Kommelluksia hisseissä

Julkaistu: 12.12.2018

Ankkurihissi, sompahissi, tuolihissi, kuomullinen tuolihissi, gondolihissi, naruhissi ja mattohissi. Kaikki erilaisia ja silti tekevät saman asian. Vähän vain eri tavalla.
Kun käännökset ja jarrutukset laudalla alkavat sujumaan, niin vielä voi yllätyksiä olla edessä…

Lumilautailu itsessään on mahtavaa ja jotenkin rentouttavaa. Hieno laji ja kaikki oppivat kyllä lautailemaan, kun vain harjoittelevat. Toki toinen oppii helpommin kuin joku toinen. Lapset yleensä oppivat helposti, vaikka mitä, kun vain harjoittelevat ja heitä kannustetaan siihen. Vaikka lapset oppivatkin nopeasti, niin hetki heilläkin menee ennen kuin saavat juonesta kiinni. Yksi tällainen asia lumilautailussa on ankkuri- ja sompahissillä ylös nouseminen. Kuulostaa helpolta, mutta voi yhden vahingon jälkeen osoittautua yllättävän hankalaksi.

Seuraavat askeleet

Kausi 2015/2016 saatiin todella hyvillä mielin päätökseen ja odotukset kaudelle 2016/2017 olivat aika korkealla. Melkoisen tapahtumarikas kausi kyllä tulikin. Pääsimme aloittamaan kauden isänpäivänä 13.11 mikä on Etelä-Suomen oloissa aika poikkeuksellista. Ensimmäiset laskut saivat mielen korkealle ja odotimme pitkää kautta. Toiveissa oli, että olisimme saaneet paljon lasku päiviä ja taidot olisivat edelleen kehittyneet. Talvi ei kuitenkaan jatkunut suotuisasti ja kauden jatkuminen venyi tammikuulle asti.

Lapset oppivat kyllä lautailun perusteet hyvin. Käännökset molemmille kanteille ja jarrutukset alkoivat sujua. Seuraavaksi meitä odotti haaste nimeltä hissit. Lapset olivat käyttäneet naruhissiä sekä mattohissiä ja niiden käyttö onnistui todella hyvin. Nyt piti päästä pidempiin rinteisiin ja oppia käyttämään ankkurihissiä ja sompahissiä. Laudan kanssa pärjää hississä kyllä, kun vain muistaa, että kulkusuunta on etujalka edellä. Ylävartaloa ei saa kääntää. Muuten lauta kääntyy myös ja kantti leikkaa kiinni. Ei se hissin käyttäminen ole vaikeaa, mutta vaatii opettelua.

Vanhin tyttäreni oli 8-vuotias, kun hissin käyttöä harjoiteltiin. Edeltävänä talvena Sappeella hiihdonopettaja opetti alkeita, miten sompahissiä käytetään. Ajattelin itse opettaa ankkurihissin käytön. Olimme lähirinteessämme Hirvensalossa laskemassa ja sanoin, että kokeillaan ankkurihissiä. Tyttö lähti reippaasti kokeilemaan. Sanoin vain, että pitää tasapainon ja ohjaa lautaa ihan normaalisti. Hissiin mentäessä takajalka otetaan aina siteistä auki. Opastin, että laittaa ankkurin toisen haaran laudassa kiinni olevaa etujalkaa vasten ja pitää tasapainon. Hissi vie siitä ylös. Ankkurihissiin ei kuitenkaan saa nojata. Kun pääsee ylös, niin ottaa ankkurin suoraan vetämällä pois ja liukuu sivuun.
Avustin ensimmäistä lähtöä alhaalla ja hyvin lähti tyttö liikkeelle. Otin itse seuraavan ankkurin ja katsoin kun tyttö nousi rinnettä ylös. Hyvin meni. Kun tasapainon hallinta sujuu, niin tämäkin onnistuu. Tai niin luulin. Kun hissi tuli ylös, niin tytölle tuli paniikki ja hän kaatui ankkurihissin päälle. Ankkuri juuttui jalkoihin kiinni ja veti tytön toiselta puolelta rinnettä alas ennen kuin turvanaru katkaisi hissin kulkemisen. Itse tulin perässä ja hissi pysähtyi juuri ennen kuin pääsin ylös. Pelkäsin pahinta. Jätin hissin ja menin viimeiset metrit ylös ilman hissiä ja huomasin mitä oli käynyt… tyttö makasi hissin takana olevassa pienessä pudotuksessa ja itki. Otin laudan pois jalasta ja kiirehdin auttamaan hänet ylös. Onneksi hän ei loukkaantunut. Säikähti vain valtavasti. Tästä tuli pelkotila ja sitä on vaikea saada lapselta pois. Tein virheen, kun päästin tytön edelläni ensin. Meidän olisi pitänyt tehdä ensimmäinen nousu yhdessä tai sitten minun mennä edellä ja olla ylhäällä ottamassa häntä vastaan.

