Talvi antaa odottaa itseään, ja olosuhteet alppihiihdon harrastamiseen ovat sen mukaiset. Ruka on kuitenkin jo totuttuun tapaan ollut avoinna lokakuun alusta lähtien, ja niinhän siinä taas kävi, että löysin itseni Saaruasta pujottelemassa. Tällä kertaa viiden päivän mittaisesta treenipätkästä jäi positiivinen maku suuhun, vaikka alku ei ollutkaan lupaava.

Maanantai-iltapäivänä aloitimme leirin muutamilla vapaalaskuharjoitteilla lumitykkien pauhatessa vettä. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella, ja tykit työnsivät vettä niskaan. Treeni meni ehdottomasti ikimuistoisimpien joukkoon.

Saarua kaikessa kauneudessaan.

Tiistai aamu oli kuitenkin toivoa täynnä, ja tällä kertaa Saarua toimitti. Yläosassa oli vielä pehmeää tykkilunta, mutta alaosa oli hyvässä jäässä. Leirin loputkin päivät olivat parasta, mitä Saarualta voi pyytää. Perjantaina lämpötila alkoi nousemaan nollan yläpuolelle, joten seuraavana päivänä rinne olisi luultavasti ollut aika mössöä. Toisin sanoen, hyvä aika lähteä pois. 

Oma laskeminen tuntuu tällä hetkellä ihan kohtalaiselta. Pujotteleminen on mukavaa, mutta vauhti puuttuu. Kunhan käännöksen aloituksen saa tehokkaamaksi, jalkoja hieman kapeammalle ja toistoja tarpeeksi sisään, niin vauhtikin varmasti löytyy. 

 Muita tapahtumia alppihiihdossa ei ole marraskuussa juurikaan ollut. Sveitsissä ja Itävallassa FIS-kilpailuja on pidetty jonkin verran, mutta esimerkiksi Ruotsissa kaikki kilpailut on peruttu ennen joulua. Suomessa korona tilanne on sen verran hyvä, että joulukuussa kilpailuja riittää. Oikeastaan tarvitaan vain vähän pakkasta ja kourallinen laskijoita Ruotsista tai Norjasta, niin saadaan kunnon mähinät Suomeen joulukuuksi.

Monojen muokkaus onnistui hyvin Skiservicessä Helsingissä.

Sitä odotellessa kerkeää käydä vielä viimeiset frisbeegolf kierrokset.

Kuluu se marraskuu näinkin.

• Jesper

Kirjoitinkin edellisessä postauksessa ideastani kertoa vähän enemmän kesän/syksyn jäätikkökohteista, ja miksei myös muista aikaisin avautuvista keskuksista, joista itselläni on kokemusta. Suomen kilpailuiden siirtämisen ja perumisen, sekä lämpimän alkutalven takia aikaa kulutetaan fysiikkatreenien parissa, joten nyt on hyvä hetki vähän kirjoitella.  Alkuun pitää heti mainita, että en suosittele varaamaan viikon laskettelulomaa syksyiselle jäätikölle. Ehkä päivän tai pari voi käydä kokemuksen vuoksi ihmettelemässä menoa, mutta uskoisin sen olevan tarpeeksi. 

Itävallan jäätiköistä on varmaan pakko mainita ensimmäiseksi Hintertux. Aamuruuhka on siedettävällä tasolla, hissit ovat auki heikommalla säälläkin ja vapaalaskuun on hyvin tilaa. Myös turistikokemuksen hakijoille löytyy lääniä. Itävallassa myös sijaitseva Mölltal kannattaa painaa nimenä mieleen ihan sen takia, että osaa kääntyä ajoissa poispäin. En oikein tiedä onko siellä edes lunta nykyään, toisaalta sumu oli ainakin viime kerralla sen verran sakeaa, että tuskin lumen puutetta huomaisi. Treenaamisen kannalta rinne on tosissaan puhuen oikein hyvä, ja kelien sattuessa kohdalleen paikka olisi aika ideaali keppien kiertämiseen. Rinnetarjonta on ainakin syksyisin yksi rinne, yhdellä hissillä. Pitztalista minulla on yhden päivän ver

Mölltal ainoana aurinkoisena päivänä

ran kokemusta, ja silloin pääsimme laskemaan jollekin kiviselle jämäpaikalle. Käsittääkseni siellä on hyvä, jyrkkä treenirinne, minkä takia sinne menimme. Hissejä ja rinteitä näytti olevan aika paljon, ja paikka oli muutenkin ihan hienon näköinen. Kiviä rinteessä oli tosiaan paljon, ja se on kuulemma tyypillistä Pitztalille.

