Saako jo haaveilla talvesta?

Julkaistu: 15.7.2016

Kesä on vehreimmillään ja on vuoden lämpimin kuukausi, heinäkuu, tai ainakin pitäisi olla. Lomaa on jäljellä (niin siis Janikalla on) ja aikomuksena on saada kesästä vielä paljon irti. Olemme innostuneet erittäin paljon maastopyöräilystä ja aikomuksena on viettää aikaa metsässä ja kehittää itseämme tässä mahtavassa lajissa. Toiveena olisi myös, että heinäkuu muuttuisi vähemmän sateiseksi ja ehkä hiukan lämpimämmäksi, jotta mökillä olisi mukava viettää aikaa loppukuusta.

Valtsu mökillä veneilemässä

Mökillä veneilemässä.

Kaikesta huolimatta ajatukset ajautuvat pikkuhiljaa, aivan kuin varkain, talven houkutuksiin. Milloin pidämme lomamme? Kuinka paljon viitsin ottaa palkatonta töistä? Mihin menemme? Kuinka monta reissua kerkeämme tekemään talven aikana? Uusia kysymyksiä pyörii päässä samalla kun hahmottelemme mielissämme ensi talven reissuja, haaveita ja mahdollisuuksia.

Janika Himoksella

Himoksella maaliskuussa.

Usein tämä tuppaa mennä näin. Valtsu alkaa viimeistään kesäkuussa selailemaan laskulehtiä ja kirjoja, katsomaan videoita ja tutkimaan nettisivuja. Janika siinä sivussa innostuu taas yhä enemmän rakkaasta talvilajistamme, vaikka kesä ei ole tehnyt vielä loppua. Vai onko sittenkään näin? Ehkä Valtsu selaa niitä lehtiä vuoden läpeensä taukoamatta.

Suunnitelmia ensi talvelle on tehty jo aika lailla. Joulukuussa suuntaamme pidemmäksi aikaa pohjoiseen. Hiihtolomalla lähdemme katselemaan vuorostaan talvista Dolomiittien vuoristoa. Sen teemme samoille seuduille, jossa kävimme kesäkuun alussa, Cortinaan. Tälle reissulle olemme jo varanneet huoneiston, jossa yövymme.

No joka tapauksessa. Onhan kesässä omat hyvät puolensa ja omat kivat harrastuksensa, joita jopa talvella ikävöi. Pitäisikö sitä elää enemmän hetkessä, vai onko tämä tervettä tulevaisuuden suunnittelua ja haaveilua? 🙂

Nuuksiossa

Nuuksiossa

-Janika & Valtsu

Kanaaleita ja pyöräilyä

Julkaistu: 01.7.2016

Dolomiittien kiertelyn jälkeen päädyimme päiväretkelle Venetsiaan. Autolla kulkiessa lentokentän parkkia on hyvä hyödyntää, sillä parkkipaikoilta on vaivaiset muutama sata metriä kaupunkiin meneville vesibusseille ja -takseille. Lentoparkki on myös kohtuuhintainen maksaen 12h:lta 7-14€ parkkipaikan sijainnista riippuen. Vesibussilla suosittelen jäämään ensimmäisellä pääsaaren pysäkeistä. Kuuluisalle San Marcon torille vesibussilla liplattelu kesti rapeat puolitoista tuntia, eikä se ainakaan minusta ollut sen arvoista. Vesibussin ikkunasta katsellessa ohitse suhahtelevia takseja tuntui kuin olisi ollut karjankuljetusvaunussa. Toisaalta positiivisesti ajatellen näin saaren näki myös ulkopuolelta tai ajan pystyi hyödyntämään päiväuniin kuten Valtsu teki. Matkan tolkuttoman keston lisäksi vesibussi ei ole myöskään aivan halpa. San Marcolle ja takaisin veloitus on 27€. Mikäli taskusta löytyy ylimääräistä suosittelen harkitsemaan vesitakseja, joilla rakkauden kaupunkiin pääsee huomattavasti nopeammin.

Venetsiassa kulkiessa ei voinut olla huomaamatta turisteja. Niitä oli joka paikassa, aivan joka paikassa. Mieleeni heräsi kysymys, kuka onkaan oikea venetsialainen. Ehkä se poikajoukko, joka pelasi jalkapalloa yhdellä kaupungin aukioista ja toivoivat olevansa tulevaisuuden Messejä. Tai se nainen, joka tuli lentokentältä työpäivänsä jälkeen samalla vesibussilla kanssamme. Myös se vanhempi rouva, joka laittoi vaatteita kuivumaan ikkunan ulkopuolella olevalle pyykkinarulle saattoi olla oikea venetsialainen.

Jalkapallopelit

Poikien jalkapallo-ottelu EM-kisojen ensimmäisenä iltana

Ehkä juuri siksi, että itse venetsialaisia oli vaikea bongata turistien joukosta, kaupunki tuntui kuin suurelta turistihuijaukselta. Ja sitä se taitaa osittain ollakin… Suurin osa liikkeistä ja ravintoloista on tarkoitettu meille turisteille. Sain selville, että Venetsia on joutunut tietynlaiseen kierteeseen turismin takia. Kasvavat turistimassat nostavat kaupungin hintatasoa jatkuvasti eikä tavallisilla ihmisillä ole varaa jäädä Venetsiaan. Kun paikalliset lähtevät, katoavat myös palvelut. Niiden tilalle tulee uusia turisteille tarkoitettuja kauppoja, ravintoloita ja hotelleita, joista asukkaat eivät juurikaan hyödy. Venetsiassa kävellessä saattoi tosissaan tuntea, että turismi on lähtenyt lapasesta. Turismi oli hiukan liikaa minulle enkä tiedä haluaisinko uudestaan tuohon kaupunkiin, vaikka kieltämättä auringonlaskun näkeminen kiehtookin.

Turismista huolimatta Venetsiassa oli jotakin taianomaista. Kun lähti kulkemaan pois suuremmilta kaduilta, pois kauppojen valtaamilta kujilta, löysi mahdollisesti jotakin todellisempaan. Tunnelma oli heti rauhallisempi, sillä vastaan käveli vain muutamia ihmisiä. Ihmiset menivät koteihinsa ja lähtivät niistä. Tämä oli enemmän minun makuuni. Mikäli mielii kesäiseen Venetsiaan ajankohta kannattaa valita oikein. Kesäkuun alku on uskoakseni vielä suhteellisen järkevä aika käväistä Venetsiassa. Heinä- ja elokuu ovat varmasti yhtä helvettiä.

Vaikka kohdallemme sattui todella lämmin päivä, se ei tuntunut liian paahtavalta kaupungin kapeiden kujien varjoissa. Vesiteitä pitkin kiertävä tuuli oli virkistävä lämpimänä päivänä. Tuulenvireestä nauttiessa pystyi samalla katselemaan ohi kulkevia gondooleja. Niiden kuljettajat olivat eräänlaista viihdettä katsojalleen. Se taito, millä he ohjasivat paatteja oli jotakin uskomatonta. Lisäksi he joko viihdyttivät itseään tai gondooleissa matkustavia pariskuntia laulullaan ja hyräilyllään. Myös sometus toimi viihdykkeenä. Täytyy olla taitoa ohjata gondoolia, mikäli pystyy samanaikaisesti räplätä kännykkää, väistellä jatkuvasti vastaantulevia työkavereita ja matalia siltoja.

Gondoli

Gondolieeri työssään

Venetsian herättämin ristiriitaisin ajatuksin lähdimme ajamaan kohti Garda-järveä. Koska olimme käyttäneet edellisten päivien aikana varsin paljon pienempiä teitä, päätimme nyt ajaa moottoritietä pitkin. Tämä osittain myös siksi, että pienet tiet ottavat enemmän aikaa. Moottoritiemaksu Venetsiasta Gardalle maksoi kymmenen euron luokkaa.

Lomamatkamme viimeisiä öitä vietimme Gardalla ihastuttavassa Malcesinen kylässä. Luulin sen lausuttavan Malsesine, mutta eräs pyörävuokraamon mies korjasi minua hetken pohdittuaan, mitä paikkaa tarkoitin. Kylä lausutaankin Maltsezine. Mikäli kylämme oli ihastuttava, oli paikka, jossa yövyimme erittäin suloinen. Aluksi paikkaa pitävä ja samalla talon alakerrassa asuva herra tuntui oudolta jopa karmivalta. Hän osoittautui kuitenkin oikein mukavaksi ja ystävälliseksi mieheksi. Erityisesti taloa ympäröivä pienehkö piha kiehtoi minua. Ei se kummoisen näköinen ollut, mutta se hyötykasveja määrä. Pienellä pihalla kasvoi aivan kaikkea. Siellä oli mansikoita, viinirypäleitä, kiivejä, sitruunoita, oliiveja, paprikaa, chiliä, tomaattia ja vaikka mitä.

Kiertävä tori

Kiertävä tori Malcesinessa – not my cup of tea.

Pappa kalastaa

Iltasella rannat olivat täynnä kaloja narraavia miehiä ja naisia.

Garda-järvi on kohde, josta löytyy eittämättä jokaiselle jotakin. Järvestä puhuttaessa on selvää, että kaikenlainen vesielementtiin liittyvä toiminta on oiva mahdollisuus kokea uutta tai terästää vanhaa taitoa. Kun niihin lisätään vielä järveä ympäröivien vuorten tarjoamat aktiviteetit, saadaan suurempi harrastearsenaali käyttöön. Garda onkin rennosta ilmapiiristä huolimatta aktiivilomailijan unelma. Me käytimme rentoutumisen lisäksi aikaamme pyöräilyyn, joka on tunnetusti erittäin suosittu laji Italiassa. Emme kuitenkaan ottaneet allemme niitä kapeapyöräisiä maantiekiitäjiä, joita en olisi edes uskaltanut ajaa kapeilla maanteillä italialaisten ajokulttuurista johtuen. Vuokrasimme maastopyörät ja lähdimme polkemaan sopivaksi iltapäiväretkeksi meille suositeltua reittiä.
Maastopyörillä 500m nousu tuntui oikein sopivalta, eikä tippaakaan liian lyhyeltä. Harmiksemme noin puolet matkasta oli asvalttia, mutta onneksi edes osa oli maastopyörille sopivampaa kivistä ja muhkuraista tietä. Polkeminen ylös palkittiin, sillä ylhäällä oli pieni kylä, jossa söimme halpaa, mutta hyvää pizzaa ja pasta-annokset ennen luisuttelua alas.

Pyöräreissulta

Riva del Garda siintää taustalla.

Mikäli joskus päädymme uudestaan Gardan maisemiin, ajamme varmasti maastopyörillä isomman lenkin Monte Baldon vuoren ympäristössä. Maittavien unien ja viipyilevän aamiaisen takia emme ehtineet vuorelle vievään hissiin. Hissi kulki kyllä, mutta pyörää olisi saanut enää kyytiin vasta kun seuraavan kerran iltapäivän viimeisinä tunteina. Pyöräily ylös olisi ollut uskoaksemme liian haastava.

– Janika