Kaikkien onneksi tästäkin selvittiin ja otettiin opiksi. Pelkotilan voittamiseen meni melkein vuosi. Siihen asti tyttö suostui käyttämään vain sompahissiä sekä naruhissiä ja mattohissiä. Yksi onnistuminen ankkurihissillä laukaisi pelon ja sen jälkeen kaikki on mennyt todella hyvin. On onnistuneesti käytetty ankkurihissiä, sompahissiä, tuolihissiä sekä gondolihissiä.
Harjoitellessa sattuu ja tapahtuu. Tässä toki oli iso onnettomuus lähellä. Ehkä se ennakoi tulevaa koska tällä kaudella vielä sattui muutakin. Siihen palaamme seuraavassa blogauksessa.

Kommentoi

GoExpo Winter 2018

Julkaistu: 06.11.2018

Meidän perheen talven odotus alkaa toden teolla GoExpo Winter talviurheilu messuilta. Siellä on hyvä fiilistellä tulevaa talvea ja tutustua hiihtokeskusten tarjontaan sekä katsoa uutuuksia niin välineisiin kuin pukeutumiseenkin liittyvissä asioissa. Tapahtumassa on hyvä henki ja rento fiilis.
Kokonaisuudesta on saatu toimiva ja lapsetkin viihtyvät.

Hiihtokeskukset

Kotimaisista hiihtokeskuksista oli esillä; Syöte, Ruka, Koli, Salla, Saariselkä, Tahko, Vuokatti, Kasurila, Talma, Serena, Peuramaa, Suomutunturi, Messilä ja Swinghill. Tarjonta oli aika kattavaa ja jokainen keskus halusi tuoda itseään selkeästi esille. Kyllä täältä taas tarttui mukaan paljon ideoita tulevaksi talveksi…
Ruka oli esillä kaikkein suurimmalla osastolla. Heidän osastollaan esiteltiin mm. uusia kaudelle 2018/2019 avattavia gondolihissejä sekä 6-hengen tuolihissiä. Lisäksi osastolla esiteltiin jouluksi 2019 valmistuvaa Ruka Valleyn ski-inn huoneistohotellia ja markkinoitiin sen huoneistoja.
Osastolle oli rakennettu sisärinne Rosa&Rudolf familypark. Siinä pääsi kokeilemaan lumilautailua sekä laskettelua. Ja kaikkein pienimmät pääsivät laskemaan mäkeä!

 

Syötteen osastolla oli lumisadetta, että päästiin oikeaan tunnelmaan sekä mm. lumilautailumatto ja heittokisa lapsille. Ja tietenkin aurinkoinen ja hyvä meininki!
Syötteen osaston seinässä oli aika osuva kysymys.

