MTB

Ukkohalla MTB 2019

Julkaistu: 22.9.2019

Viimeinen maastopyörätapahtuma tälle kaudelle osui syyskuun loppupuolelle ja paikkana Ukkohalla. Siellä järjestettiin ensimmäistä kertaa maastopyöräkisa. Tai siis XC-kisa, enduroahan siellä on ajettu aiemminkin ja tänä samana viikonloppuna myös enskan cup-pisteistä kisattiin. Heillä tämä lauantai oli harjoittelupäivä ja ratoihin tutustumista, kun taas me XC kisaajat ajoimme kisan klo 11 alkaen.

Reitin rakentelussa oli ollut apuna Pekka Tahkola joka myös Syöte MTBssä on mukana, sekä Oulun alueella on monenlaista ollut järkkäämässä. Muun muassa Iinantin vanhalle moottoriradalle rakennettua maastopyöräreitistöä. Reitti olikin erittäin monipuolinen ja vaihteleva. Siinä oli tarpeeksi vaikeutta, mutta myös erittäin nautittavia neulaspolkuja. Kokonaisuudessaan tuo Ukkohallan alue vaikuttikin erittäin hyvältä maastopyöräilyä ajatellen. Pistän tuonne loppuun vielä linkin videoon jonka reitiltä kuvasin ja siellä myös etukäteisvalmisteluista on vähän juttua, tässä enemmänkin kuvausta reitistä ja miten ajo kulki.

Lähtövalmistelut

Lähdimme Oulusta kaverin kanssa vähän seitsemän jälkeen. Numerolaput piti olla haettuna vimeistään klo 10 joten meillä jäi aika reilusti aikaa. Lähtö oli niin aikaisin, koska tässä oli muutamana aamuna ollut jo pakkasta ja ajateltiin, että jos tien päällä sitten onkin jäätä, niin siellä pian ajetaan tuota vajaan 200 kilometrin matkaa melko kauan. No onneksi jäätä ei nyt ollut, vaikka kylmä olikin. Ruska oli komean näköinen tien varsilla ja Ukkohallaan löydettiin, vaikkei kumpikaan siellä aiemmin ollut käynytkään.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ukkohallassa kisakanslia oli hotellin respan yläkerrassa ja sieltä numerolaput sai mukaan nippusiteiden kera. Numerolaput pyöriin kiinni ja sitten pähkäilyä, että kuinka paljon vaatetta pitää pukea päälle. Lämpömittari näytti muutamaa lämpöastetta ja sääennuste lupaili vettä puolesta päivästä lähtien. Lopulta päädyin pitkiin housuihin ja ohueen tekniseen paitaan jonka päälle lyhythihainen pyöräilypaita, jonka selkätaskuihin suklaapatukat saa talteen. Geelit olin sekoittanut juomapulloon valmiiksi veden kanssa, jotta ei tarvitse geelipussien kanssa sekoilla matkalla.

Kevyttä  lämmittelyä siinä lähimaastoissa, vähän ylämäen nousua, että saa lämpöjä ylös ja muuten vaan ihmettelyä. Endurokuskeja rupesi myös saapumaan paikalle, heillä harjoitukset alkoivat klo 11 myös.

Kisakanslia yläkerrassa ja lähtö tuosta putken alta.

Lähtö klo 11

Noin 10:45 alkoi porukka kerääntyä lähtöalueelle ja siinä kymmentä vaille kisan järjestäjä kertoi vähän infoa reitistä ja muita muistettavia asioita. Kello 11 lähtöauton töötistä lähdettiin auton perään letkana. Kärki lähtikin tosi kovaa. Kovavauhtisia kuskeja oli paljon mukana ja he hävisivät horisonttiin lähtöauton vanavedessä saman tien. Ehkä reilu kilometri auton perässä ja sitten maastoon kohtuu uuden oloiselle pätkälle, ehkä se oli tehty tätä kisaa varten. Vähän pehmeä pohja, johon ei vielä ollut oikein polkua muodostunut. Sitä vähän matkaa ja sitten hiekkatiellä jota pitkin noustiin laskettelukeskuksen huipulle. Nousussa taisi korkeuseroa kertyä reilu 150m ja matkaa pari kilometriä. Tosi rankka nousu ja sykkeet tapissa saman tien. Huipulla piti muistaa seurata XC porukan punavalkoisia reittimerkkejä, eikä lähteä seuraamaan enskaporukan punaisia merkkejä. No ei tuossa nyt mitään vaaraa ollut, tai itse en ainakaan huomannut mitään ongelmakohtaa jossa olisi voinut eksyä. Tosin hyvin oli reitti merkattu koko matkan, samaan tyyliin kuin Syötteelle, tai Kempeleessä, risteyksissä nuolet ja nauhalla tarkasti tarpeellisissa paikoissa.

