semmoista vähän irtonaisen oloista lohkaretta, että minä päätin että emme siitä jatka. Se aiemmin näkemämmä pariskunta tulikin samaan aikaan alas sen huippunousun toista reunaa mistä olisi pitänyt mennä jos huipulle olisi mielinyt. Mutta siirtyminen sille reunalle ja sitten taas ylös päin nouseminen, niin päätettiin että tuo 650 metrin kohta riittää meille.

Lumikenttä harjanteen takana

Luisteltiin lumilampareita takasin Aleksin ja Johannan luo ja lähdettiin porukalla laskeutumaan. Kyllä tuli monta kertaa suksia ikävä. Nouseminen on helppoa, mutta ilman suksia alas tuleminen on kyllä raskasta! Etureidet aivan puhki päästiin kuitenkin lopulta alas ja siitä autolla majoitukseen. Illalla pikku kävely siinä vuonon rantaa ja vähän kortin peluuta ja uni tulikin mukavasti.

Alarinteiden metsää.

Lyngstuva

Aamulla päivä valkeni jälleen aurinkoisena. Ei pilviä ja ehkä vielä lämpoisempi kuin edellisenä päivänä. Ennustekin lupaili koko päiväksi niin hyvää keliä, että jätettiin kaikenlainen ylimääräinen kama pois repuista tällä kertaa. Ohuet takit ja juotavaa ja vähän evästä mukaan ja matkaan.

Tällä kertaa aivan Lyngenin pohjoiskärkeen Russelvin kylään josta lähtee muutaman kilometrin polku kohti pohjoiskärkeä ja siellä olevaa tupaa ja majakkaa. Matka sinne oli oikein mukava, paljon kivilohkareita joilla kiipeillä ja yhdenlaista lohkeralabyrintti suunnistustakin loppumatkasta, että perille löysi. Toinen reitti olisi vienyt tasaisempaa reittiä perille, mutta olihan tuo mukava reitti vähän seikkailla lähempänä rantaa.

   

Suomalaisporukoita nähtiin usemapiakin tällä reissulla. Yksi porukka oli ollut edellisenä päivänä juuri siellä aiemmin mainitselmallani Blåvatnetilla ja sanoi, että se oli kyllä melkoinen väenpaljous mitä siellä oli liikenteessä. Neljä vuotta sitten kun olimme asuntoautolla Lyngenissä juuri samaan aikaan yövyimme yhden yön tuolla parkkiksella jolta Blåvattnetille lähdetään ja siinä ei näkynyt silloin ketään muita. Vaikuttaisi siis, että myös Lyngeniin on löytämässä enemmän ja enemmän porukkaa. Silloin neljä vuotta sitten kun kävimme tässä pohjoiskärjen parkkipaikalla ei sielläkään näkynyt ketään muita. Nyt sielläkin oli vajaa kymmenen autoa ja telttailijoita myös muutamia.

Lyngstuva ja majakka, sekä rantaan ajatunutta romua.

No mutta samaa labyrinttia palattiin kohti autoa ja lähdettiin ajelemaan kohti majoitusta. Tuolla Lenangsoyrassa on myös pieni kauppa, joten ei tarvinnut lähteä ajamaan Lyngseidettiin asti kauppaan vaan paikallinen Joker tarjosi tarvittavat aamupalatarvikkeet yms. Hinta toki oli aika norjalainen. Ei mitenkään isot ostokset ja rahaa meni 90 euroa. Siinä mietittiin, että oliskohan 50-60 euroa mennyt Oulussa samaan ostoskassiin. Jotenkin naurettavia oli myös leikkelepaketit. Yhdessä leikkelepaketissa oli 8 (kahdeksan) leikkelesiivua! Yksi paketti per ruokailu siis nelihenkiselle perheelle…

Illalla vielä autoajelu toiselle puolelle tuota niemeä jolla asuttiin katsomaan kuulemma tromssalaisten kalliita loma-asuntoja. Ja olihan siellä varsin hienon näköisiä kämppiä mäen päällä katsomassa kohti auringonlaskua. Ja pieni viihtyisän näköinen kyläidylli, Ravik nimeltään.

Tromssa ja Blåvattnet

Myös tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Nyt oli tarkoitus lähteä käymään Tromssassa ja sieltä palatessa käydä katsomassa se kovasti kehuttu Blåvattnet. Aamulla siis vähän ennen yhdeksää autoon ja kohti Svensbytä josta lähtisi lautta vuonon yli mistä olisi sitten noin 50 km Tromssaan.

Tromssa oli oikein mukavan näköinen pikkukaupunki, mutta eipä sieltä nyt mitään erityistä meille tällä kertaa löytynyt. Käveleskeltiin katuja edes takaisin ja pyörittiin muutamissa kaupoissa, mutta sitten iltapäivästä lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Lyngeniä.

  

Blåvattnetin parkkipaikka oli taas aika täynnä, mutta se toinen siinä noin sadan metrin päässä oli aika lailla tyhjillään. Auto siis siihen parkkiin ja kaupunkikengät vaihdettiin paremmin maastoon sopiviksi ja lähdettiin kävelemään vähän reilun neljän kilometrin matkaa siniselle järvelle. Aika puuduttava on tuo kävely. Kivipeltoa marssitaan ja välillä tuntuu että kaukaisuudessa siintävä kivimuuri ei lähesty ollenkaan.

Kivipeltoa kohti Blåvattnettia

Lopulta kuitenkin päästiin perille ja olihan se hienon näköinen järvi. Jäätikön sulamisvedet Lenangsbreeniltä valuvat siihen ja mikä lie mineraali antaa järvelle sen todella sinisen värin. Store Lenangstinden nousee majesteetillisesti järven takana ja oikealla puolella on Nordre Jägervasstinden.

Store Lenangstinden ja Blåvattnet

Uikkarit oli mukana, joten ne päälle ja nopea pulahdus järveen. Henkeä salpaavan kylmää oli vesi.

Nopeasti kuivaa ylle ja vähän pähkinöitä ja karkkia evääksi ja sama puuduttava marssi takaisin autolla. Kannattaa tuolla ehdottomasti käydä, mutta kyllähän se vähän hermoja raastavaa kivikkomarssia on 🙂

Kämpällä ruokailut ja vähän pakkailua, niin se meni nopeasti taas tämäkin reissu!

Levi ja alamäkipyöräily

Aamulla sitten olikin ensimmäinen pilvinen aamu ja kelikin kylmeni. Mieletön tuuri kelien suhteen! Kamat autoon, siivoilut ja auton nokka kohti Suomea ja Leviä. Leviltä oli varattu hotellihuone ja tarkoitus seuraavana päivänä testata alamäkipyöräilyä.

Levillä oltiin alkuillasta ja huoneessa käynnin jälkeen lähdettiin katsomaan olisko mikään kauppa auki. Eipä ollut, muut kuin muutama tuliaiskauppa ja K-marketti. No vähän hotellissa pötköttelyä ja Classic Pizzeriaan syömään. Hyvät pitsat oli.

Aamulla sitten kympiltä gondolin ala-asemalle ja pyörien vuokraukseen. Minä ja lapset otettiin pyörät ja suojat kolmeksi tunniksi ja lähdettiin hissillä ylös. Erittäin hauskaa hommaa!

Heidi

Aleksi

Kerran aiemmin olen Ylläksellä ajanut DH:ta, mutta silloin keli oli niin märkä ja liukas, että se oli vähän kuin eri laji. Vaikeaahan tuo on ja tarkkana pitää olla, helposti lähtee pyörä lapasesta. Videota päivän ajoista löytyy täältä: https://youtu.be/JES1vr7ZVD8

Kolme tuntia meni nopeasti, kuusi mäkeä taidettiin keretä laskea. Lounas vielä siinä ala-asemalla ja sitten kohti kotia.

 


Sinua voisi kiinnostaa myös tämä juttu Lofooteista parin vuoden takaa: https://www.lumipallo.fi/alankoulkoilee/2017/07/16/lofootit-2017/

Avainsanat:
, , ,

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *