Usein laskureissuilla huomaa kiirehtivänsä. Sitä tahtoo ehtiä kaiken samalla reisulla. Aamulla herätään ”kukonlaulun aikaan”, jotta saa ahdettua naamariin puurot ja muut aamupöperöt, ja jotta ollaan sopivaan aikaan pelipaikoilla. Tästä sitten edetään edellisen illan suunnitelmien mukaisesti takamaastoihin, lähioffareille tai viettämään rinnepäivää, mutta suunnitelman mukaisesti ja mahdollisimman paljon. Hissien sulkemisaikaan tai afterskin jälkeen voi sitten könytä takaisin mökkiin. Näin jatkuu koko viikko kunnes koittaa kotiinlähdön aika.

Ehkä useampi viikko yhtäjaksoisesti Pyhällä saa tämän parivaljakon rauhoittumaan. Voisi kuvitella, että sykkiminen jää hieman vähemmälle. Aamut voi halutessaan ottaa rennommin eikä päivän laskusaldon tarvitse näyttää huikeita lukuja. Sitä paitsi eihän se aurinkokaan näyttäydy kuin muutaman tunnin päivässä.

Ensimmäiset päivät Pyhällä ovat kuluneet lumen ja paikkojen tutkimisessa, vaikka paikkana tämä on hyvinkin tuttu entuudestaan. On ollut kiinnostavaa katsella, kuinka paljon lunta on tullut ja miten se on kertynyt eri paikkoihin. Valitettavasti tiistain sateinen päivä muutti koko lumitilanteen toisenlaiseksi, vaikka ei se kehuttava aiemminkaan ollut.

Sunnuntaina teimme reissun Oravalammelle. Vaikka lumi ei tehnyt meihin monessakaan kohtaa vaikutusta, oli sää aivan upea ja teki retkestä arvokkaan. Lyhyt vailoisa aika oli täydellistä. Ei mahtavaan päivää välttämättä vaadita upeita laskuja. Upea sää ja retkeilymieli voivat toisinaan riittää.

Kovan tuulen vuoksi alkuperäinen suunnitelmamme kiertää kakkoselle Karhunjuomalammen kautta vaihtui, koska huipulle vievä kuomuhissi ei ollut käytössä aamulla. Niimpä lähdimme skinnailemaan tuttua retkeilyreittiä Isokuruun, josta jatkoimme ylös Kakkoselle. Kakkosta alas ja ylös kulki edellisten päivien jälkiä, joista valitsimme yhdet helpottaaksemme omaa matkaamme. Huipulla upea auringon värjäämä taivas vei hetkeksi huomiomme ennen kuin pääsimme jatkamaan skinnailua toista huippua kohti.

Lasku Oravalammelle ei tosiaan ollut kummoinen. Vähäinen, mutta raskas lumi sai miedät hetkeksi harmistuneiksi. Tätäkö tämä on koko kolme viikkoa? Oravalammella harmi laantui makkaroita paistellessa ja fiilistellessä luonnon keskellä. Takaisin skinnailtiin kesäretkeilyreittiä pitkin Pyhän keskukseen.

Alkureissulla ei tosiaankaan olla menty pää kolmantena jalkana ja hyvä niin!

– Janika