Yleinen

Kempele MTB 2019

Julkaistu: 08.9.2019

Kisakausi jatkuu. Pyhä-Luoston jälkeen en viikolla muuta tehnytkään kuin kevyttä työmatkapyöräilyä, piti yrittää palautua loppuunmyytyä Kempele MTBtä varten.

Lauantaina Köykkyrissä olikin melkoinen kuhina. Parkkipaikat oli täynnä ja pikku kojuja oli ilmestynyt, mistä sai ostaa makkaraa ja pyörän osista tehtyjä Remankeli kierrätyskoruja. Ilmassa oli suuren urhelujuhlan tuntua! Me polkastiin kaverin kanssa alkulämpimiksi noin 10 kilometrin siiitymä minun kotoa kisapaikalle sopivasti semmoinen 45 minuuttia ennen starttia joka oli puolilta päivin. Numerolappu ensin kisakansliasta ja sitten vähän vielä lämmittelyä ja tuttujen morjestamista. Reittikarttaa olin vain vilkaissut sen verran, että näytti siltä, että reitti on sama kuin vuosi sitten.

Nuorimpien junnujen lähtö oli ollut klo 11 ja kummipoika Peetu tulikin sopivasti maaliin siinä kun olin numerolapun saanut haettua. Junnujakin oli aivan reilusti mukana. Pyöräily on kyllä Oulun seudulla kovassa nosteessa. Ainakin siltä tuntuu minusta. Kuskeja riittää tapahtumiin ja metsässä näkee paljon pyöräiliijöitä, toki myös maantiellä ja työmatkapyöräily on edelleen suosittua. Junnut kun oli kaikki saatu maaliin alkoi pikkuhiljaa porukkaa kerääntyä starttipaikan läheisyyteen.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Päivän päälähdössä oli pari sataa kuskia lähdössä 12 kilometrin lenkkiä kiertämään. Vähän vanhempia junnuja oli myös tässä lähdössä mukana ja he taisivat ajaa yhden kierroksen ja kuntosarjassa ajettiin kaksi kierrosta ja yleisessä sarjassa 3 kierrosta. Kuskeja oli sen verran, että ruuhkaa oli ensimmäiseen nousuun odotettavissa ja omaa paikkaa lähtöryhmässä piti yrittää arpoa sen mukaan, että olisi suunnilleen oman vauhtisessa kohdassa.

Letka nousemassa eka kertaa Köykkyrin mäen päälle

Klo 12 lähdettiin liikkeelle ja pikku mutkan kautta heti ylös Köykkyrin 25 metriä korkeaa ja 135 metriä pitkää laskettelurinnettä. Rinteeseen oli rakennettu nauhoja vetämällä sopiva siksakki, että ihan suoraan ei sentään tarvinnut yrittää mäkeä nousta. Ruuhkaahan siinä tuli, mutta aika hyvin itse pääsin ajamaan mäen ylös. Rankka puristus tuo nousu on ja sykkeet ylös heti lähdöstä. Mäen päältä sitten latupohjaa pitkin vauhdikas lasku ja sitten pikkuhiljaa poluille joita tuolla metsässä risteilee tosi paljon. Reitti oli hyvin merkattu ja oli helppo ajella sen kummemmin miettimättä, että minne pitää mennä. Eka kierroksen etulenkillä ajoin vielä pitkässä letkassa, jossa vähän vauhti souti ja huopasi. Niinkuin jonossa yleensäkkin, jotain kun tapahtuu kärjessä ja joku tekee kovemman jarrutuksen niin se kertaantuu sinne taaemmas ja siellä joudutaan pysähtymään jne. No ei mitään ongelmia kuitenkaan.

Ensin käydään tosiaan kiertämässä lenkki sinne ikäänkuin Haapamaan suuntaan ja sieltä palataan takaisin Köykkyriin nousemaan taas vähän mäkeä eri kulmilta ja sitten lähdetään takalenkille Honkasen ohi kohti Linnakangasta. Mukavan vaihtelevaa polkua erilaisissa maastoissa on noinkin pienelle alueelle saatu kehitettyä, mistä kiitokset ratamestarille! Tuossa etulenkillä on tosiaan ehkä enemmänkin nousut ja takalenkillä vähän teknisempää juurakkopätkää välillä. Kaikista mukavin pätkä on tuolla takalenkin takaosissa kun ajetaan mutkittelevaa neulaspolkua kohtuu nuoressa metsässä. Flowbaanaa suorastaan. Tuolta sitten palataankin taas takaisin kohti Köykkyriä ja uutta kierrosta.

Toisella kierroksella meitä oli semmoinen vajaan 10 kuskin letka joka ajoi koko kierroksen oikeastaan yhdessä. Vauhti oli itselle sopiva, eli siis yhtään lujempaa en olisi päässyt. Toki tuommoisessa letkassa on erilaisia kuskeja aina ja ehkä tuntui, että niissä teknisemmissä kohdissa olisin itse voinut ajaa vähän lujempaa, mutta sitten tasaisella pätkällä oli kyllä täysi työ pysyä letkan vauhdissa mukana.

Jossain takalenkillä. Kuvan otti Tarja Kivirinta

Kun lähdettiin kolmatta kierrosta kohti letka hajosi, ainakin yksi oli 24km matkalla ja jatkoi maaliin ja nousussa tuli vähän eroja ja yhtäkkiä olinkin yksin ajamassa. Pari pääsi karkuun ja muutama taas jäi siinä nousussa. Yksin siis taistelua etulenkki. Tuntui jo todella raskaalta. Syke ei ollut vauhtikestävyysalueelta tipahtanut pois juuri ollenkaan ja reisissä painoi. Ja yksin kun ajaa, niin on vaikeampi motivoida itseään yrittämään vähän puristamaan ekstraa. Etulenkin lopussa kun nousin viimeistä kertaa vähän teknisemmän kivikkonousun ja sen perään hiihtosillan päälle niin vähän helpotti. Tuntui, että pahin oli takana. Sitten vaan takalenkkiä kohden.

Takalenkin lopussa, ehkä pari kilometriä ennen maalia, näin suoran päässä yhden siitä aiemmasta letkasta tutun selän. Heti tuli vähän tsemppiä. Voisiko tuon saada kiinni. Ei muuta kuin kierroksia lisää kampiin. Vähän pidemmällä hiihtolatupohjapätkällä näin selvästi, että selkä lähestyy. Taas sai lisää voimia. Sitten kun käännytään metsään ja siinä on kohtuu ison ojan ylitys siltaa pitkin, niin vähän isommalla riskillä ja vähemmällä jarrulla menin siihen ja niinpä pääsin kantaan, jossa sitten pystyi roikkumaan loppukiriä odotellen. Viimeinen lasku kohti hiihtostadionaluetta ja 180 asteen mutka kohti maalisuoraa ja siinä edellä ajava kuski jätti sisäkurvin auki, joten siihen isku ja kaikki mitä reisissä oli jäljellä peliin ja ”voittajana” maaliin. Vaikka tässä nyt ”ynnämuut” sijoituksista kisattiinkin, niin pitäähän sitä vähän tsempata kun numerolappu on pyörässä.

Viimeinen kierros oli kyllä melkoista taistelua ja tuntui pahalta ja vaikealta, mutta kyllähän se siitä taas maalissa pikku hiljaa helpottaa. Tavoitteena ollut kahden tunnin alitus jäi haaveeksi, 2:01.40 oli loppuaika. Ehkä sitten ensi vuonna alle kahteen tuntiin. Viime vuonna aika taisi olla 2:13, joten tulihan siihen kuitenkin taas reilu parannus. Kärki ajoi taas käsittämättömän kovaa, alle puoleentoista tuntiin. Hurja vauhti!

Hieno tapahtuma, joka oli kasvanut mukavasti edellisestä vuodesta. Varmaankaan tuohon ei oikein enempää voi osallistujia ottaa, tai sitten pitäisi jotenkin jakaa lähtöjä vielä enemmän. Mutta mukava tämänkokoisenakin tapahtumana.

Kiitoksia järjestäjille!

Videon muodossa minun ajon ja loppukiritaistelun voi katsella täältä: https://youtu.be/YDesp7FqMyY

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *