Talven 2018/2019 yhteenveto

Julkaistu: 26.4.2019

Iso-Syöte, Pikku-Syöte, Ruka, Sappee, Ellivuori, Hirvensalo ja Himos. Siinä keskukset missä tuli kuluneen talven aikana käytyä. Hieno kausi oli ja rinteeseen ehdittiin enemmän kuin aikaisempina vuosina. Tästä talvesta jäi hienot muistot.

Vaikka lautailu kausi on vasta päättynyt, niin orastava odotus ensikauteen on jo olemassa. Se on pitkälti onnistuneen talven ansiota. Saimme lautailtua enemmän kuin aikaisempina vuosina. Ja kun on ehditty enemmän rinteeseen, niin taidotkin kehittyivät taas huimasti (vaikka itse sanonkin…).
Lapset innostuivat yhä enemmän ja enemmän lumilautailusta. Nyt meidän nuorinkin oppi ankkurihissin käytön sekä käännökset ja jarrutukset molemmille kanteille. Se tuo taas entistä enemmän odotusta ensikauteen.

Tyttöjen laskeminen kehittyi entisestään ja nyt kun varmuutta on saatu selvästi lisää, niin samalla se tuo myös lisää vauhtia laskemiseen.
Pääsimme laskemaan enemmän parkeissa. Pressien ja hyppyreiden laskeminen alkoi selvästi onnistumaan ja sitä harjoiteltiin erityisesti loppukaudesta.
Seuraavaksi pitää harjoitella ollieta ja nollieta sekä nose ja tail pressiä että alkavat sujua paremmin ja varmemmin.

Itse olen saanut laskea nyt enemmän, kun lapset pärjäävät jo paremmin omillaan. Laskemisesta on nauttinut kerta kerralta enemmän. Taidot kehittyvät ja olo lumilaudan päällä on aina vain nautinnollisempaa.
Kuusi eri keskusta tuli testattua tällä kaudella. Huomasimme, että eroja keskusten välillä todellakin on. Meille mieluisia keskuksia on selvästi löytynyt ja jos lähikeskuksia ei lasketa, niin tulevaisuudessa reissut tulevat keskittymään entistä enemmän meidän suosikki kohteisiin. Kahden viimeisen talven aikana on tullut käytyä kahdeksassa eri keskuksessa ja kolmen talven aikana kymmenessä eri keskuksessa. Kokemusta aika monesta kotimaan keskuksesta siis löytyy.

Harrastuksena lumilautailu on hienoa yhteistä aikaa perheen kanssa. Lapset oppivat olemaan ja liikkumaan luonnossa. Samalla he oppivat arvostamaan meidän ympärillä olevaa puhdasta luontoa.
Lisäksi lautailu on todella hyvää liikuntaa. Kun on pitkän päivän ollut rinteessä, niin voi helposti todeta, että kyllä se lumilautailukin on ihan oikeaa urheilua. Jos venyttely on unohtunut, niin heti sen lihaksistossa huomaa. Lihashuoltoon pitääkin panostaa ennen rinteeseen menoa, sekä laskupäivän jälkeen. Kun kroppa voi hyvin ja toimii kunnolla sekä varusteet on oikein mitoitettu, niin rinne päivästä nauttii kaikkein parhaiten. Reissussa minulla on aina mukana lyhyt foam roll sekä trigger ball mitkä auttavat lihashuollossa erittäin paljon.

Kommentoi

Himos, Hirvensalo & Sappee

Julkaistu: 17.4.2019

Tämän kauden viimeisiä laskupäivä tuli vietettyä Himoksella, Turussa Hirvensalossa sekä Sappeella. Kevään auringonpaisteessa on hienoa olla rinteessä. Kevät keleissä on puolensa, vaikka tykkään kyllä laskea kovassa pakkasessakin. Tässä vähän kokemuksia näistä keskuksista.

Himos

Tuli käytyä pitkästä aikaa Himoksella. Himoksella on hyvä valikoima rinteitä ja tuolihissillä pääsee ylös. Väkeä oli ihan mukavasti rinteessä, mutta hissi kapasiteetti riittää hyvin ja isoja jonoja ei ollut. Ravintoloissa oli meininkiä ja viikonlopun vietossa pääsee tanssimaan pöydilläkin, jos haluaa. Kaikki kuulostaa hyvältä ja perusasiat ovat kunnossa.
Silti minun pitää omasta puolestani sanoa, että en erityisesti Himoksen rinteisiin syttynyt. Olin reissussa ilman lapsia, mutta ajatuksissani mietin onko tämä keskus mihin voisimme perheen kanssa tulla laskemaan. Ja minun mielestäni olen sitten laskemassa perheen kanssa tai aikuisten kesken, niin menen mielummin Sappeelle kuin Himokselle. Himoksella on kaikki rinteet aika jyrkkiä ja jos ei etsi pelkästään vauhtia, niin aika perus laskemiseksi menee.
Parkki tuntui olevan ihan ok. Keskuksen kokoon nähden aika suppea, mutta ihan toimiva.

 

 

Hirvensalo

Meidän paikallinen keskus Hirvensalo on pieni, mutta toimiva keskus. Hirvensalossa on hyvä harjoitella perus laskua sekä laskutekniikkaa.  Muutama hyppyri ja reili löytyy myös. Tällä kaudella rinteet olivat koko kauden todella hyvässä kunnossa. Kevät auringon paisteessa oli hienoa harjoitella uusia juttuja kuten tail ja nose pressiä. Tärkeä kohde meille lautailu harrastuksen ylläpitämisessä.
Pienenä puutteena on lumilautailijoille suunnattava tarjonta. Kaikki lasten ja nuorten kerhot ja tapahtumat ovat vain suksilla laskijoille.

 

 

Sappee

Sappeella on kaikki perusasiat kunnossa. Monipuoliset ja hyvä kuntoiset rinteet, tarjontaa lapsille ja aikuisille, riittävä hissikapasiteetti sekä monipuoliset parkit. Tähän päälle vielä crossrata, niin tarjonta on kunnossa.
Kun aloitimme lautailun 4 vuotta sitten, niin olemme joka vuosi käyneet Sappeella. Pari hiihtolomaakin olemme siellä viettäneet. Aina on ollut mukava laskea Sappeella ja rinteet ovat aina olleet hyvässä kunnossa. Monipuolisuus on ehdottomasti plussaa ja meidänkin perheestä, kun löytyy laskijoita sekä lasten rinteisiin, että parkkiin/crossrataan niin meidän on luontevaa tulla Sappeelle. Rinteistä löytyy lastenmaan lisäksi helposti laskettavaa perherinnettä ja lasten alppiseikkailua sekä vauhdikkaampaan laskemiseen mm. urjanrinne sekä päärinne. Parkkeja on kaksi mini-street ja iso-street. Kaiken tämän lisäksi vielä crossrata sekä lapsille, että aikuisille.
Kevät auringon paisteessa oli mahtavaa nauttia laskemisesta sekä kokeilla kaikkea tällä kaudella opittua.

 

 

 

 

Kommentoi

Lumilauta ja muut varusteet

Julkaistu: 05.4.2019

Lumilautailussa, niin kuin kaikissa urheilulajeissa varusteet ovat tärkeässä roolissa. Tarvitaan itselle sopiva lauta, siteet ja kengät sekä lisäksi suojavarusteita. Meidän perheessä kaikilla laskijoilla on suojavarusteina kypärä, lasit, suojahousut, selkäpanssari sekä rannetuelliset käsineet.
Olemme lautailleet nyt neljä talvea. Tässä matkan varrella on varusteita päivitetty meiltä kaikilta. Lasten varusteita pitää toki päivittää lapsen kasvun mukaan, mutta varusteita on myös päivitetty kehityksen mukaan.

On todella tärkeää, että esimerkiksi lauta on laskijalle sopiva. Ei liian lyhyt, eikä liian pitkä. Laskijan painolla on myös iso merkitys laudan mitoitusta mietittäessä. Meillä oli haasteena vanhimman lapsen laudan ostaminen, kun tyttö kasvoi pituutta ja kenkä suureni, mutta painoa ei tullut lisää kuin hiukan. Lasten laudat kävivät liian pieniksi/löysiksi, mutta aikuisten laudat olivat liian jäykkiä. Oikea ratkaisu meille löytyi Nitron nuorten lautamallista. Laskemiseen saatiin selvä seuraava askel, kun varusteet päivitettiin laskijalle sopivaksi.

Laudat

Aloitin laskemisen K2 käytettynä ostetulla 152cm laudalla. Aika nopeasti päivitin sen Burtonin Clash 155cm lautaan sekä Burtonin freestyle siteisiin ja samalla huomasin, että laudoissa on eroa ja pitää löytää juuri itselle sopiva lauta.
Tällä hetkellä lasken tähän kauteen hankitulla Nitron Team 157 laudalla. Siteinä Nitron Team side. Laudassa on sintrattu pohja ja se on kyllä ehdottomasti hehkuttamisen arvoinen. Helpottaa voitelua ja lauta luistaa pidemmilläkin reissuilla todella hyvin.
Nitron Team lauta on profiililtaan camber ja toimii tällaisella yleislaskijalla erittäin hyvin. Lauta on erittäin hyvä parkissa. Silti se toimii normaalissa rinnelaskussa ja offareita laskiessa kuitenkin todella hyvin. Täydellinen valinta yleislaskuun!
Olen pituudeltani 182cm ja painoa sellaisen 86kg. 157cm lauta tuntui olevan itselleni juuri sopiva.
Stanssi (siteiden etäisyys toisistaan keskipisteestä mitattuna) 58cm ja keskitys taakse 2cm.
Olen regular laskija eli lasken vasen jalka edellä.  Siteiden säädöt ovat etuside +15 ja takaside -9. Erilaisia säätöjä on tullut kokeiltua, mutta olen todennut tämän itselläni kaikkein toimivimmaksi. Jokainen löytää itselleen sopivat säädöt kokeilemalla ja siksi erilaisia säätöjä kannattaakin kokeilla.

Vanhin lapsista laskee Nitron spirit 137cm laudalla ja keskimmäinen Nitron ripper 132cm laudalla sekä nuorin Nitron ripper 121cm laudalla. Kaikilla on Nitron charger siteet.
Lasten laudat ovat kaikki flat rockereita. Helppoja lautoja lasten laskettaviksi. Toimivat silti aloitteleville temppuilijoille todella hyvin. Vanhin lapsista on regular (vasen jalka edellä) laskija ja kaksi nuorimmaista on goofy (oikea jalka edellä) laskijoita. Lapsilla on kaikilla säädöt etuside +15 ja takaside -12. Stanssi 41 – 48 välillä. Keskitys taakse 1,5cm. Tämä siteiden asento tukee switchinä laskemista ja sitä olemmekin kaikkien
kanssa aktiivisesti harjoitelleet lähes alusta alkaen.

Muut varusteet

Laudan lisäksi tarvitaan aika paljon muita varusteita. Itselläni on lumilautailukenkänä pari kautta lasketut Burtonin moto. Aika pehmeä perus kenkä. Uutta kenkää on tullut katseltua ja ensikaudella täytyy alkaa niitä metsästämään. Vähän jäykempi kenkä voisi olla.
Lapsilla on kaikilla kengät joissa on boa-pikakiristys. Se on lasten kengissä ihan ehdoton ominaisuus. Lapset saavat itse kengät auki ja kiristettyä. Ja kiristyksestä tulee tasainen.

Suojavarusteista kypärä on tietenkin ehdoton. Olen sanonut, että ilman kypärää ei rinteeseen ole menemistä.  Jokaiselle on etsitty mieleinen kypärä ja kukaan ei pistä vastaan kypärän käytössä.
Lasit ovat monella kelillä myös tärkeä varuste. Ostin Oakleyn Canopy lasit prizm jade linssillä ja huomasin että taas löytyi yksi varuste, mikä pitää olla kunnollinen, niin siitä on hyötyä. Täytyy vain hommata toinen linssi pilvisille keleille. Hi pink linssi taitaa toimia pilvisellä kelillä aika paljon paremmin.
Ensi kaudelle pitää lapsillekin hommata lasit missä pystyy linssin vaihtamaan.

Kaatumisia tulee rinteessä vielä aloittamisen jälkeenkin. Siksi meistä jokainen käyttää selkäpanssaria sekä rannesuojallisia käsineitä tai rannesuojia + hanskat. Lisäksi vielä jokaiselle on ostettu suojahousut. Kaatumisia tulee, mutta pyrimme ehkäisemään niistä tulevat vammat ja mustelmat mahdollisimman hyvin. Silti se ei aina onnistu, niin kuin tiedossa on…

 

Varusteiden hankinta

Välillä tuntuu, että Etelä-Suomessa asuvalla on haastavaa löytää liikkeistä apua ja kunnon varusteita. Valitettavasti Stadiumin myyjät kenen kanssa olen asioinut eivät tiedä lumilautailusta käytännössä yhtään mitään.
XXL;ssä on meidän alueella kaksi myyjä ketkä ovat perillä asioista. Muiden ammattitaito ei riitä hintalapussa olevia tietoja pidemmälle. Intersportissa ei ole, ainakaan Varsinais-Suomessa, minkään laista valikoimaa lumilaudoissa.
Näiden hankintojen osalta ollaan siis aika pitkälle nettikauppojen varassa. Valitettavasti.
Nettikauppojen osalta pitää nostaa esille Nitron maahantuojan nitrosnowboards.fi toiminta. Erittäin hyvää palvelua puhelimitse sekä sähköpostitse. Varaukseton suositus kaikille, ketkä tarvitsevat lautailu kamoja ja vielä neuvoja / vinkkejä niiden kanssa. Ihan parasta palvelua ja hyvä valikoima kilpailukykyisillä hinnoilla.

Kommentoi

Hiihtoloma Iso-Syötteellä

Julkaistu: 12.3.2019

On helmikuu ja vihdoinkin edessä oli kauan odotettu hiihtoloma.
Tämän viikon voisi tiivistää; Perheen yhdessäoloa, lumilautailua, talvesta nauttimista, lumilautailua ja satumaisia maisemia. Tässä nyt kuitenkin vähän kattavampi kuvaus tästä mahtavasta viikosta. 

Meidän hiihtoloma suuntautui Iso – Syötteen lumoaviin maisemiin. Paikat ja maisemat olivat meille jo ennestään tuttuja. Menimme lomalle ilman suurempia suunnitelmia mitä aiomme tehdä. Toki lumilautailla, mutta muita suunnitelmia meillä ei ollut.
Kun pääsimme lauantaina perille, niin laitoimme tavaroitamme paikoilleen ja kävimme kävelemässä ja ihastelemassa maisemia. Nautimme kauniista talvisesta päivästä. Majoituksemme oli tunturin huipulla, eli postikorttimaisemat olivat taattuja joka hetki.
     

Sunnuntaina lähdimme laskemaan. Heti aamusta, kun rinteet aukesivat, niin suuntasimme mäkeen. Majoituksestamme oli 150m matkaa eturinteisiin, joten autoa emme kulkemiseen tarvinneet. Liput ladattiin verkossa jo valmiiksi, joten saimme heti keskittyä laskemiseen.
Tyttöjen kanssa aloitimme rinteiden läpikäynnin 1 ja 2 rinteestä. Heti alussa tytöt (ja minä) innostuivat ykkösrinteen vieressä olevista metsäreiteistä sekä kumpareista. Ja hauskaa oli. Kyllä se on jännä miten aikuinen mies innostuu lumilautailusta näin paljon…

Pidimme iltapäivällä ruokailutaukoa ja pientä lepo hetkeä. Sen jälkeen otin meidän 6-vuotiaan pojan mukaani ja suuntasimme hänen kanssaan lastenrinteen naruhissiin harjoittelemaan. Tytöt jatkoivat lautailua kahdestaan.
Vaikka en mikään paras mahdollinen opettaja ole, niin hyvin 6-vuotias alkoi oppia, kun kiinnostusta oli. Perus jarrutukset oli opeteltu aikaisemmin ja nyt oli aika alkaa harjoitella käännöksiä. Tuli taas huomattua miten hankalaa etukantille käännös alussa on. Poika laskee goofyna ja itse olen regu laskija. Kun näytin hänelle käännöksiä, niin laskin itse switchinä. Se on hyvä harjoitus itsellekin ja muistuttaa miten hankalaa se aloitus taas olikaan.
Hienosti kaikki kuitenkin meni ja oppiminen alkoi hyvin. Pari tuntia oli kuitenkin maksimi mitä poika jaksoi. Vein hänet mökille lepäämään ja pulkkailemaan ja suuntasin itse vielä tyttöjen kanssa illaksi mäkeen.

Maanantai oli muuten lähes samanlainen päivä, mutta aamulla otimme pojalle hiihtokoulusta lautailu opettajan, joka kävi läpi alkeita ja opetti ankkurihissin käyttöä. Tunnin päätteeksi poika meni jo komeasti ankkurihissillä. Nopeasti lapset oppivat ja hiihtokoulun opettajaa kuunnellaan paremmin kuin sitä omaa vanhempaa. Toki ne hiihtokoulun opettajat osaavat opettaakin paremmin.
Meidän ohjelmassa oli siis kovaa laskemista ja harjoittelua.

 

Tiistaina kävimme tutustumassa pikku-Syötteen rinteisiin ja laskimme päivän siellä. Vähän erilainen kuin Iso-Syöte, mutta aloittelijalle ehdottaman hyvä paikka laskea.
Kävimme vielä iltapäivällä tutustumassa husky tarhaan Syötteen Eräpalveluilla ja se osoittautui todella mielenkiintoiseksi ja mukavaksi vierailuksi.

Keskiviikon pidimme kokonaan taukoa laskemisesta ja kävimme Ranualla tutustumassa Ranuan eläinpuistoon. Jääkarhut, ahma ja muut pedot olivat ehdottomasti vierailemisen arvoisia.
Illalla kävimme vielä kävelemässä Pikku-Syötteellä taikametsän läpi. Taikametsä on hienosti valaistu koko perheelle sopiva ulkoilureitti. Reitti pitää kävellä ilta aikaan, koska valaistus on hienoimmillaan tietenkin pimeällä.

  

Torstaina ja perjantaina keskityimme jälleen siihen tärkeimpään, eli lautailuun. Laskimme tyttöjen kanssa tuttuja eturinteitä ja erityisesti rinteiden sivuja sekä kävimme laskemassa takarinteillä 4 ja 6 rinnettä. Myös ne rinteet sopivat erinomaisesti koko perheelle. Niiden rinteiden profiili mahdollisti meille laskutekniikan erilaista harjoittelua. Taas kehityimme muutaman askeleen.
Innostuimme myös ministreetin laskemisesta. Ministreetin hyppyrit ja pressit olivat erittäin hyviä laskettavia. Opimme paljon niiden laskemisesta ja se jopa tuntui sujuvan meiltä todella hyvin (toki tämä puhtaasti oma mielipiteeni). Erityisesti vanhempi tytöistä on innostunut laskemaan pressejä.

Nuorin lapsistamme keskittyi edelleen perusteiden harjoitteluun lastenrinteissä. Ankkurihissillä ylös ja laskiessa jarrutusten ja käännösten harjoittelua. Muutamassa päivässä tapahtui kyllä valtavasti kehitystä lauta kontrollin ja tasapainon hallinnan kanssa. Heti alusta on harjoiteltu laskemista switchinä ja se tuntuu onnistuvan myös hyvin. Se täytyy muistaa nyt pitää harjoittelussa mukana.
Itse harjoittelin myös switchinä laskemista samalla kun pojan kanssa laskin sekä tailpressiä tailgräpillä.

Perjantaina menimme mäkeen melkein heti klo 10 kun rinteet aukesivat. Päivän aikana pidimme taukoa ruokailun ajan sekä yhden pikku tauon, kun kävin hakemassa pojan rinteeseen. Perjantaisin on iltamäki ja päätimme käyttää sen hyödyksi ja vanhimman tyttären kanssa lopetimme 20.30 laskemisen illalla. Täytyy sanoa, että oli paikat aika loppu illalla, kun mökille palasimme.

Paljoin ehdimme tehdä ja kokea. Silti ehdimme levätä. Perheen yhdessäoloa ja aikaa lasten kanssa.
Kelit olivat mahtavat ja mikä tärkeintä, rinteet olivat aivan huippu kunnossa. Jälleen kerran!

Syöte on ehdottomasti todellinen perhekohde. Maisemat ovat satumaiset. Kaunis ja rauhallinen luonto ympärillä. Tekemistä löytyy koko perheelle ja palvelut toimivat. Seuraavaa vierailua jo kovasti suunnitellaan…

 

 

 

Kommentoi

Hiihtoloman kenraaliharjoitus

Julkaistu: 15.2.2019

Olimme tyttöjen kanssa ennen hiihtolomia suorittamassa ”hiihtoloman kenraaliharjoituksen”, eli laskemassa pitkän päivän Ellivuoressa. Oli oikein onnistunut päivä, vaikka keli vähän hankala olikin. Märkä keli pääsi vähän yllättämään ja meillä oli laudoissa pakkasvoiteet pohjassa. En viitsinyt alkaa tehdä lämpimän kelin voitelua, kun tämän jälkeen matka kuitenkin suuntautuu taas kohti pohjoista. Sinne lähdettäessä on kuitenkin tarkoitus tehdä voitelu, mutta laitan pakkaskelin voiteen pohjaan.
Rinteessä kuitenkin huomasimme, että laudat eivät luista juuri ollenkaan. Olen muutama vuosi sitten, kun aloitimme lautailun ostanut purkillisen Burtonin speed waxia. Kyseessä on sellainen ”joka kelin” pika vaha, mikä levitetään laudan pohjaan ja on heti laskuvalmis. Olin kyllä vähän skeptinen, mutta pakko oli jotain kokeilla. Täytyy sanoa, että ilman tätä purkkia meidän reissu olisi loppunut heti alkuun. Yllätyin valtavasti miten paljon lauta alkoi luistaa tämän jälkeen. Tämä ”ihme vaha” pelasti meidän laskupäivän.

Ellivuori oli kyllä positiivinen kokemus. Jälleen kerran. Palvelut ovat riittävät ja se tärkein eli rinteet ovat hyvässä kunnossa. Vaikka isoja rinteitä on vain neljä, niin niistä löytyy pituutta kuitenkin ihan mukavasti ja leveyttäkin on sen verran, että laskemaan mahtuu, vaikka olisi vähän enemmänkin laskijoita.
Kaksi loivempaa ns. perheille sopivaa rinnettä sekä kaksi selvästi jyrkempää ja vauhdikkaampaa rinnettä. Vanha Elli on hyvä rinne lumilautailijoille, jos haluaa harjoitella vauhdikkaita käännöksiä. Rinteessä on jyrkkyyttä ja halutessaan rinteessä saa hyvin vauhtia. Samalla se pakottaa tekemään käännöksiä ja siinä rinteen profiili kannustaa tekemään nopeita käännöksiä. Siinä meidän 9- ja 10-vuotias opetteli tekemään nopeita käännöksiä ja hyvin oppivatkin.

Kostin rinteeseen oli tehty ministreet. Se toi paljon lisää laskettavaa ja me viihdyimmekin siinä todella paljon. Erilaiset ja eri kokoiset hyppyrit, reilit ja pressit tuovat paljon uusia asioita laskemiseen. Niiden kanssa on vielä harjoittelemista, mutta hyvässä vauhdissa ollaan.

Kokonaisuudessaan oli todella kiva päivä, vaikka keli ei kaikkein paras ollutkaan. Eliivuoresta jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Mennään varmasti vielä tällä kaudella uudelleenkin.

Seuraavaksi suuntana on kuitenkin meidän ”henkinen koti”, Iso-Syöte

 

Kommentoi

Lumiparatiisi

Julkaistu: 06.2.2019

Koko viime syksyn odotimme vuodenvaihdetta koska tiesimme, että silloin pääsemme taas Syötteelle. Lumiparatiisiin mihin ihastuimme vuotta aikaisemmin, kun ensimmäisen kerran näissä maisemissa vierailimme.
Syötteellä on kaikki mitä lapsiperhe tarvitsee. Huippukuntoiset rinteet, ravintolapalvelut, kauppa, ohjelmapalvelut sekä unohtumattoman kauniit maisemat.

Silloin 2017 joulukuun lopussa Lounais-Suomi tarjosi vesisadetta ja pimeyttä. Me, talvea rakastava perhe, toivoimme pakkasta ja lunta. Kun sitä ei ollut kotona tarjolla, niin aloimme selvittämään voisimmeko päästä viettämään vuodenvaihdetta johonkin missä on lunta. Iso-Syöte oli kiinnostanut meitä kohteena jo pari vuotta, mutta emme olleet päässet siellä käymään.
Saimme majoituksen varattua ja odotus matkaan pääsystä alkoi.
Odottavan aika oli pitkä, mutta vihdoin pääsimme matkaan ja mitä meitä odotti kohteessa; Lunta, käsittämättömän upeat maisemat, luonnon rauha sekä rinteet huippukunnossa ja laskettavaa jokaiselle lapsesta aikuiseen. Juuri sitä mitä etsimmekin.

Tällä kertaa odotukset pitkän syksyn jälkeen olivat todella korkealla. Tiesimme mitä odottaa. Vaikka kotonakin oli lunta, niin Syötteellä oli lunta enemmän ja ne maisemat… En pysty sitä näkyä sanoin kuvailemaan. Se tunne kun tunturi näkyy tuulilasissa on ehdottomasti mieleenpainuva. Meidän majoitus oli tunturin päällä ja ajomatka serpenttiini tietä pitkin tunturin laelle on aina yhtä tunteita nostattava.

 

Lomalla oli tiedossa lautailua ja luonnossa liikkumista. Rinteiden tehokkaan hyödyntämisen lisäksi kävimme tutustumassa Syötteen kansallispuistoon. Kävelimme luontokeskuksesta Annin tuvalle ja takaisin. Matkalla saimme ihastella syötteen upeita maisemia, lumisia puita ja nauttia luonnosta. Myös majoituksestamme pääsi kätevästi tunturin ulkoilureiteille, joita hyödynsimmekin lähes päivittäin.
 

Laskeminen oli tietenkin ehdottomasti se pääasia mitä haimme. Rinteiden osalta laskettavaa riitti. Ja mikä tärkeintä; rinteet olivat jälleen kerran huippukunnossa.  Lapsiperheelle se on ehdottoman tärkeä asia. Kävimme myös yhden päivän Rukalla laskemassa.
Ruka on erilainen kohde kuin Syöte. Rukalla on paljon laskettavaa ja ylös pääsee tuoli- ja gondolihissillä. Silti tämän reissun kokemuksella voin sanoa, että rinteet olivat loppiaisen aikaan Syötteellä paremmassa kunnossa kuin Rukalla.

Syötteellä on rinteitä kaiken tasoisille laskijoille. Lisäksi se on ehdottoman hyvä kohde lapsiperheille. Lastenmaa palvelee aloittelevia ja vähän kokeneempiakin laskijoita todella hyvin.
Parkit ovat huipputasoa. Lastenmaan ministreet tarjoaa haasteita ja laskettavaa lapsille sekä kokeneellekin laskijalle. Eturinteiden snowpark on Suomen monipuolisin ja paras parkki! Sivussa oleva jibpark täydentää tarjontaa vielä loistavasti.
Myös offareita / metsäreittejä Syötteellä on runsaasti. Loppiaisen aikaan ei lunta vielä ollut tarpeeksi, että olisimme niitä päässeet laskemaan. Rinteiden sivussa oli kuitenkin hyviä pikkureittejä lapsiperheille. Eturinteiden kakkosrinteen vasenta sivua puiden seassa/vierestä kumpuja pitkin alas, siitä perherinteen kumpareikkoon ja kumpareikon alaosasta takaisin kakkosrinteeseen ja pikku hyppyrin tai pressin kautta eturinteiden hisseille. Sitä tahkoimme yhden iltapäivän / illan ja toimii lasten kanssa todella hienosti. On jotain muutakin kuin tavallista rinne laskua. Syöte on monipuolisuudessaan lumilautailevan lapsiperheen paratiisi!

Iso-Syöte 2019

Hiihtolomalla viikko 8 olemme taas lähdössä Syötteelle viikoksi. Täytyy koostaa siitä reissusta vähän päiväkohtaista koostetta. Videoitakin on tarkoitus tehdä. Niitä varten olen jo youtube kanavan avannut ja 360 kameran hommannut… Katsotaan koska ehdin sinne videoita lataamaan.

Jotenkin malttamattomana odottaa jo tuota seuraavaa reissua.
Aina välillä tulee ihan vakavasti mietittyä, mitä jos asuisimmekin Syötteellä talvet…



Kommentoi

Pieni kaatuminen, iso vahinko

Julkaistu: 16.1.2019

Sen piti olla vain mukava laskettelureissu lasten kanssa vuoden 2017 helmikuussa. Mutta matka muutti meidän koko vuoden 2017.

Sappee, hiihtoloma viikko 8 2017, maanantai päivä. Olin keskimmäisen lapseni kanssa lastenrinteessä ja odotin häntä hissin vieressä, kun horjahdin lumilaudallani ja kaaduin taaksepäin.
Kaatuessani otin vaistomaisesti tukea kädelläni maasta. Tämä pieni, vauhditon ja yleensä harmiton pyllähdys kuitenkin sai vasemman käteni kyynärnivelen sijoiltaan ja siinä samalla mursin kyynärluuni yläosan. Tiesin heti, että nyt sattui. En kuitenkaan tajunnut kuinka pahasti ihan oikeasti kävi.

Meillä on käytössä kaikki mahdolliset suojat; Kypärä, rannetuelliset käsineet, selkäpanssari ja suojahousut. Mikään ei kuitenkaan auta, kun isku tulee huonosta kulmasta. Ja niin kuin ortopedi sanoi; matkassa oli paljon huonoa tuuria. Todella paljon.

Etsin lapset ja sanoin, että nyt pitää lähteä takaisin mökille. Iskä satutti käden.
Mökille päästyäni soitin vakuutusyhtiööni OP-pohjolaan ja kysyin toiminta ohjeita. He suosittelivat menemään Tampereen Pohjola sairaalaan tutkittavaksi. Ei muuta kuin taxi pihaan ja matkaan. Lapset ja puoliso jäivät mökille odottelemaan.
Jo ensimmäisellä käynnillä sain tietää, että murtuma on aika paha ja leikkaus olisi edessä.
Käsi kuvattiin ja sain seuraavalle päivälle ortopedille ajan jolloin katsottaisiin miten etenemme.