 

Ulkomaisista keskuksista suurimmalla osastolla oli esillä Skistar. Skistar pitää sisällään Ruotsin ja Norjan isoja keskuksia; Åre, Sälen, Vemdalen, Hemsedal ja Trysil sekä Itävallassa sijaitsevan St. Johanin. Messuilla esiteltiin erityisesti Årea, missä järjestetään alppihiihdon mm-kisat 2019.
Skistarin lisäksi STS alppimatkat sekä elämysmatkat esittelivät matkakohteitaan. Myös Japanista ja Keski-Euroopasta oli kohteita esittelyssä. Sveitsissä sijaitsevan Laaxin osasto jäi mieleen. Kiinnostaisi valtavasti lähteä käymään alpeilla. Vaikka olen kyllä tyytyväinen meidän kotimaan keskustenkin tarjontaan.

Välineet, pukeutuminen ja muu tarjonta

Messuilla oli tarjolla myös paljon erilaisia ratkaisuja pukeutumiseen ja välineiden uusimiseen. Maastohiihtäjille tarjontaa oli mm. Suksistudion ja Mankkaan suksihuollon osastoilla.
Helsingin Intersport Forum myi vaatteita, kypäriä ja laseja sekä muita suojia. Osastolla oli myös kattavasti lumilautoja, siteitä ja kenkiä merkeiltä; Burton, Nitro, Ride, Vans ja Vimana.
Yksi mielenkiintoinen uusi tuote messuilla oli viime kaudella esitelty Burtonin step on side + kenkä yhdistelmä. Tässä järjestelmässä ei tarvitse siteitä aina erikseen avata ja kiinnittää sträpeillä vaan kenkä vain painetaan siteeseen ja vapautetaan yhdestä vapautus painikkeesta. Mielenkiintoinen vaihtoehto kyllä. Ainakin lyhyiden rinteiden laskemisessa tästä olisi iloa.
Laskutuntuma on ilmeisesti vähän erilainen eli kestää hetken oppia miten lauta reagoi. Pitää varmaan tulevana talvena vuokrata setti ja testata.

 

Pukeutumiseen löytyi paljon vaihtoehtoja. Esimerkiksi Vai-ko;n ja Super Yellow;n pipoja. Scandinavian outdoorin osastolta löytyi laaja valikoima kerrastoja, kuori- ja toppavaatteita sekä pipoja ja hanskoja. Ja ihan hyvillä messutarjouksilla.
Talvikelejä ajatellen mielenkiintoinen osasto oli North Outdoorin osasto. Suomalainen brändi jonka tuotteet ovat merinovillasta valmistettuja. Paljon erilaisia sukkia, aluskerrastoja, pipoja, käsineitä, kaulahuiveja ja villapaitoja. Todella laadukkaan oloisia ja hyvä valikoima. Omat mallit naisille ja miehille sekä junioreille. Tässä alla kuva heidän osastolta mistä löytyy alennuskoodi heidän verkkokauppaan www.northoutdoor.com. Koodi voimassa 11.11.2018 asti.

 

Messuilla oli myös ohjelmalava missä oli mielenkiintoisia luentoja. Lisäksi messuilla tunnelmassa mukana oli myös mm. olympiavoittaja Matti Suur-Hamari. Piti päästä mestarin kanssa yhteiskuvaan.
Enni Rukajärven kanssa lapset kovasti toivoivat yhteiskuvaa, mutta siinä ei tälläkään kertaa onnistuttu.

 

Ja löytyi messuilta myös tärkeää asiaa kaikille kerrottavaksi. Tuleva sukupolvi tutustuu ympäristöasioihin jo pienenä ja on varmasti meidän sukupoleva fiksumpi!

Hieno tapahtuma. Nyt sitä talvea odottaa entistä enemmän (jos se on mahdollista)…

 

Kommentoi

Harjoittelua ja oppimisen riemua

Julkaistu: 24.10.2018

Alas rinnettä rohkeasti. Edelleen aikamoista kaatuilua. Paikat kipeytyvät. Tulee olo, että tasapainoa ei vaan löydy. Kantti haukkaa lumeen…. ja kaadun.
Etelä-Suomen helmikuinen talvi on ”vähän” kostea ja lumi märkää. Naruhissin naru on kastunut ja hanskat ovat märät. Ote ei millään meinaa pitää. Tuntuu, että naruhissillä ylös meno on aloittelijalle vähintään yhtä hankalaa kuin laskeminen lumilaudalla rinnettä alas. Ja silti 6- ja 7-vuotiaat tyttäreni jaksavat ahkerasti harjoitella lumilautailun alkeita. Ja minä siinä mukana. Jokin siinä meitä kiehtoo.

Harjoittelu jatkuu

Ellivuoressa saadun lautailun ensikokemuksen ja yhden hyvin nukutun yön jälkeen mieleen tuli ajatus; koska pääsemme uudestaan rinteeseen. Vaikka se ei heti sujunut, niin kyllä harjoittelemalla oppii.
Koulujen hiihtoloma oli edessä ja aloimme etsimään eteläisestä Suomesta kohdetta mihin voisimme mennä talviaktiviteettejä harjoittamaan.
Kohteeksemme valikoitui Pälkäneellä sijaitseva Sappee. Sappee on monipuolinen keskus aika lähellä meitä. Löysimme vielä meidän tarpeisiin sopivan majoituksen joten lumilomasta tuli mahdollinen.
Odottavan aika oli pitkä, mutta vihdoin koitti hiihtoloma ja matka kohti Sappeeta.
Keli ei meitä hellinyt vaan helmikuinen talvi oli aika leuto. Rinteet olivat silti hyvässä kunnossa joten ei muuta kuin mäkeen vain!
Halusin edelleen helpottaa meidän alkutaivalta ja varasin meille taas hiihdonopettajan näyttämään alkeita. Hiihdonopettaja osaa näyttää alkeet oikein ja lapsetkin kuuntelevat vierasta ihmistä paremmin. Myös meidän vanhempi tytär jonka asenne oli ”mä osaan kyllä”.
Ensin kerrattiin mitä olimme harjoitelleet/oppineet ja kävimme perusteet taas läpi. Perusasioiden; etukantti/takakantti liu´uttelua ja jarrutusten harjoittelua. Nyt olisi aika ottaa harjoitteluun myös käännökset. Kun hiihdonopettajan opetus oli loppumassa, niin hän näytti taas minulle mitä meidän pitäisi seuraavaksi harjoitella, että laskeminen kehittyy.
Ei se helppoa ollut. Hetki vielä omaa harjoittelua ja sen jälkeen suunta mökille päin saunaan lämmittelemään.
Seuraavana päivänä päätimme vain chillailla ja  viettää päivä rennosti ulkoillen. Ladataan akkuja, että jaksamme taas jatkaa opettelua.
Välipäivän jälkeen suuntasimme taas rinteeseen. Mieli on korkealla ja usko omaan tekemiseen on kova. Lauta jalkaan kiinni ja rinteeseen. Tästä se nyt lähtee. Tiedämme mitä pitäisi tehdä, joten nyt vaan liikkeelle. Kaikki menee hyvin, kunnes kantti haukkaa lumeen ja kaadun. On tässä vielä opeteltavaa…

Sinnikkyys palkitaan

Ei se Etelä-Suomen talvi ihan parasta keliä meille antanut. Märkä lumi kasteli laskijat ja kaiken ympäristössä. Raskas keli. Laskimme harjoittelurinnettä ahkerasti alas ja naruhissillä ylös (Nykyään tämä naruhissi on Sappeella korvattu mattohissillä). Märät hanskat eivät meinanneet millään pitää hissin kosteassa narussa. Päivän edetessä ylös menemisestä alkoi muodostua melkoinen haaste.
Tämä oli kuitenkin se käänteentekevä päivä. Se päivä, kun sinnikkyys palkittiin. Kelin aiheuttama haaste ei enää häirinnyt, kun huomasimme, että jokaisella laskulla opimme enemmän ja enemmän. Me pysymme jo paremmin pystyssä. Osaamme tehdä käännöksen. Kun saimme juonesta kiinni, niin ymmärsimme; Tämä alkaa onnistua. Me opimme tämän!
Onnistuminen ruokkii innostusta ja innostuneena jaksaa harjoitella. Opin itse käännöksen molemmille puolille ja jarruttamaan molemmilla kanteilla. Autoin ja tsemppasin lapsia kaikilla mahdollisilla keinoilla ja molemmat tytöt oppivat jarruttamisen sekä kääntymisen etukantille sekä takakantille. Hyvä me!
Lomamme oli päättymäisillään, mutta me saimme siltä sen mitä halusimmekin. Opimme lumilautailun alkeet.

Kävimme vielä talven aikana meitä lähimpänä olevassa Hirvensalon hiihtokeskuksessa lasten rinteessä harjoittelemassa sekä pääsiäisenä Peuramaan hiihtokeskuksessa. Peuramaalla oleva mattohissi oli kyllä aloittelijoille todella hyvä.

Vain harjoittelemalla oppii

Kyllä siinä onneksi lopulta niin kävi, että talvella 2016 me opimme lumilautailun perusteet. Kovaa harjoittelua, tsemppaamista ja uskoa omaan tekemiseen se vaati. Oli aivan mahtavaa huomata lapsissa se onnistumisen riemu. 6- ja 7-vuotiaat tytöt oppivat lumilautailun perusteet. I´m so happy!
Ensimmäinen kausi opetti aika paljon mm. varusteista. Ennen seuraavaa talvea oli ajankohtaista päivittää varusteita. varusteiden pitää olla oikean kokoiset sekä aloittelijoille sopivat. Aloittelijoita me kuitenkin edelleen olimme.

Olemme talvi ihmisiä. Odotamme aina pitkän syksyn koska se talvi tulee. Kuitenkaan en koskaan osannut kuvitella kuinka suureen rooliin lumilautailu meidän perheessä nousee…

 

Kommentoi

Mistä meidän lumilautailu alkoi?

Julkaistu: 14.10.2018

Tervetuloa lukemaan blogiani!

Olen Naantalissa asuva kolmen lapsen isä joka opetteli lumilautailun salat ja hienoudet aikuisiällä. Kahden vanhimman lapsen kanssa aloitimme lautailemaan kaudella 2015/2016. Vanhempi tytär oli silloin 7-vuotias ja nuorempi tytär 6-vuotias.

Muutama kausi on nyt laskettu ja kaikenlaista on koettu. Opettelua, kaatumista, oppimisen riemua ja taas lisää kaatumisia… Yksi leikkausta vaatinut loukkaantuminenkin on sattunut kohdalle. Harjoitus on kuitenkin tuottanut tulosta ja oppiminen on mennyt eteenpäin. Vaikka Varsinais-Suomessa harrastusolosuhteet kelien puolesta eivät parhaat mahdolliset valitettavasti olekaan, niin olemme mahdollisuuksien mukaan matkustaneet lumen luokse kotimaassa.

Kotimaisista keskuksista on koettu; Hirvensalo, Peuramaa, Ellivuori, Meri-Teijo, Sappee, Levi ja Iso-Syöte. Näistä keskuksista erityisesti Iso-Syöte on tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen. Keskuksista kuitenkin lisää myöhemmissä blogauksissa.

Mistä kaikki alkoi?

Itse olen ennen tätä lasketellut viimeksi silloin kun toppahaalari oli aikuisilla in eli -90 luvulla. Ja silloin suksilla. Myöhemmin kiinnosti enemmän pre-ski ja after-ski kuin itse ski…

Miksi sitten laskea lumilaudalla? Miksi edes aloittaa lasketteleminen, kun asuu Suomen lounaiskolkassa? Niimpä. Alku on (oli) vaikeaa ja tuntuu, että ei tässä ole mitään järkeä… Ennen kuin vihdoin saat juonesta kiinni. Sen jälkeen ymmärrät miksi se on niin hienoa! Koko ajan uuden oppiminen ruokkii innostusta ja rinteeseen pääsyä ihan oikeasti odottaa.

Meille tarjoutui alkuvuodesta 2016 mahdollisuus lähteä muutaman tuttavaperheen kanssa Ellivuoreen viettämään talvipäivää. Mietimme, että lähdemme mukaan kahden vanhimman lapsemme kanssa ja kokeilemme olisiko lapsilla kiinnostusta laskettelemiseen. Puolisoni oli sitä mieltä, että lapset voisivat kokeilla lumilautailua. Itse vähän emmin, kun ajattelin, että en pysty olemaan avuksi, koska en itse osaa laskea laudalla.
Tätä hetken mietittyäni ajattelin, että lähden rinteeseen sen verran mukaan, että lapset oppivat laskemaan. Youtubesta kun katsoin snoukkavideoita, niin se näytti aika helpolta.

Siitä siis alkoi googlettaminen. Millainen lauta ja varusteet pitää olla? Mitä pitää ottaa huomioon? Miten laskeminen on helpointa aloittaa?
Jo tässä vaiheessa haluan korostaa varusteiden merkitystä. Varsinkin aloittelijalla pitää olla hyvät varusteet. Lapsien kengissä (oma mielipide) pitää olla nauhojen pikakiristys. Huomaat mitä tarkoitan, kun laitat varusteita kahdelle lapsellesi ja sen jälkeen itsellesi. Samalla se lapsi, joka oli ensin valmis, hermostuu odottamiseen…
Itse ostin kahdet varusteet. Ensin edulliset ja sen jälkeen kunnolliset.
Meillä ei ollut mitään eli tarvitsimme yhdelle aikuiselle ja kahdelle kasvavalle lapselle; laudan, siteet, lautailukengät, kypärän, lasit, rannesuojat, selkäpanssarin ja suojahousut. Pikku juttu. Tai sitten ei, kun vielä tietotaito varusteiden osalta oli aika heikkoa. Turun alueen kaupoista ei paljon asiantuntemusta valitettavasti löytynyt, joten piti turvautua nettikauppoihin ja tuttujen neuvoihin.
Miksi omat varusteet? Miksi ette vuokraa? Se oli ehkä yleisin kysymys mikä tuli vastaan.
Ostin meille omat välineet, koska ajattelin, että jos laskeminen alkaa lapsia kiinnostaa niin on jotenkin helpompaa, kun on omat varusteet. Meillä on kuitenkin kotona tilaa säilyttää niitä.
Jokainen sai itselle sopivat varusteet. Nyt vain odotettiin reissua ja ensimmäistä laskua.

Eka kerta

Olin sen verran asiasta lukenut ja lukemisesta viisastunut, että varasin meille hiihdonopettajan tunniksi opastamaan meidät alkuun. Se, että heti alkuun oppii perusteet nopeasti, lisää kiinnostusta laskemiseen entisestään. Lisäksi lapset kuuntelevat vierasta opettajaa paremmin kuin omaa vanhempaa. Itselleni oli tärkeää oppia perusteet. Sitten se jo alkaisikin sujua ja pääsisimme laskemaan omassa rytmissä. No, ei se ihan niin mennyt.
Saimme varusteet päälle ja menimme hiihdonopettajan kanssa harjoittelurinteen juurelle.
Laskusuunnan olimme selvittäneet kokeilemalla jo valmiiksi kotona. Minä ja vanhempi tyttäreni olimme regular laskijoita eli laskemme vasen jalka edellä ja nuorempi tytär oli goofy laskija eli hän laskee oikea jalka edellä.
Ensimmäiseksi meille opetettiin mikä on takakantti, etukantti, takajalka, etujalka, nose ja tail. Sitten etujalka siteeseen kiinni ja takajalalla potkiman vauhtia. Pitää osata liikkua laudalla toinen jalka siteessä kiinni.
Siitä naruhissillä ylös rinteeseen ja harjoittelemaan. Opettaja näyttää mallia ja pyytää meitä tekemään perässä eli laskemaan takakantilla liu´uttamalla alas.
Siitä se lähtee sanoi hiihdonopettaja ja näytti minulle mitä meidän pitää opetella sen jälkeen, kun takakantilla jarruttaminen ja liukuminen onnistuu. Näytti helpolta, mutta oli vaikeaa. Ohje oli, että harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua!
Tunti kului ja olimme omillamme.
Monta (siis todella monta) kaatumista ja epätoivonhetkeä myöhemmin aloimme saada juonesta kiinni. Yritin opettaa ja kannustaa lapsia sitä mukaan, kun itse vähän opin. Väsymys kuitenkin alkoi iskemään lapsiin ja oli parempi lopettaa. Laskemisen pitäisi olla hauskaa eli on parempi lopettaa riittävän ajoissa.

Ensimmäinen kerta lumilaudalla on jäänyt siis mieleen. Vaikka alku oli vaikeaa ja tuntui, että ei tästä tule mitään, niin loppu meni jo paremmin. Tai ainakin siltä se tuntui. Kotiin päästyämme katselimme youtubesta lisää lumilautailu videoita ja mietimme, että kyllä me tämän vielä opimme. Videoita katsomalla se näyttää niin vaivattomalta ja helpolta.
Löytyi suomalaisista lautailijoista muutama laskija joiden nimi oli jo ennestään tuttu tai tuli nyt tutuksi. Lasten (ja minun) suureksi suosikiksi nousi Enni Rukajärvi sekä hienoja videoita tekevä Roope Tonteri.

Hiihtoloma on tulossa ja siihen ei ole vielä suunnitelmia. Olisiko silloin mahdollista jatkaa harjoittelemista? Saataisiinko varattua joku miniloma jostain keskuksesta että pääsemme oppimaan lisää…?

Miten kävi

Eletään talvea 2018 ja olemme lasten kanssa Iso-Syötteen MiniStreetin yläosassa valmiina laskemaan alas. Parkit ovat alkaneet kiinnostamaan. Samoin kuvaaminen.
Nautimme laskemisesta. Laskupäiviä sekä kokemusta on ehtinyt kertymään erilaisista rinteistä ja keskuksista.
Monta vaikeutta on käyty läpi. Esim. lumilaudalla hissin kanssa ylös meneminen ei aina ole ihan helppoa… Varsinkaan aloittelevalle lapselle. Näihin kokemuksiin ja oppimisen kehittymiseen palataan seuraavassa blogauksessa.
Ja kyllä, myös minä olen mukana laskemassa. Niin kuin aluksi kirjoitin. Minun piti vain olla sen aikaa mukana, että lapset oppivat laskemaan. Kun siinä samalla sitten opin itsekin, niin olen nauttinut laskemisesta sekä huikeista maisemista mitä suomalaiset keskukset ja kohteet ovat tarjonneet. Yhteinen aika lasten kanssa ulkona liikkuen ja talvesta nauttien on mahtavaa!

Katse tulevaisuudessa

Koko perhe odottaa jo Goexpo Winter messuja. Siitä se talven odotus ihan tosissaan alkaa. Messujen jälkeen katse keskittyy jo siihen koska päästään avaamaan kausi 18/19.
Vaikka ajatukset siintävät jo pohjoisen kohteissa, niin harrastamisen kannalta etelän keskuksien merkitys on todella suuri. Lähikeskukset tarjoavat erittäin hyvän mahdollisuuden nauttia laskemisesta useammin ja auttaa hiomaan taitoja. Lisäksi monet Etelä-Suomen keskukset ovat kehittyneet todella hyviksi laskupaikoiksi.
Meidän nuorin lapsi on nyt 6-vuotias. Tämä on varmaan se kausi kun on aika opettaa hänet laskemaan.

Lunta odotellessa!

2 kommenttia