Hiihtoloman kenraaliharjoitus

Julkaistu: 15.2.2019

Olimme tyttöjen kanssa ennen hiihtolomia suorittamassa ”hiihtoloman kenraaliharjoituksen”, eli laskemassa pitkän päivän Ellivuoressa. Oli oikein onnistunut päivä, vaikka keli vähän hankala olikin. Märkä keli pääsi vähän yllättämään ja meillä oli laudoissa pakkasvoiteet pohjassa. En viitsinyt alkaa tehdä lämpimän kelin voitelua, kun tämän jälkeen matka kuitenkin suuntautuu taas kohti pohjoista. Sinne lähdettäessä on kuitenkin tarkoitus tehdä voitelu, mutta laitan pakkaskelin voiteen pohjaan.
Rinteessä kuitenkin huomasimme, että laudat eivät luista juuri ollenkaan. Olen muutama vuosi sitten, kun aloitimme lautailun ostanut purkillisen Burtonin speed waxia. Kyseessä on sellainen ”joka kelin” pika vaha, mikä levitetään laudan pohjaan ja on heti laskuvalmis. Olin kyllä vähän skeptinen, mutta pakko oli jotain kokeilla. Täytyy sanoa, että ilman tätä purkkia meidän reissu olisi loppunut heti alkuun. Yllätyin valtavasti miten paljon lauta alkoi luistaa tämän jälkeen. Tämä ”ihme vaha” pelasti meidän laskupäivän.

Ellivuori oli kyllä positiivinen kokemus. Jälleen kerran. Palvelut ovat riittävät ja se tärkein eli rinteet ovat hyvässä kunnossa. Vaikka isoja rinteitä on vain neljä, niin niistä löytyy pituutta kuitenkin ihan mukavasti ja leveyttäkin on sen verran, että laskemaan mahtuu, vaikka olisi vähän enemmänkin laskijoita.
Kaksi loivempaa ns. perheille sopivaa rinnettä sekä kaksi selvästi jyrkempää ja vauhdikkaampaa rinnettä. Vanha Elli on hyvä rinne lumilautailijoille, jos haluaa harjoitella vauhdikkaita käännöksiä. Rinteessä on jyrkkyyttä ja halutessaan rinteessä saa hyvin vauhtia. Samalla se pakottaa tekemään käännöksiä ja siinä rinteen profiili kannustaa tekemään nopeita käännöksiä. Siinä meidän 9- ja 10-vuotias opetteli tekemään nopeita käännöksiä ja hyvin oppivatkin.

Kostin rinteeseen oli tehty ministreet. Se toi paljon lisää laskettavaa ja me viihdyimmekin siinä todella paljon. Erilaiset ja eri kokoiset hyppyrit, reilit ja pressit tuovat paljon uusia asioita laskemiseen. Niiden kanssa on vielä harjoittelemista, mutta hyvässä vauhdissa ollaan.

Kokonaisuudessaan oli todella kiva päivä, vaikka keli ei kaikkein paras ollutkaan. Eliivuoresta jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Mennään varmasti vielä tällä kaudella uudelleenkin.

Seuraavaksi suuntana on kuitenkin meidän ”henkinen koti”, Iso-Syöte

Lumiparatiisi

Julkaistu: 06.2.2019

Koko viime syksyn odotimme vuodenvaihdetta koska tiesimme, että silloin pääsemme taas Syötteelle. Lumiparatiisiin mihin ihastuimme vuotta aikaisemmin, kun ensimmäisen kerran näissä maisemissa vierailimme.
Syötteellä on kaikki mitä lapsiperhe tarvitsee. Huippukuntoiset rinteet, ravintolapalvelut, kauppa, ohjelmapalvelut sekä unohtumattoman kauniit maisemat.

Silloin 2017 joulukuun lopussa Lounais-Suomi tarjosi vesisadetta ja pimeyttä. Me, talvea rakastava perhe, toivoimme pakkasta ja lunta. Kun sitä ei ollut kotona tarjolla, niin aloimme selvittämään voisimmeko päästä viettämään vuodenvaihdetta johonkin missä on lunta. Iso-Syöte oli kiinnostanut meitä kohteena jo pari vuotta, mutta emme olleet päässet siellä käymään.
Saimme majoituksen varattua ja odotus matkaan pääsystä alkoi.
Odottavan aika oli pitkä, mutta vihdoin pääsimme matkaan ja mitä meitä odotti kohteessa; Lunta, käsittämättömän upeat maisemat, luonnon rauha sekä rinteet huippukunnossa ja laskettavaa jokaiselle lapsesta aikuiseen. Juuri sitä mitä etsimmekin.