Siinä oli illalla mökillä miettimistä mitä nyt.
Olimme lähdössä joka tapauksessa seuraavana päivänä kotiin joten pakkasimme tavarat autoon ja Sappeen rinteiden sijaan lähdimmekin aamulla kohti Tamperetta.
Ortopedin lausunto oli aika lohduton. Leikkausta tarvitaan ja mielellään mahdollisimman nopeasti.
2017 ei Pohjola sairaalaa vielä ollut Varsinais-Suomessa vaan lähin sairaala oli Tampereella. Vamman hankaluudesta johtuen leikkaus haluttiin tehdä siellä. Vielä samana päivänä sain vahvistuksen, että leikkaus tehdään ylihuomenna torstaina. Tarvittavia osia ei ennen saada. Me lähdimme kotiin odottamaan leikkausta.

Torstai aamuna (tapaturma tapahtui maanantaina) suuntasin junalla kohti Tamperetta. Edessä olisi leikkaus ja olin valinnut paikallispuudutuksen, niin pääsen lähtemään kotiin nopeasti operaation jälkeen. Keskiviikon aikana ortopedi oli kuitenkin tutkinut vielä kuvia ja ainut vaihtoehto olikin nukutus. Matka leikkaussaliin alkaa. Edessä ei ole ihan pieni leikkaus…

3,5 h myöhemmin herään heräämössä käsi kipsissä aikamoisessa tokkurassa. Laitan heti viestiä kotiin, että kaikki hyvin. Siellä oli jo odoteltu, kun leikkauksen piti olla ohi 1,5 tunnissa. Kuulen leikkaavalta lääkäriltä, että kyseessä oli todella hankala vamma ja pitkä leikkaus. Edessä tulee olemaan kova ja pitkä kuntoutus.
Saan ruokaa ja alan pikku hiljaa ihan tosissani heräämään. Kotimatkan valmistelu alkaa heti kun tunnen olevani siihen valmis. Sairaalasta on järjestetty minulle taxi kuljetus kotiin. Elämä yksikätisenä alkaa.

         

Kuntoutus ratkaisee

Elämä käsi kipsissä on hankalampaa kuin kahdella toimivalla kädellä, mutta onneksi ihminen on sopeutuvainen ja kaikkeen tottuu. 3 viikkoa kului ja sain kipsin pois. Ensimmäinen etappi oli silloin saavutettu. Huomasin kuitenkin, että se oli vasta alkua. Varsinainen toipuminen ja kuntoutus oli vasta edessä.
Kävin Tampereen Pohjola sairaalassa kontrollissa aluksi 4 viikon välein ja myöhemmin 3 kuukauden välein. Kuntoutus hoidettiin Raisiolaisen fysioterapeutin avulla.

10kk kului, että käsi alkoi olemaan lähes entisellään. Kesällä 2018 käden kuntoutus saatiin vietyä loppuun ja käden puristusvoima palautui kokonaisuudessaan, eikä toiminta vajetta jäänyt. Ortopedi oli varautunut 15-20% pysyvään toimintavajeeseen.
Lopullinen toipuminen kesti siis 16kk.
Kokonaisuudessaan kuitenkin kuntoutus meni hyvin. Koko operaation onnistumisesta voin kiittää Pohjola sairaalan ortopedian erikoislääkäriä Vesa Lepolaa sekä fysioterapeuttiani Mia Saarta Fysicos Raisiosta. Heidän ansiostaan sain käteni taas kuntoon.

Meidän onneksi meillä on tapaturmavakuutukset. Toki Suomessa terveydenhuolto toimii ihan kohtuullisen hyvin, mutta tällaisessa vahingossa on jotenkin helpottavaa kun saa asioida yksityisessä sairaalassa ja saa apua nopeasti.
Allekirjoittaneella ei ole mitään muuta kuin positiivista kerrottavaa OP-pohjolasta ja Pohjola sairaalasta. Minun onnekseni kaikki sujui hyvin ja käsi tuli kuntoon.

Rinteeseen palasin joulukuun lopussa 2017. Pientä hakemista oli ensin, mutta kun tuntuma taas palasi, niin laskeminen alkoi taas sujumaan. Kaudesta 2017-2018 tuli todella onnistunut ja saimme runsaasti rinnepäiviä.

Hyviä ja onnistuneita rinnepäiviä kaikille!

Kommentoi