Näiden lisäksi Itävallassa on ainakin Kaunertal ja Stubai, jotka tarjoavat jäätikkölaskettelua. Voin olla väärässä, mutta mielestäni kaikista edellä mainitsemistani jäätiköistä vain Hintertux on vuoden ympäri auki. Muut paikoista ovat ainakin muutaman kuukauden kesällä suljettuina. 

Sveitsistä koko kesän auki olevia jäätiköitä löytyy kaksi, Zermatt ja Saas Fee. Tobleronevuori Matterhornin kupeessa sijaitseva Zermatin kylä on suuri ja täynnä erilaisia luksusliikkeitä. Joskus elokuun alun leirillä rinteissä ei ole ollut suurta ruuhkaa, mutta iltapäivällä kau

Matterhorn

ppaan kävellessä kadut ovat olleet tupaten täynnä turisteja. Sanoisin Zermatin olevan turistin valinta, niin laskemisen kuin muunkin aktiviteetin kannalta. Toisaalta Saas Feessa on kyllä erikoisen hyvä flow. Kylä on juuri sopivan kokoinen ja hissijonoissa pääsee (joutuu) aamuisin riehumaan hyvällä energialla. Rinteet ovat syksyisin täynnä ratoja, enkä suosittelisi paikkaa turistille. Talvinen Saas Fee olisi kiva nähdä ja kokea, joten sinne vaan hiihtoloman viettoon, ja kertokaa minulle minkälaista oli.

Kummatkin kylät ovat siitä erikoisia, että liikkuminen tapahtuu vain sähköisillä, hieman golfautoa muistuttavilla kärryillä, kylät ovat siis autottomia. Aivan hissin

Sähköauto Saas Feessa

vieressä asuminen on helppo järjestää molemmissa paikoissa, koska ala-asemat sijaitsevat aivan ”keskustan” tuntumassa. Itävallassa joutuu usein ajamaan n.10 minuuttia lähimmästä kylästä ala-asemalle. 

Ranskasta on vaikea sanoa mitään. Tuntuu, että joka syksy somessa tulee vastaan kuva joltain jäätiköltä Ranskasta, mistä en ole ikinä ennen kuullutkaan. Les 2 Alpesissa olen käynyt yhden leirin kesäkuussa. Jäätikköalue on joidenkin lähteiden mukaan Euroopan suurin lasketteluun sopiva, ja se on auki yleensä kesäkuusta elokuun loppuun, eli todellinen kesälaskettelu kohde. Tein pienen muistinvirkistyksen netissä, ja monilla sivustoilla kerrottiin hyvästä parkista, rinteiden paljoudesta ja Les 2 Alpesin kesäisestä meiningistä. Treenaamiseen paikka ei ollut parhaita, mutta freestyle-laskijoille ja esimerkiksi pyöräilijöille ihan ykköspaikka.

Viimeisenä osiona sälälaatikko, jonka tarjonta on parantunut viime vuosina huomattavasti. Norjan jäätiköt Juvass ja Folgefonna ovat norjalaisille huippujuttu, mutta meille suomalaisille ne ovat aika kaukana. Mielestäni niin kaukana, että Keski-Euroopan jäätiköille suuntaaminen on järkevämpää. Jos jostain syystä huomaat olevasi lähdössä Norjaan jäätikö

Juvaksella saa parhaimmillaan olla rauhassa.

lle, niin suosittelen pakkaamaan auton täyteen positiivista asennetta ja erähenkeä. Ikimuistoinen reissu edessä!

Halleja löytyy yllättävän monista paikoista. Ainakin Belgiasta, Hollanista, Saksasta, Norjasta ja tietenkin talviurheilun suurmaasta Liettuasta. Halli on halli, ei sijainnilla niin väliä. Takuuvarma paikka saada toistoja sisään, mutta hulluksihan siellä pidemmän päälle tulee. Ainakin Liettuan hallissa oli yllättävän kylmä sisällä. 

Sitten on tietenkin lunta säilöviä keskuksia, joiden määrä on Suomessakin lisääntynyt mukavasti. Ruka ja Levi avaavat jo lokakuun alussa, ja Norjasta ja Ruotsistakin säilölumella avaavia paikkoja löytyy. Pakkasten alkaessa yhä myöhemmin säilölumi tuntuu olevan uusi trendi, ja hyvä trendi onkin.

Kaikenlaisia kesälaskettelupaikkoja on yllättävän paljon, mutta tässä siis muutamia joissa olen päässyt harrastukseni takia käymään. Ehkä tätä juttua voi joskus päivittää uusilla paikoilla! Näin marraskuun edetessä pakkanen alkaa varmasti kiristymään ainakin pohjoisessa, ja nämä alkukauden kohteet voidaan (onneksi) unohtaa taas hetkeksi aikaa.

• Jesper
  

  Salla 2018 marraskuussa

  

  Saas Fee syksyn väreissä

Matkustaminen on jäänyt tänä vuonna monella vain haaveeksi ja hyvä niin. Koronapandemian takia asetetut, ja nopealla aikataululla muuttuvat matkustusrajoitukset ovat välttämättömät taudin hallitsemiseksi. Alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että syksyn leiritykset pyritään järjestämään, jos se on mitenkään mahdollista. Syksyn ”jäätikkökausi” koostuu tavallisesti kolmesta tai neljästä hieman alle kahden viikon leiristä. Variaatioita on toki monenlaisia.

Tänä vuonna kävimme elokuun alussa yhden kymmenpäiväisen puristuksen, minkä jälkeen suunnitelmia muutettiin ja edestakaisen matkustamisen vähentämiseksi vietimme lähes koko lokakuun Itävallan Hintertuxissa, jäätikkötreenaamisen klassikkokohteessa. Sveitsin Saas-Fee on toinen erittäin suosittu paikka kierrellä portteja, ja nopeasti laskettuna vietin siellä noin 100 päivää edellisen neljän vuoden aikana, useiden muiden jäätiköiden lisäksi. 

Yhtenä päivänä näytti tältä…

Kuukausi oli pitkä aika olla leirillä, mutta kaikki sujui hyvin, ja käännösmäärissä pääsin jopa viime syksyn ohi. Olosuhteet olivat kelvolliset koko leirin ajan, vaikka lumisateet tekivätkin rinteestä pehmeän. Periaatteessa vain yksi suunniteltu laskupäivä jouduttiin perumaan kelin takia. Tietenkin mukaan mahtui muutama erittäin heikossa kelissä laskettu päivä, liikaa kompromisseja ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Muutama vuosi sitten kompromisseja tarvittiin, kun Saas-Feessä odoteltiin viisi päivää hissien käynnistymistä.

Hintertuxissa hissit eivät aukea älyttömän aikaisin, joten postinjakajien aamuilta välttyy. Monilla alppihiihtäjillä on jonkinlainen viha-rakkaussuhde jäätiköihin. Jokainen päivä mennään samalla kaavalla, yli 3000 metrin korkeudessa pujottelu on fyysisesti aika rankkaa, ja monien suksiparien kantaminen aamutungoksessa on oma taiteenlajinsa. Toisaalta rutiinit ja tutut paikat luovat turvallisen ympäristön, joka sopii alkukauden toistojen tavoittelemiseen.

Treenipäiviin korona ei vaikuttanut muuten kuin, että maskia piti muistaa käyttää gondolihisseissä, ravintoloissa ja kaupoissa. Toki turhaa liikkumista pyrittiin välttämään, ja kuukausi menikin pääosin hotellissa, rinteillä, alakerran Sparissa ja tien toisella puolella olleessa päivällispaikassa. Koronan positiivisia puolia olivat mm: normaalia hieman lyhyemmät jonot ja Finnairin joustavuus lippuja vaihdettaessa. 

…ja seuraavana päivänä tältä

Maailmancup laskijoilla jäätikkökauden voi ajatella huipentuvan Rettenbachin jäätiköllä laskettavaan Söldenin maailmancup osakilpailuun, jonka jälkeen treeniolosuhteita aletaan pikkuhiljaa etsimään matalammalta Levin lähestyessä. Huipputasolla on viime syksyinä lisääntynyt oikeiden talviolosuhteiden etsiminen Chilestä, Argentiinasta tai Uudesta-Seelannista. Tänä vuonna Söldenin voittajaksi laski miesten puolella norjalainen Lucas Braathen, jonka kehitystä on ollut hurjaa seurata muutaman viime vuoden aikana. Vuonna 2000 syntynyt Braathen dominoi toisena FIS vuotenaan Norjan kilpailuja, kolmantena vuonna Eurooppacupia ja viime kaudella teki läpimurron Maailmancupissa. Samanlaiseen menoon on viimeksi pystynyt Henrik Kristoffersen, joten nimi kannattaa todellakin painaa viimeistään tässä vaiheessa mieleen. 

Meillä matka jatkuu (toivottavasti) Leville, missä avataan kilpailukausi viime keväältä siirretyillä SM-pujotteluilla. Eteenpäin!

PS: Ota Instagramissa @jepsteri1 seurantaan!

Linkki Instagram videoon: https://www.instagram.com/p/CGu0zeZHFdJ/?utm_source=ig_web_copy_link

• Jesper