Tällä kertaa odotukset pitkän syksyn jälkeen olivat todella korkealla. Tiesimme mitä odottaa. Vaikka kotonakin oli lunta, niin Syötteellä oli lunta enemmän ja ne maisemat… En pysty sitä näkyä sanoin kuvailemaan. Se tunne kun tunturi näkyy tuulilasissa on ehdottomasti mieleenpainuva. Meidän majoitus oli tunturin päällä ja ajomatka serpenttiini tietä pitkin tunturin laelle on aina yhtä tunteita nostattava.

Lomalla oli tiedossa lautailua ja luonnossa liikkumista. Rinteiden tehokkaan hyödyntämisen lisäksi kävimme tutustumassa Syötteen kansallispuistoon. Kävelimme luontokeskuksesta Annin tuvalle ja takaisin. Matkalla saimme ihastella syötteen upeita maisemia, lumisia puita ja nauttia luonnosta. Myös majoituksestamme pääsi kätevästi tunturin ulkoilureiteille, joita hyödynsimmekin lähes päivittäin.

Laskeminen oli tietenkin ehdottomasti se pääasia mitä haimme. Rinteiden osalta laskettavaa riitti. Ja mikä tärkeintä; rinteet olivat jälleen kerran huippukunnossa. Lapsiperheelle se on ehdottoman tärkeä asia. Kävimme myös yhden päivän Rukalla laskemassa.
Ruka on erilainen kohde kuin Syöte. Rukalla on paljon laskettavaa ja ylös pääsee tuoli- ja gondolihissillä. Silti tämän reissun kokemuksella voin sanoa, että rinteet olivat loppiaisen aikaan Syötteellä paremmassa kunnossa kuin Rukalla.

Syötteellä on rinteitä kaiken tasoisille laskijoille. Lisäksi se on ehdottoman hyvä kohde lapsiperheille. Lastenmaa palvelee aloittelevia ja vähän kokeneempiakin laskijoita todella hyvin.
Parkit ovat huipputasoa. Lastenmaan ministreet tarjoaa haasteita ja laskettavaa lapsille sekä kokeneellekin laskijalle. Eturinteiden snowpark on Suomen monipuolisin ja paras parkki! Sivussa oleva jibpark täydentää tarjontaa vielä loistavasti.
Myös offareita / metsäreittejä Syötteellä on runsaasti. Loppiaisen aikaan ei lunta vielä ollut tarpeeksi, että olisimme niitä päässeet laskemaan. Rinteiden sivussa oli kuitenkin hyviä pikkureittejä lapsiperheille. Eturinteiden kakkosrinteen vasenta sivua puiden seassa/vierestä kumpuja pitkin alas, siitä perherinteen kumpareikkoon ja kumpareikon alaosasta takaisin kakkosrinteeseen ja pikku hyppyrin tai pressin kautta eturinteiden hisseille. Sitä tahkoimme yhden iltapäivän / illan ja toimii lasten kanssa todella hienosti. On jotain muutakin kuin tavallista rinne laskua. Syöte on monipuolisuudessaan lumilautailevan lapsiperheen paratiisi!

Iso-Syöte 2019

Hiihtolomalla viikko 8 olemme taas lähdössä Syötteelle viikoksi. Täytyy koostaa siitä reissusta vähän päiväkohtaista koostetta. Videoitakin on tarkoitus tehdä. Niitä varten olen jo youtube kanavan avannut ja 360 kameran hommannut… Katsotaan koska ehdin sinne videoita lataamaan.

Jotenkin malttamattomana odottaa jo tuota seuraavaa reissua.
Aina välillä tulee ihan vakavasti mietittyä, mitä jos asuisimmekin Syötteellä talvet…

Pieni kaatuminen, iso vahinko

Julkaistu: 16.1.2019

Sen piti olla vain mukava laskettelureissu lasten kanssa vuoden 2017 helmikuussa. Mutta matka muutti meidän koko vuoden 2017.

Sappee, hiihtoloma viikko 8 2017, maanantai päivä. Olin keskimmäisen lapseni kanssa lastenrinteessä ja odotin häntä hissin vieressä, kun horjahdin lumilaudallani ja kaaduin taaksepäin.
Kaatuessani otin vaistomaisesti tukea kädelläni maasta. Tämä pieni, vauhditon ja yleensä harmiton pyllähdys kuitenkin sai vasemman käteni kyynärnivelen sijoiltaan ja siinä samalla mursin kyynärluuni yläosan. Tiesin heti, että nyt sattui. En kuitenkaan tajunnut kuinka pahasti ihan oikeasti kävi.

Meillä on käytössä kaikki mahdolliset suojat; Kypärä, rannetuelliset käsineet, selkäpanssari ja suojahousut. Mikään ei kuitenkaan auta, kun isku tulee huonosta kulmasta. Ja niin kuin ortopedi sanoi; matkassa oli paljon huonoa tuuria. Todella paljon.

Etsin lapset ja sanoin, että nyt pitää lähteä takaisin mökille. Iskä satutti käden.
Mökille päästyäni soitin vakuutusyhtiööni OP-pohjolaan ja kysyin toiminta ohjeita. He suosittelivat menemään Tampereen Pohjola sairaalaan tutkittavaksi. Ei muuta kuin taxi pihaan ja matkaan. Lapset ja puoliso jäivät mökille odottelemaan.
Jo ensimmäisellä käynnillä sain tietää, että murtuma on aika paha ja leikkaus olisi edessä.
Käsi kuvattiin ja sain seuraavalle päivälle ortopedille ajan jolloin katsottaisiin miten etenemme.

Siinä oli illalla mökillä miettimistä mitä nyt.
Olimme lähdössä joka tapauksessa seuraavana päivänä kotiin joten pakkasimme tavarat autoon ja Sappeen rinteiden sijaan lähdimmekin aamulla kohti Tamperetta.
Ortopedin lausunto oli aika lohduton. Leikkausta tarvitaan ja mielellään mahdollisimman nopeasti.
2017 ei Pohjola sairaalaa vielä ollut Varsinais-Suomessa vaan lähin sairaala oli Tampereella. Vamman hankaluudesta johtuen leikkaus haluttiin tehdä siellä. Vielä samana päivänä sain vahvistuksen, että leikkaus tehdään ylihuomenna torstaina. Tarvittavia osia ei ennen saada. Me lähdimme kotiin odottamaan leikkausta.

Torstai aamuna (tapaturma tapahtui maanantaina) suuntasin junalla kohti Tamperetta. Edessä olisi leikkaus ja olin valinnut paikallispuudutuksen, niin pääsen lähtemään kotiin nopeasti operaation jälkeen. Keskiviikon aikana ortopedi oli kuitenkin tutkinut vielä kuvia ja ainut vaihtoehto olikin nukutus. Matka leikkaussaliin alkaa. Edessä ei ole ihan pieni leikkaus…

3,5 h myöhemmin herään heräämössä käsi kipsissä aikamoisessa tokkurassa. Laitan heti viestiä kotiin, että kaikki hyvin. Siellä oli jo odoteltu, kun leikkauksen piti olla ohi 1,5 tunnissa. Kuulen leikkaavalta lääkäriltä, että kyseessä oli todella hankala vamma ja pitkä leikkaus. Edessä tulee olemaan kova ja pitkä kuntoutus.
Saan ruokaa ja alan pikku hiljaa ihan tosissani heräämään. Kotimatkan valmistelu alkaa heti kun tunnen olevani siihen valmis. Sairaalasta on järjestetty minulle taxi kuljetus kotiin. Elämä yksikätisenä alkaa.

Kuntoutus ratkaisee

Elämä käsi kipsissä on hankalampaa kuin kahdella toimivalla kädellä, mutta onneksi ihminen on sopeutuvainen ja kaikkeen tottuu. 3 viikkoa kului ja sain kipsin pois. Ensimmäinen etappi oli silloin saavutettu. Huomasin kuitenkin, että se oli vasta alkua. Varsinainen toipuminen ja kuntoutus oli vasta edessä.
Kävin Tampereen Pohjola sairaalassa kontrollissa aluksi 4 viikon välein ja myöhemmin 3 kuukauden välein. Kuntoutus hoidettiin Raisiolaisen fysioterapeutin avulla.

10kk kului, että käsi alkoi olemaan lähes entisellään. Kesällä 2018 käden kuntoutus saatiin vietyä loppuun ja käden puristusvoima palautui kokonaisuudessaan, eikä toiminta vajetta jäänyt. Ortopedi oli varautunut 15-20% pysyvään toimintavajeeseen.
Lopullinen toipuminen kesti siis 16kk.
Kokonaisuudessaan kuitenkin kuntoutus meni hyvin. Koko operaation onnistumisesta voin kiittää Pohjola sairaalan ortopedian erikoislääkäriä Vesa Lepolaa sekä fysioterapeuttiani Mia Saarta Fysicos Raisiosta. Heidän ansiostaan sain käteni taas kuntoon.

Meidän onneksi meillä on tapaturmavakuutukset. Toki Suomessa terveydenhuolto toimii ihan kohtuullisen hyvin, mutta tällaisessa vahingossa on jotenkin helpottavaa kun saa asioida yksityisessä sairaalassa ja saa apua nopeasti.
Allekirjoittaneella ei ole mitään muuta kuin positiivista kerrottavaa OP-pohjolasta ja Pohjola sairaalasta. Minun onnekseni kaikki sujui hyvin ja käsi tuli kuntoon.

Rinteeseen palasin joulukuun lopussa 2017. Pientä hakemista oli ensin, mutta kun tuntuma taas palasi, niin laskeminen alkoi taas sujumaan. Kaudesta 2017-2018 tuli todella onnistunut ja saimme runsaasti rinnepäiviä.

Hyviä ja onnistuneita rinnepäiviä kaikille!