Tekniikkalasku

Huipulla kierreltiin vähän latupohjaa pitkin välillä vauhdikkaita laskuja ja taas jyrkkiä nousuja, kunnes saavuttiin huoltopisteelle, mistä lähti reitin teknisin osuus. Tästä oli etukäteen varoiteltu, että se on oikeasti tekninen lasku ja kannattaa ottaa tarkasti. Ja kuitenkin se vähän yllätti, että kuinka tekninen se olikaan. Ensin juurakkoista mutkittelevaa polkua ja vähän ajan päästä todella kivistä maastoa jossa kyllä itsellä tuli hissatolppaa ikävä. Olisi ollut kiva saada satula alas ja pois tieltä, jotta painon saa oikeasti taakse. Muutamia jalkakosketuksia piti maahan ottaa, mutta kuitenkin ajamalla alas asti tuo pätkä. Olisiko tuossa vaiheessa laskettu noin puolet aiemmin noustusta korkeuserosta ja nyt oli hieman tasaisempaa kunnes taas lähdettiin laskemaan, mutta nyt helpompaa polkua. Erittäin mukavaa laskua, vähän jo uskalsi antaa vauhdinkin kasvaa, mutta taas jyrkemmissä pätkissä tuli sitä hissitolppaa ikävä. Tuossa oli matkalla myös hieno kanjoni, tai mikä lie rotko olikaan, jonka reunaa ajeltiin. Sitä ei kyllä kerennyt pahemmin ihailemaan, sen verran oli ohjaamossa töitä, kun polulla olevia kiviä kierreltiiin. Jäi vähän mietityttämään, että minkähänlaista laskumaastoa tuo olisi suksilla talvella. Se kanjoni reunoineen varsinkin näytti mielenkiintoiselta…

Pitkokset, neulaspolut ja harjumaasto

Kun nyt oli laskeuduttu alas niin tuli tasaisempaa ja helpompaa maastoa. Suorastaan vauhdikasta. Oikein mukavaa mutkittelevaa neulaspolkua harvan metsän keskellä. Sitä oli mukava päästellä, ehkä olisi ollut syytä myös vähän tasata sykkeitä, mutta kun oli niin mukava ajaa. Pitkät pätkät oli myös pitkoksia jossa sai vähän levähtää.

Jossain välissä tässä kierreltiin myös tosin hienon näköisen harjun reunalla pitkän matkaa. Polku mutkitteli välillä ihan harjun reunalla ja jos se lupailtu sade olisi tullut niin tuossa olisi voinut olla hankalia kohtia. Kalteva harjun reuna jossa paljon juuria ja jos ne juuret olisi kastuneet, niin olisi saanut olla tarkkana. Vettä ei tosiaan tullut, mutta toisen kierroksen alussa hetken aikaa tuli vähän rakeita.

Loppupuolella reittiä oli muutamassa kohdassa vähän heikommassa kunnossa olevia pitkoksia, mutta niistäkin onneksi pahimmat paikat oli paikattu vanerilevyillä ennen kisaa, niin hyvin pääsi ajamaan.

Loppunousu ja -lasku

Kierros läheni loppuaan ja laskettiin alas, jotta päästiin nousemaan taas ylös, tällä kertaa laakson pohjalla olevan järven toiselle puolelle mökkikylän keskelle. Sieltä oli vielä jyrkkä ja taas kohtuu tekninen lasku järven rantaan ja siitä siltaa pitkin järven yli toisella rannalla ja pikku lenkin kautta takaisin hotellin eteen ja uudelle kierrokselle.

Vasemmalta tultiiin alas ja järven yli siltaa pitkin kohti maalia.

Toinen kierros

Toinen kierros oli tottakai sama kuin ensimmäinen joten siitä ei sen kummempia. Huipulta lähtevä lasku ei ollut enää yhtä hauska, koska alkoi olla niin puhki, että homma meni vaikeaksi. Muutenkin toki matkan rasitukset alkoi tuntua koko kropassa. Vielä viitisen kilometriä ennen maalia kävi niin ikävästi, että katkesi ketju. Siitä onkin kauan kun viimeksi on näin käynyt, mutta täytyy myöntää, että aika vanha ketju mulla taisi jo olla. Varmaan sen 3000 kilometriä ajettu ainakin. Aivotkin alkoivat olla jo sen verran jumissa, että tosi kauan kesti laittaa ketju paikallaan. Varmaan 10-15 minuuttia ähersin sen kanssa. Nopeasti kyllä hiki siinä kuivui ja mukava oli päästä taas ajamaan ja lämmittelemään kun ketju oli liitetty takasin pikaliittimellä.

Matkaa ei tosiaan ollut enää pitkästi ja niin se maali sieltä tuli vastaan. Aikaa kului vähän alle neljä tuntia.

Lopuksi

Maalin jälkeen oli tarjolla vielä Saunamaailma missä olikin mukava vielä hikoilla vähän lisää ja sen jälkeen vielä ruokailu ja sitten autoon ja takaisin kohti Oulua.

Tosi mukava tapahtuma oli. Väkeäkin oli saatu mukavasti paikalle, taisi reilu 100 olla kisaajia. Reitti oli aivan loistava ja toivottavasti jatkossa tuonne merkataan enempikin reittejä, niin kyllä tuolla pitää lähteä käymään.

Suuret kiitokset järjestäjille! Hyvin puolustaa paikkaansa tapahtumakalenterissa tämä Ukkohalla MTB.

Video reitin varrelta: https://youtu.be/Ijg8If1K-AM

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *